Miehen seksin vonkaus

No pane miestäsi pitkään ja kunnolla. Sehän on kiimainen ja puutteessa, onko joku ihme? Pihdatako pitäis kun kaksin kerran ollaan? Moni nainen kun taas kiroaa että miestä ei kiinnosta.

Mutta viestistäsi paistaa, että sinun omat halusi ja tarpeesi ovat sinulle ainoita jotka merkkaavat. Minä minä ja minä.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mies teki väärin, kun vonkasi ja meni sitten nukkumaan pettyneenä. Olisi vain pitänyt vaatia seksiä, joko heti tai ohjelman jälkeen.  Miehen olisi pitänyt olla mies eikä nössö.  Siksi varmaan jäi ilman, eikä naista kiinnostanut.  Päivänselväähän oli, että kun lapset on pois on seksiä pitkänkaavan kanssa olohuoneessa.  Sohva yksi parhaimmista paikoista ja vaimon lempipaikka istua sylissä ja kirnuta orgasmeja. 

Mutta siinä vaiheessa kun miehet eivät enää vonkaa tai vaadi seksiä, on alkaa parisuhde olla taputeltu. Mies vonkaa sitä jossain muualla.  Siinä vaiheessa kannattaisi vaimon alkaa olemaan jo peloissaan jos haluaa miehen pitääkin. Miehillä on säännölliset hormoonit ja teston tuotanto. Siksi miehille pitää tarjota seksi tavalla tai toiselle joka viikko säännöllisesti. Jos jää purkamatta ja testot tulee korvista on lopputuloksena vain kiukutteleva ja äkäinen mies, jonka kaikki eläminen on päin anusta. Itse en edes nuorena ymmärtänyt, miten käyttäytymiseni muuttui jos oli vähänkin enemmän päiviä edellisestä kerrasta. Vaimo ymmärsi jo paljon ennen minua. Ymmärsi myös helpottaa asiaa. Sanoi joskus suoraan, että aha, eihän sinua taas kestä kukaan ja vei sänkyyn. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla saattaisi olla sairaalloisen voimakas sukupuolivietti, tai etsit seksistä lohtua johonkin elämän tuottamaan pettymykseen tai riittämärrömyyden tunteeseen.

Ei ole, mutta sinä yrität tehdä selibaatista hyvettä. Ihan saat vapaasti kärsiä itsenäsi, muttei sitä kannata muilla ehdotella. 

Miehet ovat lähteneet naparetkille, kolmen vuoden valaanpyyntireissuille (ilman satamakäyntejä) ja isäni sukupolvi vuosiksi sotaan (ja lomat kuukausien välein), ilman että ovat muuttuneet äksyileviksi hermokimpuiksi.

Joku tuossa käytöksessäsi tuntuu kummalliselta, viimeistään tuo, että komennat ja karjut vaimosi alistumaan, jos olet viikon ”puutteessa”.

Juu, siellä sodassahan ei yhtään hermostuneita varmaan oltukaan vaan ihan sellasella lupsakalla mielellä vihulaisia leppoisasti posauteltiin.

Kyllä hermot olivat pinnalla sodassa - ja olivat vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin, päätellen niistä painajaisista, joihin heräiltiin. Mutta porukan piti toimia ja käytöksen olla asiallista vaikka pelotti ja panetti. Ei olisi tullut mitään, ei sodasta eikä rauhasta, jos viikon selibaatti olisi vienyt hermot, tarkkaavaisuuden ja kärsivällisyyden.

Kärsimystähän se sota tietysti oli kaikille, mutta miksi näin rauhan aikana pitäisi kärsimystä ja kylmyyttä antaa kumppanille? Eikös mielummin lämpöä ja seksiä ja rakkautta, kun tässä ap:llakin mies sitä selvästi tarvitsee?

