Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Lapset, lapsen lapset kiroilee riitelee vanhuksia ei kuunnella ei eletä kun ennen vanhaan perinteitä kunnioittaen. Lahjoilla ei ole merkitystä vaikka antaisit rahaa mikään ei kelpaa. Ruoka syödään nopeasti ja sitten alkaa kaikesta väittelyä ei me isovanhemmat jaksa enää tämmöistä paras olla kotona itsekseen ja hiljentyä oman joulun viettoon. Harmittaa näinkö ollaan kasvatettu lapset 😥 joten paras olla hiljaa ja syrjässä 😞. Kaipaamme vanhoja jouluja kun tehtiin kaikki yhdessä oli paljon väkeä ja hyvän mielen tunne oli läsnä silloin. Eikö millään ole merkitystä enään nuorilla, puhelin kiroilua ja riitelyä kun vain tietäisi mistä kaikki johtuu. Hyvää joulua kaikille papoille ja mummoille jotka viettävät keskenään joulun ja voimia niille yksinäisille joita ei muisteta ollenkaan siunausta heille jokaiselle päivälle 🙏

Vierailija kirjoitti:

Lapset, lapsen lapset kiroilee riitelee vanhuksia ei kuunnella ei eletä kun ennen vanhaan perinteitä kunnioittaen. Lahjoilla ei ole merkitystä vaikka antaisit rahaa mikään ei kelpaa. Ruoka syödään nopeasti ja sitten alkaa kaikesta väittelyä ei me isovanhemmat jaksa enää tämmöistä paras olla kotona itsekseen ja hiljentyä oman joulun viettoon. Harmittaa näinkö ollaan kasvatettu lapset 😥 joten paras olla hiljaa ja syrjässä 😞. Kaipaamme vanhoja jouluja kun tehtiin kaikki yhdessä oli paljon väkeä ja hyvän mielen tunne oli läsnä silloin. Eikö millään ole merkitystä enään nuorilla, puhelin kiroilua ja riitelyä kun vain tietäisi mistä kaikki johtuu. Hyvää joulua kaikille papoille ja mummoille jotka viettävät keskenään joulun ja voimia niille yksinäisille joita ei muisteta ollenkaan siunausta heille jokaiselle päivälle 🙏

Mieheni sai kuulla että hänellä on syöpä ja että tuo joulu olisi hänen viimeisensä ja hän toivoi kunnon perhejoulua jonne saataisiin lapsemme sekä lapsenlapsemme, Kaikki tulivat, ei siinä mitään, mutta JOKAINEN paitsi me kaksi tuijottivat puhelimiaan kuin zombeja eivätkä yrittänetkään viettää aikaa pappansa kanssa, tietäen että se on hänen viimeinen joulunsa. Tunnin sitä katsottuaan, mies huusi että koko tämän sukujoulun idea oli että vietetään kunnon viimeinen joulu yhdessä kun hänellä ei ole elinaikaa kuin noin suunnilleen kuukausi jäljellä ja totesi että kaikki laittavat puhelimensa koriin ja se viedään lukittuun huoneeseen, ja se kuka ei suostu, saa lähteä saamatta lahjaansa. Olisin odottanut että nuoret olisivat mukisseet, mutta he kiltisti laittoivat puhelimensa pois, mutta 50 vuotias poikamme raivoi kuin hullu ja ei suostunut irtautumaan puhelimestaan ja lähti vihaisena pois eikä tullut takaisin. Mieheni menehtyi paria päivää myöhemmin, näkemättä häntä enään.

Rakas äitini kuoli 21.12.Syvin yksinäisyyden tunne mitä koskaan kokenut. Ajattelin että maailmassa ei ole yhtään ihmistä joka enää rukoilee puolestani.

