Näen isääni melkeen viikottain - hän ei vaan tiedä sitä

Onko isäsi Josef Fritzl?

Provo, taas tää sama provoilija vielä. Ensin lyhyt aloitus, sitten tipoittain lisää. Lyhyitä lauseita, ei pilkkuja. "Tämä on lause. Tämäkin on lause. Ap" sitten vielä samalle riville "Ap"...
Tuskin kukaan aidolta vaikuttava kirjoittaja edes muistaa nakata mitään aapeetä viestiinsä mutta tämä satutäti muistaa, aina samalla tavalla! Olen kysynyt tätä ennenkin mutta mitä oikein saat näistä loruiluistasi?

Jos tämä juttu nyt on totta, niin siinä tapauksessa suosittelisin kyllä aloittajaa ihan vain olemaan yhteydessä isään. Se voi joku päivä käydä niin, että sitä isää ei enää olekaan ja sitten sitä jääkin ilman niitä vastauksia joita olisi ehkä halunnut ja silloin viimeistään on myöhäistä enää korjata välejä. Näinkin on joillekin käynyt. Olisi ehkä reilua myös uuden perheen tietää, erityisesti isän lasten, ennen kuin jossain perinnönjaossa. Pakkohan ei ole antaa uutta mahdollisuutta tai ottaa yhteyttä ihmiseen joka on hylännyt, jos ei halua, mutta jos yhtään sille tuntuu niin kannattaa koska ei siinä mitään enää menetäkään. Joko saa varmuuden että isä on vaan per*ereikä tai sitten voi olla mahdollista jopa vielä päästä väleihin. Sinun valinta. Luulisi toki, että sitä etsisi toisen käsiinsä jos haluaisi tutustua, mutta ei kaikki uskalla ja koe enää olevansa oikeutettuja siihen. Mutta aloittajalla on kyllä oikeus jututtaa isäänsä halutessaan.

up

Kuuluuko uutta ap?

Up!

Miks te jotkut ette tajua että REILU parikymppinen ei todellakaan tarkoita 20-vuotiasta, vaan tyyliin 26-vuotiasta!

Kaverikin väittää ett nyt 23-vuotiaana se ei ole enää parikymppinen, kuulemma vain 18-21 -vuotiaat on parikymppisiä...

Ois kyllä kiva kuulla että mitä tässä ap:n tapauksessa tulee tapahtumaan, musta tollanen ois kamalaa, varsinkin jos isän perheestä on muodostunut jo jonkinlainen vitsi tarjoilijoiden keskuudessa.

Huhuu ap!?

Up

Tuli yhtäkkiä mieleen tää ketju. Kuuluuko uutta ap?

Mulla on ollut vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla. Paitsi että isä hylkäsi mut "vasta" kun olin jo 13-vuotias. Isä rakastui toooosi nuoreen naiseen, jonka opettaja oli AMK:ssa ja siinä huumassa jäi äiti ja minä ja isä ei enää ehtinyt pitää muhun mitään yhteyttä melkein kuuteen vuoteen, ennen kuin näin hänet ja hänen uuden perheensä, johon kuului pieni vauva. Isä sentään sanoi että on pahoillaan ja selitti aidosti nolon oloisena että kuinka kauhea kiire hänellä on vuosien ajan ollut, tarjosi paljon rahaa, jonka otin vastaan vaikka jälkeenpäin harmittaa että en repinyt seteleitä teatraalisesti hänen silmien edessä. 

Tuntuu ihan paskalta kuinka helppoa isän oli hylätä mut kaikkien niiden lapsuusvuosien jälkeen, kun hän oli mukana mun elämässä. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 15:59"]Onko AP varma, että isä ei olisi halunnut ottaa yhteyttä ? Siis mullehan kävi niin , että isä hävisi elämästäni kun olin 8v. Sen jälkeen maksoi elatusmaksut, mutta ei koskaan käynyt. Lähetti aina paketin synttäreinä ja jouluna rahakuoren. Kaipasin isää kovasti ja toivoin joka vuosi että hän tulisi syntymäpäiville. Ei tullut edes valmistujaisiin. 

