Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
05.12.2021 |
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Kyllä siinä varmaan siittiöt pakastuvat ja munat surkastuvat kun on tarpeeksi kylmä av-mamma keskustelukumppanina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä "luojan kiitos olen lapseton" -hehkutus kuulostaa vähän omituiselta. Miksi ette vain voi olla lapsettomia ja that's it. Miksi vatvotte tätä asiaa niin paljon? Kuulostaa siltä, että ette ole kumpikaan ihan sinut lapsettomuuden kanssa. Rentoutukaa ja tehkää nyt niitä asioita, joita lapsettomuutenne vuoksi pystytte.
Vierailija kirjoitti:
Tämä "luojan kiitos olen lapseton" -hehkutus kuulostaa vähän omituiselta. Miksi ette vain voi olla lapsettomia ja that's it. Miksi vatvotte tätä asiaa niin paljon? Kuulostaa siltä, että ette ole kumpikaan ihan sinut lapsettomuuden kanssa. Rentoutukaa ja tehkää nyt niitä asioita, joita lapsettomuutenne vuoksi pystytte.
Mikä ihmeen luojan kiitos olen lapseton-hehkutus?
Itse olen sinut lapsettomuuden kanssa, mutta siitä huolimatta tämä on asia jota ei todellakaan pitkässä suhteessa voi lakaista maton alle. Ehkäisystäsikin on kuitenkin huolehdittava tarkasti. Eikä siinä ole järkeä että perhe-elämästä haaveileva ja vela rakentavat elämäänsä yhdessä.
Ap
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
No olkoot nyt narsisti noita-ankka 🦆 :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa aina huomioon, että miehet kypsyvät suvunjatkamisasioihin usein reippaasti yli 10 vuotta naisten jäljessä.
Naisen tajuntaan asia tulee yleensä siinä vaiheessa kun hänellä alkaa kuukautiset murrosiässä. Voin saada lapsia: haluanko lapsia? Aikaa asian käsittelemiseen on reippaasti - tosin päätöstä ei voi loputtomiin pitkittää, koska kello käy.Miehille lapsen teko tulee mieleen usein vasta sitten kun he ovat ensimmäisessä sellaisessa parisuhteessa, jossa nainen ottaa puheeksi lapset. Ja miehillä on rajattomasti aikaa pohtia asiaa, joten he ehtivät vaihtaa mielipidettään yhtä monta kertaa kuin vaihtavat naista.
Ap:n mies yrittää vain miellyttää naistaan menemällä vasektomiaan. Todellisuudessa hän haluaa pitää vaihtoehdot auki. Mikä tietysti onkin järkevää, koska elämä on pitkä ja tilanteet muuttuvat.
Ei minua tarvitse vasektomialla miellyttää. Toimenpide on miehen oma toive, tai ainakin oli.
Se on totta että miehellä on enemmän aikaa muuttaa mielensä. Mulle itselleni vain on täysin vieras ajatus, että näin iso asia elämässä on jotain joka muuttuu jatkuvasti olosuhteiden mukana.
Ap
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästäväinen mies. Hieno idea jos haluaa hankkia vaikka lapsen vanhempana toisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano että et välitä pakaste siittiöistä. Haluat ottaa niitä suuhun vain tuoreena
Voihan mällin mikrottaa niin eukolla ei pala suu.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästäväinen mies. Hieno idea jos haluaa hankkia vaikka lapsen vanhempana toisen naisen kanssa.
Niin juuri. Mitä minä tässä kuviossa teen, se on se ongelma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pidät pakastamista jonain varmana merkkinä siitä, että mies aikoo lisääntyä myöhemmin. Minä (olen siis itse 33 v velanainen) näen sen vain niin, että mies on elänyt tällä planeetalla tarpeeksi pitkään tietääkseen, että ihmisille käy joskus ihan absurdeja mielenmuutoksia isoissakin asioissa.
Oma mieheni ei tule varmaan koskaan käymään vasektomiassa, kun on juuri sellaista varovaista tyyppiä joka ajattelee, että eihän sitä tiedä mitä tulevaisuuden minä jonsin päivänä ajattelee. Itseni taas ei ole järkeä käydä, kun terveyssyistä syön kuitenkin koko ajan pillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pidät pakastamista jonain varmana merkkinä siitä, että mies aikoo lisääntyä myöhemmin. Minä (olen siis itse 33 v velanainen) näen sen vain niin, että mies on elänyt tällä planeetalla tarpeeksi pitkään tietääkseen, että ihmisille käy joskus ihan absurdeja mielenmuutoksia isoissakin asioissa.
