Lue keskustelun säännöt.
Ehkä minun on vaan hyväksyttävä tosiasia: lapseni on syvästi masentunut, eikä mikään apu auta.
04.12.2021 |
Poikani on nyt 15-vuotias. Ennen niin iloinen ja välitön lapseni muuttui yläkoulun alkaessa. Hänestä tuli sulkeutunut nuori, joka ei näe maailmassa mitään mielekkyyttä. Jos kysyn häneltä jotain, hän vastaa, ettei koe kuuluvansa tänne. Poikani on ollut monenlaisessa hoidossa, ja läheisiltä on tullut todella paljon henkistä tukea, mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen alkanut pelätä, että hän tekee itselleen vielä jotain. En ymmärrä, miksi pojan itsetunto on niin romahtanut. Minä ja mieheni olemme aina kannustaneet häntä kaikessa. Onko täällä kohtalontovereita? Miten olette selvinneet tilanteesta? Neuvoja otetaan todella mielellään vastaan. Kiitos.
Kommentit (93)
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kohtalotoveri, mutta mielenterveysomainen kylläkin. Oletteko hakeneet vertaistukea esim. FinFamin kautta?
Onko fyysiset sairaudet suljettu pois? Monet sairaudet aiheuttaa masennusta. Ja ne tk-lääkärit ei sitten tiedä sairauksista kuin pintapuolisesti eikä ole aikaa eikä oikein mielenkiintoakaan perehtyä potilaan tilanteeseen. Verikoetulokset kannattaa googlettaa, niistä saattaa itse löytää jotain vinkkiä josta lähteä tutkimaan/selvittämään lisää.
Loggaa ulos charrusta, rerollaa uusi charru ja loggaa vain siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Tämä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin vanhemmat "kannustivat" minua aina kaikessa, silti tai juuri siksi sairastuin persoonallisuushäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Tämä :(
Kuvitteletteko olevanne hauskoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuo kuopus (21v) pitkäaikaismasentunut. Olen sen hyväksynyt. Hänelle kävi näin. Ennuste on, että ensi vuonna tulee työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen ajankohtaiseksi.
Juttele myös lapsellesi, että hyväksyy asian. Ahdistuu vain enemmän, jos koko ajan ruoskii itseään asiasta. Kerro hänelle, että jonain päivänä olo on parempi, vaikkei siltä nyt tunnukaan. Kerro hänelle myös, ettei voi mitenkään tietää, mitä annettavaa elämällä on vielä tulossa. Sitä voi jäädä odottamaan, vaikka pahalta tuntuukin. Minulla saman ikäinen nuori, joka kärsinyt pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta. Nukkunut päivät. Nyt on tutustunut netissä kilttiin ihmiseen, ikäiseensä, ja onkin alkanut löytää elämäänsä iloa ja on saanut päivärytmiäänkin hieman korjattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää psykoterapeutti, jolle poikanne uskaltaa puhua avoimesti ja rehellisesti.
Toi on paha ikä. Vaikea sanoa mikä auttaa tai mistä on pohjimmiltaan kysymys. Usko itseensä tai maailmaan on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Tämä :(
Kuvitteletteko olevanne hauskoja?
Nimenomaan! Onko tämä olevinaan lystikästä? Minun tyttäreni (33 v.) on kärsinyt jo yli 10 vuotta todella vaikeista mielenterveysongelmista. En ikinä unohda sitä päivää kolme vuotta sitten, kun hän tuli käymään kotona ja repi hirvittävässä ahdistustilassaan melkein kaikki vaatteet päältään ja huusi tuskaansa. Olin ihan voimaton ja avuton siinä tilanteessa. Onneksi sain kuitenkin toimitettua tyttäreni pahimman kohtauksen päätyttyä hyvään mielenterveyshoitoon vielä saman päivän aikana.
Liikaakin voi tosiaan kehua lasta, vaikka kehuminen onkin tärkeä osa kasvatusta.
Olisipa masentuneille nuorille oma koulunsa, jossa saisivat olla rauhassa vertaistuen seurassa ja siellä saisivat opastusta elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusi olevansa kilttipoika, tuleva kilttimies, joka jää ikuisesti yksin.
Tämä :(
Kuvitteletteko olevanne hauskoja?
Nimenomaan! Onko tämä olevinaan lystikästä? Minun tyttäreni (33 v.) on kärsinyt jo yli 10 vuotta todella vaikeista mielenterveysongelmista. En ikinä unohda sitä päivää kolme vuotta sitten, kun hän tuli käymään kotona ja repi hirvittävässä ahdistustilassaan melkein kaikki vaatteet päältään ja huusi tuskaansa. Olin ihan voimaton ja avuton siinä tilanteessa. Onneksi sain kuitenkin toimitettua tyttäreni pahimman kohtauksen päätyttyä hyvään mielenterveyshoitoon vielä saman päivän aikana.
Mihin?
Valtiovarainministeri Saarikko ilmaisi tämänpäiväisessä Ykkösaamussa huolensa suomalaisten mielenterveydestä.
Voi luoja. Ihan normaali 15v. Pää täyteen mömmöjä, niinkö?