Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Psyko isä karjui kurkku suorana siskolleni ja solvasi ja haukkui joka pillahti itkuun,kun psyko meni päikkereillä hipsi siskoni kumppaninsa kanssa muualle, herättyään psyko raivostui ja syytti meitä muita ettei oltu herätetty sitä , siinä meni se aatto tunnelma psykon oltaessa vihainen, että joulurauhaa vaan,,onneksi en vietä kuten ei siskonikaan enää siinä hullulassa joulua tai mitään muutakaan juhlapäivää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap laitoit miehen otsikossa esimerkiksi? Nautitko siitä että levität miesv ihaa tällä palstalla?

Lue näitä tarinoita, niin toivottavasti ymmärrät, millaisia jouluja surullisen moni lapsi on kokenut.

Turhan usein syynä on ollut juoppo vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosta seiskaysistä sanoisin, että semmosta se on, kun mennään tekemään liikaa velkaa. Sen jälkeen ei elämässä ole, eikä voikaan olla, mitään muuta kuin pelkkää lainan lyhentämistä ja kituuttamista nälkäkuoleman rajoilla. Kulkukoirillakin on asiat paremmin.

Jälkimmäisestä sanoisin, että ei mitään ideaa lähteä kaukomaille viimeisillä pennosilla. Rahaa hyvä olla muuhunkin kuin pelkkiin lentoihin. Täysin käsittämätön paska säkä kävi kelien suhteen. No tottahan se kylmin sää kymmeneen vuoteen osui juuri lomamatkanne ajalle. Ihme, ihme ja ihme. Voi hyvä perkele sentään.

Äiti sai sen asunnon kyllä maksettua, mutta ensimmäinen joulu oli tiukka ja lahjoihin ei ollut varaa.

Ulkomaille ei lähdetty viimeisillä rahoilla. Mutta ehkä tuli aliarvioitua käteisen tarve eikä tullut vaihdettua valuuttaa tarpeeksi. Tämä oli sitä aikaa, kun matkalle otettiin vähän käteistä ja lisäksi matkashekkejä, jotka vaihdettiin perillä valuutaksi jossain pankissa. Puhelinkioskiin meni monta kolikkoa, kun soitin kotiin että lento on reippaasti myöhässä.

Ei se ensimmäinen ulkomaanmatka voi mennä kaikilta osin ihan putkeen, kun ei ole aiempaa kokemusta.

Jep, nuo nuoremmat kommentoijat ei tiedä millaista matkustelu oli aikoinaan. Toista on nykyään kun kaikilla on Visat joilla nostaa käteistä automaatista 24h ympäri maailman ja päälle kännykät joilla whatsappailla vanhemmille että laittakaa lisää rahaa jos tili on tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Eli jäit suhteeseen.

Eikö se ole sun virheesi, jos ottaa toisen ja kolmannen kerran turpaansa, kun vaihtoehtokin olisi (= lähteminen).

Ekan kerran jälkeen tulee aina toka kerta, ja kolmas...

Ohis mutta hakkaamisen uhri uskoo, ettei hän ole rakkauden ja hyvän kohtelun arvoinen. Arvottomuuden tunnetta ei helpota se, että syyllistetään omasta tilanteesta. Syyllistäminen vain lisää uhrin lamaannusta ja totaalisen yksinäisyyden tunnetta. On myös virhe olettaa, että kaikilla uhreilla olisi jotain turvaverkkoa kuten paikka mihin mennä kun lähtee.

Tämän takia uhrien syyllistäminen on niin vahingollista. Kun koko ulkopuolinen maailma tuntuu halveksivan ja syyttävän sinua. Se hakkaavat puoliso sentään on välillä mukava ja läheinen, ulkopuolella ei ole mitään, vain arvostelua ja vihaa. Tekee lähtemisestä vielä vaikeampaa.