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mies teki väärin, kun vonkasi ja meni sitten nukkumaan pettyneenä. Olisi vain pitänyt vaatia seksiä, joko heti tai ohjelman jälkeen.  Miehen olisi pitänyt olla mies eikä nössö.  Siksi varmaan jäi ilman, eikä naista kiinnostanut.  Päivänselväähän oli, että kun lapset on pois on seksiä pitkänkaavan kanssa olohuoneessa.  Sohva yksi parhaimmista paikoista ja vaimon lempipaikka istua sylissä ja kirnuta orgasmeja. 

Mutta siinä vaiheessa kun miehet eivät enää vonkaa tai vaadi seksiä, on alkaa parisuhde olla taputeltu. Mies vonkaa sitä jossain muualla.  Siinä vaiheessa kannattaisi vaimon alkaa olemaan jo peloissaan jos haluaa miehen pitääkin. Miehillä on säännölliset hormoonit ja teston tuotanto. Siksi miehille pitää tarjota seksi tavalla tai toiselle joka viikko säännöllisesti. Jos jää purkamatta ja testot tulee korvista on lopputuloksena vain kiukutteleva ja äkäinen mies, jonka kaikki eläminen on päin anusta. Itse en edes nuorena ymmärtänyt, miten käyttäytymiseni muuttui jos oli vähänkin enemmän päiviä edellisestä kerrasta. Vaimo ymmärsi jo paljon ennen minua. Ymmärsi myös helpottaa asiaa. Sanoi joskus suoraan, että aha, eihän sinua taas kestä kukaan ja vei sänkyyn. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla saattaisi olla sairaalloisen voimakas sukupuolivietti, tai etsit seksistä lohtua johonkin elämän tuottamaan pettymykseen tai riittämärrömyyden tunteeseen.

Ei ole, mutta sinä yrität tehdä selibaatista hyvettä. Ihan saat vapaasti kärsiä itsenäsi, muttei sitä kannata muilla ehdotella. 

Miehet ovat lähteneet naparetkille, kolmen vuoden valaanpyyntireissuille (ilman satamakäyntejä) ja isäni sukupolvi vuosiksi sotaan (ja lomat kuukausien välein), ilman että ovat muuttuneet äksyileviksi hermokimpuiksi.

Joku tuossa käytöksessäsi tuntuu kummalliselta, viimeistään tuo, että komennat ja karjut vaimosi alistumaan, jos olet viikon ”puutteessa”.

Juu, siellä sodassahan ei yhtään hermostuneita varmaan oltukaan vaan ihan sellasella lupsakalla mielellä vihulaisia leppoisasti posauteltiin.

Kyllä hermot olivat pinnalla sodassa - ja olivat vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin, päätellen niistä painajaisista, joihin heräiltiin. Mutta porukan piti toimia ja käytöksen olla asiallista vaikka pelotti ja panetti. Ei olisi tullut mitään, ei sodasta eikä rauhasta, jos viikon selibaatti olisi vienyt hermot, tarkkaavaisuuden ja kärsivällisyyden.

Sinun lienee turha kommentoida, kun et himosta ja panetuksesta taida paljoa tietää. Toiset eivät ole selibaatissa vapaaehtoisesti, saati, että se olisi ikinä mikään hyve.  Mutta toki jos himot on olemattomat, eikä paneta, niin sama se on vaikka olisi ilman pillua kokonaan. Sellainen turvaton kyherö pilasi vaimon lapsuuden ystävän elämän, kun ei ollut edes lapsen tekijäksi, saati nyt omaa vaimoa tyydyttämään. 

Käsittääkseni ketjun aloittaja oli ihan tyytyväinen eikä tyydyttämistä kaivannut - tai korkeintaan sen rauhallisen koti-illan tuomaa tyydytystä. Lapsetkin hän oli saanut.

