Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Vanhempani olivat jo iäkkäitä ja toinen liikuntavammainen, auttoivat kaikin puolin silti minkä kykenivät. Miehen vanhemmat nuorempia mutta kasvatustapa oli-ei millään väliä tyylistä esim. ei nukkuma eikä ruokailuaikoja ja päätteeksi lapsiamme ei edes haluttu hoitaa kun apua tarvi mutta sukulaisilleen vietiin näytille ja arvosteltiin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas vinkumisketju. Kyllä isovanhempien pitää antaa rahaa ja tavaraa ja käydä siivoamassa ja laittamassa ruuat ja hoitamassa lapset. Ei tätä lapsiperheen elämää muuten kestä.
Ja kahviahan etenkään anoppimummolle ketä, juo kaksikin kuppia ja kahvi on kallista.
Odotan sitä päivää kun minua autetaan, nyt 80. Lapsiani auttanut niin rahalla kuin lasten hoitamisella. Mutta äiti on aina äiti, häneltä odotetaan, nytkin olen syksyn aikana auttanut eri tavalla jokaista, en rahalla, kertomatta nyt tarkemmin. Pikku hommia.
Ei ole saatu apua, pitkästä välimatkasta johtuen.
Eikä edes haluttu apua, sillä molemmat halutaan olla itsenäisiä ja päättää omista asioista. Ei ole tullut edes mieleen, vaikka 2 lasta, pienellä ikäerolla.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt tätä vanhempien avun tarvetta. Miten vanhaksi vanhempien pitäisi auttaa aikuisia lapsiaan 35v vai 55v. ? Ja miten vanhaksi heissä roikutaan kiinni.
Tietenkin ymmärrän, jos joku teini-ikäinen tai nuori on riippuvainen vanhemmistaan, mutta en kahden hengen aikuisen perheessä, kun on muutettu pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset isovanhemmat olivat kuolleet, toiset eivät auttaneet mitenkään. Pyytävät käymään, jolloin heillä on lista tekemisistä, missä pitää sitten auttaa (renkaiden vaihto, ruohonleikkuu, tietokoneen ohjelman asennusta, puhelinliittymän kilpailutus) tai hankkia (ilman korvausta tietenkin).
Ei mitään kiitosta, eipä tule käytyä jostain syystä...
Ennen kuin tunsin anoppiani, en olisi uskonut, että moisia itseään passuuttavia ääliöitä on olemassa. Haukut vaan palkaksi, kun käydään liian harvoin.
Laspsen synttäreillä anoppi ihan kirjoitti listan asioista, jotka pitää hoitaa seuraavalla visiitillä. Ei ollut mikään lyhyt lista. Siivotessani juhlia pois roskiin meni myös se lista.... hupsista. Anoppini kovasti mielellään kehuskelee varallisuudellaan, mutta yhtäkkiä ei olekaan varaa palkata maalaria,
Ei käydä, koska hän on yksinkertaisesti kauheaa seuraa. Haukkuu ja pilkkaa, kun emme ole hänen tahtonsa mukaan ohjailtavissa. Eivät ne hänen muutkaan lapset ole vuosiin käyneet. Vika _tietenkään_ ei ole anopissa itsessään...
Meillä on molempien puolien isovanhemmat hengissä, mutta eivät auttaneet vauva-aikana mitenkään. Eivät edes käyneet katsomassa lapsenlapsiaan kuin hyvin harvoin.
Miehen isosiskon lapset hoitivat aamusta iltaan ja nykyään hoitavat saman isosiskon lapsenlapsia päivittäin.
Samoin minun vanhempani hoitivat sisarukseni lapset lähes päivittäin.
On suosikkilapsia ja ei-suosikkilapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotan sitä päivää kun minua autetaan, nyt 80. Lapsiani auttanut niin rahalla kuin lasten hoitamisella. Mutta äiti on aina äiti, häneltä odotetaan, nytkin olen syksyn aikana auttanut eri tavalla jokaista, en rahalla, kertomatta nyt tarkemmin. Pikku hommia.