Pari vuotta sitten suunniteltiin kaikkea mukavaa vaimon kans ja sain sitten jonkun pahan mahaviruksen joka nosti kuumeen 40 asteeseen heti loman alettua. Makasin sängyssä käytännössä koko joulun ja ramppasin vessassa. Kaikki ostetut jouluruoat pilaantuivat jääkaappiin. Kaiken kruunasi kun yhtenä yönä säntäsin vessaan, menetin tajun ja kaaduin vessassa lyöden pääni johonkin terävään. Siitä herätessä totesin, että nyt on sen verran pahasti pää auki, että ei muuta kuin ambulanssilla päivystykseen. Oli lauantai yö ja venäläisittäin puhuva lääkäri oletti että sekavana olin humalassa tai huumeissa ja veti haavan kiinni niiteillä. Onneksi sentään tulivat hiusten alle sillä seuraavalla viikolla oli työreissu. Hieman hävetti kun oli useita lentoja ja jouduin jokaisessa turvatarkastuksessa sivuun koska niiteissä oli liikaa porteille liikaa metallia. Työkavereita nauratti, minua ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut useamman kerran piiskaa jouluna. Ihan pienenä 70-luvulla mielenterveydeltään epävakaalta yh-(lähes)teiniäidiltäni, joka pinnan palaessa läiski mua milloin milläkin käteen löytyvällä esineellä. Syytti siitä minua, kun olin niin "huono lapsi", vaikka olin ihan tavallinen tai jopa tavallista arempi ja säikympi. Äidillä oli välit poikki omiin sukulaisiinsa, ei halunnut laittaa joulua meille ja koko joulukuun pelotteli, että saat sitten jouluna risuja. Ja niin monesti kävikin. 

Koulu/teini-iässä äiti oli perustanut uuden perheen ja useamman kerran sain sadistiselta isäpuolelta piiskaa/risuja, niin jouluna kuin muulloinkin. Olin edelleen kiltti lapsi, mutta hyvin epävarma ja arka enkä kovin hyvä koulussa. Isäpuolen aiemman suhteen lapset olivat sen sijaan hyvin pärjääviä, harrastuksissa taitavia, paljon kavereita, hyvät numerot koulussa. Minä taas saatoin saada piiskaa siitä, että kokeesta tuli kutonen. Joulu- ja kevättodistukset laitettiin näytille ja keskiarvoja vertailtiin, parhaiten pärjännyt sai xxx markkaa, toiseksi pärjännyt xxy markkaa jne. Huonolla todistuksella, eli minun todistuksella, sai sitten selkäsaunan. 

Lasten kuritusväkivalta oli 80-luvun lopulla jo laitonta toimintaa mutta en osannut hahmottaa sitä niin. Muistan olleeni noin 13-14 vuotias kun tapaninpäivänä isäpuoli sukulaisilleen kehuskeli lastensa todistuksilla ja kertoi minun saaneen kutosen todistuksella vain jouluksi piiskaa, muistan vaan miten minua hävetti vaikka kyseessä oli lapseen kohdistuva pahoinpitely ja olisin  tarvinnut lastensuojelun (ja poliisin!) palveluita! 

Tämä jotenkin järkytti. Siis saitko edes jouluna lahjoja vai pelkkää piiskaa? Mulle ja omassa lapsuudenperheessä on ollut ihan kreisi vitsi ajatuskin siitä, että joulupukki muka toisi risuja. Surullista ja järkyttävää, jos todella ollut tällaisia perheitä että jotkut lapset saa lahjat ja toiset jää ilman, mutta sen sijaan tulee remmistä. Ja muutenkin toi, että jotain yläasteikäistä piiskataan, on mun mielestä samalla myös tavallisen väkivallan lisäksi jo seksuaalista väkivaltaa. Oksettavalta kuulostaa isäpuolesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23. ja 24. päivän välisenä yönä klo 23 aloin oksentamaan. Oksensin klo 6 asti aamulla puolen tunnin välein, välissä en saanut kuin torkuttua koiranunta, tunsin unen läpi jatkuvasti huonon vellovan olon. Ja aattona normaalisti sukulaisille syömään kunnon jouluateria, eikä nyrpistellä saanut. Huono olo jatkui koko aattopäivänkin.

Kuinkahan monelle tartutit vatsatautisi? Tuo sairaana suvun joulunviettoon kokoontuminen on syy siihen, että meillä joulua juhlitaan vain oman perheen kesken.

Niin siis olin ala-ikäinen ja äitini raahasi minut väkisin joulunviettoon...

Vähän päälle parikymppisenä päätin lähteä silloisen poikaystäväni (emme olleet tunteneet kauaa) reissuun Intian Goalle, kun halvalla saatiin lennot Delhiin ja mies oli omien sanojensa mukaan kokenut Intian-matkaaja. Tarkoitus oli, että etsitään paikan päällä sitten majoitukset, mies sanoi että aina on tehnyt niin ja aina saa neuvoteltua hyvän diilin hotellin kanssa. Minä hölmö uskoin. Meillä oli lennot Helsingistä Delhiin ja mies oli aiempana Intian reissaajana luvannut ostaa meille ilmastoidusta vaunusta yöjunapaikat välille Delhi-Madgaon (Goalla).

