Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Sitä ihmettelen että miten voi vanhemmista toinen vain tuijottaa tumput suorina vieressä kun toinen pahoinpitelee lasta?

Miksi ei halua puolustaa ja järjestää vaikka eron, varsinkin jos itsekin on pahoinpitelyn kohteena?

Lapsi saa tuollaisesta ympäristöstä elinikäiset tunnevammat.

Yksin ulkomailla asuessani joulu yksin. Ruokana siskonlastrn leipomat ja lähettämät kaksi sydänpiparia. Ei lähtenyt nälkä, niin varastin kämppikseltä annoksen kasvisnuudelia. Melkein itketti kyllä. Nukuin paljon.

Kolmena viime jouluna lähisukulainen kuollut tai haudattu juuri ennen joulua, jouluaattona tai heti joulun jälkeen.

Äitini vietti viimeisen joulunsa sairaalassa syöpäleikkauksessa, joka osoittautui turhaksi.

Yhtenä jouluna kireähermoinen armeijaikäinen veljeni ryhtyi tappelemaan isäni kanssa jostain täysin absurdista pikuasiasta.

Yhden joulun alla olin ajanut auton katolleen väsyneenä. Onneksi kellekään ei käynyt kuinkaan, mutta lahjaksi saamani käytännössä uusi auto meni entiseksi. Syytin itseäni siitä ja romahdin. Samana jouluna sattui oikeasti kamalia, nimittäin Tapaninpäivän tsunami. En edes tajunnut sitä kun vollotin kolarijärkytystäni ja burnoutiani. Lopulta tuo koitui sillä tavoin kohtalokkaaksi, että puhkesi parantumaton sairaus ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tää on aika kesy, mutta en yleensä ole ollut enää pitkään aikaan jouluihmisiä, kerran kuitenkin olin viettänyt joulua vanhemmilla, syönyt hyvin ja jne, josta lähdin kotiin yöksi. Minulla oli kerrankin onnellinen joulufiilis... noh, sitten keskellä yötä heräsin kun naapurissa oli hirveät bileet, musa soi ihan täysillä, jne. Sitten niistä bileistä heitettiin joku ulos rappuun, ja tämä tyyppi alkoi mesota rapussa. Kiva kuunnella, kun toisella puolella raikaa huono iskelmä ja toisella puolella tyyppi riehui, potki ovia ja mesoi yksin. Hyvää joulua vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni teki 2 kk ennen joulua shokki-ilmoituksen: en rakasta sinua enää, haluan erota.

Minulla oli halu tehdä mitä vain, että mies muuttaisi mielensä. Olin tuona talvena  projektihommassa ja asuin 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla. Emme pystyneet puhumaan erosta tai ongelmista, joita en tajunnut edes olleen. Viikonloppuisin hän katosi "puhumaan kavereittensa kanssa" kuin minua vältelläkseen.

Pari viikkoa ennen joulua puolisoni ehdotti, että viettäisimmekin joulun yhdessä. Hän halusi että keskitymme toisiimme, juttelemme, teemme kivoja asioita ja tunnustelemme miltä tuntuisi jos palataankin yhteen. Olin revetä onnesta. Peruin jo suruissani sopimani veljen perheen luo menon. Kaikki olivat iloisia että yritämme saada asiat kuntoon. En muista milloin olin odottanut joulua niin paljon. Ostin yhteisiä hemmottelujuttuja ja pientä kivaa kotiin.

Kun tulin aatonaatto-iltana toiselta paikkakunnalta kotiin kahden viikon joululomalle, eteisessä oli matkalaukku. Ajattelin että hän on keksinyt meille jonkun kylpyläyllärin. Ulkovaatteet päällä seissyt puolisoni kertoi, että emme todellakaan vietä joulua yhdessä, sillä hän oli juuri lähdössä reissuun uuden rakkaansa kanssa. Kertoi että olivat varanneet matkan jo marraskuun lopussa. Yhteinen joulu oli ollut hänelle keino varmistaa, että olen kotona hoitamassa kissojamme.

En koskaan unohda sitä joululahjakseni saamaani täydellistä nöyryytystä. Kissoille kiitos läheisyydestä ja lämmöstä, selvisin jotenkin järjissäni töihin ja toiselle paikkakunnalle tammikuun alussa. Kissat lähtivät kanssani.

