Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Ensimmäinen joulu ilman äitiä, nukkui pois aiemmin syksyllä. Mun oli tarkoitus viettää kotona joulua kaksin isän kanssa. Hädin tuskin isä malttoi syödä jouluaterian, kun sitten oli jo kova kiire baariin, missä viettikin loppuillan aina aamuyön pikkutunneille asti. Eli olin sitten käytännössä yksin sen joulun, 16-vuotiaana. Kiitti iskä.

Jos tämän ketjun parhaat palat eivät löydy viimeistään ensi viikolla Ilta-Sanomista niin minä syön hattuni.

Sellaista se on se nykyajan "journalismi".

Huonoin jouluaatto oli se kun pihasauna paloi. Ei tarvitse varmaan pahemmin perustella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi tasavahvaa ehdokasta. Vielä nuorempana toinen näistä oli kauhein ja toinen hyvänä kakkosena. Nyt on jo sen verran aikaa, etten muista enää järjestystä.

Joulu 1979: Olemme viikkoa ennen muuttaneet uuteen kotiin. Äiti on onnistunut saamaan pankista lainaa ilman säästöjä ja suunilleen säästöpossut on rikottu, kun äiti yrittää saada rahaa kasaan johonkin tammikuussa erääntyvään maksuun. Me lapset olemme 8, 9 ja 11 ja tietenkin kovasti toivomme joululahjoja, vaikka tiedämme että tiukkaa on. Saamme jokainen lahjaksi avaimen uuteen kotiin. Viikon ajan olemme siis jo kulkeneet ilman avainta. Äidin mielissä tämä on tietenkin hienoin lahja mitä lapsille voi antaa, mutta ei se 9-vuotiaasta tunnu siltä. Pilailupuodista äiti on ostanut jonkun pienen hatun muotoisen jutun, josta tulee pitkä pötkylä, kun sen sytyttää palamaan. Tuo joulu jää muistoihini köyhänä ja ankeana, mitään oikeita lahjoja ei sinä jouluna saatu. 

Joulu 1989: Olen lakkiaisten jälkeen tehnyt hulluna ylitöitä hammastahnatehtaassa ja saanut säästettyä rahaa niin paljon, että pääsen pikkuveljeni kanssa viikoksi (vai kahdeksi? en edes muista) Miamiin. Mahtavat fiilikset päästä reissuun, meidän perhe ei koskaan tehnyt ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa. Matkan lopulla alkaa jo rahat olla vähissä, kun saamme tiedon lennon myöhästymisestä. Olemme kesävaatteissa (shortsit ja t-paidat) liikenteessä eikä meillä ole enää rahaa ostaa lämmintä vaatetta. Ulkona on +2 astetta, on kylmin päivä Floridassa kymmeneen vuoteen. Joudumme luovuttamaan hotellihuoneen puoliltapäivin ja matkalaukut pakataan yhteen huoneeseen. Vietämme jouluaaton ilman rahaa ja ilman hotellihuonetta. Hotellin aulassa ei ole istumapaikkoja tarpeeksi. Viimeisellä dollarilla ostan huoltoasemalta kakun, jossa on päällä muovinen joulupukin naama. Kadulta löytämäni muovilusikan käyn pesemässä vessassa ja syömme sillä kakkua, että olisi edes vähän joulutunnelmaa. Puoli kymmeneltä illalla tulee bussi hakemaan meidät lentokentälle ja aamuviideltä, 36 tuntia myöhässä, lentomme lähtee kohti Helsinkiä. Lentoemäntä päättää kuulutuksensa sanoihin: "Thank you for your patience." 

Vaikea sanoa, kumpi on kauheampi. Olisiko äänestys mitään? Peukku ylös vuoden 1979 puolesta ja peukku alas vuoden 1990 puolesta?

Tosta seiskaysistä sanoisin, että semmosta se on, kun mennään tekemään liikaa velkaa. Sen jälkeen ei elämässä ole, eikä voikaan olla, mitään muuta kuin pelkkää lainan lyhentämistä ja kituuttamista nälkäkuoleman rajoilla. Kulkukoirillakin on asiat paremmin.

