Lue keskustelun säännöt.
Ehkä minun on vaan hyväksyttävä tosiasia: lapseni on syvästi masentunut, eikä mikään apu auta.
04.12.2021 |
Poikani on nyt 15-vuotias. Ennen niin iloinen ja välitön lapseni muuttui yläkoulun alkaessa. Hänestä tuli sulkeutunut nuori, joka ei näe maailmassa mitään mielekkyyttä. Jos kysyn häneltä jotain, hän vastaa, ettei koe kuuluvansa tänne. Poikani on ollut monenlaisessa hoidossa, ja läheisiltä on tullut todella paljon henkistä tukea, mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen alkanut pelätä, että hän tekee itselleen vielä jotain. En ymmärrä, miksi pojan itsetunto on niin romahtanut. Minä ja mieheni olemme aina kannustaneet häntä kaikessa. Onko täällä kohtalontovereita? Miten olette selvinneet tilanteesta? Neuvoja otetaan todella mielellään vastaan. Kiitos.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
Ainahan ne on huolissaan etenkin vaalien alla. Kuitenkaan asialle ei tehdä yhtään mitään, paitsi heikentävät hoitoonpääsymahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
Minä olen enemmänkin huolissani Annikan jääkaapintyhjentämistaidoista.
Rukoilin, että Jeesus nostaa poikasi jaloilleen, keventää hänen sydämensä ja antaa hänelle ilon.
Vierailija kirjoitti:
Itsemyötätunto. Vapaus elää oman näköistä elämää. Hyvien asioiden huomaaminen. Kiitollisuus. Vastuu omasta elämästä.
Siinä avainsanoja.
Surettaa, ettei poikasi ymmärrä miten kallisarvoinen joukko hänellä on tukenaan. Eihän sitä nuori ja masentunut ymmärräkään miten asiat voisivat olla entistäkin huonommin ja miten onnekas onkaan kun häntä rakastetaan. Toivottavasti selviää tämän vaikean kauden yli. Mitäs jos hänelle annettaisiin joku työ tai vastuu alue?
Ajatukset ympäristöön ja pois itsestä. Ajatukset tekemiseen, että saa nollatua mieltänsä eikä olla koko ajan virittyneenä surkeaan olotilaan. Siihen täytyy tehdä katkoksia. Fyysinen rasite tai mikä tahansa joka vaatii keskittymistä on hyvää tekemistä antamaan mielelle lepoa ja löytämään hyviä ajatuksia/tunteita.
Lisäksi tämän vastapainoksi on hyvä myös perehtyä niihin ongelmiin ja pohtia elämää syvemmin. Oppia tuntemaan itsensä ja omat arvonsa. Hyväksyä virheensä tai heikkoutensa tai löytämään jopa niille käyttöä elämässä. Esimerkiksi herkkyys ihmisessä ajatellaan monesti huonona puolena, vaikka sitä voi hyödyntää myös moneen asiaan ja olla valtavan hyödyllinen piirre kun sitä osaa käyttää oikein.
Masennus on raastavaa, mutta ihminen pystyy myös elpymään. Ikävä tapahtumat opettavat ja laittavat meidät löytämään uusia selviytymiskeinoja vaikka välillä makaisimmekin sängyn pohjalla lamaantuneina. Joka päivä tulee kun sieltä nousee ylös ja haluaa selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkouluun mennessä. Mitä tapahtui. Joku yksittäinen hetki on voinut traumatisoida.
Yläaste on persiistä, jos pääsee lukioon helpottaa.
Liikunta antaa endorfiinia.
Ja olisko joku hierontaistuin/matto, muutaman kympin maksaa.
Siinä tuntee oman kehonsa. Teiniä voi myös hieroa selästä niin että laittaa fleeceviltin niskaan ja hartioille. Jos ei halua ihokosketusta. Halauskin voi auttaa mutta ei ilman lupaa.
Myöskin vitamiinit b-vitamiinia varsinkin kuuri ja rautaa jos on kalpea.
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
kai nyt kun ei saa ryöstettyä ihmisiä jos ne ampuu itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B-vitamiini auttaa hermostoon. Myös kilpirauhasarvot voi tarkistaa.
