Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Jouduin hätäsektioon maattuani 6 viikkoa tipassa Naistenklinikalla. Esikoinen syntyi 1200g painavana kymmenen viikkoa liian aikaisin. Oli jouluaatto.

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään.

Tuli paha mieli sinun puolesta! Todella törkeitä ja moukkamaisia sukulaisia. Minusta on ihan itsestäänselvää tai jopa kunnia-asia, että vieraille tarjotaan syötävää ja siinä samalla isäntä/emäntä itsekin ottaa vähintäänkin vaikka teetä tai kahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.

Törkeä ajankohta.

Sinä et päätä, koska ihmiset tappaa itsensä. Turpa kiinni, kun et yhtään ymmärrä mistään mitään. Joulupyhät voi varsinkin olla rankkaa masentuneelle, joten suu kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

No ei 15 kiloa saa kolmessa viikossa pois millään.

Lähtöpainon täytyisi olla luokkaa 300 kiloa, jotta tuo edes voisi olla mahdollista.

Ja ei, sellainen tuo ei ollut.

Mulla syöpäsairaana tippui painoi reilussa viikossa 7kg.

Joskus 8-9v ikäisenä korvatulehdus (sattui niin ***tanasti) ja lähes 40 asteen kuume. Ei ollu kivaa.

Yksi sukulainen kuoli omalle pihalleen kesken kuusenhakureissun

Järkyttävä hammassärky, jouluseura ympäripäissään, lähin päivystävä hammaslääkäriasema 180km päässä, julkiset eivät enää kulkeneet. Keräsin kaikki rahani jemmatililtä käyttötilille, tilasin taksin koska olin niin kivusta sekaisin että olisin vaaraksi liikenteessä. Eka taksi ei ollut halukas kuskaamaan minua koska ei saa paluukyytiä, reissuun menee häneltä +4h ja hänellä ajoa enää reilu tunti ennen jouluvapaata. Toinen taksi tuli ja otti minut kyytiin. Itkin koko matkan kivusta ja tärisin kuumeessa.

Hammaslääkäri antoi tuomion, megalomaaninen tulehdus viisaudenhampaassa ja sen viereinenkin hammas jouduttaisiin poistamaan. Siinä kohtaa jo arvasin, että ei tule olemaan halpaa lystiä tämä.

Operaation jälkeen olin aivan sekaisin lääkkeistä, järkytyksestä, väsymyksestä ja kuumeesta. Soitin itkuisena ainoalle henkilölle jonka edes etäisesti tunsin paikkakunnalta pyytääkseni yösijaa loppuyöksi, minulla ei ollut enää juurikaan rahaa joten en edes olisi päässyt kotiin tai hotelliin. Hän lupasi yösijan ja nouti minut hammaslääkäristä.

Aamulla tilanne oli jo parempi. Mieheni oli sen verran selvinnyt kotona, että soitti tiedustellakseen missä olin. Kuultuaan, että olin yöllä menettänyt kaksi hammasta ja että se oli maksanut kaikki Jeesuslapsen kullat ja mirhamit, hän hyvin vaisuna ja katuvaisena alkoi järjestämään minulle kyytiä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Koko perhe vatsataudissa.Kaikki paikat yrjössä ja paskassa.

Pyykkiä pestiin koko joulu.

Voiton vie varmaa se jouluaatto ollessani 4 tai 5 v kun äitini yritti itsemurhaa (yliannostus), ja jostain ihmeen syystä mut otettiin ambulanssiin mukaan....näitä yrityksiä on sittemmin ollut useampia. Isä sen sijaa kai onnistui ekalla.

Puolisoni teki 2 kk ennen joulua shokki-ilmoituksen: en rakasta sinua enää, haluan erota.

Minulla oli halu tehdä mitä vain, että mies muuttaisi mielensä. Olin tuona talvena  projektihommassa ja asuin 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla. Emme pystyneet puhumaan erosta tai ongelmista, joita en tajunnut edes olleen. Viikonloppuisin hän katosi "puhumaan kavereittensa kanssa" kuin minua vältelläkseen.

Pari viikkoa ennen joulua puolisoni ehdotti, että viettäisimmekin joulun yhdessä. Hän halusi että keskitymme toisiimme, juttelemme, teemme kivoja asioita ja tunnustelemme miltä tuntuisi jos palataankin yhteen. Olin revetä onnesta. Peruin jo suruissani sopimani veljen perheen luo menon. Kaikki olivat iloisia että yritämme saada asiat kuntoon. En muista milloin olin odottanut joulua niin paljon. Ostin yhteisiä hemmottelujuttuja ja pientä kivaa kotiin.

Kun tulin aatonaatto-iltana toiselta paikkakunnalta kotiin kahden viikon joululomalle, eteisessä oli matkalaukku. Ajattelin että hän on keksinyt meille jonkun kylpyläyllärin. Ulkovaatteet päällä seissyt puolisoni kertoi, että emme todellakaan vietä joulua yhdessä, sillä hän oli juuri lähdössä reissuun uuden rakkaansa kanssa. Kertoi että olivat varanneet matkan jo marraskuun lopussa. Yhteinen joulu oli ollut hänelle keino varmistaa, että olen kotona hoitamassa kissojamme.

