Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Tulin jouluksi kotiin (asuin siis vielä vanhempieni luona vakituisesti). Talo oli täynnä sukulaisia, joten jouduin nukkumaan yöt saunassa. Ei ollut helppoa mahtua minnekään.

Isä oli alkkis, joten lapsuuden joulut oli vaihtelevia. Sukujouluissa ravattiin usein, kun olin pieni. Aikuiset dokailivat yön pikkutunneille mölyten, ei haitannut koska sai leikkiä serkkujen kanssa. Jotenkin se viina oli silti aina kuvioissa. Aikuisena vasta tajunnut, kuinka häiriintynyttä tuo meno on ollut. Aikuiset leikki meidän lasten kanssa kaatokännissä ja niillä oli kyllä mukamas hauskaa. Nukuttua ei saanut, kun hirveä mölinä lähti juoppokööristä.

Nyt aikuisena moni joulu on ollut tunnelmaltaan ahdistava, koska yksi perheenjäsen järjestää usein riidan. Aina saa jännittää, että mistä tällä kertaa se riita haastetaan. Aihe keksitään vaikka mistä. Yksi vuosi aatto meni hällä mököttäessä siitä, että kukaan ei auta keittiössä. Hälle itselleen ei tule kuitenkaan mieleenkään mennä auttamaan. Lapsuudenkotiin olen mennyt pitkin hampain viime vuodet. Aina etukäteen saa jännittää, mikä tunnelma kotona odottaa. Tänä vuonna en mene. Tajusin, että tuo ahdistava tunnelman ennakointi on suoraan lapsuudesta, kun piti ovella tuntosarvilla tunnustella millä tuulella alkkisisä ja marttyyriäiti mahtavat tänään olla. Sopiiko tänään näkyä tai kuulua vai pitääkö hiipiä hiljaa hiirenä. Enkä suostu siihen enää. Yksinäinen joulu ekaa kertaa, mutta saa rauhassa nauttia rauhasta ja tunnelmasta ilman mitään draamaa.

Jouluaattoaamuna tuli ensimmäiset sukupuolitaudin oireet. Vaimo hei.... minulla olisi vielä vähän kysyttävää pikkujouluristeilystä! Joulun vietin yksin hotellissa. Eropaperit vein heti joulupyhien jälkeen.

Olin 11v, vanhemmat olivat eroamassa isän pettämisen takia ja äiti oli joulun aikaan paljon humalassa. Joulusaunassa (tai näin ainakin mieleni on yhdistänyt, voi olla joku toinenkin saunomiskerta) äiti humalassa voivotteli minulle että voi sinua pientä, kun isäs ei olisi sua halunnut. Isä luimisteli vaivautuneena vieressä ja näin että ahdisti muttei sanonut mitään. Hän yritti välttää lasten edessä riitelyä, vaikka syyllinen pettämiseen olikin. Äiti taas oli niin tolaltaan että kiskoi meidät lapset ryvettymään eroriitoihin vähän väliä, varmaan kostoksikin isälle. Erokriisi oli hänelle tosi kova paikka ja sitä kautta meille lapsillekin sitten.

Samana jouluna tai uutena vuotena äiti oli päättänyt ruveta tupakoimaan "elämä risaiseksi" -tyyliin, mikä ahdisti jotenkin minua, joka olin omaksunut aiemmin kasvatuksessani sen, ettei päihteisiin, tupakkaankaan kannata sekaantua. Muistan kun äti humalassa mielenosoituksellisesti poltti takapihallamme, ja alkoi sitten houkutella minua maistamaan tupakkaa. En tainnut suostua. Isä taas ahdistuneena taustalla.

(Tupakointi ja viinalla läträäminen kyllä onneksi jäivät eron jälkeen lopulta, mutta suh synkkinä muistan nuo ajat.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira söi kokonaisen kinkun. En vieläkään ymmärrä miten pääsi varastohuoneeseen. Olin kattanut pöydän ja menin hakemaan. Pari limaista palaa oli jäljellä.

Meillä kävi vähän samoin pari vuotta sitten. :D Oltiin sentään yhden kerran ehditty syödä kinkusta, jouluaattoillan aterialla. Mutta joulupäivänä kun sitten lähettiin käymään mummon luona jouluvierailulla, niin koira oli sillä aikaa jotenkin ihmeessä saanut jääkaapin oven auki ja popsinut lähes koko kinkun. Kun tultiin takaisin niin jääkaapin ovi retkotti auki, kinkusta luu vain törrötti ja ihan pieni pala lihaa jäljellä. Myös kinkun päällä ollut folio meni ilmeisesti samaa tietä, kun siitä ei löytynyt muuta kuin joitakin pieniä revenneitä palasia. Koira makasi kyljellään kuin kohmelossa, oli niin kovassa ähkyssä.