Ai kamala mikä ukko! Hyvä että pääsit eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole todellakaan pahimmasta päästä, mutta eihän tässä mitään vertailua pyydettykään. Mutta lapsuuden jouluissa päällimmäinen tunne oli kireys ja ahdistus. Äidillä näkyi niin, että KAIKKI piti tehdä itse ja olla montaa eri sorttia. Laatikoita, erilaisia säilykkeitä, kaloja, alkupaloja, koristeltuja pipareita, piparitaloja, joulupullaa, torttua, täytekakkuja, kuivakakkuja, joululimppuja, kotitekoisia karkkeja, jne. Lisäksi koko talo piti siivota lattiasta kattoon komeroja myöten, samoin piha, ulkovarastot jne. Ihan liioittelematta hammasharjalla jynssättiin perimmäisetkin lattialistat. Raivohullu siivoaminen jatkui noin klo 02 saakka ennen jouluaattoa. Jouluaattona ei enää siivoamista vaan hirveä ruokarumba, koko päivä huhkimista keittiössä. Siihen yhdistettynä kamala suorittaminen ja syyllistäminen, miten MINÄ TEEN TEILLE JOULUN ETTEKÄ TE EDES OLE KIITOLLISIA, vaikka siis kaikki oltiin mukana tuossa joulunvalmisteluissa. Missään vaiheessa jouluun ei saanut kuulua rentous, lepo, nautiskelu jne. Niitä kakkujakin sai ottaa vaan tyyliin yhden palan, iso osa leipomuksista annettiin lahjaksi ja tuliaisiksi, tai päätyi jostain kumman syystä pakkaseen. Lisäksi nyt eläkeiässä äiti on kertonut aina inhoavansa kaikkea jouluruokaa, niin rosolleja, laatikkoja jne. joita aikanaan raivopäisesti valmisti. Mutta sitten toisaalta edelleen nyrpistelee nenää sille, kun minä en omassa joulupöydässäni tarjoa hänelle kotitekoista joululimppua vaan leipomosta hankittua. "kyllä omatekoinen olis parempaa", mutristelee vaikka a) en ole ikinä leiponut leipää ja b) joululimppuni on kaupungin yhdestä parhaasta ja perinteisestä leipomosta ostettua. Ja vastaavaa nillitystä siis edelleen joka jutusta. "Onko sulla MUOVIKUUSI", "EIKÖ EDES OIKEITA KYNTTILÖITÄ OLE", "ETEISEN KAAPIT SULLA SIIVOOMATTA", jne. 

Mutta lohdutukseksi voi sanoa, että jos olisitkin tehnyt päinvastoin, olisi hän siitäkin löytänyt vikaa ja valitettavaa.

Joskus nuorena ostin divarista markalla jonkin Victoria Holtin hömppäkirjan, Faaraoiden kirous tms, ja naureskelin siinä todella kun päähenkilö kertoi erään tantan edesottamuksista. Vähän helpotti omaa tilannettani.

Samoin toinen hauska kirja on Anna-sarjan kirjoittajan aikuisille tarkoitettu Sininen linna. Siinä päähenkilö Valancy on jatkuvasti sukulaistensa hampaissa milloin mistäkin syystä, ja häntä myös lytätään ja syytetään muiden tekemisistä ym.

Montgomery kuvaa hyvin selkeästi esim. narsistisia ja "kaiken-parhaiten-tietäviä" ihmisiä.

Suosittelen lukemaan. Minä ainakin sain näistä kirjoista todella paljon lohtua, ennen kuin kykenin lähtemään omasta lapsuudenkodistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Ei jumankauta miten tyhmiä ihmisiä.

Sinä olet tyhmempi kun kaiken nielet. Luuletko noiden sytyttäneen alkuperäiset kynttilät ajatuksen voimalla? (Huom, "eikun kynttilöitä lisää")

Mulla on kaksi tasavahvaa ehdokasta. Vielä nuorempana toinen näistä oli kauhein ja toinen hyvänä kakkosena. Nyt on jo sen verran aikaa, etten muista enää järjestystä.