Jälkimmäisestä sanoisin, että ei mitään ideaa lähteä kaukomaille viimeisillä pennosilla. Rahaa hyvä olla muuhunkin kuin pelkkiin lentoihin. Täysin käsittämätön paska säkä kävi kelien suhteen. No tottahan se kylmin sää kymmeneen vuoteen osui juuri lomamatkanne ajalle. Ihme, ihme ja ihme. Voi hyvä perkele sentään.

Vierailija kirjoitti:

Olin 7-vuotias ja isä sai raivokohtauksen, kun viina oli loppu. Alkoi riehumaan ja heittelemään tavaroita pitkin poikin. Paettiin äidin kanssa väkivaltaa ulos pakkaseen.

Sama täällä. Paitsi että olin 7-, 8-, 9-, 10-----19-vuotias. Isä ei tosin saanut raivokohtauksia, mutta hänpä olikin ostanut viinaa niin paljon, että siitä riitti juotavaa joulun jälkeenkin.

Oliko se Hector vai kuka, kun kertoi ikävimpänä joulumuistonaan sen, kun oli istunut pukin sylissä ja pukilla on sellainen muovinen naamari. Pukki oli sitten oksentanut naamariinsa ja oksennusta oli tursunnut naamarin silmäaukoista. Voi joulun taikaa!

Tämä on hirveän mielenkiintoinen ja surullinenkin ketju, itsekin olen pari surullista joulumuistoa tähän kirjoittanut. Mutta toisaalta hyvää luettavaa ja tulee mieleen, miten kannattaa olla pienestäkin kiitollinen ja tyytyväinen. Esim. nuo jouluapua-keräykset, joissa kaivataan mitäkin Pet Shopeja, LOL:eja, Legoja, jne lahjoiksi. Ei ne tuo joulumieltä vaan rauhallinen yhdessäolo ilman viinaa ja siihen ei paljon rahaa tarvita. 

Oikeasti kamalimpia jouluja oli monet niistä kun olin kouluikäinen ja isän alkoholismi oli pahimmillaan. Juhlisti joulua olemalla hirveässä tuubassa jo heti aamusta ja pyrki aktiivisesti pilaamaan meidän muiden joulun. Häntä siis jotenkin harmitti, että me muut yritettiin toteuttaa jotain "hyvä joulu" käsikirjoitusta päässämme eikä koko ajan kysytty häneltä, miten hän haluaisi että asiat tehtäisiin. Tämän asenteensa vuoksi jätti kerran joulupöytäänkin tulematta, kun koki että häneltä ei riittävästi ole kysytty, sopiiko että nyt syödään, mutta se oli ihan kiva juttu kyllä, ei tarvinnut häntä katsoa. 

Sen sijaan semitragikoominen joulumuisto on nuorelta aikuisiältä, kun oltiin sitoutumiskammoisen ja hitaasti edenneen nyksäni kanssa suhteen alkutaipaleella, eikä hän halunnut vielä viettää joulua yhdessä, Minä menin siskon perheen luo ja hän meni äidilleen johon myös hänen siskonsa perheineen tuli. Sinä jouluna sekä minun että hänen siskonsa ilmoittivat, että heille on tulossa ero. :D Siinä sitten vaihdettiin kiusallisia fiiliksiä whatsapissa miehen kanssa. Miehen joulunviettoon liittyi kyllä silloin myös joku että siskonlapsi söi papan unilääkkeitä ja jouduttiin päivystykseen -juttu, että ehkä mä voitin sillä kertaa siinä, etten päässyt hänen mukaansa joulunviettoon. 