En tuntenut poikaystävääni kunnolla tietääkseni, että hän on ihan kamala kännikala ja täysin vastuuton huithapeli. Hän ei ollut varannut mitään yöjunalippuja meille etukäteen toisin kuten oli luvannut. Kuulemma liput voisi ostaa sitten asemalta, niin oli tehnyt ennenkin. Mutta vastuuton urpo ei ollut ottanut huomioon sitä, että mikä toiminut joskus aiemmin ei enää toimikaan nyt. Joulun lähestyessä Goan junat olivat tietenkin täpötäynnä, sillä Goalla asuu suhteellisen paljon intilalaisia krisittyjä, jotka matkasivat kotiseudulle joulunviettoon, lisäksi kaikki joulua viettävät länsimaiset turistit! Makuupaikkalippuja ei siis noin vain enää saanut! Sitten jonotettiin tuntikausia räjähtäneellä asemalla odottaen jotain peruutuspaikkalippuja - ei saatu. Joudutiin ottamaan pariksi yöksi hotelli Delhistä. Minä ehdotin reppureissaajien Paharganj-aluetta, jossa kohtuulliset hotellit, miehelle kuitenkin liian kallista ja hän vei meidät vanhan Delhin todella kämäsiin hotelleihin, jossa länsimaiset eivät juuri majoittuneet. Oli toki halpaa mutta ihan iljettävän likaiset ja vaaralliset (mm. ei ikkunaa, tulipalon sattuessa surmanloukku!) huoneet! 

Parin päivän Delhissä kökkimisen jälkeen saatiin istumapaikkaliput junaan. Miehellä oli kuningasajatus, että lahjotaan konduktööriltä sitten meille makuupaikat, ei tietenkään onnistunut kun juna oli jo valmiiksi ylibuukattu. Sanottakoon, että tuo välimatka on lähes 2000 km ja Intian junien keskinopeus on 70-80 km/h, lisäksi tietyillä asemilla saattaa olla pitkiäkin pysähdyksiä. Ts. tuollainen matka täpötäydessä junassa istumapaikoilla on jotain ihan käsittämättömän rankkaa, lisäksi kun ne istumapaikatkaan ei ole nimettyjä. Miehen suunnitelma oli tosiaan a) lahjoa konnari ja b) varata tarpeeksi viinaa mukaan niin matka menee mukavasti. Jo Delhissä odotteluaikana hän pämppäsi niin hotellihuoneessa kuin halvoissa kapakoissa ja oli jatkuvasti pöhnässä. Plus sitten riiteli ja haukkui minua kun en osallistunut dokaamiseen. 

jatkuu..

jatkuu...

Jo Delhissä olin sanonut, että jos junatkin on ihan täynnä, ei varmaan Goalta saa hotellejakaan tosta vaan. Siihen aikaan kännykän netti ei toiminut Intiassa vaan piti mennä erikseen nettikahviloihin. Etsin netistä hotelleja ja katsoin, että on tosi täyttä ja alkoi pelottaa. Ex haukkui minut neuroottiseksi ja tyhmäksi, en kuulemma ymmärrä että ei Intiassa hotellit ole netissä. Noh, miten kävi. Kun lopulta äärettömän raskaan ja pitkän junamatkan jälkeen päästiin Goalle (jouluaatto meni muuten haisevan vessan edessä olevalla penkillä istuen kun ei muuta paikkaa ollut koko junassa!), niin totuus valkeni ex:llekin, ei yksinkertaisesti ollut hotelleja vapaana, ei ainakaan meidän budjettiin osuvaa. Olisi todellakin pitänyt varata etukäteen. Etsittiin tosi monesta paikasta ja lopulta ex löysi jonkun kämäsen ja homehtuneen bungalowin, jonne liskot ja hämähäkit yms. muut eläimet tuli lisään. Oli tukahduttavan kuuma, rikkinäinen tuuletin, likaiset lakanat ja haiseva patja, pelottavan rämisevät sähköjohdot, pelkäsin että saan sähköiskun suihkussa kun vedenlämmitin yli yhdistetty sähköjohtoon todella vaarallisen näköisesti. Miestä tämä ei suinkaan häirinnyt, sillä hän grillasi itseään rannalla ja dokasi. Dokaamisessa alkoi tulla myös rähinävaihde päälle, jolloin todella pelkäsin häntä. Ei ollut fyysisesti aggressiivinen mutta sanallisesti kyllä, haukkui minut monin eri tavoin.