Ja tutkimusten mukaan huomattavalla osalla naisista seksi ei ole mikään top prioriteetti ainakaan kaikissa elämänvaiheissa ja merkittävällä osalla ei juuri missään elämänvaiheessa, (https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/naisten_seksuaalihairiot/seksua…),joten aloittaja ei liene mikään harvinainen poikkeus. Jos pystyt komentamaan vaimosi haluamaan - eikä vain alistumaan - niin hän on kyllä poikkeus. Tai piilomasokisti.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mies teki väärin, kun vonkasi ja meni sitten nukkumaan pettyneenä. Olisi vain pitänyt vaatia seksiä, joko heti tai ohjelman jälkeen.  Miehen olisi pitänyt olla mies eikä nössö.  Siksi varmaan jäi ilman, eikä naista kiinnostanut.  Päivänselväähän oli, että kun lapset on pois on seksiä pitkänkaavan kanssa olohuoneessa.  Sohva yksi parhaimmista paikoista ja vaimon lempipaikka istua sylissä ja kirnuta orgasmeja. 

Mutta siinä vaiheessa kun miehet eivät enää vonkaa tai vaadi seksiä, on alkaa parisuhde olla taputeltu. Mies vonkaa sitä jossain muualla.  Siinä vaiheessa kannattaisi vaimon alkaa olemaan jo peloissaan jos haluaa miehen pitääkin. Miehillä on säännölliset hormoonit ja teston tuotanto. Siksi miehille pitää tarjota seksi tavalla tai toiselle joka viikko säännöllisesti. Jos jää purkamatta ja testot tulee korvista on lopputuloksena vain kiukutteleva ja äkäinen mies, jonka kaikki eläminen on päin anusta. Itse en edes nuorena ymmärtänyt, miten käyttäytymiseni muuttui jos oli vähänkin enemmän päiviä edellisestä kerrasta. Vaimo ymmärsi jo paljon ennen minua. Ymmärsi myös helpottaa asiaa. Sanoi joskus suoraan, että aha, eihän sinua taas kestä kukaan ja vei sänkyyn. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla saattaisi olla sairaalloisen voimakas sukupuolivietti, tai etsit seksistä lohtua johonkin elämän tuottamaan pettymykseen tai riittämärrömyyden tunteeseen.

Ei ole, mutta sinä yrität tehdä selibaatista hyvettä. Ihan saat vapaasti kärsiä itsenäsi, muttei sitä kannata muilla ehdotella. 

Miehet ovat lähteneet naparetkille, kolmen vuoden valaanpyyntireissuille (ilman satamakäyntejä) ja isäni sukupolvi vuosiksi sotaan (ja lomat kuukausien välein), ilman että ovat muuttuneet äksyileviksi hermokimpuiksi.

Joku tuossa käytöksessäsi tuntuu kummalliselta, viimeistään tuo, että komennat ja karjut vaimosi alistumaan, jos olet viikon ”puutteessa”.

Juu, siellä sodassahan ei yhtään hermostuneita varmaan oltukaan vaan ihan sellasella lupsakalla mielellä vihulaisia leppoisasti posauteltiin.

Kyllä hermot olivat pinnalla sodassa - ja olivat vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin, päätellen niistä painajaisista, joihin heräiltiin. Mutta porukan piti toimia ja käytöksen olla asiallista vaikka pelotti ja panetti. Ei olisi tullut mitään, ei sodasta eikä rauhasta, jos viikon selibaatti olisi vienyt hermot, tarkkaavaisuuden ja kärsivällisyyden.

Kärsimystähän se sota tietysti oli kaikille, mutta miksi näin rauhan aikana pitäisi kärsimystä ja kylmyyttä antaa kumppanille? Eikös mielummin lämpöä ja seksiä ja rakkautta, kun tässä ap:llakin mies sitä selvästi tarvitsee?