Ei tämä taida nyt koko tätä viestiketjua katsoen paha olla, mutta mulle se oli. Meille tilattiin jostain syystä (en muista tai tiedä, mistä syystä) uusi pukki, kun olin 12-vuotias ja pikkuveljeni olivat alle kouluikäisiä. Olin koko ajan sen pukin meidän kotona ollessa katsonut, että toi äijä on vähän hiprakassa, mutta ihan hyvin se lahjojen jakamisen hoisi, ja pikkuveljeni olivat ihan messissä. Kun oli aika saattaa pukki tontun kuskaamalle autolle meidän pihaan, isä heitti mulle, että no ohjaapa sinä pukki sinne autolle. No se pukki alkoi kouria mua heti ulko-ovesta ulos päästyä ja vihjailla siihen malliin, että "ethän sinä mikään kiltti pikkutyttö enää taida ollakaan!", ja se viinan lemu sen hengityksessä... Menin aivan lamaannuksiin, aivan lukkoon. Vaikka se ukko oli vaikuttanut vähän oudolta ja känniseltä, niin tuollaista en ollut odottanut. Seuraavana vuonna keksin sanoa vanhemmilleni, että se ukko haisi selvästi viinalta, ei oteta sitä tänä vuonna, ja sitten otettiinkin ihan asiallinen pukki.

Vierailija kirjoitti:

Tosta seiskaysistä sanoisin, että semmosta se on, kun mennään tekemään liikaa velkaa. Sen jälkeen ei elämässä ole, eikä voikaan olla, mitään muuta kuin pelkkää lainan lyhentämistä ja kituuttamista nälkäkuoleman rajoilla. Kulkukoirillakin on asiat paremmin.

Jälkimmäisestä sanoisin, että ei mitään ideaa lähteä kaukomaille viimeisillä pennosilla. Rahaa hyvä olla muuhunkin kuin pelkkiin lentoihin. Täysin käsittämätön paska säkä kävi kelien suhteen. No tottahan se kylmin sää kymmeneen vuoteen osui juuri lomamatkanne ajalle. Ihme, ihme ja ihme. Voi hyvä perkele sentään.

Äiti sai sen asunnon kyllä maksettua, mutta ensimmäinen joulu oli tiukka ja lahjoihin ei ollut varaa.

Ulkomaille ei lähdetty viimeisillä rahoilla. Mutta ehkä tuli aliarvioitua käteisen tarve eikä tullut vaihdettua valuuttaa tarpeeksi. Tämä oli sitä aikaa, kun matkalle otettiin vähän käteistä ja lisäksi matkashekkejä, jotka vaihdettiin perillä valuutaksi jossain pankissa. Puhelinkioskiin meni monta kolikkoa, kun soitin kotiin että lento on reippaasti myöhässä.

Ei se ensimmäinen ulkomaanmatka voi mennä kaikilta osin ihan putkeen, kun ei ole aiempaa kokemusta.

Mies söi kuusen ja koira jätti

Lapsuudesta mieleeni on jäänyt useampi kuin yksi joulu, jolloin äitin pettyi saamiinsa lahjoihin. Yhtenäkin jouluaamuna oli keittiön seinälle teipattu kirje joulupukille, jossa kysyttiin, pitikö pukki äitiä niin tyhmänä, että luuli ettei hän osaa lukea. Äiti oli siis suuttunut siitä, ettei saanut lahjaksi yhtään kirjaa. Olin tuolloin jo varhaisteini ja pahoitin mieleni tuosta, sillä olin jo ollut ostamassa äidille kirjaa, mutta vaihdoin sen viime hetkellä muuhun, sillä äiti ei juuri koskaan lukenut mitään paitsi joskus hartauskirjaa jottai saisi unen päästä kiinni. Isälle muistaakseni olin ostanut kirjan juuri tuolloin, kun en muutakaan keksinyt, vaikka ei hänkään lukumiehiä ollut. Todennäköisesti äiti vetikin pultit juuri siitä, että isä oli ollut lahjastani mielissään.

oli tossaja muttei ollu onneks kirjoitti:

Mies söi kuusen ja koira jätti

Ja 12 vee ja 13 vee pojat, Jonne ja Veeti, muuttivat pois kotoa ja veivät äitinsä mukanaan.

Muutama vuosi sitten jouluaattona istuttiin silloisen puolison kanssa huoltoasemalla syömässä. Odotin lastamme.