En ollut ollut Intiassa aiemmin enkä tiennyt nuorena ja kokemattomana, mitä siinä tilanteessa olisin voinut tehdä. Nyt tulisi useampikin vaihtoehto mieleen mutta silloin en pystynyt muuta kuin sietämään ja kestämään kaksi kamalaa viikkoa ja olin helpottunut kun pääsin kotiin. Erottiin ex:n kanssa ja myöhemmin olen reissannut itsekseni Intiassa ja saanut siitä maasta ihan mukaviakin muistoja ja kokemuksia. 

Oksennustauti jouluaattona. Kuopus alkoi oksentamaan aamupalan jälkeen. Soitin meille jouluksi tuleville sukulaisille tilanteen ja toivotin tervetulleeksi omalla vastuulla. Vanhempani ottivat riskin ja tulivat meille. Oltiin kuopuksen kanssa kylppärin viereisessä makuuhuoneessa karanteenissa. Äitini hoiti jouluruoat pöytään ja minulle ruokatarjottimen makuuhuoneen ovelle. Kuopuksen kanssa katsottiin elokuvia ja nukuttiin, minä pyykkäsin oksennuspyykkiä. Lahjatkin avattiin kaksistaan.

Joulupäivänä minä olinkin sitten itse siinä taudissa ja mies tapaninpäivänä. Vanhempani ja kaksi isompaa lasta eivät sairastuneet.

Muillakin sukulaisilla taisi mennä joulu vähän pieleen kun joutuivat pikaisesti hankkimaan kaikki jouluruoat niin lyhyellä varoitusajalla. Ei siinä oikein enää kinkkua ehtinyt paistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.

Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!

Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.

Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.

Onko äidilläsi duagnosoitu joku persoonallisuushäiriö?

Tietääkseni ei ole diagnosoitu, vaikka tuskin hän minulle kertoosi. Sehän ei sulje pois sellaisen olemassaoloa. Raskas ihminen joka tapauksessa.

Se on jännää, että kun lapsesta asti kasvaa tuollaisen kanssa, ei ihan oikeasti tiedä, miten poikkeuksellista ihan noin järkky käytös on. Iän myötä vähitellen alkaa vasta ymmärtää.

Saako äitisi tuollaisia ”slaageja” muutenkin ja aiemminkin? Vai onko iän mukana mennyt tuollaiseksi? Näin ulkopuolisenahan tuo kuulostaa ihan muistisairaan touhulta.

Nuo on ns narsistiraivarit. Narsisti itse kiihdyttä ja agitoi itsensä raivoon ja purkaa sen sitten siihen joka ei pysty laittamaan hanttiin.

Oma vanhempi aivan samanlainen ja olen ollut aina se ”syntipukki” johon viha ja raivo kohdistuu. Kaikki joulut oli just sitä että narsisti sai kilarit ja raivosi haukkuen minut. Sitä saattoi kestää TUNTEJA ja pakoon ei päässyt.

Samainen narsisti on pilannut raivoten myös esim valmistujaiseni ja hääni. Siis häissäni alkoi raivota ja haukkui minua kaikkien kuulleen oikein antaumuksella., kaikki lapsuuden virheet ja viat myös raivottiin ja huudettiin.

Normi narsistin menoa.

Koira jätti ja mies söi kuusen.

Jouluaaton tai aatonaaton ilta joskus lapsena. Pihaan kaartoi joulupukin reen sijasta taksi. Minä ikkunaan katsomaan. Takaovi avautui ja sieltä tipahti ensin tyhjä viinapullo, sitten sammunut sukulaismies. Isän piti sitten raahata tämä haiseva ja örisevä kännikala sisälle nukkumaan. Jäi meille sitten joulupyhiksi.

Itse suretti myös se lapsena, ettei ollut sitten mitään lahjaa antaa tälle sukulaismiehelle, kun tämä selvisi humalastaan, nukuttuaan ensin yhden päivän perään.

Minun karmein jouluaattoni ikinä liittyy omaan käytökseeni.

Anoppi oli terveyskeskuksen vuodeosastolla, mitä ilmeisemmin elämänsä loppusuoralla.

Olin laittanut kotona joulun, hommannut lahjat ja huolehtinut kaikkien tarvittavien tahojen muistamiset.

Anopille oli ostettu kaunis joulukukka-asetelma, jota lähdettiin miehen ja yläasteikäisten lasten kanssa viemään.