Menin 18 v julkisiin mielenterveyspalveluihin. Sen seurauksena söin pitkälle aikuisikääni erilaisia mömmöjä. Hoito aloitettiin kahdella erilaisella masennuslääkkeellä päällekkäin. Yleensä tarjolla oli vaihtuvia lääkäreitä, vaihtuvia hoitajia. Olo ei ollut juuri sen kummoisempi lääkkeissä suuren osan lääkkeenkäyttöajasta ja minulla oli niissäkin itsemurha-ajatuksia. Ehkä alkuun sai jonkun keinotekoisen energiapiikin joka jossain vaiheessa korvaantui yhä syvemmällä apatialla. Omaksuin masennuspotilaan identiteetin. Opin käsittelemään tunteitani lääkkeillä, ja heti menin lääkäriin aina jos elämässä oli pientäkään vastoinkäymistä tai jaksamisen puutetta, mitä usein seurasi erilaisia reseptejä esim. unilääkkeisiin.
Olo oli lääkkeissä usein kummallisen välinpitämätön ja apaattinen. Sinänsä jälkikäteen olen tajunnutkin miksi https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2989833/
Lääkkeet leikkasi seksuaalisia haluja, teki ihastumisen vaikeaksi, mikä tunne-elämän tasolla sekoitti päätä. Koin silti huonoinakin aikoina että lääkkeet oli auttaneet minua vaikka taisin monesti muistaa vain sen alun milloin koin niistä apua. Mitä pienempi annos minulla oli, sitä paremmin toimin mikä oli aika kuvaavaa lääkkeiden toimivmuudesta. Saatoin yhtäkkiä "herätä eloon", jos lääkeannosta laskettiinkin.
Kun lääkkeet unohti yhdeksi päiväksi, päässä meni sähköiskutuntemuksia. Joskus menin hädissäni mielenterveystoimistoon anelemaan reseptiä pikauusinnalla, kun olin unohtanut uusia reseptin, ettei vain jää saamatta lääkettä koska tiesin, että se tarkoitti toimintakyvyttömänä pää sumussa oloa niin että tulee sähköisku jokakerta kun silmiä liikauttaa. Olin lääkkeiden orja useita vuosia. Jos yritin irti, minulle ilmaantui vielä useampia lääkityksiä koska romahtelin henkisesti ja mukaan astui neuroleptejä. Olo raskaammissa lääkkeissä oli todella utuinen ja itsestä erkaantunut. Minua pidettiin vaikeahoitoisena yhdessä kohtaa, koska aloin muuttua yhä lääkekriittisemmäksi. Ne lääkehaitat, mitä alkuvaiheessa ei tullut koettua tuli yhä tutummaksi. Olen kuitenkin nähnyt kuinka vaikeistakin tilanteista voi nousta, hyvin vaikeista toivottomista oloista.
Kun jossain vaiheessa pääsin lääkkeistä irti, olin hämilläni. Jouduin kohtaamaan sen ihmisen kuka olen sisimmässäni, ilman mömmöjä. Aloin yhtäkkiä tuntea kummallista yhteenkuuluvuutta sen ihmisen kanssa, joka olin ollut ennen lääkkeitä ja suhtautumaan siihen ihmiseen ymmärtäväisemmin. Yhtäkkiä aloin hahmottaa asioita paremmin, syyseuraussuhteita ja pystyin pääsemään myös niihin kivuliaisiin tunteisiin käsiksi. Aika lääkittynä tuntui kummallisen hajaannuttavalta, koska silloin omat reaktiot oli lääkittyjä. Aloin ymmärtämään ihmisyyttä huomattavasti laajemmin kuin diagnoosien kautta. Vuosista lääkittynä jäi haittaa.
Tajusin, että nuorena ennenkuin lääkkeet aloitin myös työkalupakkini tunteiden käsittelyyn ja itsestä huolehtimiseen oli huomattavasti heikompi. En minä tiennyt miten unettomuutta hoidetaan, en minä tiennyt kuinka elintavatkin voivat piristää mieltä niin paljon. Siksi onkin jotenkin kummallista, miten ensimmäinen hoitokeino lähes oli lääke.
Jälkikäteen olen monia kertoja pohtinut millainen elämäni olisi ollut jos minulle olisi tarjottu alussa apua, jossa oltaisiin keskitytty erilaisiin elämäntapakeinoihin millä parantaa oloa, olisi tarjottu jotain nuortenryhmiä jossa olisi vaikka voinut hakea vertaistukea tai keskustelua tai olisi tarjottu kunnon terapiaa heti alkuun sekä lääkäri olisi ollut terapiaan painottava lääkkeiden sijaan. Lääkkeitä ei olisi noin nuorena määrätty eikä minulle olisi vain sanottu, että minulla on aivokemiallinen häiriö, josta alakuloni johtuu miksi tarvin lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotiaana pojat alkavat ymmärtää oman paikkansa yhteiskunnassa.