En koskaan unohda sitä joululahjakseni saamaani täydellistä nöyryytystä. Kissoille kiitos läheisyydestä ja lämmöstä, selvisin jotenkin järjissäni töihin ja toiselle paikkakunnalle tammikuun alussa. Kissat lähtivät kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Kai erosit tuollaisesta heti?

No en. Mies on silti rakas.

En tiedä tai usko että karmein, mutta jäänyt pikkulapsuudesta mieleen, kun äiti paiskoi isää vihasena mandariineilla olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni teki 2 kk ennen joulua shokki-ilmoituksen: en rakasta sinua enää, haluan erota.

Minulla oli halu tehdä mitä vain, että mies muuttaisi mielensä. Olin tuona talvena  projektihommassa ja asuin 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla. Emme pystyneet puhumaan erosta tai ongelmista, joita en tajunnut edes olleen. Viikonloppuisin hän katosi "puhumaan kavereittensa kanssa" kuin minua vältelläkseen.

Pari viikkoa ennen joulua puolisoni ehdotti, että viettäisimmekin joulun yhdessä. Hän halusi että keskitymme toisiimme, juttelemme, teemme kivoja asioita ja tunnustelemme miltä tuntuisi jos palataankin yhteen. Olin revetä onnesta. Peruin jo suruissani sopimani veljen perheen luo menon. Kaikki olivat iloisia että yritämme saada asiat kuntoon. En muista milloin olin odottanut joulua niin paljon. Ostin yhteisiä hemmottelujuttuja ja pientä kivaa kotiin.

Kun tulin aatonaatto-iltana toiselta paikkakunnalta kotiin kahden viikon joululomalle, eteisessä oli matkalaukku. Ajattelin että hän on keksinyt meille jonkun kylpyläyllärin. Ulkovaatteet päällä seissyt puolisoni kertoi, että emme todellakaan vietä joulua yhdessä, sillä hän oli juuri lähdössä reissuun uuden rakkaansa kanssa. Kertoi että olivat varanneet matkan jo marraskuun lopussa. Yhteinen joulu oli ollut hänelle keino varmistaa, että olen kotona hoitamassa kissojamme.

En koskaan unohda sitä joululahjakseni saamaani täydellistä nöyryytystä. Kissoille kiitos läheisyydestä ja lämmöstä, selvisin jotenkin järjissäni töihin ja toiselle paikkakunnalle tammikuun alussa. Kissat lähtivät kanssani.

Hyi että miten kamalaa! Ero tilanteessa se entinen rakas on tosiaan pahin susi. Jos eroaikeita edes väläyttelee, on syytä nostaa kytkintä itsekin jo samantien. Siitä rakkaudesta ei enää ole mitään jäljellä ja moni koittaa kyynisesti vetää vain mahdollisimman paljon omaan taskuun tässä vaiheessa ja se kyyti voi olla varsin kylmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.

Samaistun tähän kovasti. Ollaan mieheni kanssa molemmat 26-vuotiaita ja meillä on alle vuoden ikäinen vauva. Harmittaa, kun omassa perheessäni ei ole ketään kenen kanssa voisi viettää joulua jotenkin tunnelmallisesti, alkoholillista glögiä on turha laittaa tarjolle sillä äitini imuroi salamavauhdilla kaikki juomat jos prosentteja vaan yhtään löytyy.

Voisitte viettää ikioman perhejoulun keskenänne.

Lapsuusperheitä voi käväistä tervehtimässä Joulu- tai Tapaninpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Selvisi, että tyttöystävä oli harrastanut irtoseksiä nuoruudessaan. Valehteli 4 vuotta siis minulle.

Tuon voi ilmaista näinkin: egosi on lasia.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ”miksi jouduit rikoksen uhriksi” -jankkaajat käsittelevät omaa ahdistustaan tuolla mesoamisellaan. He haluavat kuvitella, että ovat jotenkin suojassa pahoilta asioilta, koska ovat fiksumpia, napakampia, valitsevat paremmin… ”Minulle ei kukaan voisi tehdä noin”. Eiiipä!

Se on vaan tavattoman raskasta sille uhrille joutua kannattelemaan tai edes sietämään noita sivullisten fantasioita itse tapahtuman lisäksi. Niissä kun on vielä tosi ilkeä vähättelevä sävy.

No, tämä kirjoitukseni ei liity jouluun ollenkaan, mutta minä kyllä lähdin suhteesta kun alkoi näyttämään siltä että kohta se muuttuisi väkivaltaiseksi. Tönimistä ja tavaroitteni rikkomista oli jo. Siinä meni rajani.

Vierailija kirjoitti:

Sain selville, että nainen oli saanutkin lapsemme Tinder-miehelle. Maksan edelleen elareita lapsesta, joka ei ole minun. Nainen valehteli.

