Lue keskustelun säännöt.
Ehkä minun on vaan hyväksyttävä tosiasia: lapseni on syvästi masentunut, eikä mikään apu auta.
04.12.2021 |
Poikani on nyt 15-vuotias. Ennen niin iloinen ja välitön lapseni muuttui yläkoulun alkaessa. Hänestä tuli sulkeutunut nuori, joka ei näe maailmassa mitään mielekkyyttä. Jos kysyn häneltä jotain, hän vastaa, ettei koe kuuluvansa tänne. Poikani on ollut monenlaisessa hoidossa, ja läheisiltä on tullut todella paljon henkistä tukea, mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen alkanut pelätä, että hän tekee itselleen vielä jotain. En ymmärrä, miksi pojan itsetunto on niin romahtanut. Minä ja mieheni olemme aina kannustaneet häntä kaikessa. Onko täällä kohtalontovereita? Miten olette selvinneet tilanteesta? Neuvoja otetaan todella mielellään vastaan. Kiitos.
Kommentit (93)
Onko suvussa mielenterveysongelmia (ne voivat joskus periytyä)? Onko poikaasi kiusattu?
Kiusaaminen on valitettavan yleistä yläkouluissa ja voi jättää syviä jälkiä. Tosin monet kiusatut yläkoululaiset vaikenevat kiusaamisesta, sillä he luulevat, että kaiken kestäminen itse on jotenkin aikuismaisempaa, joten voi olla, ettet ole asiasta lapseltasi kuullut, jos kiusaamista on tapahtunut. Jos syynä on yläasteen kouluilmapiiri, uuden harrastuksen aloittaminen ja lukioon / amikseen meno toiselle, isommalle paikkakunnalle voisi olla hyvä ratkaisu; löytyisi samanhenkisiä kavereita ja niin edelleen. Tunnen useampia henkilöitä, jotka olivat apaattisia nimenomaan yläkouluaikoina, mutta elämässä näkyi taas valoa lukion alkaessa.
Ihmisen fyysinen terveys yhdistyy myös usein henkiseen terveyteen. Kuinka paljon poikasi harrastaa liikuntaa (liian vähäinen määrä esim. ulkona tapahtuvaa liikuntaa voi vaikuttaa mielenterveyteen), ja ovatko esim. rauta-arvot kohdillaan? Tuossa voisi olla muutamia juttuja, jotka voisivat selittää asiaa.
Tsemppiä! Kyllä löytyy vielä jotain, joka auttaa. Älä luovuta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
Painukoon se Saarikonpaska sinne missä pippurit kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
Painukoon se Saarikonpaska sinne missä pippurit kasvaa.
Äitini mieli oli hyvin sairas ja olin nuorena ongelmieni takia hyvin masentunut. Muutama vuosi meni tekemättä mitään, mutta sain myöhemmin kuitenkin hyvän miehen, lapsia ja hyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Tämä :(
Kuvitteletteko olevanne hauskoja?
Nimenomaan! Onko tämä olevinaan lystikästä? Minun tyttäreni (33 v.) on kärsinyt jo yli 10 vuotta todella vaikeista mielenterveysongelmista. En ikinä unohda sitä päivää kolme vuotta sitten, kun hän tuli käymään kotona ja repi hirvittävässä ahdistustilassaan melkein kaikki vaatteet päältään ja huusi tuskaansa. Olin ihan voimaton ja avuton siinä tilanteessa. Onneksi sain kuitenkin toimitettua tyttäreni pahimman kohtauksen päätyttyä hyvään mielenterveyshoitoon vielä saman päivän aikana.
no oho, ihan vaatteet lähti osaksi päältä
palataan asiaan kun hän on repinyt hiuksensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mieli on musta, niin se on eikä siitä välttämättä ikinä parannuta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut vaikeita masennusjaksoja, tosin vasta aikuisiällä. Jotkut kommentoijat täällä vastustavat masennuslääkkeitä, mutta joskus lääkkeet ovat tarpeellisia. Kun masennus on todella vakava, siinä ei tavallaan pysty itse näkemään sen ahdistuksen ja toivottomuuden ulkopuolelle. Näissä tilanteessa oikea lääkitys voi ainakin väliaikaisesti helpottaa oloa niin, että pystyy ajattelemaan esimerkiksi terapiaan menoa tai tekemään elämäntapamuutoksia. Tietysti pitäisi olla muutakin hoitoa kuin lääkitys, mutta ainakin väliaikaisesti lääkitys voi helpottaa oloa.
Itse suhtaudun lääkkeisiin melko kriittisesti, niiden haitoista ja vaikutuksista pitäisi puhua huomattavasti nykyistä enemmän eikä niitä pitäisi antaa nykymalliin kuin liukuhihnalta.