Oma mieheni ei tule varmaan koskaan käymään vasektomiassa, kun on juuri sellaista varovaista tyyppiä joka ajattelee, että eihän sitä tiedä mitä tulevaisuuden minä jonsin päivänä ajattelee. Itseni taas ei ole järkeä käydä, kun terveyssyistä syön kuitenkin koko ajan pillereitä.
Eihän se välttämättä ole tae siitä, että mies aikoo lisääntyä, mutta se on merkki siitä, että hän harkitsee tuota vaihtoehtoa. Joka on OK, aina saa muuttaa mieltänsä. Siitä pitää tosin muistaa avoimesti puhua myös kumppanille, olipa aiheena sitten lapsettomuus tai lapsien hankinta - erityisesti, jos kumppani on vastakkaista mieltä asiassa.
Tähän lapsettomuuden tilalle voi ottaa ihan minkä tahansa ison asian, josta pitää vetää yhtä köyttä pariskuntana. Jos ei voida vetää yhtä köyttä, pitää etsiä kumppani, jonka kanssa se köysi on sama.
AP:lla on ihan aiheellista pohtia, että onko parisuhde menossa samaan suuntaan yhteisenä projektina, vai onko hän nyt miehen osalta suhteessa, jossa mies pitää koko ajan ovea raollaan lähtöaikeet mielessään, muttei vaan ole muistanut kertoa AP:lle tästä asiasta. AP on itse sanonut, että mies saa erota ja lähteä etsimään itselleen perhettä, jos hän itse niin haluaa. Ei vaan ole reilua kiikuttaa AP:ta epätietoisuudessa, että mitä se mies nyt oikeasti aikoo ja onko hän sitoutunut tähän yhteiseen parisuhteeseen, vai haluaako hän sitoutua johonkuhun toiseen.
Ihan ymmärrettäviä kysymyksiä. Kaikille parisuhteissa oleville. Aiheet vain vaihtuvat, tällä kertaa se on "Haluaako mieheni lapsia ja sitä kautta toisen parisuhteen, vai haluaako mieheni olla edelleen sitoutunut parisuhteeseen minun kanssani?"
Molemmat vaihtoehdot ovat AP:n viestien perusteella AP:lle OK, kunhan häntä vain informoidaan siitä, että mitä mies ITSE haluaa.
En ihan hahmota, miksi se, että mies haluaa pakastaa siittiöitä tuntemattoman tulevaisuuden varalta on sinusta vähemmän lapsettomuuteen sitoutuvaa kuin se, että et itse ole edes menossa sterilisaatioon jos mies menee. Yhtä laillahan hän voisi kehittää itselleen jonkun valtavan kuumotuksen siitä, että sinä haluat pitää paikat toimivana siltä varalta että muutat mielesi.
Mies haluaa vaan "have his cake and eat it too" - käymällä nipsaistavana ja pakastamalla siittiöitä voi yhtä aikaa olla varma siitä että lapsia ei vahingossa tule ja jättää käsittelemättä sen ajatuksen, että on torpannut oman lisääntymiskykynsä. Se on liskoaivoille vaikea asia sukupuolesta riippumatta.
Olen itse vahvasti vela, ja silti oli jotenkin vaikeaa, kun jokin aika sitten tuli vahva epäily siitä, että munasarjat ei toimi. Ajatus siitä, että itsellä ei olisi enää mitään sananvaltaa siihen, tuleeko lapsia, oli epämiellyttävä vaikka en keksi mitään hirveämpää ajatusta kuin tulla raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kai se on tätä odotettava. Toivon että tässä vielä olisi olemassa mahdollisuus, että mies nyt pohtii asiaa ja tulee samaan lopputulokseen kuin ennenkin.
Eilen mies lähetti mulle jonkun "luojan kiitos olen lapseton" aiheisen meemin. Kysyin suoraan että haluatko sinä niitä lapsia vai et. Mies vastasi ettei todellakaan halua, mutta ei selvästi halunnut keskustella asiasta enempää.
Nyt pitää siis vaan antaa tilaa ja toivoa että asia valkenee ennen kuin menemme naimisiin. Tai siis ei kai ole järkeä mennä ennen varmuutta.
Ap