Sinä et koskaan ole harrastanut seksiä ihmisen kanssa, poika. Hyvää joulua!

Olen saanut useamman kerran piiskaa jouluna. Ihan pienenä 70-luvulla mielenterveydeltään epävakaalta yh-(lähes)teiniäidiltäni, joka pinnan palaessa läiski mua milloin milläkin käteen löytyvällä esineellä. Syytti siitä minua, kun olin niin "huono lapsi", vaikka olin ihan tavallinen tai jopa tavallista arempi ja säikympi. Äidillä oli välit poikki omiin sukulaisiinsa, ei halunnut laittaa joulua meille ja koko joulukuun pelotteli, että saat sitten jouluna risuja. Ja niin monesti kävikin. 

Koulu/teini-iässä äiti oli perustanut uuden perheen ja useamman kerran sain sadistiselta isäpuolelta piiskaa/risuja, niin jouluna kuin muulloinkin. Olin edelleen kiltti lapsi, mutta hyvin epävarma ja arka enkä kovin hyvä koulussa. Isäpuolen aiemman suhteen lapset olivat sen sijaan hyvin pärjääviä, harrastuksissa taitavia, paljon kavereita, hyvät numerot koulussa. Minä taas saatoin saada piiskaa siitä, että kokeesta tuli kutonen. Joulu- ja kevättodistukset laitettiin näytille ja keskiarvoja vertailtiin, parhaiten pärjännyt sai xxx markkaa, toiseksi pärjännyt xxy markkaa jne. Huonolla todistuksella, eli minun todistuksella, sai sitten selkäsaunan. 

Lasten kuritusväkivalta oli 80-luvun lopulla jo laitonta toimintaa mutta en osannut hahmottaa sitä niin. Muistan olleeni noin 13-14 vuotias kun tapaninpäivänä isäpuoli sukulaisilleen kehuskeli lastensa todistuksilla ja kertoi minun saaneen kutosen todistuksella vain jouluksi piiskaa, muistan vaan miten minua hävetti vaikka kyseessä oli lapseen kohdistuva pahoinpitely ja olisin  tarvinnut lastensuojelun (ja poliisin!) palveluita! 

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään."

Siis mitä helevettiä?

Onko sinulla mutismi vai mikset saanut sanotuksi, ettet ole syönyt? Kai sinunkin suvullasi mikrouunit oli, vai puhutko jostain 1950-luvusta?

Tosiaankin, mitä helvettiä. Outo ihminen.

Mulla ei ole todellakaan pahimmasta päästä, mutta eihän tässä mitään vertailua pyydettykään. Mutta lapsuuden jouluissa päällimmäinen tunne oli kireys ja ahdistus. Äidillä näkyi niin, että KAIKKI piti tehdä itse ja olla montaa eri sorttia. Laatikoita, erilaisia säilykkeitä, kaloja, alkupaloja, koristeltuja pipareita, piparitaloja, joulupullaa, torttua, täytekakkuja, kuivakakkuja, joululimppuja, kotitekoisia karkkeja, jne. Lisäksi koko talo piti siivota lattiasta kattoon komeroja myöten, samoin piha, ulkovarastot jne. Ihan liioittelematta hammasharjalla jynssättiin perimmäisetkin lattialistat. Raivohullu siivoaminen jatkui noin klo 02 saakka ennen jouluaattoa. Jouluaattona ei enää siivoamista vaan hirveä ruokarumba, koko päivä huhkimista keittiössä. Siihen yhdistettynä kamala suorittaminen ja syyllistäminen, miten MINÄ TEEN TEILLE JOULUN ETTEKÄ TE EDES OLE KIITOLLISIA, vaikka siis kaikki oltiin mukana tuossa joulunvalmisteluissa. Missään vaiheessa jouluun ei saanut kuulua rentous, lepo, nautiskelu jne. Niitä kakkujakin sai ottaa vaan tyyliin yhden palan, iso osa leipomuksista annettiin lahjaksi ja tuliaisiksi, tai päätyi jostain kumman syystä pakkaseen. Lisäksi nyt eläkeiässä äiti on kertonut aina inhoavansa kaikkea jouluruokaa, niin rosolleja, laatikkoja jne. joita aikanaan raivopäisesti valmisti. Mutta sitten toisaalta edelleen nyrpistelee nenää sille, kun minä en omassa joulupöydässäni tarjoa hänelle kotitekoista joululimppua vaan leipomosta hankittua. "kyllä omatekoinen olis parempaa", mutristelee vaikka a) en ole ikinä leiponut leipää ja b) joululimppuni on kaupungin yhdestä parhaasta ja perinteisestä leipomosta ostettua. Ja vastaavaa nillitystä siis edelleen joka jutusta. "Onko sulla MUOVIKUUSI", "EIKÖ EDES OIKEITA KYNTTILÖITÄ OLE", "ETEISEN KAAPIT SULLA SIIVOOMATTA", jne.