Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Ensimmäinen joulumme avioeromme jälkeen 14 vuotta sitten. Mies löysi uuden kumppanin, joka jo odotti heidän yhteistä lastaan .

Olimme muuttaneet kolmen alle 10 vuotiaan lapseni kanssa vuokra kolmioon , joulukuun ensimmäisenä päivänä sinä vuonna.

Edellinen asukas ei ollut siivonnut lähtiessään.

Minä siivosin ja siivosin. Samalla purin ero ahdistustani.

Pesin kaiken siellä katosta lattiaan. Kylpyhuoneen jopa kahteen kertaan.

Mitä väsyneempi olin illalla, sen parempi.

Joulun alusviikolla tajusin että , Joululahjat !

En ollut ostanut lapsilleni yhtään joululahjaa.

Pyysin siskoltani lainaksi rahaa, jotta sain ostettua jokaiselle lapselleni kolme Joululahjaa.

Joulu ruuat olivat kaupan laatikoita . Ja riissipuuroa ja luumusoppaa. Ei ollut karjalanpaistin eikä kinkkua , eikä edes piirakoita.

Siskon perhe osti meille joulukuusen ja koristeetkin siihen.

Ilman siskoni apua, meillä ei olisi ollut mitään jouluista.

En juuri muista tuosta joulusta muuta kuin siivoamisen ja väsymyksen .

Yritin kaikkeni että lapsilla olisi niin hyvä joulu kuin se nyt vain voi olla tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu.

Kaikki joulut 5-16v

Yh-äitini oli jouluisin AINA umpihumalassa!

Nykyisin vietän joulua mieheni ja miehen perheen kanssa

Alkoholi ei kuulu tähän yhtälöön

Mulla sama! Yh-äitini yritti kovasti järjestää joulua. Loppuillasta oli kännissä ja pitkin yötä järjesteli humalassa jotain. Kerran mentiin kirkkoon ja muistan vieläkin sen viinan hajun. Kuvitteliko, ettei lapset huomaa? Inhosin tosi kauan joulua ja vasta omien lasten myötä olen uudelleen alkanut siitä jollain tasolla pitämään. Nykyään äitini haluaa viettää joulua kanssamme ja vasten tahtoisesti olen sen sallinut. Vanhoja ahdistuksia pyrkii kyllä pintaan.

Kamalin oli silloisen poikaystäväni kanssa. Menin joulun viettoon vanhemmilleni, poikaystävä jäi kotipaikkakunnalleen. Jouluaattona en saanut minkäänlaista yhteyttä häneen. Sitten sain viestin tuntemattomalta mieheltä, joka pyysi treffeille. Poikaystäväni kaveri. Sanoin, että olen kyllä... sanotaan vaikka Matin kanssa.... yhdessä. Inttäminen jatkui ja sanoin, etten keskustele mitään enää ennen kuin Matti ottaa yhteyttä. No sitten tuli Matilta viestiä, että on nyt kiire pestä pyykkiä tässä(just joo) ja ihastui baarissa toiseen, mutta kertoi tälle kaverilleen, että minusta saa hyvän tyttöystävän.

Siinä sitten helkkaristi hammasta purren vietin joulun sanomatta vanhemmilleni tästä asiasta mitään. Omassa kodissani vasta pääsin kunnolla käsittelemään asiaa yksinäni, mutta pommitus tältä treffeille pyytäneeltä jatkui ja sanoin koko ajan, etten halua treffeille. Olin äärimmäisen loukkaantunut tuosta erosta ja siitä, että minut kaupattiin heti toiselle kuin joku kiertopalkinto vailla omaa tahtoa. Asia eskaloitui siihen, että lopulta Matti laittoi viestiä, että tuodaan tuo mies vaikka väk.isin luokseni. Siihen vastasin soittavani pol.iisit jos niin tapahtuu ja onneksi asia loppui siihen.