Röllejä röllien perään tässäkin keskustelussa jälleen kerran. Toivottavasti teillä on hauskaa. Vanhempianne hävettäiasi, jos tietäisivät, mitä teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitetaan siitä että meitä kaikkia kiusataan ja lyödään raiskataan ja houkutellaan huumataan ja huijataan kestämme toisten huonot tuulet ja vihat huonot ruuat ja ilkeydet. No niin aloitetaan kuka raiskasi ensin ......Koulukaverit niiden kaverit vai sukulaiset ......asia kerrallaan lapsi ei pääse pakoon aikuisia koska asuu samassa joten nykyään nuorille on asuntoja . Auta siis joko kouluun missä asuntola tai nuoriso asuntoon sitten voi keskustella kuka löi kuka raiskasi kuka huumasi jne .
Tuossa iässä emällä voi alkaa häiriökäyttäytyminen, kun kotileikki uhkaa loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14v tyttö joka ollut aina iloinen ja sosiaalinen muuttui täysin yläkoulun alkaessa. Nyt 8lk todettu vaikea masennus ja käy terapiassa ja syö lääkkeitä. Suurin vaikuttava tekijä on ollut ystävyyssuhteiden hankaluus. Saako poikasi apua jostain? Sitä kannattaa hakea ennen kuin tilanne pahenee.
Onko pojalle kokeiltu mitään lääkitystä? Joskus mielenterveysongelmissa on kyse vain siitä, että aivot eivät toimi kuten pitäisi. Olisi hyvä keskustella siitä mahdollisuudesta myös pojan kanssa ja kysyä haluaisiko hän kokeilla reseptillä saatavaa lääkettä oloonsa? Samalla lääkärikäynnillä olisi hyvä kysyä, voisiko jokin kilpirauhassairaus aiheuttaa oireet ja saisiko poika lähetteen kilpirauhasverikokeeseen.
Enpä juuri osaa auttaa, oma lapseni kärsii vaikeasta masennuksesta ja on juuri määräämättömän pituisella osastojaksolla. Lääkkeitä on annettu, mutta eipä niistä tunnu apua olevan. En ole lääkevastainen, minua lääkkeet ovat auttaneet, mutta lastani eivät. Laitan nyt toivoni siihen, että aika auttaisi. Murrosikä kun on lähtökohtaisestikin vaikeaa aikaa monelle nuorelle.
Nuoren kanssa juteltuani olen taipuvainen uskomaan, että tässä ajassakin on jotain, mikä aiheuttaa mielenterveysongelmia. Pitää pärjätä koulussa, menestyä harrastuksissa, olla sitä ja tätä. Näitä vaatimuksia tulee mm. opettajilta ja some on omiaan luomaan lisää paineita. Tulevaisuus ei näytä hyvältä myöskään ilmastonmuutosta ajatellen. Ei ole ihme jos ahdistaa.
Onko taustalla koulukiusaaminen? Se on hyvin traumatisoivaa
Onko pojalla ennen ollut mitään mieluisaa tekemistä? Muuta kuin pelaaminen?
Itse olen kokenut vaikeita masennusjaksoja, tosin vasta aikuisiällä. Jotkut kommentoijat täällä vastustavat masennuslääkkeitä, mutta joskus lääkkeet ovat tarpeellisia. Kun masennus on todella vakava, siinä ei tavallaan pysty itse näkemään sen ahdistuksen ja toivottomuuden ulkopuolelle. Näissä tilanteessa oikea lääkitys voi ainakin väliaikaisesti helpottaa oloa niin, että pystyy ajattelemaan esimerkiksi terapiaan menoa tai tekemään elämäntapamuutoksia. Tietysti pitäisi olla muutakin hoitoa kuin lääkitys, mutta ainakin väliaikaisesti lääkitys voi helpottaa oloa.
Itsemyötätunto. Vapaus elää oman näköistä elämää. Hyvien asioiden huomaaminen. Kiitollisuus. Vastuu omasta elämästä.
Siinä avainsanoja.
Surettaa, ettei poikasi ymmärrä miten kallisarvoinen joukko hänellä on tukenaan. Eihän sitä nuori ja masentunut ymmärräkään miten asiat voisivat olla entistäkin huonommin ja miten onnekas onkaan kun häntä rakastetaan. Toivottavasti selviää tämän vaikean kauden yli. Mitäs jos hänelle annettaisiin joku työ tai vastuu alue?
Ajatukset ympäristöön ja pois itsestä. Ajatukset tekemiseen, että saa nollatua mieltänsä eikä olla koko ajan virittyneenä surkeaan olotilaan. Siihen täytyy tehdä katkoksia. Fyysinen rasite tai mikä tahansa joka vaatii keskittymistä on hyvää tekemistä antamaan mielelle lepoa ja löytämään hyviä ajatuksia/tunteita.