Mulla ei onneksi ole mitään ihan hirveitä jouluja. Tympein joulu oli se, kun tuore poikaystävä lähti sukulaisten luokse, en ollut väleissä isäni kanssa, ja äitini vietti joulunsa uuden miesystävänsä kanssa muualla. Olin itse siis juuri nippanappa 20, asuin vielä äidin luona, siellä sen uuden miesystävän talossa. Se ei ollut minulle lainkaan koti, olin aina poissa tai omassa huoneessani. Käytännössä vietin koko joulun yksin, rahattomana, vieraan ihmisen kodissa (jonne ei myös oltu laitettu joulua lainkaan). En muista edes että olisi jätetty ruokaa, enkä siis itse tuolloin vielä osannut kokata mitään, äiti ei koskaan opettanut. Söin siis jotain leipää ja keitettyä/paistettua kananmunaa koko joulun. Ihan järkkyä kuinka avuton on ollut vielä parikymppisenä, kun on vieraassa paikassa ilman autoa, eikä oikein edes tiedä mitä talosta löytyy ja mistä. Ei siis ollut mitenkään järkyttävää tai traumatisoivaa, mutta tunsin oloni todella yksinäiseksi, ja oli ihan älyttömän tylsää. Tämä oli vielä aikaa ilman mitään älytelkkareita, suoratoistoja, tms. Eikä siellä ollut edes videoita, tai tietokonetta. Kännykät oli, se oli matopelin kulta-aikaa. Miksi en muista ikinä siinä talossa syöneeni varsinaista ruokaa? Puolisen vuotta siellä asuin, ja sitten muutettiin poikaystävän kanssa yhteen molempien ekaan omaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, lapsen lapset kiroilee riitelee vanhuksia ei kuunnella ei eletä kun ennen vanhaan perinteitä kunnioittaen. Lahjoilla ei ole merkitystä vaikka antaisit rahaa mikään ei kelpaa. Ruoka syödään nopeasti ja sitten alkaa kaikesta väittelyä ei me isovanhemmat jaksa enää tämmöistä paras olla kotona itsekseen ja hiljentyä oman joulun viettoon. Harmittaa näinkö ollaan kasvatettu lapset 😥 joten paras olla hiljaa ja syrjässä 😞. Kaipaamme vanhoja jouluja kun tehtiin kaikki yhdessä oli paljon väkeä ja hyvän mielen tunne oli läsnä silloin. Eikö millään ole merkitystä enään nuorilla, puhelin kiroilua ja riitelyä kun vain tietäisi mistä kaikki johtuu. Hyvää joulua kaikille papoille ja mummoille jotka viettävät keskenään joulun ja voimia niille yksinäisille joita ei muisteta ollenkaan siunausta heille jokaiselle päivälle 🙏

Mieheni sai kuulla että hänellä on syöpä ja että tuo joulu olisi hänen viimeisensä ja hän toivoi kunnon perhejoulua jonne saataisiin lapsemme sekä lapsenlapsemme, Kaikki tulivat, ei siinä mitään, mutta JOKAINEN paitsi me kaksi tuijottivat puhelimiaan kuin zombeja eivätkä yrittänetkään viettää aikaa pappansa kanssa, tietäen että se on hänen viimeinen joulunsa. Tunnin sitä katsottuaan, mies huusi että koko tämän sukujoulun idea oli että vietetään kunnon viimeinen joulu yhdessä kun hänellä ei ole elinaikaa kuin noin suunnilleen kuukausi jäljellä ja totesi että kaikki laittavat puhelimensa koriin ja se viedään lukittuun huoneeseen, ja se kuka ei suostu, saa lähteä saamatta lahjaansa. Olisin odottanut että nuoret olisivat mukisseet, mutta he kiltisti laittoivat puhelimensa pois, mutta 50 vuotias poikamme raivoi kuin hullu ja ei suostunut irtautumaan puhelimestaan ja lähti vihaisena pois eikä tullut takaisin. Mieheni menehtyi paria päivää myöhemmin, näkemättä häntä enään.

Meillä on se että jouluna puhelin jätetään taskuun jos ollaan mummolassa ym ja vietetään aikaa räpläämättä puhelimia. On toiminut hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Olen niin pahoillani, että sinulle kävi näinToivottavasti olet tänään turvassa🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.

Törkeä ajankohta.