En tiedä, kuinka paljon ap:n mies saa lämpöä ja rakkautta, se ei käynyt viestistä ilmi. Nämähän ovat eri asioita kuin seksi. Voisit myös kuvitella, miltä tuntuisi lähteä seksiin jos itseä ei lainkaan huvita. Oletan nyt, että olet mies ja kuvittele vaimosi haluaisi seksiä, mutta sinua ei lainkaan kiinnostaisi ja mielummin tekisit jotakin muuta. Jos sitten vaimosi mieliksi otat vaikka papaveriiniruiskeen siittimeesi saadaksesi sen erektioon ja hampaat irveessä pökit sitten niin kauan, kuin arvelet riittävän. Montakohan kertaa viitsisit tämän tehdä ilman ärtymyksen ja kiukun tunteita? Teidän kummankin taholta.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs trollijankuttaja sinä olet? Tämä on aivan tosi ja Vain elämää siksi, kun se on lemppariohjelmani enkä jätä ainoatakaan jaksoa katsomatta.

Ap

Sinulle olisi ollut parempi syntyä hyönteiseksi: olisit voinut syödä koiraan parittelun jälkeen tai et olisi enää ikinä nähnyt koirasta hedelmöityksen jälkeen.

Olet täyden kympin esimerkki, miksi Suomessa avioero on niin tavallinen asia nykyään. Minäminäminä.

N47

Vierailija kirjoitti:

Möksähtäminen on aika lievä reaktio. Jos mieheni katsoisi mielummin telkkaria kuin harrastaisi seksiä kanssani kun lapset kerrankin poissa, niin reaktioni olisi jotain pikku möksähdystä rajumpaa 😁.

Naisille on sallittua suuttua, pettää, käyttää väkivaltaa, kiristää seksillä ja jakaa parisuhteen salaisuudet pitkin kylää. Miehille tilanne on rajusti erilainen ja parisuhde on aika lailla paska diili miehen näkökulmasta.

Ukko -Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mies teki väärin, kun vonkasi ja meni sitten nukkumaan pettyneenä. Olisi vain pitänyt vaatia seksiä, joko heti tai ohjelman jälkeen.  Miehen olisi pitänyt olla mies eikä nössö.  Siksi varmaan jäi ilman, eikä naista kiinnostanut.  Päivänselväähän oli, että kun lapset on pois on seksiä pitkänkaavan kanssa olohuoneessa.  Sohva yksi parhaimmista paikoista ja vaimon lempipaikka istua sylissä ja kirnuta orgasmeja. 

Mutta siinä vaiheessa kun miehet eivät enää vonkaa tai vaadi seksiä, on alkaa parisuhde olla taputeltu. Mies vonkaa sitä jossain muualla.  Siinä vaiheessa kannattaisi vaimon alkaa olemaan jo peloissaan jos haluaa miehen pitääkin. Miehillä on säännölliset hormoonit ja teston tuotanto. Siksi miehille pitää tarjota seksi tavalla tai toiselle joka viikko säännöllisesti. Jos jää purkamatta ja testot tulee korvista on lopputuloksena vain kiukutteleva ja äkäinen mies, jonka kaikki eläminen on päin anusta. Itse en edes nuorena ymmärtänyt, miten käyttäytymiseni muuttui jos oli vähänkin enemmän päiviä edellisestä kerrasta. Vaimo ymmärsi jo paljon ennen minua. Ymmärsi myös helpottaa asiaa. Sanoi joskus suoraan, että aha, eihän sinua taas kestä kukaan ja vei sänkyyn. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla saattaisi olla sairaalloisen voimakas sukupuolivietti, tai etsit seksistä lohtua johonkin elämän tuottamaan pettymykseen tai riittämärrömyyden tunteeseen.

Ei ole, mutta sinä yrität tehdä selibaatista hyvettä. Ihan saat vapaasti kärsiä itsenäsi, muttei sitä kannata muilla ehdotella. 

Miehet ovat lähteneet naparetkille, kolmen vuoden valaanpyyntireissuille (ilman satamakäyntejä) ja isäni sukupolvi vuosiksi sotaan (ja lomat kuukausien välein), ilman että ovat muuttuneet äksyileviksi hermokimpuiksi.

Joku tuossa käytöksessäsi tuntuu kummalliselta, viimeistään tuo, että komennat ja karjut vaimosi alistumaan, jos olet viikon ”puutteessa”.