Oli ollut riitaa (niin kuin nyt aina oli) matkalla autossa ja mies haukkui minua ja vähävaraisuuttani kun olin pienipalkkaisessa työssä ja kaikkea olen huono ihminen… En vaan voinut lopulta pidätellä itkua. Kyyneleet vaan tippuivat vuolaina pizzan päälle. Oli niin paha olla. Tästä tietysti suuttui entistä enemmän, oli hänestä niin noloa että itken ja nolaan hänet. Meidän lisäksemme ei ollut kuin yksi asiakas paikalla ja tuskin olisi huomannut.

Se jäi viimeiseksi yhteiseksi jouluksi….

Kirjoituksista huomaa, että viina on suomalaisperheiden kirous.

Hyvät juopot: pysykää lapsettomina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Eli jäit suhteeseen.

Eikö se ole sun virheesi, jos ottaa toisen ja kolmannen kerran turpaansa, kun vaihtoehtokin olisi (= lähteminen).

Ekan kerran jälkeen tulee aina toka kerta, ja kolmas...

Ohis mutta hakkaamisen uhri uskoo, ettei hän ole rakkauden ja hyvän kohtelun arvoinen. Arvottomuuden tunnetta ei helpota se, että syyllistetään omasta tilanteesta. Syyllistäminen vain lisää uhrin lamaannusta ja totaalisen yksinäisyyden tunnetta. On myös virhe olettaa, että kaikilla uhreilla olisi jotain turvaverkkoa kuten paikka mihin mennä kun lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Suljetulla osastolla eikä kukaan käyny edes moikkaamassa.

Tää vois olla mun elämästä, oli paras joululahja ikinä, saada mutsi suljetulle parin viikon valvomisten ja totaalisen psykoosin jäljiltä. Kaikille mielenterveyspotilaiden omaisille toivon rauhallista joulua.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten jouluaattona istuttiin silloisen puolison kanssa huoltoasemalla syömässä. Odotin lastamme.

Oli ollut riitaa (niin kuin nyt aina oli) matkalla autossa ja mies haukkui minua ja vähävaraisuuttani kun olin pienipalkkaisessa työssä ja kaikkea olen huono ihminen… En vaan voinut lopulta pidätellä itkua. Kyyneleet vaan tippuivat vuolaina pizzan päälle. Oli niin paha olla. Tästä tietysti suuttui entistä enemmän, oli hänestä niin noloa että itken ja nolaan hänet. Meidän lisäksemme ei ollut kuin yksi asiakas paikalla ja tuskin olisi huomannut.

Se jäi viimeiseksi yhteiseksi jouluksi….

Olen pahoillani. 

Toivon, että elämäsi on nykyisin huomattavasti parempaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten jouluaattona istuttiin silloisen puolison kanssa huoltoasemalla syömässä. Odotin lastamme.

Oli ollut riitaa (niin kuin nyt aina oli) matkalla autossa ja mies haukkui minua ja vähävaraisuuttani kun olin pienipalkkaisessa työssä ja kaikkea olen huono ihminen… En vaan voinut lopulta pidätellä itkua. Kyyneleet vaan tippuivat vuolaina pizzan päälle. Oli niin paha olla. Tästä tietysti suuttui entistä enemmän, oli hänestä niin noloa että itken ja nolaan hänet. Meidän lisäksemme ei ollut kuin yksi asiakas paikalla ja tuskin olisi huomannut.

Se jäi viimeiseksi yhteiseksi jouluksi….

Olen pahoillani. 

Toivon, että elämäsi on nykyisin huomattavasti parempaa. :)

Onkin :) Tapasin eksäni vastakohdan ❤️

Auto hajosi aatonaattona matkalla mummolaan

Takapenkillä 8 ja 13 ja 15 v lapset riitelivät

Option jossain jyväskylän pohjoispuolella Eli lappiin mummolle vielä 500 km

Ei korjaajaa saatu oikein mistään

Taksilla lähimpään kämäseen majoitukseen ja auto hinaukseen. Laskua kertyi ja jouduin lainaamaan rahaa mummolta jonne päästiin aattoiltana

Että semmoinen joulu. Takapenkillä riidanaiheet loppui ja alkoi mökötys