Mun naapurissa 86v rouva, joka hoiti joka ikinen viikonloppu ja usein arkenakin 6 lastenlastaan, käytti jopa neuvolassa ja lapset olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, kun rouvan lasten ikäero oli pieni. Jossakin vaiheessa jopa teiniikäinen lapsenlapsi asui mummonsa luona vakituisesti, kun tilaa oli. Aikuiset lapset käyttivät lapsuudenkotiaan ja kesämökkiä kuin omanaan. Jopa omat avaimet.
Nyt ei kukaan mummon palveluita tarvitse, kun lapsenlapset aikuisia, eikä kukaan vieraile, kun harvoin, me naapurit käytetään mummoa kaupassa ja pidetään vähän silmällä. Ja usein muistellaan, miten mummo oli kiireinen, nyt unohdettu. Surullista.
Asuivat parin tunnin matkan päässä. Eivät auttaneet mitenkään.
Tilasivat ulkomaan matkan vauvan laskettuna syntymäpäivänä ja palasivat kun pääsimme sairaalasta. Tämä siitä huolimatta että olin riskisynnyttäjä ja vauvani ns kallis lapsi. Synnytyskin oli lääketieteellisesti arvioituna vaikea.
Asiaan kuului että mieheni 48 tunnin synnytyksen jälkeen nouti vanhempani lentokentältä,käytti heitä sairaalassa katsomassa vauvaa, petasi heille sängyt, teki ruuat ja vei heidät aamuyöstä lentokentälle. Ja sama homma heidän palatessaan Suomeen.
Olimme siis heidän turvaverkkoaan, vaikka olimme itse tiukassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten perheessä kylässä käyminen. Kutsumatta en ole koskaan mennyt. En edes sinkulle. Ja jos ei kutsuta, käyntejä on harvassa.
Vaika asuisimme samassa kaupungissa pitäisin saman linjan. Aloitteen tulee tulla niitä nuorilta ettei miniät ja vävyt ahdistu anopista.
Yleensä nähdään vain vanhoissa ih.isissä se vika, ei itsessään huomata mitään kun ollaan niin paljon fiksumpia ja viisaampia.
Eivät mitenkään. Muuttivat Espanjaan asumaan ja olivat sitä mieltä että äkkiäkös lastenlapset sinne lennättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan sitä päivää kun minua autetaan, nyt 80. Lapsiani auttanut niin rahalla kuin lasten hoitamisella. Mutta äiti on aina äiti, häneltä odotetaan, nytkin olen syksyn aikana auttanut eri tavalla jokaista, en rahalla, kertomatta nyt tarkemmin. Pikku hommia.
Mun naapurissa 86v rouva, joka hoiti joka ikinen viikonloppu ja usein arkenakin 6 lastenlastaan, käytti jopa neuvolassa ja lapset olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, kun rouvan lasten ikäero oli pieni. Jossakin vaiheessa jopa teiniikäinen lapsenlapsi asui mummonsa luona vakituisesti, kun tilaa oli. Aikuiset lapset käyttivät lapsuudenkotiaan ja kesämökkiä kuin omanaan. Jopa omat avaimet.
Nyt ei kukaan mummon palveluita tarvitse, kun lapsenlapset aikuisia, eikä kukaan vieraile, kun harvoin, me naapurit käytetään mummoa kaupassa ja pidetään vähän silmällä. Ja usein muistellaan
Näinhän se menee vaikka nuoret äidit käyvät kauppaa kommenteissaan, kun ei mummo läy sitä ja tätä tekemässä eikä anna rahaa ja parisuhdeaikaa niin ei taatusti käydä katsomassa. Eivät viiskymppisinä käy vaikka mummo olisi kuinka passannut lapsiperheaikaan.