Joulu 1979: Olemme viikkoa ennen muuttaneet uuteen kotiin. Äiti on onnistunut saamaan pankista lainaa ilman säästöjä ja suunilleen säästöpossut on rikottu, kun äiti yrittää saada rahaa kasaan johonkin tammikuussa erääntyvään maksuun. Me lapset olemme 8, 9 ja 11 ja tietenkin kovasti toivomme joululahjoja, vaikka tiedämme että tiukkaa on. Saamme jokainen lahjaksi avaimen uuteen kotiin. Viikon ajan olemme siis jo kulkeneet ilman avainta. Äidin mielissä tämä on tietenkin hienoin lahja mitä lapsille voi antaa, mutta ei se 9-vuotiaasta tunnu siltä. Pilailupuodista äiti on ostanut jonkun pienen hatun muotoisen jutun, josta tulee pitkä pötkylä, kun sen sytyttää palamaan. Tuo joulu jää muistoihini köyhänä ja ankeana, mitään oikeita lahjoja ei sinä jouluna saatu. 

Joulu 1989: Olen lakkiaisten jälkeen tehnyt hulluna ylitöitä hammastahnatehtaassa ja saanut säästettyä rahaa niin paljon, että pääsen pikkuveljeni kanssa viikoksi (vai kahdeksi? en edes muista) Miamiin. Mahtavat fiilikset päästä reissuun, meidän perhe ei koskaan tehnyt ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa. Matkan lopulla alkaa jo rahat olla vähissä, kun saamme tiedon lennon myöhästymisestä. Olemme kesävaatteissa (shortsit ja t-paidat) liikenteessä eikä meillä ole enää rahaa ostaa lämmintä vaatetta. Ulkona on +2 astetta, on kylmin päivä Floridassa kymmeneen vuoteen. Joudumme luovuttamaan hotellihuoneen puoliltapäivin ja matkalaukut pakataan yhteen huoneeseen. Vietämme jouluaaton ilman rahaa ja ilman hotellihuonetta. Hotellin aulassa ei ole istumapaikkoja tarpeeksi. Viimeisellä dollarilla ostan huoltoasemalta kakun, jossa on päällä muovinen joulupukin naama. Kadulta löytämäni muovilusikan käyn pesemässä vessassa ja syömme sillä kakkua, että olisi edes vähän joulutunnelmaa. Puoli kymmeneltä illalla tulee bussi hakemaan meidät lentokentälle ja aamuviideltä, 36 tuntia myöhässä, lentomme lähtee kohti Helsinkiä. Lentoemäntä päättää kuulutuksensa sanoihin: "Thank you for your patience." 

Vaikea sanoa, kumpi on kauheampi. Olisiko äänestys mitään? Peukku ylös vuoden 1979 puolesta ja peukku alas vuoden 1990 puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

A) ei ostokuittia ollut?

B) jäit suhteeseen? Montako kertaa hakannut tuon EKAN kerran jälkeen?

C) olet uhri - jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen edesautat, että olet jatkossakin uhri eli tavallaan olet AVUNANTAJA rikokseen, kun jäät

Minkälainen ymmärtämätön, sydämetön ja tietämätön ihminen päästelee tälläsiä sammakoita suustaan?

Etkö tunnista palstan kilttiä miestä kun kerrankin hänet paljaana näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään."

Siis mitä helevettiä?

Onko sinulla mutismi vai mikset saanut sanotuksi, ettet ole syönyt? Kai sinunkin suvullasi mikrouunit oli, vai puhutko jostain 1950-luvusta?

Tosiaankin, mitä helvettiä. Outo ihminen.

Olisiko liian kiltiksi kasvatettu nuori nainen? Tällainen olin itsekin, meni pitkälle aikuisikään ennen kuin opin että maailma ei kaadu jos minäkin joskus avaan suuni ja ilmaisen (kohtuullisia) tarpeitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

No ei 15 kiloa saa kolmessa viikossa pois millään.

Lähtöpainon täytyisi olla luokkaa 300 kiloa, jotta tuo edes voisi olla mahdollista.

Ja ei, sellainen tuo ei ollut.

koronateholla lähtee, koska narkoosissa ei voi syödä ja lihasmassa surkastuu. Hoikastakin lähtee tuon verran. Siksi toipuminen onkin hidasta, kun kävelemäänkin joutuu opettelemaan uudestaan.

Ohi otsikon mutta faktaa, nähty tuttavasta.

Hesaan muuttanut kaveri soitti että jätkäkaveri potki pihalle ja on riidoissa äitinsä kanssa,voiko tulla mikkeliin luokseni viettämään joulua?

Olimme olleet teininä kuin paita ja peppu joten olin mielissäni. Ostin valmislaatikoita ja tein riisipuuroa. Ajattelin, että tulee kiva joulu.

No kaveri sitten saapui aattona ja ensi töikseen valitti miten oli joutunut ottamaan suihin ällöttäältä äijältä mutta toipa perille asti,tällöin tajusin kaverin liftanneen!

