Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?

Ei mitenkään, kummankaan vanhemmat.

Nyt lapset eivät ole enää pieniä, niin saattavat ottaa käymään, mutta esim lapsenvahtina eivät ole koskaan olleet.

Käydään joskus kylässä. Muuten ei mitenkään. Ovat kaikki jo niin huonokuntoisia. 

Olivat kaikki töissä kotiseuduilla 200 kilometrin päässä. Lahjoja ja vierailuja.

Vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet lapsiani. Myöskään ex-mieheni ei koskaan ole vaihtanut lapsillemme vaippoja. Omat vanhempani veivät meidät lapset vanhemmilleen tai siskolleen että saivat omaa aikaa.Ex- mieheni oli kerran viikossa tunnin verran lasten kanssa. 

Isovanhemmat, joita oli mummu ja pappa sekä pappa yksin hoitivat sen minkä jaksoivat, mutta tosi paljon apuna olivat. Siivota ei heidän tarvinnut, minä kävin siivoamassa heilla, kun aikaa liikeni. Pukkasivat vaunuja, sylittelivät ja olivat minun seurana. Pappa istui sohvalla ja seurasi katseella, ei hän muuta oikein osannut. Mutta toinen pappa teki ruuat ja toi herkkuja, vei syömään minua ja myös shoppailee. Hän oli niin ihana ja kultainen. Olivat miehenkin vanhemmat, mutta eivät niinkään minua passanneet, vaan hoitivat lapsiani. Isänisä tuli kuulema ihan levottomaksi, jos ei muutamaan päivään meiltä kuulunut pyyntöä tulla käymään. 

Olen ikuisesti kiitollinen heille kolmelle kaikesta avusta ja seurasta. Me ei riidelty enkä anoppia moittinut, vaikka ei aina kaikki mennyt kuin opastin. Ei kaikkeen pidä kiinnittää negatiivista huomiota, kun on vanhoista ja hyvin kokeneista ihmisistä kyse, päinvastoin ottaa opiksi ja uskoa mitä neuvovat. 

Enemmän kuin olisin ansainnut. Tosin ei omat (tuhansia kilometrejä) vaan puolison.

Omat vanhempani asuvat ulkomailla, mutta miehen äiti kyllä oli läsnä. Hänestä oli paljon apua lasten pikkulapsiaikana, mutta välit menivät silti, vaikka meillä oli oikein hyvät välit ennen kuin saimme lapsia. Hän kritisoi kaikkea mitä äitinä tein, vaikkakin niin hienovaraisesti ettei mieheni edes tajunnut. En uskaltanut koskaan jäädä yksin anopin ja lasten kanssa, koska aina hän keksi syitä ja tapoja kritisoida tekemisiäni. En kestä enää ollenkaan nähdä häntä enkä pysty esimerkiksi soittamaan ja vain kysymään kuulumisia. Miehet ja lapset saavat nykyään hoitaa sen puolen. 

Meillä esikoista piti miehen äiti niin ettei tarvinnut kuin 3-päiväistä päivähoitoa 1-3-vuotiaana. Haki aina kotoa hoitoon. Äitini ja isäni tulivat n. kuukaudeksi asumaan meille kun sairastuin syöpään kun esikoinen 2v ja kuopus 4 kk. Asuvat kaukana. Sen jälkeen miehen äiti hoisi toisinaan jos tarvitsin lepoa. Toki mieskin, mutta hän kävi myös töissä. Tämän jälkeen on ollut vain pari kertaa vuodessa yökyläilyä, ja äitini kuoli viime vuonna eikä sitä ennenkään enää pariin vuoteen voinut hoitaa. Mutta vauva- ja ihan pikkulapsiaikana saatiin kyllä apua.

Anoppi katsoi esikoisen ja toisen perään aamuin illoin lypsyaikaan. Kolmannen olen hoitanut yksin ilman kenenkään apua. Eipä se mies juurikaan töiltään joutunut lapsenlikaksi. 

Olivat vielä työelämässä ja asuivat melko kaukana eli eivät juurikaan auttaneet arjessa pikkulapsivaiheessa.

