Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Auttaisin olemalla lasten kanssa mutta sitä ei suoda, mieluummin väsytetään lapset raahaamalla joka viikko moneksi tunniksi ostoskeskuksiin. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini auttoi aina kun oli tarvetta. Oltiin muutenkin paljon tekemisissä, joten oli mukana arjessamme paljon. Puolison vanhempia ei näkynyt kuin max kerran vuodessa synttäreillä, jos silloinkaan. Nyt, kun lapset lähes aikuisia, niin on sanomattakin selvää, kumpaa mummoa autetaan aina tarvittaessa ja kenen seurassa vietetään aikaa, ja kumpaa ei nähdä juuri koskaan.
Olet delekoinut itsekkäästi miehen vanhemmat sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini auttoi aina kun oli tarvetta. Oltiin muutenkin paljon tekemisissä, joten oli mukana arjessamme paljon. Puolison vanhempia ei näkynyt kuin max kerran vuodessa synttäreillä, jos silloinkaan. Nyt, kun lapset lähes aikuisia, niin on sanomattakin selvää, kumpaa mummoa autetaan aina tarvittaessa ja kenen seurassa vietetään aikaa, ja kumpaa ei nähdä juuri koskaan.
Olet delekoinut itsekkäästi miehen vanhemmat sivuun.
Olet? Ihan on heidän oma valintansa olla osallistumatta. Jos joku on vastuussa tuosta, niin heidän poikansa, en minä.
Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 - ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.
Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita.
Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on muitten lapsia hoitaa, mistä tällainen on peräisin?
Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet ja se riittää heille, ei heillä ole minkäänlaista velvollisuuttaa hoitaa muitten lapsia.
Täälä monet valittaa kun ei isovanhemmat hoida heidän lapsiaa, hoitakaa itse lapsenna kun olette niittä kerran hankkineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 - ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.
Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita.
Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?
Ai sinä tekisit vanhoista 70-90 vuotiaista ihmisistä kotiorjia itsellesi.
"Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?" Eivät mitenkään!
Meillä on pärjätty hyvin ilman isovanhempien apuja. Molempien sukulaiset asuvat kaukana ja auttaminen olisi jo pitkän välimatkan takia hankalaa. Omat vanhemmat ovat nyt jo molemmat kuolleet. Appivanhemmat eivät auta missään asiassa. Kun anoppi ja appiukko tulevat kylään, he istuvat sohvalla ja odottavat kahvia. Appivanhempien kyläily ei ole mukavaa seurustelua vaan stressitesti ja mitään apua ei heistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenperheessäni ei ajateltukaan, että isovanhemmat, siis äitini ja isäni, olisivat hoitaneet lapsenlapsiaaan eli sisareni lapsia. Se homma oli ulkoistettu minulle. Minä se toimin lapsenlikkana ja kesälomallani kotiapulaisena, jolloin sisareni oli töissä, muulloin kotiäitinä. Ei kukaan kysynyt minun mielipidettäni, manipuloitiin asiaan niin, etten vuosiin voinut olla ikäisteni kanssa vapaa-ajalla kuten muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 - ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.
Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita.
Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?
Ai sinä tekisit vanhoista 70-90 vuotiaista ihmisistä kotiorjia itsellesi.
Samat ihmiset valittavat ja kyselevät onko mum.olla dementia kun on 68, ei selviä pankkiasioista, ei älykännykästä. No muistamattoman kanssa kyllä voi lapset jättää ja lähteä parisuhdetta hoitamaan.
Terveys on ihmisillä erilainen. Olen virkeä 80 mutta en leikki-ikäisiä ottaisi vastuulleni. Ja oman kodin siivous piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani olivat jo kuolleet, kun sain ainoan lapseni. Miehen äiti oli myös kuollut ja isänsä ei todellakaan minusta pitänyt.
Eli ei mitään apuja mistään.
Vierailija kirjoitti:
"Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?" Eivät mitenkään!
Meillä on pärjätty hyvin ilman isovanhempien apuja. Molempien sukulaiset asuvat kaukana ja auttaminen olisi jo pitkän välimatkan takia hankalaa. Omat vanhemmat ovat nyt jo molemmat kuolleet. Appivanhemmat eivät auta missään asiassa. Kun anoppi ja appiukko tulevat kylään, he istuvat sohvalla ja odottavat kahvia. Appivanhempien kyläily ei ole mukavaa seurustelua vaan stressitesti ja mitään apua ei heistä ole.
Toivottavasti kuitenkin iloa ,kun käyvät luonanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?" Eivät mitenkään!
Meillä on pärjätty hyvin ilman isovanhempien apuja. Molempien sukulaiset asuvat kaukana ja auttaminen olisi jo pitkän välimatkan takia hankalaa. Omat vanhemmat ovat nyt jo molemmat kuolleet. Appivanhemmat eivät auta missään asiassa. Kun anoppi ja appiukko tulevat kylään, he istuvat sohvalla ja odottavat kahvia. Appivanhempien kyläily ei ole mukavaa seurustelua vaan stressitesti ja mitään apua ei heistä ole.
Toivottavasti kuitenkin iloa ,kun käyvät luonanne.