Kaiken lisäksi tämä kyseinen koira on vielä sianlihalle herkkä, että sillä menee maha sekaisin jos syöttää edes sellaista koiranruokaa jossa on sikaa. Koira parka sitten uikutti, ripuloi ja oksensi sisälle koko seuraavan yön ja Tapaninpäivä meni mattoja pestessä... Ostettiin uusi kinkku joulunjälkeisestä alennusmyynnistä, niin saatiin sitten välipäivinä itsekin kinkkua syödä, mutta koira parkaa kävi sääliksi.

Ärsyttävä piski. Mä olisin laittanut lehteen ilmoituksen, että annetaan pois ilmaiseksi.

Joo, näitä koirajuttuja kun lukee niin ei tule kaipausta ottaa moista elukkaa.

Tuli äkkilähtö pois kivasta lämpimästä kohdusta tähän kylmään maailmaan.... :D

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Olit sentään onnekas kun oli paikka mihin mennä.

Olit yhtenä aattona mukula?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Olit sentään onnekas kun oli paikka mihin mennä.

Onnekas?? KUn pääsee kylmään mökkiin yksin jouluna 9 vuotiaana???

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään.

Those bastards!

Vierailija kirjoitti:

Ex lainasi multa muutaman satasen, että pääsee viettämään joulua lapsensa kanssa.

Jätti sit lapsensa näkemisen sillä reissulla väliin ja kävi panemassa sen lapsen äitiä. Tuli takasin ja pokas lennosta kaverin naisen.

Oli aika erikoinen fiilis kun tankkausbonukset tuli tilille. Noh, kiva että muisti käyttää s-korttia.

Melko amatöörimäistä toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen kaatoi joulukuusen ja oksensi puurokattilaan. Ei oo joulut hirveesti kiinnostaneet sen jälkeen.

Löytyikö manteli?

Hetken mietin, ettei yhtään kamalaa jouluaattoa tule mieleen, mutta kyllä yksi aika lähelle mennyt tulee. 2014 oltiin jo exän kanssa päätetty eroamisesta, ja kerrottu asia myös omille vanhemmille yms. Omat vanhempani ja veljeni sitten tulivat meidän yhteiseen kotiin jouluaattoa viettämään, ja ehkä lasten takia kaikki yritti näyttää ulospäin, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli kuitenkin jotenkin kiusallinen fiilis koko aaton ajan, ja ihmisistä aisti, ettei oikein juhlatuulella ollut kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joulu anoppilassa missä vedetään koko show hirveällä kiireellä läpi kun miehen veli lähtee ennen iltaa ajamaan omaan anoppilaansa viettämään rauhallista joulua.

Typerä tunne kiskoa anopin huolella laittamia jouluruokia valoisassa kl 14 ja sitten se lahjojen nopsa jakaminen heti perään ennen kuin veljen perhe juoksee pois lahjapapereiden riekaleiden vaan jäädessä leijumaan jälkeen. Ja kello silloin tuskin kl 16, ajavat joulupöytään noin 100km päähän ja päättelen että bileet siellä alkaa tasan kl 18.

Nykyään vietetään joulu rauhassa oman perheen kanssa mutta appivanhempani ovat yhä tässä joulupainajaisessa.

Tällaisissa tapauksissa tulee aina mieleen, että onkohan nämä henkilöt huomanneet katsoa kalenteriin: on jouluaatto, joulupäivä (se päivä jolloin oikeasti on joulu!) ja vielä tapaninpäivä. Miksi, oi miksi, kaiken on tapahduttava AATTONA?!? Meillä toisen suvun kanssa syödään joulupäivänä ja se on ihan yhtä juhlava ellei juhlavampikin päivä kuin aatto. Aattona on vielä kaikenlaista sähellystä, koska 23.12. on vielä työpäivä. Aattoilta menee ihan toipuessa arjesta, vähän kuin lauantai arkiviikosta. Joulupäivänä on jo arki vähän karissut harteilta ja oikeasti fiilistä juhlaan.

McClane kirjoitti:

Se joulu kun ex-vaimoni, tai ero oli oikeastaan vireillä, pyysi jouluksi käymään toiselle puolelle maata. Lensin perille ja saavuttuani joulujuhlaan terroristit valtasivatkin koko rakennuksen. Joulu meni siinä kömpiessä ilmastointikanavissa ja pahiksia ammuskellessa. Positiivisena puolena parisuhde siitä kuitenkin lopussa parani ja pussattiinkin.

Tiedän tunteen! Viime jouluna mieheni toi lapselle uuden lemmikin, aika outo, olisikohan chincilla, ja se  kun se tippui vahingossa tiskialtaaseen niin  alkoi ampua  liikkuvia karvapalloja. Oli ihan söpöjä mutta sitten ne kävi läpi ihmeellisen mutaation ja  meinasi rikkoa koko talon, lähdettiin evakkoon kesämökille ja täällä ollaan yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen  joulu pikkusiskoni kanssa, Iltatähti, draamakuningatar. Minua 12 vuotta nuorempi. Tai no ekat 2 joulua oli mukavia mutta sitten se oppi puhumaan.

