Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ihana  ja rakas, mutta joka joulu äiti aloitti 2 päivää ennen aattoa 2 (tai 3 jos kellari lasketaan) kerroksisen ok-talon raivokkaan siivoamisen ja karjui minua, veljeä ja isää olemaan pois tieltä. Sitten teki jouluruokia yötä myöten ja paistoi kinkun. Kukaan meistä ei saanut auttaa. 

Äiti myös paketoi yksin lahjat, isä kuulemma teki rumat paketit. Ja koristeli kuusen uusiksi kun me lapset oltiin hutkittu koristeet rumasti (jossain vaiheessa isä alkoi ostaa  yläkertaan pienen oman kuusen meille lapsille joka saatiin koristella niin rumasti kuin haluttiin). 

Aattona äiti oli vihainen ja uupunut. Kävi ajoissa nukkumaan ja meidän piti olla hiljaa.

Vitsi sun mutsi on kone jos siivoaa talon 3 päivässä!

Mun oma aloitti jo marraskuussa, kaikki ikkunat, verhot, matot vaihtoon, vaatehuone ulos tyhjäksi pöllytykseen, keittiön kaapit jne kirjahyllyt. Laatikot jne kinkku ite suolattu. Sauna ja kylppäri. Ei edes ruokaa saanut syödä rauhassa ennen joulua kun kiire siiiiiivota. Ja esim se että miten lakanat voi vaihtaa 1vrk ENNEN joulua kaikille plus pestä likaiset pois ettei jää koriin nolosti vaan ne pitää olla puhtaita hyllyssä alle valon nopeuden.

Mä aloitin syyskuussa.

Koti on siisti, mutta haluaisin pitkän to do listan tyhjäksi.

Edellisessä kodissa, jossa asuin kolmisin n 10 v lasteni kanssa, minulla oli selkeä rytmi mitä teen ja milloin.

Muutin alkusyksystä miesystäväni luo ja on ollut vaikeaa löytää oma vaikka, vaikka olen saanut vapaat kädet.

Ensi vuonna aloitan saman kk siivouksen, kun edellisessä kodissa. Se varmaan auttaa kotiuttamisessa ja ajattelussa tämä on meidän koti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ihana  ja rakas, mutta joka joulu äiti aloitti 2 päivää ennen aattoa 2 (tai 3 jos kellari lasketaan) kerroksisen ok-talon raivokkaan siivoamisen ja karjui minua, veljeä ja isää olemaan pois tieltä. Sitten teki jouluruokia yötä myöten ja paistoi kinkun. Kukaan meistä ei saanut auttaa. 

Äiti myös paketoi yksin lahjat, isä kuulemma teki rumat paketit. Ja koristeli kuusen uusiksi kun me lapset oltiin hutkittu koristeet rumasti (jossain vaiheessa isä alkoi ostaa  yläkertaan pienen oman kuusen meille lapsille joka saatiin koristella niin rumasti kuin haluttiin). 

Aattona äiti oli vihainen ja uupunut. Kävi ajoissa nukkumaan ja meidän piti olla hiljaa.

Vitsi sun mutsi on kone jos siivoaa talon 3 päivässä!

Mun oma aloitti jo marraskuussa, kaikki ikkunat, verhot, matot vaihtoon, vaatehuone ulos tyhjäksi pöllytykseen, keittiön kaapit jne kirjahyllyt. Laatikot jne kinkku ite suolattu. Sauna ja kylppäri. Ei edes ruokaa saanut syödä rauhassa ennen joulua kun kiire siiiiiivota. Ja esim se että miten lakanat voi vaihtaa 1vrk ENNEN joulua kaikille plus pestä likaiset pois ettei jää koriin nolosti vaan ne pitää olla puhtaita hyllyssä alle valon nopeuden.

"Kone"  on osuva ilmaisu, äiti oli  oikeasti kuin joku Terminaattori  riehuessaan moppien ja ämpärin kanssa aamusta yömyöhään.  Ellen tietäisi paremmin sanoisin että  veti pi riä..  mutta taisi olla se musta kahvi. 

Tapa oli  tuokin viettää joululomaa.. aamulla nukkui pari tuntia ja taas lähti! Sillä se olikin niin rättipoikki ja raivoissaan aattona. 

Missään nimessä siivousta ei voinut aloittaa ennen  kuin 22 pv! En tiedä mikä ihmeen maaginen raja se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ihana  ja rakas, mutta joka joulu äiti aloitti 2 päivää ennen aattoa 2 (tai 3 jos kellari lasketaan) kerroksisen ok-talon raivokkaan siivoamisen ja karjui minua, veljeä ja isää olemaan pois tieltä. Sitten teki jouluruokia yötä myöten ja paistoi kinkun. Kukaan meistä ei saanut auttaa. 