Oli jotenkin väsynyt ja äreä, kaula syötynä ja vahvat meikit,ei muistuttanut yhtään ihmistä jonka muistin. Halusi käydä nukkumaan ja meni sänkyyni kun sohva ei kelvannut,nukkui muutaman tunnin ja heräsi nälkäisenä. Ei kuulemma halunnut mitään v""n riisipuuroa ja oli vihainen kun en voinut ranskanperunoiksi muuttua,lopulta keitti makaronia. Meni suihkuun, kasteli koko kylppärin,lainasi meikkejäni ja meni sitten penkomaan vaatekaappiani. Halusi lempi neuletakkini lainaksi,mustan jossa levenevät hihat ja pitsiä helmassa. Sitten ilmoitti että tahtoo baariin! Sanoin etteivät ole auki,ei uskonut. Käveltiin 2km pakkasessa keskustaan ja eihän siellä mikään ollut auki. Kaveri pyysi tulta joltain pultsarin oloiselta vanhalta ukolta,alkoi flirtailla tämän kanssa ja lopulta lähti tyypin luo "bilettämään",minä kävelin kotiin. Kaverista kuulin myöhemmin sen verran että oli jotenkin saanut kyydin pultsariukon luonta takaisin hesaan,minun seurani ei ollut enää kiinnostanut. En saanut edes neuletakkiani takaisin ja lisäksi yöllä selvisi kaverin pissanneen sänkyyni! Siksi kai meni suihkuun..

Ilmeisesti oli elämänhallinta hukassa ja päihteet kuvioissa. Ja koska olin teininä ollut vähän villi kuvitteli minun jatkavan samaa vielä

Kaikkien jouluniuhottajien pitäisi lukea tämä ketju ja miettiä hetki, mikä joulussa on tärkeintä.

Ei todellakaan se, että kaikki on viimeisen päälle, vaan että kaikilla on rauha ja hyvä olla eikä kukaan pimahda pettymyksiin ja uupumiseen.

Raataminen, himosiivous ja pasteijojen askartelu jostain elukanjalasta, jota on keitetty 10 tuntia, ei todellakaan ole tarpeen. Ei myöskään kaikkien kirjahyllyn kirjojen imurointi yksitellen tai komeroiden siivous.

Moni joulu olisi parempi vähemmällä hössöttämisellä ja sillä, että jättää viinakauppareissun kokonaan väliin, mutta sanopa tuo marttyyrille ja addiktille.

Mä vietän hyvän joulun, ostan lootat kaupasta ja leivon jotain jos huvittaa ja lapset saavat tulla luokseni jos tahtovat. Heillä on vähän rahaa, pienet asunnot eikä omaa perhettä, mulla taas on tilaa ja mielelläni heitä passaan pari päivää.

Iloa ja rauhaa teille ja omannäköistä joulua. Älkää antako kauppiaiden ja boomereiden määrätä tekemisiänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole todellakaan pahimmasta päästä, mutta eihän tässä mitään vertailua pyydettykään. Mutta lapsuuden jouluissa päällimmäinen tunne oli kireys ja ahdistus. Äidillä näkyi niin, että KAIKKI piti tehdä itse ja olla montaa eri sorttia. Laatikoita, erilaisia säilykkeitä, kaloja, alkupaloja, koristeltuja pipareita, piparitaloja, joulupullaa, torttua, täytekakkuja, kuivakakkuja, joululimppuja, kotitekoisia karkkeja, jne. Lisäksi koko talo piti siivota lattiasta kattoon komeroja myöten, samoin piha, ulkovarastot jne. Ihan liioittelematta hammasharjalla jynssättiin perimmäisetkin lattialistat. Raivohullu siivoaminen jatkui noin klo 02 saakka ennen jouluaattoa. Jouluaattona ei enää siivoamista vaan hirveä ruokarumba, koko päivä huhkimista keittiössä. Siihen yhdistettynä kamala suorittaminen ja syyllistäminen, miten MINÄ TEEN TEILLE JOULUN ETTEKÄ TE EDES OLE KIITOLLISIA, vaikka siis kaikki oltiin mukana tuossa joulunvalmisteluissa. Missään vaiheessa jouluun ei saanut kuulua rentous, lepo, nautiskelu jne. Niitä kakkujakin sai ottaa vaan tyyliin yhden palan, iso osa leipomuksista annettiin lahjaksi ja tuliaisiksi, tai päätyi jostain kumman syystä pakkaseen. Lisäksi nyt eläkeiässä äiti on kertonut aina inhoavansa kaikkea jouluruokaa, niin rosolleja, laatikkoja jne. joita aikanaan raivopäisesti valmisti. Mutta sitten toisaalta edelleen nyrpistelee nenää sille, kun minä en omassa joulupöydässäni tarjoa hänelle kotitekoista joululimppua vaan leipomosta hankittua. "kyllä omatekoinen olis parempaa", mutristelee vaikka a) en ole ikinä leiponut leipää ja b) joululimppuni on kaupungin yhdestä parhaasta ja perinteisestä leipomosta ostettua. Ja vastaavaa nillitystä siis edelleen joka jutusta. "Onko sulla MUOVIKUUSI", "EIKÖ EDES OIKEITA KYNTTILÖITÄ OLE", "ETEISEN KAAPIT SULLA SIIVOOMATTA", jne. 

