Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Olosuhteiden pakosta asuimme miehen vanhempien luona ennen synnysta ja syntyman jalkeen 6kk. Kaikki oli taydellisesti ennen synnytysta, tuleva mummo oli innoissaan ja pappa piti huolen etta mulla kaikki hyvin. Sitten jotain tapahtui, kun tulimme sairaalasta kotiin... Lammot oli katkaistu alakerrasta , jossa siis oleskelimme ja makuuhuoneemme ja vauvan sanky sijaitsi. Ihmeteltiin kun oli kylma, laitettiin lammot takaisin paalle kun ajateltiin etta ne oli sammutettu poissaolomme ajaksi. Noh, ne oli taas katkaistu kun huomasimme etta tannehan jaatyy taas. Aikamme taisteltiin sen kanssa....mieheni mitta tayttyi ja han kavi ostamassa sisalammittimen koska vauvaa paleli.
Olisi pitanyt heti kai tajuta etta siina oli meille vinkki, etta meita ei kaivatakaan (?) Vauvakuplassa ja ekaa kertaa ikina vauvan kanssa tekemisissa meilla oli miehen kanssa kadet taynna toita joten ei jaksettu alkaa tappeleen hanen vanhempien kanssa, vaan tehtiin paatos muuttaa (toiseen maahan, Suomeen) vaikka suunnitelmissa oli asua viela siella eika tehda noin akkinaista paatosta lahdosta.
Me ei edelleen ymmarreta mita oli tapahtunut siina vaiheessa kun oltiin sairaalalla ja tultiin takaisin?
Annettiin 500 lammityskustannuksia varten kun luultiin siita olevan kiinni se ettei lampoa ollut. Ei auttanut sekaan, ja rahaakaan eivat meinanneet ensiksi ottaa. Kenellakaan ideoita mista kiikasti?
En paassyt ylakertaan vauvan kanssa koska sektiohaavan vuoksi en saanut kavella portaita, he tiesivat asian kylla koska en paassyt edes vessaan omin avuin vaan mieheni avusti. En estanyt heita nakemasta vauvaa tai tehnyt muutakaan ilkeaa josta olisi voinut suuttua. Emme pyytaneet kertaakaan apua tai turvautuneet heihin, tai kayttaneet heita vauvanhoitajina. Kunhan parannuin leikkauksesta, kavin heidan luonaan vauvan kanssa ja annoin vauvan olla mummon kanssa mutta vauva ei koskaan viihtynyt heidan kanssaan vaan itki lohduttomasti ja mummo yritti aina tuttia vaikka vauva ei ikina ollut tutista valittanyt. Ehka vauvakin aavisti etta jokin on vialla. Suomessa ollessamme vauva on viihtynyt kaikkien seurassa taalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät auttaneet kertaakaan. Sen sijaan autoimme heitä. Yhtä ensimmäistä kertaa, kukaan ei auttanut lastenhoidossa. Eikä minulla ollut ketään, keneltä pyytää apua, eikä rahaa palkata ketään. Oli pakko vaan pysytellä elossa, joten kuten. Kyllä se jäljet jätti.
Eivät mitenkään edes silloin, kun me erottiin ja itsellä oli jaksaminen ja mielenterveys todella kovilla.
Välillä kävivät toki kylässä ja vaativat passaamista siitä hyvästä, että arvostelivat kaikkea, mitä teen. 🤍
Eivät mitenkään edes silloin, kun me erottiin ja itsellä oli jaksaminen ja mielenterveys todella kovilla.
Välillä kävivät toki kylässä ja vaativat passaamista siitä hyvästä, että arvostelivat kaikkea, mitä teen. 🤍
Paljonkin. Oma äiti silloin 70-v kävi useamman kerran viikossa ”viihdyttämässä” vauvaa (ja äitiä) tai vaunulenkeillä. Hieman nuorempi Appi lähinnä kyläili ja sylitteli vauvaa kun ei ollut niin luonteva pienen kanssa. Nyt sitten tilanne jo täysin eri, tälläkin lomaviikolla kun vanhemmat töissä lapsi 10-v menossa mielellään ensin mummille yökylään ja sitten apen luokse 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni toi kukkia ja turvakaukalon sairalaan kun olin synnyttänyt. Äitini auttoi monin tavoin. Anoppi tartutti huuliherpeksen ja ilmiantoi itkuisesti neuvolalle, ettemme nukuta lapsia parvekkeella rattaissa -30°C.