Siis minä pärjään vielä, lapsiin on hyvät välit vaikka pitkä välimatka, mutta nämä elämän tosiasiat näkee jo ympärilläänkin. Vanhukset muuttuvat thmiksi hävettäviksi haitoiksi . Jatkuva ruikutus täällä vauvallakin, äiti/anoppi sitä ja tätä ja aina väärin päin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molempien puolien isovanhemmat hengissä, mutta eivät auttaneet vauva-aikana mitenkään. Eivät edes käyneet katsomassa lapsenlapsiaan kuin hyvin harvoin.
Miehen isosiskon lapset hoitivat aamusta iltaan ja nykyään hoitavat saman isosiskon lapsenlapsia päivittäin.
Samoin minun vanhempani hoitivat sisarukseni lapset lähes päivittäin.
On suosikkilapsia ja ei-suosikkilapsia...
Miniät voivat ehkä katsoa peiliinkin jos miehen vanhempiin on huonot välit. Kukapa mummo tulee väärin auttamaan poikansa perheeseen? Täytyy olla jo aika nöyrä ja kiltti jos alistuu miniän lattiamatoksi vaikka yrittää avuksi olla. Väärin tehty kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen mummo 500 kilsan päässä, toinen 800 kilsan päässä. Harmia niistä oli kun tulivat käymään
Vierailija kirjoitti:
Kahdet isovanhemmat, joista toiset asuivat ulkomailla ja toiset olivat jo pitkästi yli 70- v ja eivät enää sairauksien vuoksi jaksaneet lastenhoitoa. Eli pärjäsimme ilman isovanhempien apua.
Meidän vanhemmat oli vähän yli viiskymppisiä, kävivät töissään. Ei me juuri mitään apua tarvittu, jos tarvittiin niin pyydettiin. Oltiin töissä vuoron perään, olin tyttärien kanssa kotona vuoden päivät. Sitten kun lapset oli isompia, saivat olla mummolassa yökylässä. T. Nyt jo pappa.
Ei mitenkään, äitini kuoli ja muut ovat hoitokodissa/siinä kunnossa että heitä pitää auttaa, joten lastenhoitoapu 0. Ei olla mieheni kanssa vuosikausiin käyty kahdestaan missään, kun ei ole lastehoitoapua mistään saatu ja ei varaa palkata hoitajaakaan. Ollaan yritetty pärjätä kahdestaan, ei muuta vaihtoehtoa. Olisihan se kiva edes syömässä joskus käydä, mutta ei... :(
Jotenkin hupaisa ajatus, että isovanhempien pitäisi tulla kotitöitä tekemään. Heidän tehtävänä on luoda suhde siihen lapsen lapseen, ei siivota toisten kodissa. Olkaa kiitollisia jos he tulevat viettämään aikaa pienokaisten kanssa niin voitte itse siinä samalla siivoilla.
Vei kakaramme löytöeläin hoitolaan kerran kuussa josta me noudimme parin -kolmenviikon välein ryyppy reissumme jälkeen ne muutamaksi päiväksi bupiin dokaan kanssamme.
t. alma ja ilmo kontulasta
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hupaisa ajatus, että isovanhempien pitäisi tulla kotitöitä tekemään. Heidän tehtävänä on luoda suhde siihen lapsen lapseen, ei siivota toisten kodissa. Olkaa kiitollisia jos he tulevat viettämään aikaa pienokaisten kanssa niin voitte itse siinä samalla siivoilla.
Niin, sitten saa rouva Kaikkitietävä haukkua, kun miniällä on ihan vääränlaiset tavat tehdä asioita, väärät pesuaineet, liian erikoinen imuri... ei ehdi lapsen kanssa seurustella, kun pitää neuvoa ja puuttua ihan joka hiton asiaan.
Olen kyllä todella kiitollinen kaikesta avusta mitä sain, koska olin nuori äiti ja jouduin eroamaan miehestä pahenevan väkivallan takia. Ilman apua olisi ollut kyllä aika hurjaa koettaa selviytyä.