Äitini oli jo kuollut ja isä asui parinsadan kilometrin päässä. Puolison isä oli kuollut vuosikymmeniä sitten ja hänen äidillään alkoi dementia jo 50-vuotiaana, ilmeisesti nuorena koetun kolarin päävamman takia.

Isovanhemmat eivät ole auttaneet eivätkä myöskään meidän kummankaan sisarukset, joilla on ollut kädet täynnä työtä muutenkin.

no .... ostivat vaatetta aivan liikaa ja leluja hirveät kasat ku olis kaivattu ihan muuta tukea mutta kun heitä ei kiinnostanut

Vierailija kirjoitti:

Olivat vielä työelämässä ja asuivat melko kaukana eli eivät juurikaan auttaneet arjessa pikkulapsivaiheessa.

Nyt kun lapsi on isompi niin vanhempani ovat kyllä lapsen kanssa silloin kun näemme ja pääsemme miehen kanssa omiin menoihimme.

Nuoremmat isovanhemmat (kuitenkin juuri eläkkeelle päässeet), eivät auttaneet mitenkään edes pyydettäessä. (Varmaan tarvitsemamme apu ei ollut sellaista kuin he halusivat antaa (olisi pitänyt heillä kyläillä ja antaa istua vauva sylissä).) Kantoivat vain kirpputorilta tavaraa (homeisia kylpyleluja, liian pieniä vaatteita, kesävaatteita talvella ja talvivaatteita kesällä (koko siis juuri sopiva silloin kun täysin väärä vuodenaika, sanottiin kymmeniä kertoja että koska vauvan äiti on kotona saa aina soittaa ja kysyä koon sopivuutta varsinkin kun eri "merkkien" vaatteissa voi olla useiden senttien kokoeroja)).

Iäkkäämmät auttoivat enemmän mm. tarjoamalla lepoa ja kyytejä (2km kävely neuvolaan, ei julkisia). Joitain hankintoja halusivat tehdä yhdessä meidän vanhempien kanssa (mm. kaukaloiän jälkeen lapselle sopiva, turvallinen sms istuin heidänkin autoonsa). Myöhemmin hoitivat joitakin työviikkoja (keikkatyö), hakivat aiemmin päivähoidosta, halusivat sponsoroida harrastuksia yms yms. 



Nykyäänkin alakouluikäiset lapset mieluummin tapaavat näitä iäkkäämpiä isovanhempia ja ovat heihin yhteydessä omatoimisesti, nuorempiin ei lapsilla mitään yhteyttä kyläilyjen välillä (me käymme heillä, he eivät meillä jostain syystä).

Äitini puuttuu joka asiaan, ei malta olla neuvomatta ja vaikka tekisin juuri niin kuin hän neuvoo (hänellä itsellä 3 lasta joten varmasti osaa asian) hän ei malta olla kommentoimatta joka hiton asiaa, käännettä ja liikettä. Mutta hän on ollut aina sellainen joka puuttuu joka asiaan ja hänellä on mielipide kaikkeen vaikkei vaikkei tiedä välttämättä jostain asiasta mitään.

Hän on ostanut meille vaikka mitä pienistä tuloistaan huolimatta, hän ostaa siis mitä itse tykkää, ei kysy mitä me haluaisimme. Hän on myös sisustanut omaan kotiinsa lastenhuoneen pinnasänkyineen ja vaunuineen ihan kuin lapsi olisi ollut tulossa hänelle. Hän vaati että ristiäisetkin pidetään heillä, eli lapsen mummolassa. Tämä oli tosi outoa ja itseasiassa vähän huolestuttavaa vaikka tiedän että yrittää vain tehdä vierailumme siellä helpoksi ja edesauttaa sitä että kävisimme heillä mahdollisimman usein. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä ei autettu mitenkään. Heille riitti että lähetettiin pari kuvaa vauvasta, jotta pääsivät leijumaan isovanhemmuudesta tutuilleen. Lapset nyt 5 ja 2 v, ei olla juurikaan tekemisissä, eivät käy synttäreillä yms.