Vuosia vuosia myöhemmin sitten Matti laittoi vappuyönä, varmaan kännissä, viestiä, että haluaisi minut takaisin ja ei ole eron jälkeen ollut muita naisia. Ihastuskin jäi vain kaveriasteelle. No voi kyynel siellähän sitten homehdut nyt yksinäsi.

Me mentiin yksi joulu pahasti retkuun, kun tilattiin ilmoituksessa mainostettu Aito Korvatunturin Joulupukki. Pukki ei osannut kuin viroa ja oli ottanut mukaan muorin, joka voimakkaasti suomea murtaen yritti tulkata. Huijattu fiilis, lasten hämmästys ja myötähäpeä olivat sen verran suurta, että hätistettiin ne ulos alta aikayksikön. Ei tullut mieleenkään tarkistaa ennakkoon osaako suomea. Törkeää rahastusta, kai me niille maksettiin, että saatiin ne ulos.

Eipä taidettu sen jälkeen pukkeja tilata, onneksi lapset kasvoivat ja me aikuisetkin opittiin jotain, jos joskus vielä joutuisi pukin tilaamaan.

Mummo väänsi tortut keittiönpöydälle

Karmein joulu oli se, kun vuosi oli 2015. Odotin esikoistamme ja mies oli joulupukkikeikalla yhdessä perheessä. Odotin hänen sukulaistensa seurassa miestäni saapuvaksi.

En tarkkaan muista mistä asiasta puhuimme, mutta miehen täti alkoi puhua minua miehen exän nimellä. Anoppi korjasi nimen ja mieheni sisko katsoi kauhuissaan vieressä. Muistan kuinka inhottava oloni oli, kun ei ollut edes oma mies paikalla. En ole koskaan kertonut tästä miehelleni, mutta hänen tätinsä seurassa on todella inhottavaa yhä edelleen

Ekat 18v meni humalaisia vanhempia kattellessa, sittemmin ei juuri joulua ole viettänyt. Lapselleni annan aivan erilaisen joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten minäkin opin jotain uutta siipastani, kun oma HOK:n bonuslaskelmani sisälsi ostoja Rovaniemen aulabaarista.

Etkö itse käynyt Rovaniemen aulabaarissa? Missä sellainen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Koko joulukuu oli töissä aivan karmea, mutta pinnistelin loihtiakseni lapsille joulutunnelmaa. Työkaverini jäivät omista syistään sairaslomalle eikä toiselle saatu sijaista, joten suunnittelin ja toteutin joulujuhlankin käytännössä yksin.

Omaa kotia en jaksanut laittaa joulukuntoon ja esikoiseni lähti joulun viettoon mummolaan. Kuopuksen kanssa tilasimme jouluruuat mäkkäristä. Sitä joulua on vaikea alittaa.

Otan osaa. Tän vois joku linkata tuonne @varhaiskasvatuksenkertomuksia instaan

Tuttua on. Olen lto. Joulukuu askarreltiin kaiken maailman koristeita. (80-luku oli karseeta aikaa olla päikyssä töissä).Joulujuhlaa varten harjoiteltiin ja stressattiin monta viikkoa. Jouduin koristeleen kolme joulukuusta. Jouluruoka ei enää maistunut jouluna kotona. Jouluna aivan poikki ja kyllästynyt. En ole koskaan pitänyt joulusta aikuisena. Lapsuuden joulut olivat ihania.

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu oli se, kun vuosi oli 2015. Odotin esikoistamme ja mies oli joulupukkikeikalla yhdessä perheessä. Odotin hänen sukulaistensa seurassa miestäni saapuvaksi.

En tarkkaan muista mistä asiasta puhuimme, mutta miehen täti alkoi puhua minua miehen exän nimellä. Anoppi korjasi nimen ja mieheni sisko katsoi kauhuissaan vieressä. Muistan kuinka inhottava oloni oli, kun ei ollut edes oma mies paikalla. En ole koskaan kertonut tästä miehelleni, mutta hänen tätinsä seurassa on todella inhottavaa yhä edelleen

No olipas ihan hirveen kauheeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi p*skin on luultavasti tuleva joulu. Ero tulossa mutta ex kiukuttelee eikä suostu muuttamaan ulos. Itse haluaisin toisen, joka ei puolestaan halua minua. Ollaan sitten kaikki onnettomia.