Juu, siellä sodassahan ei yhtään hermostuneita varmaan oltukaan vaan ihan sellasella lupsakalla mielellä vihulaisia leppoisasti posauteltiin.

Kyllä hermot olivat pinnalla sodassa - ja olivat vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin, päätellen niistä painajaisista, joihin heräiltiin. Mutta porukan piti toimia ja käytöksen olla asiallista vaikka pelotti ja panetti. Ei olisi tullut mitään, ei sodasta eikä rauhasta, jos viikon selibaatti olisi vienyt hermot, tarkkaavaisuuden ja kärsivällisyyden.

Kärsimystähän se sota tietysti oli kaikille, mutta miksi näin rauhan aikana pitäisi kärsimystä ja kylmyyttä antaa kumppanille? Eikös mielummin lämpöä ja seksiä ja rakkautta, kun tässä ap:llakin mies sitä selvästi tarvitsee?

En tiedä, kuinka paljon ap:n mies saa lämpöä ja rakkautta, se ei käynyt viestistä ilmi. Nämähän ovat eri asioita kuin seksi. Voisit myös kuvitella, miltä tuntuisi lähteä seksiin jos itseä ei lainkaan huvita. Oletan nyt, että olet mies ja kuvittele vaimosi haluaisi seksiä, mutta sinua ei lainkaan kiinnostaisi ja mielummin tekisit jotakin muuta. Jos sitten vaimosi mieliksi otat vaikka papaveriiniruiskeen siittimeesi saadaksesi sen erektioon ja hampaat irveessä pökit sitten niin kauan, kuin arvelet riittävän. Montakohan kertaa viitsisit tämän tehdä ilman ärtymyksen ja kiukun tunteita? Teidän kummankin taholta.

En ole mies vaan nainen (tässä on monta kirjoittajaa). Minulla on voimakas libido. Ihana mieheni hoitelee sormilla jos ei jaksa joka päivä panna. Pointti on se, että hän arvostaa seksuaalisuuttani eikä pakene telkkarin ääreen, vaan on mielummin minun lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Ukko -Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mies teki väärin, kun vonkasi ja meni sitten nukkumaan pettyneenä. Olisi vain pitänyt vaatia seksiä, joko heti tai ohjelman jälkeen.  Miehen olisi pitänyt olla mies eikä nössö.  Siksi varmaan jäi ilman, eikä naista kiinnostanut.  Päivänselväähän oli, että kun lapset on pois on seksiä pitkänkaavan kanssa olohuoneessa.  Sohva yksi parhaimmista paikoista ja vaimon lempipaikka istua sylissä ja kirnuta orgasmeja. 

Mutta siinä vaiheessa kun miehet eivät enää vonkaa tai vaadi seksiä, on alkaa parisuhde olla taputeltu. Mies vonkaa sitä jossain muualla.  Siinä vaiheessa kannattaisi vaimon alkaa olemaan jo peloissaan jos haluaa miehen pitääkin. Miehillä on säännölliset hormoonit ja teston tuotanto. Siksi miehille pitää tarjota seksi tavalla tai toiselle joka viikko säännöllisesti. Jos jää purkamatta ja testot tulee korvista on lopputuloksena vain kiukutteleva ja äkäinen mies, jonka kaikki eläminen on päin anusta. Itse en edes nuorena ymmärtänyt, miten käyttäytymiseni muuttui jos oli vähänkin enemmän päiviä edellisestä kerrasta. Vaimo ymmärsi jo paljon ennen minua. Ymmärsi myös helpottaa asiaa. Sanoi joskus suoraan, että aha, eihän sinua taas kestä kukaan ja vei sänkyyn. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla saattaisi olla sairaalloisen voimakas sukupuolivietti, tai etsit seksistä lohtua johonkin elämän tuottamaan pettymykseen tai riittämärrömyyden tunteeseen.