Meillä aika lailla sama, paitsi ei mun äiti ja isä "leiju" isovanhemmuudesta kenellekään. He eivät oikeasti tunnu erityisesti pitävän lapsista, niin miksi leijuisivatkaan.

Lapset on nyt 12 ja 13. Ei muisteta synttäreitä, äiti käy joskus (ei joka vuosi). Isä ei käy ollenkaan. Tosin on mun äiti jutellut, että "hän käy auttelemassa". Voi v*n v*n. Silloin harvoin kun käy, ei tee yhtään mitään, istuu valmiissa pöydässä kyllä. - oudointa on ettei hän tajua ollenkaan miten käyttäytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Toiset isovanhemmat olivat kuolleet, toiset eivät auttaneet mitenkään. Pyytävät käymään, jolloin heillä on lista tekemisistä, missä pitää sitten auttaa (renkaiden vaihto, ruohonleikkuu, tietokoneen ohjelman asennusta, puhelinliittymän kilpailutus) tai hankkia (ilman korvausta tietenkin).

Ei mitään kiitosta, eipä tule käytyä jostain syystä...

Ennen kuin tunsin anoppiani, en olisi uskonut, että moisia itseään passuuttavia ääliöitä on olemassa. Haukut vaan palkaksi, kun käydään liian harvoin. 

Laspsen synttäreillä anoppi ihan kirjoitti listan asioista, jotka pitää hoitaa seuraavalla visiitillä. Ei ollut mikään lyhyt lista. Siivotessani juhlia pois roskiin meni myös se lista.... hupsista. Anoppini kovasti mielellään kehuskelee varallisuudellaan, mutta yhtäkkiä ei olekaan varaa palkata maalaria, poika saa hoitaa. Joka kerta pitää pyytää materiaalikustannukset erikseen, vapaaehtoisesti ei maksa mitään. Takaisinmaksu on sitten sentilleen, 9,70 € on tasan 9,70 €, kympin setelistä pyytää vaihtorahan. 

Miksihän ei olla menossa jouluna kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset isovanhemmat olivat kuolleet, toiset eivät auttaneet mitenkään. Pyytävät käymään, jolloin heillä on lista tekemisistä, missä pitää sitten auttaa (renkaiden vaihto, ruohonleikkuu, tietokoneen ohjelman asennusta, puhelinliittymän kilpailutus) tai hankkia (ilman korvausta tietenkin).

Ei mitään kiitosta, eipä tule käytyä jostain syystä...

Ennen kuin tunsin anoppiani, en olisi uskonut, että moisia itseään passuuttavia ääliöitä on olemassa. Haukut vaan palkaksi, kun käydään liian harvoin. 

Laspsen synttäreillä anoppi ihan kirjoitti listan asioista, jotka pitää hoitaa seuraavalla visiitillä. Ei ollut mikään lyhyt lista. Siivotessani juhlia pois roskiin meni myös se lista.... hupsista. Anoppini kovasti mielellään kehuskelee varallisuudellaan, mutta yhtäkkiä ei olekaan varaa palkata maalaria, poika saa hoitaa. Joka kerta pitää pyytää mater

Koska ette hyödy anopista mitenkään?

Lapsen isän puolelta isovanhemmat auttoi ottamalla lapsen hoitoon usein. Ja oma äitini töiden lomassa kävi noin kerran viikossa auttelemassa ja osti paljon kaikkea sekä siivoili ja teki ruokaa. Isovanhemmista kaikkein rikkain oma isäni ei auttanut juuri ollenkaan. 

Vaari trollasi tänne ihan homona ja mummo teke nollapostauksia turhien aloitusten muodossa mm. pörssisähköstä, Venäjän sodasta, makaronipussin oikeaoppisesta säilytyksestä sekä treffiseuralaisen käytöksestä. Itse kerkesin siinä lastani sitten hoitamaan oikein mukavasti, kun eivät jaloissa vanhukset pyörineet vaan hoitivat internethäiriköintini puolestani sangen mallikkaasti. Yllätyin oikein kuinka hyviä he hommassa olivat.