Olihan se. Törkeää oli myös jättää viisi lasta isättömäksi.

Ihminen saa poistua täältä jos niin haluaa. ei se katso aikaa tai paikkaa

Kyllä taas huomaa kommenteista täällä, että onpa etuoikeutettua porukkaa kun pidätte pieniä elämän vastoinkäymisiä maailmanloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas huomaa kommenteista täällä, että onpa etuoikeutettua porukkaa kun pidätte pieniä elämän vastoinkäymisiä maailmanloppuna.

Kysymys kuului: elämäsi karmein joulu. Ei suinkaan otettu kantaa siihen, pidettiinko sitä maailmanloppuna. Ei kysytty, mikä oli elämäsi karmein tapahtuma. Vaan karmein joulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä hakkasi minut.

Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32

"N32" hanki apua itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Rakas äitini kuoli 21.12.Syvin yksinäisyyden tunne mitä koskaan kokenut. Ajattelin että maailmassa ei ole yhtään ihmistä joka enää rukoilee puolestani.

Minä rukoilen puolestasi. Toivottavasti tulevat joulut ovat iloisempia.

Näitä riittäisi, mutta tunnistettavuuden vuoksi kerrottakoon vain yksi.  

Isä tuli käymään ja mukana oli oma "sahtiämpäri". Enoni toi hänet autolla toisesta kaupungista ja ilmeisesti sahti oli maistunut jo matkalla ja useamman päivän. Onneksi hän osasi käyttäytyä kuitenkin johonkin pisteeseen, mutta se äidin hiljainen raivo ex-miehelleen oli jotain todella kamalaa. Olisi pistänyt sen ukon suoraan pihalle tai edes yhden illan teeskennellyt, mutta sitä kiukuttelua oli kypsää seurata vierestä kun tilanne ei varsinaisesti eronnut normaaliolosuhteista. Isä kaatoi kuusen joulupukin päälle käydessään tupakalla. 

Toisena jouluna isä teki kinkun, ja aamulla herättyään huomannut, että naapurit olivat yön aikana syöneet sen. Onneksi tutun kautta sai uuden kinkun ja se ehti uunituoreena pöytään, vaikka tiukille veti. 

Kerran isä lähti käymään kaupoilla ja hakemassa kuusta. Kaupat menivät kiinni klo 13.00, mutta jostain syystä 11.30 oli ensiksi haettava se helkutin joulukuusi eikä mennä kauppaan. Ekaksi se äijä ajoi auton niin, että yksi pyöristä jäi sutimaan ilmaa ojan pientareella ja auto jysähti siihen. Jännitti että keretäänkö kauppaan ajoissa vai ei. Lopulta enoni tuli jeesimään, saatiin auto lainaksi, varastettiin kuusi isäni entisestä metsästä ja käytiin kaupassa. 

Miksi kaikki piti hoitaa niin hankalasti 

Vierailija kirjoitti:

Näitä riittäisi, mutta tunnistettavuuden vuoksi kerrottakoon vain yksi.  

Isä tuli käymään ja mukana oli oma "sahtiämpäri". Enoni toi hänet autolla toisesta kaupungista ja ilmeisesti sahti oli maistunut jo matkalla ja useamman päivän. Onneksi hän osasi käyttäytyä kuitenkin johonkin pisteeseen, mutta se äidin hiljainen raivo ex-miehelleen oli jotain todella kamalaa. Olisi pistänyt sen ukon suoraan pihalle tai edes yhden illan teeskennellyt, mutta sitä kiukuttelua oli kypsää seurata vierestä kun tilanne ei varsinaisesti eronnut normaaliolosuhteista. Isä kaatoi kuusen joulupukin päälle käydessään tupakalla. 

Toisena jouluna isä teki kinkun, ja aamulla herättyään huomannut, että naapurit olivat yön aikana syöneet sen. Onneksi tutun kautta sai uuden kinkun ja se ehti uunituoreena pöytään, vaikka tiukille veti. 