Stressitesti ei liene kovin iloa tuova tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin olemalla lasten kanssa mutta sitä ei suoda, mieluummin väsytetään lapset raahaamalla joka viikko moneksi tunniksi ostoskeskuksiin. Huoh...
Siihen lienee syynsä, miksi sitä ei suoda...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista apua sain toisilta isovanhemmilta, jotka olivat vielä työelämässä. Toiset kävivät sitten auttamassa. Tosin se auttaminen oli vähän sellaista valikoivaa. Eli mummo olisi tehnyt kaikkea kivaa lasten kanssa, jotta minä saan siivota rauhassa. Siivousapua ei ollut luvassa, että minä olisin voinut mennä hyvillä mielin lasten kanssa vaikka puistoon tms. Mutta hyvin se meni niinkin. En valita. Kaikki apu oli tarpeen.
Siivousapua saa siivoustoimistoista. Jos mu..o olisi siivonnut olisit valittanut väärin laitetuista tavaroista ja nuuskimisesta.
Jos on terve nainen, hän siivotkoon itse, mummo luo mummosuhdetta lapsiin.
Tämä! Ei olisi tullut mieleenkään antaa mummon ruveta siivoamaan, kun on lapsia tullut katsomaan. Keiteltiin kahvit, juteltiin, mummo tai pappa luki lapsille tai pelasivat jotain jne. Enkä kyllä sitä kahvin keittokaan passaamiseksi katsonut, niin kuin moni.
Kyllä seomien lasten hoitaminen on ihan sinun oma tehtäväsi, se on seurausta valinnoistasi. Ei kukaan ole lukenut tentteihin puolestani tai käynyt työssä puolestani, ihan itse olen elämäni ratkaisut tehnyt, kärsinyt vaikeudet, puskenut läpi sen harmaan kiven. Mikä ihme joillakin naisilla on, että haluavat muiden sekaantuvan. Joo, ei ole omia lapsia, mutta tasan tarkkaan tiedän lastenkasvatuksen jutut, 25 lasta kokopäiväisesti on hoitunut, kun on täytynyt hoitua. Ihminen kyllä pärjää, jos haluaa. Jo se, että lapset yleensä lähetetään kotoa muualle hoidettaviksi, ei ole reilua ketään kohtaan. Jos antaudut lapsentekoon, totta kai teet homman loppuun.
Ällöttävää yrittää työntää niitä kakaroitaan muiden niskoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista apua sain toisilta isovanhemmilta, jotka olivat vielä työelämässä. Toiset kävivät sitten auttamassa. Tosin se auttaminen oli vähän sellaista valikoivaa. Eli mummo olisi tehnyt kaikkea kivaa lasten kanssa, jotta minä saan siivota rauhassa. Siivousapua ei ollut luvassa, että minä olisin voinut mennä hyvillä mielin lasten kanssa vaikka puistoon tms. Mutta hyvin se meni niinkin. En valita. Kaikki apu oli tarpeen.
Siivousapua saa siivoustoimistoista. Jos mu..o olisi siivonnut olisit valittanut väärin laitetuista tavaroista ja nuuskimisesta.
Jos on terve nainen, hän siivotkoon itse, mummo luo mummosuhdetta lapsiin.
Tämä! Ei olisi tullut mieleenkään antaa mummon ruveta siivoamaan, kun on lapsia tullut katsomaan. Keiteltiin kahvit, jutelt
Kyllä se kahvin keitto tuntuu pahalta, kun siinä joku jatkuvasti kommentoi, kuinka on vääränlaista kahvia, väärää kahvimaitUa, vääränlaiset astiat. Kun on riittävästi haukuttu miniää, sitten selvitetään koko oman tuttavapiirin sairaskertomukset kovaan ääneen. Niistä lapsista oli jo yksi kuva ehditty räpsäistä todistusaineistoksi hänen uhrautuvasta hoitamisestaan, joten miksi vaivautua enempää?
En sano, että kaikilla on näin karu tilanne. Mulla oli. Pelkkää haittaa ja harmia.
Mun vanhemmat asui 200 km päässä, mutta antoivat rahat esim vaunuihin. Ostin itse mieluiset. Tuluvat avuksi, jos pyysin. Ukki auttoi myös yöllä valvomalla vauvan kanssa. Anoppi otti kyllä hoitoon kun lapset oli taaperoita, että sain levätä. Appi asui täyteen hoardatussa kaatiskämpässään, eikä sinne voinut kukaan mennä. Mt-ongelmien takia kävi vain harvoin meillä ja silloin passattavana.
559 viestin kirjoittaneen vanhemmat oli esikoisen syntyessä 59 ja 61 v. Ei mitään vanhuksia siis. Anoppi jokusen vuoden vanhempi, juuri jäänyt eläkkeelle, pisko ollut 63v.
Oma äitini auttoi aina kun oli tarvetta. Oltiin muutenkin paljon tekemisissä, joten oli mukana arjessamme paljon. Puolison vanhempia ei näkynyt kuin max kerran vuodessa synttäreillä, jos silloinkaan. Nyt, kun lapset lähes aikuisia, niin on sanomattakin selvää, kumpaa mummoa autetaan aina tarvittaessa ja kenen seurassa vietetään aikaa, ja kumpaa ei nähdä juuri koskaan.