Poikani, joka on muutenkin vilkas, sähläsi eteisessä ja teki jotakin karateliikkeitä onnistuen huitaisemaan anopin kukka-asetelmasta yhden kukan poikki.

Menetin hermoni ja läppäsin häntä poskelle.

Vaikka kuinka pyytelin anteeksi ja hän vakuutteli että ei haittaa, olin niin morkkiksessa ettei mitään rajaa (itse asiassa olen yhä, vaikka tuosta on jo vuosia aikaa).

Sen se auttoi kyllä, että enää en stressaa ja ylisuorita täydellistä joulua niin että hermo menee.  Mukava tunnelma on tärkeämpää kuin täydelliset puitteet.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kamalimpia jouluja oli monet niistä kun olin kouluikäinen ja isän alkoholismi oli pahimmillaan. Juhlisti joulua olemalla hirveässä tuubassa jo heti aamusta ja pyrki aktiivisesti pilaamaan meidän muiden joulun. Häntä siis jotenkin harmitti, että me muut yritettiin toteuttaa jotain "hyvä joulu" käsikirjoitusta päässämme eikä koko ajan kysytty häneltä, miten hän haluaisi että asiat tehtäisiin. Tämän asenteensa vuoksi jätti kerran joulupöytäänkin tulematta, kun koki että häneltä ei riittävästi ole kysytty, sopiiko että nyt syödään, mutta se oli ihan kiva juttu kyllä, ei tarvinnut häntä katsoa. 

Sen sijaan semitragikoominen joulumuisto on nuorelta aikuisiältä, kun oltiin sitoutumiskammoisen ja hitaasti edenneen nyksäni kanssa suhteen alkutaipaleella, eikä hän halunnut vielä viettää joulua yhdessä, Minä menin siskon perheen luo ja hän meni äidilleen johon myös hänen siskonsa perheineen tuli. Sinä jouluna sekä minun että hänen siskonsa ilmoittivat, että heille on tulossa ero. :D Siinä sitten vaihdettiin kiusallisia fiiliksiä whatsapissa miehen kanssa. Miehen joulunviettoon liittyi kyllä silloin myös joku että siskonlapsi söi papan unilääkkeitä ja jouduttiin päivystykseen -juttu, että ehkä mä voitin sillä kertaa siinä, etten päässyt hänen mukaansa joulunviettoon. 

Meillä oli lapsuudessa samanlaista isän kanssa. Örvelsi ja kiukutteli kännissä meidän lasten kuullen, kuinka joulu on pskaa ja kuinka tekopyhää tällainen... Äitimme oli kuulemma tyhjäpäinen ämmmä, joka ajattelee vaan itseään, kun haluaa laittaa joulukoristeita ja kun ei sattunut joulupöydässä olemaan jotain yhtä tiettyä asiaa, jota isä muka halusi syödä, kun hän ei mitään joulumoskaa syö. Ei hän syönyt meidän kanssa, mutta illalla hotki ja rääpi sitten laskuihin kaikkea mitä jääkaapista löytyi ja seuraavana päivänä oli oikein mukavaa syödä sellaista rääpittyä ruokaa, joista osa jäi pöydälle lämpimään. Tätä tapahtui siis useana jouluna! Onneksi vanhempamme erosivat sitten jossain vaiheessa. Ihan sairasta, että joku haluaa lapsilleen tuollaista. Ja tätä ei ollut pelkästään jouluisin, mutta joulu oli pahin. Hänellä itsellään surkea lapsuus eikä jouluja vietetty, mutta todella sairasta kostaa omille lapsille omaa surkeaa lapsuuttaan. Enpä ole isän kanssa ollut liiemmin tekemisissä.

Tämä on mainittu jo monessa muussakin viestissä, mutta: Noro-virus joulunpyhinä. Aatonaattoiltana törähti housuun iltakävelyllä ja siitä jatkui kolme päivää koko perheellä niin, että juostiin vessassa oksentamassa ja ripuloimassa puolen tunnin välein, muu aika nuokuttiin ja nukuttiin peiton alla sohvalla todella voipuneina ja huonovointisina. Kaikki ruoat jäivät syömättä, lahjat sentään saatiin auki aattona jossakin välissä. Aika ikimuistoinen joulu, nyt jo tosin melkein naurattaakin näin vuosien jälkeen.

Se joulu, tai niitä oli varmaan oikeasti parikin, kun tajusin omien vanhempieni huonon kunnon ja vanhentumisen, ovat jääneet itselläni jotenkin järkyttävinä ja surullisina mieleen.