Kerran isä lähti käymään kaupoilla ja hakemassa kuusta. Kaupat menivät kiinni klo 13.00, mutta jostain syystä 11.30 oli ensiksi haettava se helkutin joulukuusi eikä mennä kauppaan. Ekaksi se äijä ajoi auton niin, että yksi pyöristä jäi sutimaan ilmaa ojan pientareella ja auto jysähti siihen. Jännitti että keretäänkö kauppaan ajoissa vai ei. Lopulta enoni tuli jeesimään, saatiin auto lainaksi, varastettiin kuusi isäni entisestä metsästä ja käytiin kaupassa. 

Miksi kaikki piti hoitaa niin hankalasti 

Näemmä tuli useampi kuin vain yksi asia mieleen :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Ai etta oikein kerran riiteli, voi voi. Meillä tapeltiin joka ikinen joulu, aina saman kaavan mukaan alkoi huuto. Sain kokea joulurauhaa ensimmäisen kerran vasta kun muutin kotoa ja olin joulun omassa kämpässäni yksin.

Ikävää että sinulla on ollut noin traumaattisia jouluja. Tämä ei kuitenkaan ole kilpailu, toisilla on kuollut läheisiä ja toisilla sisko söi karkit tai koira kinkun. Kaikenlaiset muistelot sopii tähän ketjuun.

Itsekin tartuin tuohon ylimpään viestiin. Eniten kyllä siksi, että siinä on joko vahingossa tai oikeasti aika narsistinen pohjavire. Siis äiti ja isä riitelivät kerran, ENTÄ MINÄ! MINÄ! Ja äiti siis suuttui ”jostain” joka luokitellaan enempiä selittämättä turhaksi, ja sitten isä (sen sijaan että sopisi riidan ja ehkä esim osallistuisi jouluvalmisteluihin) syyllisti äitiä suuttumisesta, koska entäminä-lapsi alkoi ihan itkeä.

Kyllä tuossa herää kysymyksiä, kuinka pitkälle sen äidin pinnaa oli ehkä venytetty ennen kuin hän räjähti. Ja sitten äitiparka pyytelee anteeksi, ja tyyppi muistelee edelleen vuosien jälkeen sitä OMAA pahaa mieltään, eli ei edes aikuisena (?) osaa pohtia, mikä oli äidin räjähdyksen syynä ja oliko äiti joutunut kenties pitkäänkin patoamaan asioita sisälleen, kun negatiivisten tunteiden näyttäminen ei siinä perheessä ole selvästikään ollut sallittua.

Sylttytehdashan saattaa hyvinkin olla tuossa se isä, joka äitiä syyllistämällä ja lapsen narsistista kokemusta tukemalla (lapsethan ovat luonnostaan narsistisia eikä siinä ole mitään pahaa, mutta yleensä heitä kasvatetaan siitä poispäin), on päässyt riidan varsinaisesta aiheesta kuin koira veräjästä.

No huh huh, millaiset tulkinnat sait vedettyä viestistäni! :D Kaikki tuo höpötys on kyllä ihan täysin omasta päästäsi, enkä sanonut mitään tuollaista. Selitin toisessa viestissä kyllä (ja mielestäni myös tuon ekan viestin lopussa) että äidilläni oli ja on edelleen taipumus saada raivokohtauksia ja hermostua ihan tyhjästä, niin ettei muut välttämättä voi mitenkään etukäteen ennustaa mistä hän hermostuu. Hän myös harrastaa juuri tuota samaa mitä näköjään sinäkin, että tulkitsee toisten sanomisia kuin piru Raamattua ja keksii itse ihan outoja merkityksiä että "näin se sen tarkoitti, ihan törkeää!", vaikka toinen ei olisi todellakaan tarkoittanut mitään sellaista.