Mutta lohdutukseksi voi sanoa, että jos olisitkin tehnyt päinvastoin, olisi hän siitäkin löytänyt vikaa ja valitettavaa.

Joskus nuorena ostin divarista markalla jonkin Victoria Holtin hömppäkirjan, Faaraoiden kirous tms, ja naureskelin siinä todella kun päähenkilö kertoi erään tantan edesottamuksista. Vähän helpotti omaa tilannettani...

Tuli mieleeni yhtäkkiä, että kirjan nimi olikin Kuninkaiden kirous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli aiemmin samana vuonna paljastunut huumeriippuvaiseksi. Oli ottanut kamaa myös jouluna ja nukahti nojatuoliin. Jossain vaiheessa tajuttiin että hän onkin nukkunut pois. Hyvän perheen pojasta joka sai hymypoika patsaat ja sulatti kaikkien sydämet oli vuodessa tullut rikollinen ja huumeriippuvainen. Uskon hänen olevan paremmassa paikassa. Syytä tälle muutokselle ei ikinä saatu tietää.

Jopa joo. Vuodessa ehtii paljon, ainakin kliseisissä tarinoissa

Siinä vaiheessa, kun huumeiden käyttö paljastuu muille, on voinut olla jo usein vuosien käyttö takana.

-ohis

Nimenomaan. Kaikkien rakastavasta hymypojasta vuodessa narkomaaniksi ja rikolliseksi, joka kaiken päälle kuolee hiljaa jouluyönä nojatuoliin? Epäuskottavaa. Ellei sitten ole saanut aivovammaa ja käytös muuttunut sen takia.

Veljeni (15 v) oli tehnyt itsemurhan lokakuussa. Jouluaattona äiti kattoi myös veljelleni paikan pöytään. Vein astiat pois, mutta äidin oli pakko saada ne astiat pöytään. Mun ahdistus asiasta oli täysin yhdentekevää, koska äitini oli perheessä ainut, joka oli menettänyt jotain. Ainakin äitini mielestä.

No, lakkasin olemasta olemassa veljeni kuoleman yhteydessä, kun se parempi lapsi oli pois, ja vain huono lapsi jäljellä.

Eksä veti kännit jouluaattona ja uhkasi itsemurhalla useampaan kertaan. Olin ihan v**un kylmä h**ra kun en välittänyt hänestä. Loppujen lopuksi veti myöhemmin turpaan ja suhde loppui siihen.

Vanhemmat eronneet samana syksynä, isällä uusi nainen viikko äidin poismuuton jälkeen. Jouluaaton aamuna isä heittää minut ja 2 sisarustani veljensä luo (emme ole koskaan olleet tekemisissä) keskelle maaseutua pieneen tuppukylään kun hän itse lähtee uuden (nykyään ex) naikkosensa ja tämän lasten kanssa vuokramökille Leville. En ole antanut anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex lainasi multa muutaman satasen, että pääsee viettämään joulua lapsensa kanssa.

Jätti sit lapsensa näkemisen sillä reissulla väliin ja kävi panemassa sen lapsen äitiä. Tuli takasin ja pokas lennosta kaverin naisen.

Oli aika erikoinen fiilis kun tankkausbonukset tuli tilille. Noh, kiva että muisti käyttää s-korttia.

Teidän s-kortilla näkyy selkeästi enemmän tietoja, kuin meidän 😄

Kyllä ne tiedot löytyy sieltä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.

Olen niin pahoillani. Senja