Äiti myös paketoi yksin lahjat, isä kuulemma teki rumat paketit. Ja koristeli kuusen uusiksi kun me lapset oltiin hutkittu koristeet rumasti (jossain vaiheessa isä alkoi ostaa  yläkertaan pienen oman kuusen meille lapsille joka saatiin koristella niin rumasti kuin haluttiin). 

Aattona äiti oli vihainen ja uupunut. Kävi ajoissa nukkumaan ja meidän piti olla hiljaa.

Vitsi sun mutsi on kone jos siivoaa talon 3 päivässä!

Mun oma aloitti jo marraskuussa, kaikki ikkunat, verhot, matot vaihtoon, vaatehuone ulos tyhjäksi pöllytykseen, keittiön kaapit jne kirjahyllyt. Laatikot jne kinkku ite suolattu. Sauna ja kylppäri. Ei edes ruokaa saanut syödä rauhassa ennen joulua kun kiire siiiiiivota. Ja esim se että miten lakanat voi vaihtaa 1vrk ENNEN joulua kaikille plus pestä likaiset pois ettei jää koriin nolosti vaan ne pitää olla puhtaita hyllyssä alle valon nopeuden.

"Kone"  on osuva ilmaisu, äiti oli  oikeasti kuin joku Terminaattori  riehuessaan moppien ja ämpärin kanssa aamusta yömyöhään.  Ellen tietäisi paremmin sanoisin että  veti pi riä..  mutta taisi olla se musta kahvi. 

Tapa oli  tuokin viettää joululomaa.. aamulla nukkui pari tuntia ja taas lähti! Sillä se olikin niin rättipoikki ja raivoissaan aattona. 

Missään nimessä siivousta ei voinut aloittaa ennen  kuin 22 pv! En tiedä mikä ihmeen maaginen raja se oli.

Käyttikö se hotapulveria? :D

Olin typerä 21v ja halusin viettää joulun yksin, kun isäkin oli sairaalassa. Isä oli kuitenkin päässyt käymään jouluna kotona ja en ollut paikalla. Se jäi isän viimeiseksi jouluksi. Varmaan kielsin mielessäni sen että isä oli sairas ja olin silloin sellaisessa vaiheessa että ei joululla tai millään perinteillä ole mitään väliä.

Mummelit vänkää karjalanpaistista...

Saisko niitä karmeita joulukokemuksia, kiitos.

Varmaan tuleva joulu.

Tässä kuoli nyt lyhyen ajan sisällä setä, täti ja eno. Marraskuussa oli kahdet hautajaiset ja viimeiset on ensi viikolla. Setä hieman vieraampi, mutta eno ja täti hyvinkin läheisiä minulle. Isäkin sairastaa syöpää eikä varmaan nää kesää. Äiti joutui aloittamaan jotkut lääkkeet, ei kestänyt enää kun veli ja sisko kuoli kuukauden välein vaikka olivatkin sairaita.

Olen surusta aivan loppu. Perin lapsettoman enoni melkein kokonaan eli nekin asiat sitten työn alla. Pää siitäkin sekaisin, koska en tiennyt näin tapahtuvan ja perintöosuuteni on yllättäen yli 500k. Kauhea suru ja samalla kiitollisuus ja hämmennys. Ei töitä voi lopettaa, mutta monet asiat muuttuu ja helpottuu.

Yleensä olen jouluihmisiä, mutta nyt kyllä lähinnä ahdistaa kaikki. Jos ei olisi lapsia, en yrittäisi edes mitään joulujuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alkanut töissä yt-neuvottelut, ja 23.12. sain käteeni irtisanomislapun tuotannollisin ja taloudellisin syin. Silloin oli joulumieli vähän kateissa.

Itsellä vähän sama, yli kuuden vuoden jälkeen vakituisena postipoikana lyötiin lappu kouraan viikkoa ennen joulua 2012. Eipä tullut käteltyä paikalla olijoita huoneesta poistuessani.

Tästä on noin 10 vuotta aikaa. Olin tapaillut muutaman kuukauden erästä miestä, mutta en tiennyt hänestä vielä paljoakaan. Tapasimme aina minun luonani.

