Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Muistan montakin alkoholinhuuruista, riitaisaa joulua. Joskus oltiin yksinhuoltajaäidin kanssa joulun alla siinä tilanteessa, että käytiin kaupassa sossun lapuilla. Toivoin vaan, ettei kukaan koulukavereista tai heidän vanhemmistaan satu samaan aikaan kauppaan. 

Kaikkein hirvein joulu oli kuitenkin 11-vuotiaana, kun mutsi päätti viettää joulun uuden hoitonsa ja sen parin mukulan kanssa ja jätti mut yksin kotiin. Ruokaa ja paketteja oli, mutta ei se poistanu sitä yksinäisyyden tunnetta...

Aikuisena olen päättänyt viettää jouluni yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa. 

Asut siis vielä kotona? Silmäkulma kyllä tästä kostui. Älä katkeroidu. Sinulla voi ihan hyvin olla aikuisena ihana perhe, jota osaat arvostaa ja josta pitää hyvää huolta kokemuksiesi takia.

Nuoruuden liiton aikaan miehen puolisella suvulla oli aina jouluna tapana vetää alkoa kunnolla kaikki pyhät. Taisi olla joulupäivä kun miehen veli onnistui vetämään kunnon raivokännit, kuristi veljeään ja uhkasi tappaa. Loppu suku sai raivoajan jotenkin hallintaan ja poliisit veivät putkaan selviämään. Tunnelma oli kyllä kohtuu perseestä, seuraava päivä sitten meni anteeksipyyntelyissä.

Kun siitä paskasta pääsin irti niin ei ole alkoholi kuulunut enää pyhien juhlintaan omassa elämässä.

Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.

Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?

Niitä jouluja oli monta, kun vanhemmat aloittivat tappelemisen heti joulurauhan julistamisen jälkeen. Olisi pitänyt soittaa poliisi, mutta olin liian hyvin sisäistänyt sanonnan "huono lintu se on, joka pesänsä likaa". Kaikki tiesivät, kukaan ei tehnyt mitään.

Yhtenä jouluna juopunut isä oli jäänyt työpaikan hissiin, joka oli jäänyt kerrosten väliin. En vieläkään tiedä, miten hän pääsi sieltä pois. Oli pelottavaa odottaa ja ihmetellä, mitä alkoholistille mahdollisesti oli tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.

Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?

Meillä suututtiin, kun kaiken joutuu tekemään yksin. Sitten suututtiin, kun kyseltiin mitä seuraavaksi pitää tehdä. Myöskin siitä suututtiin, kun siivottiin väärin.

Joulusuorittajaäidin standardit olivat kovat, en osannut kuoria oikein keitettyä porkkanaa rosollia varten... ikää minulla tuossa vaiheessa 20 v. ja joululomaa opiskeluista.

Itse muutin oman perheen joulunvieton toisenlaiseksi.

Alkoholi pitäisi kieltää laissa! Varsinkin nyt korona aikaan kaikki baarit yms kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Yks sukuun tuppautunut pilaa koko joulun.

Meillä tuppautujia on kaksi. Ovat huonotapaisia töksäyttelijöitä, jotka pilaavat muiden tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsena alkoholiongelmaisen yh-isän kanssa joten joka joulu oli alkoholinhuuruinen. Yksi jäi silti erityisesti mieleen. Pari päivää ennen aattoa saimme vieraan, jonka piti tulla vain moikkaamaan ennen joulua. Vieras ja isä alkoivatkin ryypätä ja putkihan jatkui aattoon asti. Aattonakaan vieras ei vielä aikonut lähteä kotiinsa ja ryyppäjäiset jatkuivat. Joulusta ei ollut enää tietoakaan, joten minä itkuisena soittelin läpi sukulaisia että saisinko tulla jollekulle yöksi. Sukulaiset eivät juuri riemusta kiljuneet, mutta lopulta joku suostui ja sain mennä heille joulunviettoon. Sain katsoa vierestä kuinka normaalissa lapsiperheessä juhlittiin joulua ja yksivuotiaalla serkkulapsella oli järjetön lahjavuori. Olisinko ollut 12.

Voi sinä pieni. Kyllä tulee paha mieli lukiessa. Se jo, että isäsi oli tuollainen viinaan menevä, mutta se vielä, että sukulaiset ( jotka varmasti isäsi tavat ovat tienneet) nihkeästi pitkin hampain ottavat itkevän 12-vuotiaan sukulaisen jouluna luokseen…voi itku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23. ja 24. päivän välisenä yönä klo 23 aloin oksentamaan. Oksensin klo 6 asti aamulla puolen tunnin välein, välissä en saanut kuin torkuttua koiranunta, tunsin unen läpi jatkuvasti huonon vellovan olon. Ja aattona normaalisti sukulaisille syömään kunnon jouluateria, eikä nyrpistellä saanut. Huono olo jatkui koko aattopäivänkin.

Kuinkahan monelle tartutit vatsatautisi? Tuo sairaana suvun joulunviettoon kokoontuminen on syy siihen, että meillä joulua juhlitaan vain oman perheen kesken.

joulu on antamisen juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli vyöruusu ja mulla korvatulehdus. Oli meidän eka joulu yhteisessä kodissa ja tunnelmaa vähän söi mun korvasärky johon mikään burana ei auttanut ja miehen hermokivut vatsassa sekä kyljessä. Mies kulki t-paidassa muna paljaana kun alushousutkin sattui.