Sitten tapasin äitini isän hautajaisissa äidin serkun , jonka kanssa äiti ei ole ollut väleissä. Hän kyseli isästäni ja kerroin, miten en ole nähnyt koko äijää 11 vuoteen. Hän sitten kertoi, miten hänen ja äidin välit olivat täysin menneet kun hän oli jossain riidassa ( ei kertonut missä) asettunut isäni puolelle. Hän kertoi myös, että isä ei suinkaan ollut jättänyt äitiä ja minua sillälailla kun äiti oli minulle kertonut. Isällä oli toinen nainen , joka tuli raskaaksi ja isä halusi erota. Äitini oli sitten tehnyt kaikkensa, että isä saisi kärsiä teostaan ja yksi kosto oli se, että hän mustamaalasi isää minulle ja väitti sossulle isän olleen väkivaltainen ja esti isää tapaamasta minua.

Äitini kanssa olen aika kylmissä väleissä nykyään , isään olen ottanut yhteyttä ja olemme pikkuhiljaa lähentyneet. Minulla on 2 pikkuveljeä joista en edes tiennyt ja heihin on ollut mahtavaa tutustua. Isän nykyinen vaimo on hyvä tyyppi.

En tiedä voinko oskaan antaa äidilleni anteeksi sitä, että hän vei minulta isän.
[/quote]

Vaikka äitisi teki väärin, olisin kyllä vihainen enemmän isälleni, jos tollalailla menee pettämään ja saa jonkun toisen raskaaksi. Sillä jo osoittaa, että toinen nainen oli tärkeämpi kuin oma perhe, ei vain äitini. Ihan sama kuinka isä yrittäisi lepytellä mua niin inhoaisin sitä.. kaikki kai suhtautuu niin erilailla näihin asioihin.

No miten on ap?

Up

Voihan tilanne olla aivan toinenkin kuin ap luulee. Ehkä isä on lähettänyt joulukortteja ja syntymäpäiväkortteja. Ehkä laittanut pienen setelin mukaan lahjaa varten. Ehkä ostanut syntymäpäivälahjaksi uuden pyörän jne. Tutullani kävi näin. Äiti oli vaan piilottanut kaikki kortit ja isän ostamat lahjatkin olivat kuulemma hänen hankkimiaan. Asia selvisi vasta, kun tuttuni äiti kuoli ja kaikki vanhat kortit löytyivät komerosta. Ilmeisesti äidin katkeruus oli kestänyt vuosia.

En tiedä ap:n tilannetta, mutta voihan siinä olla takana jotain, mitä pieni tyttö ei voi tajuta ja loput onkin äidin kertomaa. Ota vain yhteys isääsi ja ole avoimin mielin, tuli mitä tuli. Parempi sekin kuin jäädä epätietoisuuteen. Lähetä isällesi kirje kotiin ja kerro asuvasi samalla paikkakunnalla kuin isäsi ja katso kuinka hän reagoi.

Mitä jos se tietää, kuka olet, ja siksi ravaa raflassa, kun haluaa nähdä sinua?

Mitä kuuluu ap?

Joko olet kertonut kuka olet?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:14"]

Kyllä sinullakin on oikeus isään etenkin jos hän on sinut tunnustanut. 

Ihmisen täytyy tuntea juurensa. Rahan vaatimiset yms. ovat toisarvoisia asioita siihen nähden.

[/quote]

Ihme liibalaabaa aina kuinka on oikeudet ja pitää olla näin ja näin. Vitut se aina niin mene, liian mustavalkoisesti ajattelette. 

Ei kannata vaivata isääsi asialla. Hän on mennyt eteenpäin ja perustanut uuden perheen. Uusi perhe merkitsee enemmän.