Olin menossa jouluaattona vanhemmilleni ja päätin poiketa yhdessä kukkakaupassa hakemassa heille joulukukan. Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita kuin yksi nuoripari, joka myyjän kanssa suunnitteli ja tilasi tiskillä kukkakoristeita tuleviin häihinsä. Tietysti se sulhanen oli tämä tapailumieheni. Hänelle virnuillen kuuntelin siinä pitkät tovit, kun tämä tuleva vaimonsa jutteli myyjän kanssa kaikkia hääjuttuja, mutta pidin kuitenkin suuni kiinni. Vihdoin he lähtivät ja tuli minun vuoroni. Vanhemmilleni kerroin saman tien koko jutun, koska olin niin puulla päähän lyöty ja hölmistynyt. Mietin koko aattoillan, että näinkö varmasti oikein.

Joulupäivän iltana sitten hän oli oveni takana, kun oli päässyt hetkeksi eroon morsiamestaan. En avannut ovea. Juttu sovittiin myöhemmin kuitenkin. He menivät naimisiin ja ovat sitä edelleen. Minä olen pitänyt suuni kiinni edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ihana  ja rakas, mutta joka joulu äiti aloitti 2 päivää ennen aattoa 2 (tai 3 jos kellari lasketaan) kerroksisen ok-talon raivokkaan siivoamisen ja karjui minua, veljeä ja isää olemaan pois tieltä. Sitten teki jouluruokia yötä myöten ja paistoi kinkun. Kukaan meistä ei saanut auttaa. 

Äiti myös paketoi yksin lahjat, isä kuulemma teki rumat paketit. Ja koristeli kuusen uusiksi kun me lapset oltiin hutkittu koristeet rumasti (jossain vaiheessa isä alkoi ostaa  yläkertaan pienen oman kuusen meille lapsille joka saatiin koristella niin rumasti kuin haluttiin). 

Aattona äiti oli vihainen ja uupunut. Kävi ajoissa nukkumaan ja meidän piti olla hiljaa.

Vitsi sun mutsi on kone jos siivoaa talon 3 päivässä!

Mun oma aloitti jo marraskuussa, kaikki ikkunat, verhot, matot vaihtoon, vaatehuone ulos tyhjäksi pöllytykseen, keittiön kaapit jne kirjahyllyt. Laatikot jne kinkku ite suolattu. Sauna ja kylppäri. Ei edes ruokaa saanut syödä rauhassa ennen joulua kun kiire siiiiiivota. Ja esim se että miten lakanat voi vaihtaa 1vrk ENNEN joulua kaikille plus pestä likaiset pois ettei jää koriin nolosti vaan ne pitää olla puhtaita hyllyssä alle valon nopeuden.

"Kone"  on osuva ilmaisu, äiti oli  oikeasti kuin joku Terminaattori  riehuessaan moppien ja ämpärin kanssa aamusta yömyöhään.  Ellen tietäisi paremmin sanoisin että  veti pi riä..  mutta taisi olla se musta kahvi. 

Tapa oli  tuokin viettää joululomaa.. aamulla nukkui pari tuntia ja taas lähti! Sillä se olikin niin rättipoikki ja raivoissaan aattona. 

Missään nimessä siivousta ei voinut aloittaa ennen  kuin 22 pv! En tiedä mikä ihmeen maaginen raja se oli.

No koska te olisitte jo ehtineet sotkea paikat uudestaan ennen aattoa.

Ex miesystäväni luo tuli katkohoidosta karannut kaverinsa, voi h..tti, ikinä en ole koko joulua joutunut haistelemaan sellaista sukkahikeä ja koko joulu! Eipä tehnyt mieli joluruokia ja -kinkkua syödä. Kulkuneuvot eivät kulkeneet jouluaattona, syystä en voinut lähteä kotiini, matkaa 300 km, huhhuh...

N37[/quote]

Käsitykseni mukaan erityisesti Englannissa ollaan aivan änkyräkännissä jouluna. Ja sitä pidetään normaalina. Onko palstalla au-paireja, onko kokemuksia?[/quote]

No ei helkkari sitä puddingia selvinpäin pysty syömään!

Vierailija kirjoitti:

N37

Käsitykseni mukaan erityisesti Englannissa ollaan aivan änkyräkännissä jouluna. Ja sitä pidetään normaalina. Onko palstalla au-paireja, onko kokemuksia?

No ei helkkari sitä puddingia selvinpäin pysty syömään!