Itse kuitenkin sain nuorena avun lääkkeistä. Olin aloittajan pojan tapaan jo nuorena masentunut, nuorena aikuisena sain vihdoinkin hoitoa ja masennuslääkityksen jota käytin muutaman vuoden. Onneksi pääsin myös terapiaan, lopulta opiskelemaan ja sain elämäni kuntoon. Nyt olen 40v ja elän ihan hyvää, tavallisen ihmisen elämää.
En usko että olisin nuorena saanut elämääni kuntoon ilman lääkitystä ja terapiaa. En myöskään usko, että olisin hyötynyt terapiasta riittävästi ilman lääkitystä alun pahemmassa vaiheessa. En myöskään olisi hyötynyt pelkästä lääkityksestä ilman terapiaa. Masennus on välittäjäaineiden häiriö aivoissa ja siihen on ok ottaa lääkettä samoin kuin vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta vain niin kauan kunnes selviää ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemyötätunto. Vapaus elää oman näköistä elämää. Hyvien asioiden huomaaminen. Kiitollisuus. Vastuu omasta elämästä.
Siinä avainsanoja.
Surettaa, ettei poikasi ymmärrä miten kallisarvoinen joukko hänellä on tukenaan. Eihän sitä nuori ja masentunut ymmärräkään miten asiat voisivat olla entistäkin huonommin ja miten onnekas onkaan kun häntä rakastetaan. Toivottavasti selviää tämän vaikean kauden yli. Mitäs jos hänelle annettaisiin joku työ tai vastuu alue?
Ajatukset ympäristöön ja pois itsestä. Ajatukset tekemiseen, että saa nollatua mieltänsä eikä olla koko ajan virittyneenä surkeaan olotilaan. Siihen täytyy tehdä katkoksia. Fyysinen rasite tai mikä tahansa joka vaatii keskittymistä on hyvää tekemistä antamaan mielelle lepoa ja löytämään hyviä ajatuksia/tunteita.Ymmärrän, että tällä "Surettaa, ettei poikasi ymmärrä miten kallisarvoinen joukko hänellä on tukenaan. Eihän sitä nuori ja masentunut ymmärräkään miten asiat voisivat olla entistäkin huonommin ja miten onnekas onkaan kun häntä rakastetaan." on ehkä hyvä tarkoitus, mutta onhan tuo ihan kamalaa tekstiä masentuneen näkökulmasta: miten niin hän ei muka ymmärrä, miten häntä kallisarvoisesti tuetaan jne?
Tuollaisella puheella ja asenteella syyllistetään masentunutta, joka ei itse voi masennukselleen mitään: kukaan ei sitä itse valitse, ja saadaan hänet tuntemaan vain lisää epäonnistumisen tunnetta, kun hän vielä saa muut uskomaan, ettei arvosta heidän tukeaan jne.
Olet oikeassa. Masennuksen ydinoireita on se ettei enää näe hyvää ympärillä, ei saa enää iloa asioista joista ennen iloitsi. Siksi on haitallista yrittää saada masentunutta ymmärtämään kaikkea hyvää ympärillään. Kyllä hän ymmärtää, mutta on menettänyt ilon elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Ihan normaali 15v. Pää täyteen mömmöjä, niinkö?
Olipa inhottava vastaus.
Olen pahoillani, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavaliolla voi olla suuri merkitys aivojen olotilaan. Kysy jos poikasi kokeilisi jonkinlaista rajoitettua dieettiä.
Toivottavasti löytyisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mahdolliset vitam.hivenaineet kannattais selvittää ja suolistoon satsata. Paljon monipuolista ruokaa ja säännöllisesti. D- vitamiinin liian alhainen arvo lisää masennuksen oireita! Ja kalaa joka viikko! Tuli vielä mieleen äänikirjat. Niitä kun kuuntelee lähtee ajatukset ihan eri juttuihin, edes hetkeksi, suosittelen, itseäni auttoi!
Kyllä ja ei. Irrota siitä ajatuksesta, mitä mielestäsi pitäisi olla. Eli luovuta omien ajatustesi suhteen. Mutta pojan suhteen et luovuta.
Yritä saada poika harrastamaan edes jotain liikuntaa, esim. pyydä mukaan kävelylle metsään. Sillä on tosi iso merkitys. Myös luonto hoivaa, joten tuo voisi olla siinäkin mielessä hyvä. Ottakaa eväät mukaan.
Ruokavaliota voisi yrittää muokata. Sokeria ja hiilareita vähemmäksi. Rehellistä rasvaa tilalle: punaista maitoa, voita jne. Myös laadukasta oliiviöljyä. Ei rypsiä, rapsia jne. Kasviksia, marjoja, kalaa. D-vitamiinia vähintään 50 mikrog/pv purkista tai vielä parempi, jos taso mitataan verikokeella. Tämä nykyinen rasvattomuus sairastuttaa aivot. Sokeri ja väärät rasvat aiheuttavat tulehdusta ja kaikkea mahdollista. Yrttiteet voi olla hyviä, esim. kamomilla.