Isäni puolestaan on ollut aina erittäin omistautunut meille lapsille ja osallistui todellakin jouluun ja panosti siihen ihan yhtä paljon kuin äitikin, joten kyse ei ollut tässä mistään "laiska paska mies suututtaa naisen ja äiti saa syyt niskoilleen kun väsyneenä vähän ärähtää"-tilanteesta. Isäni on niin perheenisä-tyyppiä kuin vain voi olla, me lapset menimme aina kaiken edelle hänellä. Hän oli nimenomaan se turvallinen vanhempi ja järjen ääni, kun äiti oli välillä tuollainen että ei tuntunut mikään järki pysyvän päässä jos alkoi hermostuttaa jokin asia. Ja millä ihmeen tavalla on "narsistista", jos näin aikuisena jälkikäteen toteaa, että ei ollut äidiltäni oikein riidellä ja huutaa lasten edessä? Tajusin tuon jo silloin lapsena, etenkin kun 9 vuotta nuorempi pikkuveljeni pelkäsi vielä enemmän kuin minä ja olisin halunnut suojella häntä ahdistavilta kokemuksilta.

Itse olen tullut näin aikuisena siihen tulokseen, että äidilläni on luultavasti epävakaa persoonallisuushäiriö, koska hän muuten on kyllä ihana ihminen ja hyvä äiti, mutta välillä saa tuollaisia hermokohtauksia ja toisaalta välillä vaipuu syviin masennustiloihin ja obsessoituu asioista. Ei kuitenkaan kärsi jatkuvasti masennuksesta tms, koska sitten kohta hyppää taas sieltä ylös ja saattaa olla päinvastoin todella iloinen ja hilpeä. Ei hän ole paha ihminen tai mitään, mutta arvaamaton, ja sen takia välillä hankala tulla toimeen hänen kanssaan. Silti olemme hyvissä ja läheisissä väleissä, vaikka välillä onkin rankkaa hänen kanssaan kun saattaa suuttua ihan turhasta.

Siksi sanoinkin, että siinä _viestissä_ on tuollainen pohjavire. Ei ehkä teidän perheen tilanteessa, tuon myöhemmän kuvauksen valossa, mutta ensimmäisestä viestistä saa kyllä omituisen kuvan, koska tilannetta ei selitetä.

Monissa perheissä tosin ihmiset itse eivät tajua epätervettä kuviota. Meillä minä olin musta lammas, ja äiti ja joskus isäkin muun muassa pahoinpitelivät minua säännöllisesti. Riita loppui usein siihen, kun pikkusiskoni alkoi itkeä entäminää ”Te vaan riitelette ja kukaan ei mieti, miltä MINUSTA tuntuu!” Silloin vanhemmat riensivät hyvittelemään kultalasta. Itse keräilin itseäni jossain eteisen lattialla, ja koin hyvin hyvin epäreiluksi, että pahoinpitelyn katsominen tai kuunteleminen oli niinku niin rankkaa että lohduttaa pitää, kun kohteeksi joutuminen ei liikuttanut ketään.

Vielä aikuisenakin siskoni on sitä mieltä, että mitäs olin niin hankala. Vaikka ne ”hankalat” asiat olivat tosi mitättömiä ja epäreiluja, riita alkoi aina silloin kun äitini halusi riidellä. Sisko vaan perus koulukiusaajana asettuu aina vahvemman puolelle konfliktitilanteessa.

Niin just, eli toisin sanoen teit juuri niin kuin arvelinkin ja tulkitsit viestini oman mielesi mukaan. Tulet syyttelemään itsekkääksi narsistiksi ilman mitään järkevää syytä, kun kerron itkeneeni lapsena koska säikähdin äidin huutoa. Perusteluna se, että kun sinun siskosi on käyttäytynyt jotenkin typerästi, niin varmasti minäkin olen ollut ihan samanlainen itsekeskeinen ja hemmoteltu... Joopa joo.

Tästä paistaa kyllä kilsojen päähän mahdottomuus ymmärtää toisten näkökulmia ja sävy on jokseenkin kärttyinen.. Eri. 