Olen asunut englannissa kohta 30 vuotta, en ole koskaan nähnyt ketään änkyräkännissä jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, lapsen lapset kiroilee riitelee vanhuksia ei kuunnella ei eletä kun ennen vanhaan perinteitä kunnioittaen. Lahjoilla ei ole merkitystä vaikka antaisit rahaa mikään ei kelpaa. Ruoka syödään nopeasti ja sitten alkaa kaikesta väittelyä ei me isovanhemmat jaksa enää tämmöistä paras olla kotona itsekseen ja hiljentyä oman joulun viettoon. Harmittaa näinkö ollaan kasvatettu lapset 😥 joten paras olla hiljaa ja syrjässä 😞. Kaipaamme vanhoja jouluja kun tehtiin kaikki yhdessä oli paljon väkeä ja hyvän mielen tunne oli läsnä silloin. Eikö millään ole merkitystä enään nuorilla, puhelin kiroilua ja riitelyä kun vain tietäisi mistä kaikki johtuu. Hyvää joulua kaikille papoille ja mummoille jotka viettävät keskenään joulun ja voimia niille yksinäisille joita ei muisteta ollenkaan siunausta heille jokaiselle päivälle 🙏

Mieheni sai kuulla että hänellä on syöpä ja että tuo joulu olisi hänen viimeisensä ja hän toivoi kunnon perhejoulua jonne saataisiin lapsemme sekä lapsenlapsemme, Kaikki tulivat, ei siinä mitään, mutta JOKAINEN paitsi me kaksi tuijottivat puhelimiaan kuin zombeja eivätkä yrittänetkään viettää aikaa pappansa kanssa, tietäen että se on hänen viimeinen joulunsa. Tunnin sitä katsottuaan, mies huusi että koko tämän sukujoulun idea oli että vietetään kunnon viimeinen joulu yhdessä kun hänellä ei ole elinaikaa kuin noin suunnilleen kuukausi jäljellä ja totesi että kaikki laittavat puhelimensa koriin ja se viedään lukittuun huoneeseen, ja se kuka ei suostu, saa lähteä saamatta lahjaansa. Olisin odottanut että nuoret olisivat mukisseet, mutta he kiltisti laittoivat puhelimensa pois, mutta 50 vuotias poikamme raivoi kuin hullu ja ei suostunut irtautumaan puhelimestaan ja lähti vihaisena pois eikä tullut takaisin. Mieheni menehtyi paria päivää myöhemmin, näkemättä häntä enään.

Meillä on se että jouluna puhelin jätetään taskuun jos ollaan mummolassa ym ja vietetään aikaa räpläämättä puhelimia. On toiminut hyvin.

Miksei saisi puhelinta räplätä vaikka olis kuinka sukujoulu? Mun mummo oli raivonnut mun lapsille siitä että kun he pelaili samalla puhelimella kun oltiin siellä jouluna. Ei kaikki lapset vaan oo kiinnostunut esim lautapeleistä vaikka kuinka olisi sukujoulu

Koska se on epäkohteliasta kaikkia muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautiskelin jouluaattona, kun sain kerrankin olla yksin, ilman sukulaisissa pyörimistä ja vouhotusta. Jouduin kyllä valehtelemaan, että olen töissä aattona, ettei tarvinnut enempää selitellä. Kesken rauhaisaa tuokiota TV:n ääressä, kuulin ovelta rapinaa ja joku tömisteli sisään. No siellä seisoi eteisessä puoli sukua ja äitini ensimmäisenä jonossa ihmetteli, että kuinka olen kotona....olivat päättäneet yllättää ja valmistella joulua yllätyksenä meikäläiselle...oli hieman häpeän punaa kasvoilleni hetkisen

Siis aikuisten oikeasti?! Oot antanut vanhemmillesi avaimet kotiisi??

Mitä ihmeellistä tässä on? Omaani on avain äidillä ja usealla sisaruksella sekä parhaalla ystävällä. Eivät ole koskaan väärinkäyttäneet, enkä omaani muiden koteihin.

Vara-avaimenkin paikan tietää varmaan ainakin 10 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Rakas äitini kuoli 21.12.Syvin yksinäisyyden tunne mitä koskaan kokenut. Ajattelin että maailmassa ei ole yhtään ihmistä joka enää rukoilee puolestani.

Surullista ja kaunista. Muistan tänään sinua omassani kun rukoilen, toivottavasti löytyy vielä joku, joka nimeltä sinuakin muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on ahdistanut joulu oikeastaan koko aikuisikäni, enkä oikein tiedä miksi. Lapsena pidin joulusta, en vaan lahjojen takia, vaan sen taianomaisen tunteen takia. Vaimoni on aivan fanaattinen jouluihminen ja rakastaa sitä yli kaiken. Anoppilassa järjestetään aina mitä kaunein joulu, siellä on perhettä, ruokaa, pukkia ja pakettia. Itseäni alkaa ahdistaa jo lokakuussa. Menen kuitenkin joka vuosi perheen kanssa anoppilaan viettämään jouluaattoa, mutta vaimon ja pojan jäädessä yöksi, ajan itse kotiin loppuillaksi. En vaan kestä olla siellä, minusta tuntuu ettei se ole minua varten, en kuulu sinne enkä ansaitse sitä ilonpitoa, vaikka vaimoni yrittää monille vakuuttaa että olen perhettä.