Asumme kaukana, emmekä ihan joka joulu mummolassa pyhiä viettäneet, mitä nyt kahvilla saatoimme käydä tapanina tms. Muutaman vuoden tauon jälkeen menimme koko perhe mummolaan maalle jouluksi. Minulla oli jotenkin suuret odotukset ja mielessäni ne lapsuuteni ihanat joulut: Jännittynyt, iloinen tunnelma, herkullinen leivinuunissa paistettu kinkku ja äidin tekemät laatikot, runsaat koristeet, joulukuusi ja joulupukki, sukua koolla...

Mennessämme aatonaattona mummolaan tajusin, että joulua ei oltu valmisteltu juuri yhtään, mistään tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ruokaa oli varattu pari saarioisten laatikkoa ja valmiita kinkkusiivuja muovipaketissa, siinä se joulupöytä. Taloa ei oltu siivottu eikä koristeltu, ja vastassa oli kaksi riitelevää vanhusta, joista isän kunto tosi huono ja äiti väsynyt ja kiukkuinen hänen hoitamiseensa. Yritin siinä siinä sitten joulukuusta koristella lasten kanssa ja pitää tunnelmaa heille yllä, kun isä ja äiti riitelevät ja mököttävät keskenään jostakin isän lääkkeiden ottamisesta ja vessassa käymisestä. 

Tajusin sen joulun jälkeen, että on parempi käydä vain joulukahvilla päiväseltään ja viedä omat tarjottavat mukanaan, mukavampi kaikille niin.  

Vierailija kirjoitti:

Se joulu, tai niitä oli varmaan oikeasti parikin, kun tajusin omien vanhempieni huonon kunnon ja vanhentumisen, ovat jääneet itselläni jotenkin järkyttävinä ja surullisina mieleen.

Asumme kaukana, emmekä ihan joka joulu mummolassa pyhiä viettäneet, mitä nyt kahvilla saatoimme käydä tapanina tms. Muutaman vuoden tauon jälkeen menimme koko perhe mummolaan maalle jouluksi. Minulla oli jotenkin suuret odotukset ja mielessäni ne lapsuuteni ihanat joulut: Jännittynyt, iloinen tunnelma, herkullinen leivinuunissa paistettu kinkku ja äidin tekemät laatikot, runsaat koristeet, joulukuusi ja joulupukki, sukua koolla...

Mennessämme aatonaattona mummolaan tajusin, että joulua ei oltu valmisteltu juuri yhtään, mistään tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ruokaa oli varattu pari saarioisten laatikkoa ja valmiita kinkkusiivuja muovipaketissa, siinä se joulupöytä. Taloa ei oltu siivottu eikä koristeltu, ja vastassa oli kaksi riitelevää vanhusta, joista isän kunto tosi huono ja äiti väsynyt ja kiukkuinen hänen hoitamiseensa. Yritin siinä siinä sitten joulukuusta koristella lasten kanssa ja pitää tunnelmaa heille yllä, kun isä ja äiti riitelevät ja mököttävät keskenään jostakin isän lääkkeiden ottamisesta ja vessassa käymisestä. 

Tajusin sen joulun jälkeen, että on parempi käydä vain joulukahvilla päiväseltään ja viedä omat tarjottavat mukanaan, mukavampi kaikille niin.  

Tuli paha mieli mutta lähinnä vanhojen vanhempiesi puolesta. Ettekö te aikuiset terveet ihmiset voineet tuoda jouluruoat heille kun kerran kylään tulitte? Ymmärrän, ettei ruuhkavuosina välttämättä jaksa laittaa itse laatikoita jne. mutta olisitte voineet ostaa kunnon ruoat kaupasta tai tilata cateringista. Lisäksi olisitte voineet tulla päivää etukäteen siivoamaan kämppä (tai tilata kunnon siivous etukäteen paikallisesta siivousfirmasta!) ja tuoda niitä koristeita mukananne?  

Entinen miehieni liukastui aattona lumitöissä, löi päänsä ja kuoli. Tapahtui reilu kolmekymmentä vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään."

Siis mitä helevettiä?

Miten on mahdollista, että sinulle, vieraalle, ei kukaan tajunnut tarjota mitään? Ja sinun siis tiedettiin olevan tulossa, mutta isäntäväki päätti hoitaa mässäilyt ennen saapumistasi? Oikein ahdistaa, kuinka tyhmiä/pihalla/välinpitämättömiä jotkut ihmiset voivat olla.