Sama mies vaan ei "jaksa" muuttaa samapa tuo. Onneksi on välit kunnossa. Yksi puolinen ikävä taas turtuu aattoyön kirkossa itkemällä.

Turtuisipa minullakin itkemällä, ei ole tähän mennessä auttanut. Mutta kai se aika auttaa. Jospa nyt joskus pääsisi jatkamaan omaa elämää, mutta veikkaan ettei tule onnistumaan niin kauan kun ex ei päästä irti.

Kyllä minun S-knavalla näkyy eritellyt kassakuitit, mitä on ostettu milloin, mistä ja mitä maksoi, jos toiminto on asetettu S-kanavalla. Sama homma Lidl-plus sovellukseen tulevat sähköiset kassakuitit ostoksista.

Näin on ollut jo vuosia, eihän siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla.

Olin 19vuotias. Avomieheni ilmoitti kaksi päivää ennen aattoa rakastuneensa toiseen  ja minun  pitää häipyä NYT,  olin ihan epätoivoinen ja paniikissa että mihin menen. En saa kaupungilta asuntoa muutamassa päivässä! Vanhemmat asuivat toisessa kaupungissa ja välimme olivat huonot.

Pelastukseksi koitui  kolmekymppinen vähän reppanan oloinen, minuun rakastunut mies joka toitotti aina että voisin muuttaa hänen luokseen, omakotitaloon metsän keskelle.  Oli onnesta soikea kun tajusi että  ihan oikeasti "muutan" sinne vaikka hain koko ajan vuokra-asuntoa ja  tarvitsin vain yöpaikan sekä paikan tavarille, säälitti kun toinen oli niin innoissaan.. Mies laittoi kinkut ja laatikot, osti kuusen. Minä lipitin viiniä ja v""lin.  En ole ylpeä itsestäni uskokaa pois. Aattona sain mieheltä Kalevalakorun ja kiitteli ostamaani halpaa suklaarasiaa kuin olisi kalliimpikin lahja, olin tosi kiusaantunut ja koetin vaan väistellä miehen haleja  ja suukkoja. Ällötti koko tyyppi ja mietin miten sanon sille, ettei olla hemmetti parisuhteessa eikä asuta yhdessä vaikka tavallaan asutaankin. 

Olin monta päivää pienessä kännissä ja tilanne eskaloitui aattona kun soitin exälle ja äidilleni ja haukuin molemmat, menin  tupakalle ja kaaduin hankeen , purin miestä kun koetti saada minut ylös ja sisälle taloon, viuhahtelin alasti pitkin pihaa, soitin  volyymit täysillä yhä uudelleen ja uudelleen M.A Nummisen "joulupukki puree ja lyö" biisiä, rikoin ikkunan..

Sain oman asunnon 16.1. Tämä väliaikainen avomieheni osti minulle vielä mikrot ja leivänpaahtimet vaikka olin ollut ihan kamala na""ttu.

Vierailija kirjoitti:

Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.

Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?

Kuulostaa niin kovin tutulle

Vierailija kirjoitti:

Nautiskelin jouluaattona, kun sain kerrankin olla yksin, ilman sukulaisissa pyörimistä ja vouhotusta. Jouduin kyllä valehtelemaan, että olen töissä aattona, ettei tarvinnut enempää selitellä. Kesken rauhaisaa tuokiota TV:n ääressä, kuulin ovelta rapinaa ja joku tömisteli sisään. No siellä seisoi eteisessä puoli sukua ja äitini ensimmäisenä jonossa ihmetteli, että kuinka olen kotona....olivat päättäneet yllättää ja valmistella joulua yllätyksenä meikäläiselle...oli hieman häpeän punaa kasvoilleni hetkisen

Siis aikuisten oikeasti?! Oot antanut vanhemmillesi avaimet kotiisi??