Lääkkeiden suhteen olisin varovainen. Sivuvaikutuksena usein itsetuhoisuutta. Masentunut ei kovin helposti saa toteutettua vahingollisia ajatuksia, koska toimintakykyä ei ole. Ssri-lääkkeet lisäävät toimintakykyä, mutta kun mieli on edelleen rikki, niin jälki on joskus tuhoisaa, varsinkin nuorilla.
Suhtaudu itse häneen mahdollisimman normaalisti, mutta tietysti myös rakastavasti. Eli älä sorru paapomiseen tai säälimiseen, mutta älä ole myöskään tekopirteä tms. Ole avoin ja rehellinen, suora, rakkaudellinen, myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, mutta vaadit silti normaalit asiat.
Jos huone on sotkuinen, siivotkaa se yhdessä. Tarkista, että huoneessa ja talossa muutenkin on riittävä valaistus.
Mistä poika on (ollut) kiinnostunut? Jokin harrastus olisi hyvä. Onko kavereita? Jos ei ole harrastusta eikä kavereita, niin voisit selvitellä joitakin mahdollisesti kiinnostavia harrastuksia (joista voisi saada kavereita) ja vaikka kysyä järjestäjältä etukäteen lisätietoja. Olisiko tutuissasi tai mahdollisten harrastusten vetäjissä joku, joka voisi yrittää auttaa alkuun?
Juttele maailman tilanteesta siten, ettet ainakaan lietso mitään pelkoja, ja kysy mitä poika niistä ajattelee. Älä väitä vastaan, vaan kuuntele. Mutta jos tulevaisuus huolettaa, yritä luoda toivoa.
Katsokaa yhdessä komedioita, stand upia tms. telkkarista tai youtubesta. Nauraminen on liikunnan ohella parasta terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika vakavasti masentunut ja ratkaisuksi esitetään dieettiä... voi jeesusmaria
Pojilta on otettu tarkoitus ja rooli pois yhteiskunnassa. Ei ole enää mitään syytä tehdä mitään.
Pelaako miten paljon pelejä kännykällä/tietokoneella?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkistuttaa vitamiinitasot. Erithisesti b-vitamiinit ja kalaöljy.
Ei noita tarvi sen kummemmin tarkistuttaa. Vahva B-vitamiinikompleksi on joka tapauksessa hyvä tukihoito. Minua B-vit virkistää selvästi, mutta pitää olla kunnon pitoisuudet. Kalaöljyn sijaan D3-vitamiini 1000μg öljykapselissa.
Kritisoin tätä toteamusta, että masennuslääkkeet lisää itsetuhoisuutta siksi, kun ne lisää toimintakykyä toteuttaa itsarisuunnitelmat. Mulla tulisi erittäin monta muuta mieleen, millä muulla tavoin ne voi lisätä itsetuhoisuutta, joista mikään ei liity toimintakyvyn kasvuun. Mutta eipä niiltä voi enää kysyä ketkä on lähteneet oman käden kautta miksi sen tekivät. Vinkit on nähtävissä pakkausselosteessa haittavaikutuslistassa ja vieroitusoirelistassa. Nämä ei ole mitään keveitä pikku pillereitä,jossa on jotain pikku haittoja vaan haitat voi olla tosi epämukavia ja jopa sietämättömän tuntuisia.
Esim. lisääntynyt levottomuus, kiihtyneisyys, unettomuus, psykomotorinen levottomuus/akatisia, ahdistus. Aina kun käyttää jotain tämmöisiä lääkkeitä niin riskinä on se, että ei saakaan siitä välttämättä myönteistä kokemusta vaan voi olla lääkitty olo, zombi olo, outo olo, lamaantunut olo tai jotain muuta minkä kokee huonoksi kokemukseksi sen sijaan, että tunnetasolla saisi lääkkeestä myönteisiä kokemuksia.
Jos mietitään, että muutenkin on huono olla ja siihen päälle tuollainen olo, niin se voi olla liikaa.
Muuten hyviä neuvoja.
Kuvitelkaapa itse itsensä 15-vuotiaan asemaan. Olet 13-vuotias lapsi vuonna 2020 talvella suhteellisen turvallisessa Suomessa. Yhtäkkiä ympärillä alkaa tapahtua kaikenlaista kummallista, maailma on mennyt sekaisin vaarallisen taudin takia. Samalla olet itse tullut murrosikään,omakin mieli on sekaisin. Välillä on koulua,välillä ei, välillä on toivoa ilmassa, usein ei. Hatunnosto kaikille lapsille ja nuorille, että olette yrittäneet olla järkeviä ja reippaita kaikesta huolimaatta. Ja masentuneita nuoria on tällä hetkellä hyvin paljon. Omakin nuori tarvitsisi keskusteluapua mielenterveysongelmien takia. Sitä on luvattu jo pitkään, mutta koska ongelmat eivät ole vielä kovin pahoja, sitä on sirretty koko ajan, koska psykologit ovat niin ylityöllistettyjä.