Minua on ahdistanut joulu oikeastaan koko aikuisikäni, enkä oikein tiedä miksi. Lapsena pidin joulusta, en vaan lahjojen takia, vaan sen taianomaisen tunteen takia. Vaimoni on aivan fanaattinen jouluihminen ja rakastaa sitä yli kaiken. Anoppilassa järjestetään aina mitä kaunein joulu, siellä on perhettä, ruokaa, pukkia ja pakettia. Itseäni alkaa ahdistaa jo lokakuussa. Menen kuitenkin joka vuosi perheen kanssa anoppilaan viettämään jouluaattoa, mutta vaimon ja pojan jäädessä yöksi, ajan itse kotiin loppuillaksi. En vaan kestä olla siellä, minusta tuntuu ettei se ole minua varten, en kuulu sinne enkä ansaitse sitä ilonpitoa, vaikka vaimoni yrittää monille vakuuttaa että olen perhettä.

Olisi kiva tietää, mistä moinen tunne johtuu.

Niin, minulle eikä monille. 😀

Vierailija kirjoitti:

En yleensä käytä alkoholia paljon mitään...mutta joskus vuosia sitten maistelin jotain uutta viinasekoitusta. Oli niin suun mukaista, että sammahdin jo viiden aikoihin. Mies oli hoidellut ruoat, lahjanjaot ja lapset :(

Terv. Huono äiti yhden jouluaaton ajan.

😂

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut yhtään ainutta karmeaa jouluaattoa sen jälkeen kun sain itsenäisenä ihmisenä lopettaa sen vieton kaikissa muodoissaan ja tavoissaan.

Sen jälkeen tuo kalenteriin merkitty aaton ja pyhäpäivien jakso on ollut ihana hiljaisuuden, vapauden ja vaatimattomuuden juhla. 

Just.

Raskainta oli nuoruuden jouluissa ainainen jännitys.  Ahdistuu toistenkin puolesta kun näitä kirjoituksia lukee.  Tahdon muistaa enemmän hyvällä.

Kumma silti että koin jotain jouluangstia vasta myöhemmin, kun oli takaumia, mielikuvia menneestä.  Nuorena oli asiaankuuluvaa kun ei tiedetty paremmasta.

Koira oli pentuna kaatanut kuusen nurin,siellä lattialla oli kuusi koristeineen päreinä ja vielä kussut päälle 😂

Ei voinut ku nauraa. Se joulu ja kaikki muutkin joulut ilman kuusta!!

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Jaa-a, ootko miettinyt miten isäsi kommunikaatio äitiin päin sujui? Mä pelkään että mun lapset isompina näkee asiat just noin mustavalkoisina että kun äiti huusi isälle. Eihän ne huomaa sitä tuntikausia jatkunutta mykkäkoulua tai nälvimistä joka alkaa niinkin isosta asiasta kuin että pyydän voisiko ystävällisesti laittaa sukkansa pyykkikoriin eikä jättää lattialle lojumaan. Ja kun pyydän että voitaisiinko keskustella asiasta sen sijaan että hän vaan teeskentelee ettei kuule mitään mitä sanon tai jos olen itse hiljaa niin heittää jotain kivaa kommenttia että joo kun sää oot niiiin täydellinen. Joo eli joskus menee hermo ja sit yhtäkkiä hän onkin ihan että "et kai sä nyt lasten kuullen!" Ihan täyttä kaasuvalottamista jota en kylläkään usko että tekee tahallaan, on vaan oppinut vanhemmiltaan tollaisen ihme välttelevän riitelytyylin, mitään ei voi sanoa suoraan kun pitää kierrellä ja tulkita jotain ilmeitä ja eleitä ja kyräillä... Ja mä kun olen sitä mieltä että lapsiin vaikuttaa enemmän sellainen jatkuva kylmyys vanhempien välillä kuin joku satunnainen riita jonka päätteeksi sovitaan ja näytetään hellyyttä. Mieluiten tietenkin ei kumpaakaan mutta tosiaan kun mun kaikki kommunikointiyritykset torpataan - kun sä kuitenkin päätät kaikesta - tai - sä vaan käytät tollasia isoja sanoja kun haluat päteä- tai - no ei me nyt just nyt tästä puhuta(millon sitten?). Eli aika hauras olo.on tällä hetkellä ja joka kerta kun päädyn huutamaan niin tuntuu että.lähenen avioeroa...