Ei ole, mutta sinä yrität tehdä selibaatista hyvettä. Ihan saat vapaasti kärsiä itsenäsi, muttei sitä kannata muilla ehdotella. 

Miehet ovat lähteneet naparetkille, kolmen vuoden valaanpyyntireissuille (ilman satamakäyntejä) ja isäni sukupolvi vuosiksi sotaan (ja lomat kuukausien välein), ilman että ovat muuttuneet äksyileviksi hermokimpuiksi.

Joku tuossa käytöksessäsi tuntuu kummalliselta, viimeistään tuo, että komennat ja karjut vaimosi alistumaan, jos olet viikon ”puutteessa”.

Juu, siellä sodassahan ei yhtään hermostuneita varmaan oltukaan vaan ihan sellasella lupsakalla mielellä vihulaisia leppoisasti posauteltiin.

Kyllä hermot olivat pinnalla sodassa - ja olivat vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin, päätellen niistä painajaisista, joihin heräiltiin. Mutta porukan piti toimia ja käytöksen olla asiallista vaikka pelotti ja panetti. Ei olisi tullut mitään, ei sodasta eikä rauhasta, jos viikon selibaatti olisi vienyt hermot, tarkkaavaisuuden ja kärsivällisyyden.

Kärsimystähän se sota tietysti oli kaikille, mutta miksi näin rauhan aikana pitäisi kärsimystä ja kylmyyttä antaa kumppanille? Eikös mielummin lämpöä ja seksiä ja rakkautta, kun tässä ap:llakin mies sitä selvästi tarvitsee?

En tiedä, kuinka paljon ap:n mies saa lämpöä ja rakkautta, se ei käynyt viestistä ilmi. Nämähän ovat eri asioita kuin seksi. Voisit myös kuvitella, miltä tuntuisi lähteä seksiin jos itseä ei lainkaan huvita. Oletan nyt, että olet mies ja kuvittele vaimosi haluaisi seksiä, mutta sinua ei lainkaan kiinnostaisi ja mielummin tekisit jotakin muuta. Jos sitten vaimosi mieliksi otat vaikka papaveriiniruiskeen siittimeesi saadaksesi sen erektioon ja hampaat irveessä pökit sitten niin kauan, kuin arvelet riittävän. Montakohan kertaa viitsisit tämän tehdä ilman ärtymyksen ja kiukun tunteita? Teidän kummankin taholta.

En ole mies vaan nainen (tässä on monta kirjoittajaa). Minulla on voimakas libido. Ihana mieheni hoitelee sormilla jos ei jaksa joka päivä panna. Pointti on se, että hän arvostaa seksuaalisuuttani eikä pakene telkkarin ääreen, vaan on mielummin minun lähellä.

Näin se pitääkin mennä. Eihän koskaan nuo halut täsmää täysin mutta kumppanin voi silti hoidella sormilla, suulla tai vaikka leluilla ellei nyt oikeasti ole ihan täysin loppu energiat.

M37

Lähetäppä ap miehesi mun luo niin loihdin hymyn hänen huulilleen. 

T. Sinkkunainen

Anna sille persettä. Niin..

NaIsViHaNäKyVäKsI

0/5

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Eli olette olleet molemmat aseksuaaleja alusta lähtien. Olettekö körttejä tai muita uskovaisia, joiden mielestä seksi on syntiä, vai mikä jaa jatkuvasti julistamaan kuinka seksi ei liittyisi rakkauteen ja kuinka seksi on aivan turhaa.  Kaiken lisäksi seksittömyys on tutkimustenkin mukaan vahingollista molempien sukupuolten fyysiselle terveydelle, henkisestä puhumattakaan. Selibaatti ei edelleenkään ole hyve. 

Kannattas katella ne ohjelmat nauhalta ja antaa miehelle persettä.

On varmasti rauhallisempi tunnelma mökissä sitten.

Ah miksi ihmiset ei osaa KESKUSTELLA vaan purkavat ongelmansa vauva-palstalle. Ei puhuminen täällä mitään auta.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.