Olisi kiva tietää, mistä moinen tunne johtuu.

Satutko olemaan aistiyliherkkä ja/tai hyvin introvertti, joka kuormittuu sosialisoinnista? Itselläni sama kuvio; lähden aina kesken illan, kun energiat loppuu.

Olen kuullut monta tarinaa. Rikkinäinen lapsuus, rikkinäinen joulu. Köyhyyttä ja kurjuutta. Toisten mieli on rikki ikuisesti ja ovat herkkiä kaikelle. Sitten on näitä kieltäjiä jotka ammentavat voimansa siitä rakkauden ja välittämisen puutteesta. Heistä vasta tuleekin tunteettomia mutta pärjäävät kuitenkin.

Suurin haaste elämässä on ymmärtää toisen käytöstä. Hyväksyä kaikkea ei tarvitse.

Yksi joulu on jäänyt surkeana mieleeni, kun olin teini-ikäinen ja yksinhuoltaja äitini joi kännit aattona. Olimme köyhiä joten toivoin vain yhtä tiettyä elokuvaa lahjaksi, jonka tiesin maksavan alle 10e. Sain jonkun umpisurkean kauhuleffan tilalle paketoimattomana. Ei tainnut olla edes jouluruokaa ja koristeita. Ystäväni joka oli keskiluokkaisesta perheestä kertoi upeista lahjoistaan. Se vaan vahvisti tunnetta että on täysin arvoton. Tuon joulun jälkeen en enää äitini luona joulua viettänyt vaan kavereiden kanssa, joilla oli samanlaiset perheolot. Yleensä kännissä milloin missäkin. 

Taidanpa osallistua tänä vuonna joululahjakeräykseen ja toteuttaa yhden teinin toiveen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?

Noin ylimielisesti kommentoi ihminen joka ei ymmärrä, että ketään ei voi syyllistää siitä, ettei ole nähnyt merkkejä ajoissa. Ei kenenkään otsassa lue: "olen väkivaltainen ja tulen hakkaamaan sut ennemmin tai myöhemmin. Vähän sama kun syyllistäist raiskatuksi tullutta siitä, että oli oma vika kun pukeduit liian paljastavasti tmv.

No niinpä. Tuollaisista kommenteista huokuu naiivius voimakkaasti. Aikuisilla pitäisi olla elämänkokemusta sen verran, että tajuaa tuollaisen olevan potaskaa. Väkivallantekijät on pääasiassa ihan tavallisia ihmisiä, joilla vaan pahassa tilanteessa napsahtaa. Usein se paha tilanne miehille on ero tai eron uhka. Ja taas luetaan lehdistä, kuinka kukaan ei olisi voinut uskoa tekijästä tällaista!! Hänhän oli kunnon kansalainen, luotettu työntekijä ja isä jne jne.

Kilttimiesten napsahdukset kyllä tunnetaan.

epätoivoinen6791 kirjoitti:

Tästä on noin 10 vuotta aikaa. Olin tapaillut muutaman kuukauden erästä miestä, mutta en tiennyt hänestä vielä paljoakaan. Tapasimme aina minun luonani.

Olin menossa jouluaattona vanhemmilleni ja päätin poiketa yhdessä kukkakaupassa hakemassa heille joulukukan. Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita kuin yksi nuoripari, joka myyjän kanssa suunnitteli ja tilasi tiskillä kukkakoristeita tuleviin häihinsä. Tietysti se sulhanen oli tämä tapailumieheni. Hänelle virnuillen kuuntelin siinä pitkät tovit, kun tämä tuleva vaimonsa jutteli myyjän kanssa kaikkia hääjuttuja, mutta pidin kuitenkin suuni kiinni. Vihdoin he lähtivät ja tuli minun vuoroni. Vanhemmilleni kerroin saman tien koko jutun, koska olin niin puulla päähän lyöty ja hölmistynyt. Mietin koko aattoillan, että näinkö varmasti oikein.

Joulupäivän iltana sitten hän oli oveni takana, kun oli päässyt hetkeksi eroon morsiamestaan. En avannut ovea. Juttu sovittiin myöhemmin kuitenkin. He menivät naimisiin ja ovat sitä edelleen. Minä olen pitänyt suuni kiinni edelleen.

Joo ihan varmasti olivat suunnittelemassa hääkukkasia jouluaattona. Keksi joku parempi juttu.