Lapsena kirkui kun sai nuken jolla oli vihreä mekko eikä punaista (vaikka ei ollut maininnut  lahjalistassaan mekon väristä mitään) tai  kun tv.stä tuli tyhmä lastenohjelma jonka olisi pitänyt loppua sillä sekunnilla, kanavanvaihto ei auttanut. Aikuisena tilanne  on mennyt vain hullummaksi. Muistan kun yhtenä jouluna oli kaverinsa kanssa risteilyllä ja soitti  äidilleni että haluu lisää rahaa, eihän äiti pystynyt (vuonna 2001) moiseen ihmeeseen. Tappeli lopulta  baarimikon ja järkkärin  kanssa ja päätyi laivan putkaan, ai että kun olisin ollut näkemässä :D 

Ja kun odotin esikoista ja olin huonovointinen kilahti kun vanhempani hoivasivat minua ja olivat huolissaan minusta, lähti sitten kiukuspäissään baariin ja soitteli aamuyöstä isää hakemaan.

Vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä, silti heidän pitäisi ostaa siskolleni  läppäriä ja kännykkää ja ulkomaan matkaa  ja...  Minä ostin viime vuonna lahjakortin tatuointiliikkeseen ja siitä suuttui, kun oli väärä liike. Tänä vuonna ostin ihan vit tullakseni halpoja suklaakonvehteja, saapahan kiljumisen aihetta kun  ei ole tarpeeksi hieno rasia. Minulle ei itse ole ikinä antanut mitään lukuunottamatta lapsuutta  jolloin sain mm. hakaneulan tulitikkuaskissa. Älkää kysykö.

Siinäpä oiva idea. Annat tänä vuonna lahjaksi naulan stidiboxissa. Samalla mitalla, tai no vähän vielä karumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu anoppilassa missä vedetään koko show hirveällä kiireellä läpi kun miehen veli lähtee ennen iltaa ajamaan omaan anoppilaansa viettämään rauhallista joulua.

Typerä tunne kiskoa anopin huolella laittamia jouluruokia valoisassa kl 14 ja sitten se lahjojen nopsa jakaminen heti perään ennen kuin veljen perhe juoksee pois lahjapapereiden riekaleiden vaan jäädessä leijumaan jälkeen. Ja kello silloin tuskin kl 16, ajavat joulupöytään noin 100km päähän ja päättelen että bileet siellä alkaa tasan kl 18.

Nykyään vietetään joulu rauhassa oman perheen kanssa mutta appivanhempani ovat yhä tässä joulupainajaisessa.

Tällaisissa tapauksissa tulee aina mieleen, että onkohan nämä henkilöt huomanneet katsoa kalenteriin: on jouluaatto, joulupäivä (se päivä jolloin oikeasti on joulu!) ja vielä tapaninpäivä. Miksi, oi miksi, kaiken on tapahduttava AATTONA?!? Meillä toisen suvun kanssa syödään joulupäivänä ja se on ihan yhtä juhlava ellei juhlavampikin päivä kuin aatto. Aattona on vielä kaikenlaista sähellystä, koska 23.12. on vielä työpäivä. Aattoilta menee ihan toipuessa arjesta, vähän kuin lauantai arkiviikosta. Joulupäivänä on jo arki vähän karissut harteilta ja oikeasti fiilistä juhlaan.

Vietämme aattoillan miehen suvun kanssa ja joulupäivänä palataan syömään ruokia. Tapaninpäivänä käymme kauempana asuvan äitini luona. Pitkään oli olo, että emme käy äitini luona jouluna, mutta hemmetti, käymmehän me. Näin ei ole kiire mihinkään.

Yks sukuun tuppautunut pilaa koko joulun.

Olin saanut kesällä keskemenon,  syksyllä olin uudestaan raskaana. Ultrassa selvisi että odotan kaksosia. Juuri joulunpyhinä alkoi verenvuoto, ja tunnelma oli todella matalalla. Jotkut sukulaisetkin kävi ovelle tuomassa lahjat, kun vaan makasin lämpötyynyn kanssa peiton alla enkä jaksanut mitään. 

Ensimmäinen arkipäivä joulun jälkeen päääsin ultraan, erikoistuva lääkäri ultrasi pitkään, jätti mut sinne tutkimuspöydälle odottamaan sanomatta sen enempää, kuin että lähtee konsultoimaan toista lääkäriä. Vartin päästä tuli takaisin, sanoi että kaikki ok, voit pukea vaatteet.

Loppu hyvin kaikki hyvin mutta melko lailla sitä jo tossa uskoi ettei kumpikaan vauvoistani enää elä.