Muuten oli ihana omannäköinen joulu,syötiin pitsaa ja katsottiin kauhuleffoja.

oliko miehelläsi kuitenkin tohvelit jalassa? xD

Vierailija kirjoitti:

Joulu anoppilassa missä vedetään koko show hirveällä kiireellä läpi kun miehen veli lähtee ennen iltaa ajamaan omaan anoppilaansa viettämään rauhallista joulua.

Typerä tunne kiskoa anopin huolella laittamia jouluruokia valoisassa kl 14 ja sitten se lahjojen nopsa jakaminen heti perään ennen kuin veljen perhe juoksee pois lahjapapereiden riekaleiden vaan jäädessä leijumaan jälkeen. Ja kello silloin tuskin kl 16, ajavat joulupöytään noin 100km päähän ja päättelen että bileet siellä alkaa tasan kl 18.

Nykyään vietetään joulu rauhassa oman perheen kanssa mutta appivanhempani ovat yhä tässä joulupainajaisessa.

Sama. Meillä käly tekee näin. En tajua miten eivät tajua että pilaavat muiden joulutunnelmaa kauhella säätämisellä ja kiireellä. Eikö voisi vaikka joka toinen vuosi olla vanhempiensa kanssa ja joka toinen vuosi miehelässä. Tai vaikka siirtyä vasta joulupäivänä tai Tapanina, kesken aaton on niin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Typerä otsikko.

typerä vastaus

Ekso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kaatoi joulukuusen ja oksensi puurokattilaan. Ei oo joulut hirveesti kiinnostaneet sen jälkeen.

Löytyikö manteli?

tää on vähän sama kuin mun appi ei ehtinyt lauteilta alas vaan nappas kiulun. ainoo vaan ettei ollu sauna eikä oksennus...

Kamalia jouluja jollain. Mulla ei mitään kauhutarinaa ole, mutta tuttua on tuo lapsuudesta, että vanhemmat kiukutellen tekevät joulua ja syyllistäminen sitten jos lapsi ei osaa olla oikein odotusten mukaisesti.

Isä oli lapsuudessani paljon töissä eikä ollut muutenkaan kovin kiinnostunut minusta ja asioistani. Sitten kun hän päätti, että nyt meillä on jouluna kivaa yhdessä niin minullakin piti olla hymy korvissa, tosi kivaa ja piti näyttää iloiselta. Ruualla piti keskustella sivistyneitä ihania asioita, olla kuin ihana kiiltokuvaperhe ja kaikki oli hirveän teennäistä. Sitten kun ei jaksanut montaa tuntia esittää niin alkoi syyllistäminen siitä, että kaikkemme äidin kanssa tehdään, että sinulla olisi hyvä elämä ja tämäkin joulu…plaaplaa…ja näin sinä kiität ja äitisikin nyt itkee, pitääkö sinun….

Jouluaatot olivat hirveän raskaita. Olin aina iloinen kun joulu oli ohi. Myöhemmin nykyisen mieheni ja hänen rennon perheensä myötä löysin joulun uudelleen ja minusta tuli joulusta tykkäävä ihminen.

Tilattu joulupukki sai epilepsiakohtauksen kesken lahjojen jaon lapsille. Oli siinä katsomista ja selittämistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Olit sentään onnekas kun oli paikka mihin mennä.

Onnekas?? KUn pääsee kylmään mökkiin yksin jouluna 9 vuotiaana???

Kolkkoahan on varmaan ollut, ei vaan kaikilla ollut meidän aikanamme pakopaikkaa.

Humalainen äitini kuljetti minua mukanaan varakkaiden luokkakavereideni kotiovilla lainaamassa perunoita kun meillä ei niitä ollut joulupöytään ja kaupat ei olleet aattona auki. Vanhemmat, antakaa lapsillenne selvä joulu.

Kerroin jo oman stoorini, muttei kelvannut. Joku mokoma oli poistattanut sen, vaikka se oli täysin asiallinen. ☹️

Ei kauhea, mutta viimeinen tylsä joulu. Läsnä vanhempani ja isoisä. Asuin omillani ja olin matkustanut autolla ruuhkassa 200 km maalaispaikkakunnalle.

Jouluruokaa oli, vettä juomaksi. Kukaan ei oikein puhu mitään, koska ei ole mitään sanottavaa.

Ruuan jälkeen muut menivät lepäämään. Sen jälkeen joulusauna, mutta ei edes saunaolutta.

Sitten isä vei isoisän kotiinsa.  Joulupäivänä sama meininki, mutta ilman isoisää.

Oli vielä niin kylmä, ettei tarennut kävelyllekään.

TV.ssä ei mitään katsottavaa. Kello kulki todella hitaasti. Tapanina kävin tapaamassa kaveriani, joka valitteli tylsyyttä.

Tämän joulun jälkeen isoisä halusi pysyä joulun omassa kotonaan ja minä samoin.

Mies kännissä kusi kuusen juurelle, luuli olevansa ulkona.