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?[/quote]

Noin ylimielisesti kommentoi ihminen joka ei ymmärrä, että ketään ei voi syyllistää siitä, ettei ole nähnyt merkkejä ajoissa. Ei kenenkään otsassa lue: "olen väkivaltainen ja tulen hakkaamaan sut ennemmin tai myöhemmin. Vähän sama kun syyllistäist raiskatuksi tullutta siitä, että oli oma vika kun pukeduit liian paljastavasti tmv.

Mieleeni on jäänyt joulu kun olin 5-vuotias. Pukki oli vähän hassu ja tonttikin oli mukana. Tontulta sai namia.

Kerran joskus teini-iässä tästä äidilleni mainitsin, että muistan sen tontun jolta sai namia.

Äitini sanoi, että hän oli niin pettynyt silloin. Hän oli yh na hankkinut meille lapsille pukin ja oli soitettu sopiiko ottaa tonttu mukaan ja toki se sopi. Tämä pukki oli niin humalassa, että tonttu oli sen vuoksi mukana...

Aluksi oli vaikea olla jouluisin yksin. Mutta ei silti mikään huonoin vaihtoehto ole. Joidenkin ihmisten kanssa on todella yksin.

Siskopuoli oli kuollut ennen joulua. Sain tiedon vasta viikkoja myöhemmin,hautajaisten jälkeen. Syyttelyä, ahdistavan kirjeen kera joulun aikaan ym liittyvien väärinkäsitysten ja yhteensattumien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Jaa-a, ootko miettinyt miten isäsi kommunikaatio äitiin päin sujui? Mä pelkään että mun lapset isompina näkee asiat just noin mustavalkoisina että kun äiti huusi isälle. Eihän ne huomaa sitä tuntikausia jatkunutta mykkäkoulua tai nälvimistä joka alkaa niinkin isosta asiasta kuin että pyydän voisiko ystävällisesti laittaa sukkansa pyykkikoriin eikä jättää lattialle lojumaan. Ja kun pyydän että voitaisiinko keskustella asiasta sen sijaan että hän vaan teeskentelee ettei kuule mitään mitä sanon tai jos olen itse hiljaa niin heittää jotain kivaa kommenttia että joo kun sää oot niiiin täydellinen. Joo eli joskus menee hermo ja sit yhtäkkiä hän onkin ihan että "et kai sä nyt lasten kuullen!" Ihan täyttä kaasuvalottamista jota en kylläkään usko että tekee tahallaan, on vaan oppinut vanhemmiltaan tollaisen ihme välttelevän riitelytyylin, mitään ei voi sanoa suoraan kun pitää kierrellä ja tulkita jotain ilmeitä ja eleitä ja kyräillä... Ja mä kun olen sitä mieltä että lapsiin vaikuttaa enemmän sellainen jatkuva kylmyys vanhempien välillä kuin joku satunnainen riita jonka päätteeksi sovitaan ja näytetään hellyyttä. Mieluiten tietenkin ei kumpaakaan mutta tosiaan kun mun kaikki kommunikointiyritykset torpataan - kun sä kuitenkin päätät kaikesta - tai - sä vaan käytät tollasia isoja sanoja kun haluat päteä- tai - no ei me nyt just nyt tästä puhuta(millon sitten?). Eli aika hauras olo.on tällä hetkellä ja joka kerta kun päädyn huutamaan niin tuntuu että.lähenen avioeroa...

Olen pahoillani puolestasi, kuulostaa tosi kurjalta. Saattaisiko miehesi olla narsisti, tai onko hänen jompi kumpi vanhempansa narsisti, jolloin lapsenkin käytöksestä voi tulla narsistista? Ei kestä mitään kritiikkiä, itsekäs, uhriutuu aiheetta.