Appiukkoni tuli hoitamaan lapsia aina kun tarvittiin vaikka hän asui kaukana. Soitettiin vaan että tuletko ja hän tuli. Asui usein kaksi kolme viikkoa meillä ja teki pihatyöt samalla kun hoiti lapsia. Vieläkin muistelen häntä kiitollisuudella ja rakkaudella <3
Oma äitini oli vielä ansiotyössä eikä ehtinyt hoitamaan lapsia kuin kesäisin mutta hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on minun vanhempani ja puolison isä vaimoineen. Puolison isä asuu kaukana ja on muutenkin niin sairas, että hänestä ei olisi vauvaa hoitamaan. Joskus hän antaa rahaa vauvan tilille laitettavaksi. Minun vanhempani ovat mielellään puuhaamassa vauvan kanssa, viihdyttävät ja katsovat perään hetken aikaa, jotta voimme puolisoni kanssa käydä rauhassa vaikkapa saunassa. Joissain asioissa vanhempani kävelevät ylitseni ja ovat mm. syöttäneet vauvalle tavallista hilloa, ihan vaan "hauskan" reaktion toivossa pöytäsokerin makeudelle. Autoillessa ei pidetä turvakaukalon käyttöä niin nökön nuukana, kun "ei täällä maalla virkavalta valvo niiden käyttöä". Vaikka asioista on keskusteltu, en voi luottaa siihen, että he kunnioittaisivat meidän vanhempien toiveita enkä siksi voisi kuvitellakaan, että vauva jäisi heidän hoidettavakseen pidemmäksi aikaa tällä hetkellä.
Nyt en ymmärrä. Siis luulevatko isovanhemmat, että vauvaa pidetään automatkan aikana turvakaukalossa, jotta poliisi saisi sitten tarkastaa tilanteen? Sehän on lapsen turvallisuuden takia. Ei hyvänen aika.
Ei ollut isovanhempia. Olivat kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa kaupungissa asuva mummo vei vauvan pari kertaa viikossa vaunulenkille, myöhemmin lapsi on voinut kyläillä yksin (viedään ja haetaan) mummon luona säännöllisesti, ja on usein yökylässä mummolassa mummon aloitteesta. Mummo hoitaa myös jos tulee jokin ”hätätilanne” vaikkapa keskellä viikkoa, lapsi on esim. nuhassa ja siksi kotona ja meillä vanhemmilla on jokin pakollinen meno keskellä päivää tms.
Kauempana asuva mummo leikkii käydessään tai meidän siellä kyläillessä lapsen kanssa, jolloin meillä jää aikaa johonkin muuhun. Mummo on jo sen verran iäkäs, että emme jätä häntä yksin hoitovastuuseen kuin pieneksi hetkeksi, jos vaikka pistäydymme pikaisesti jossakin.
Papat eivät ole kuvioissa mukana, toinen on kuollut, toinen on muuten etäinen.
Olemme hyvätuloisia ja varakkaampia kuin isovanhemmat, joten emme koskaan ole kaivanneet mitään raha- tai tavaralahjoituksia. Lapsi saa toki pieniä lahjoja isovanhemmilta, mutta emme todellakaan lypsä heiltä mitään kallista.
Anoppi on joskus tuonut jotain leivonnaisia tullessaan, mutta meillä vierailut menee niin, että isovanhempi leikkii lapsen kanssa ja me hoidamme kahvit ja tarvittaessa ruoat pöytään.
Kukaan ulkopuolinen ei meillä ole koskaan laittanut ruokaa tai siivonnut, olemme aina miehen kanssa saaneet hoidettua kaikki kotitaloustyöt keskenämme. Kun me olemme mummoloissa, niin he tarjoavat ruoat ja myöskin leikkivät lapsen kanssa sitten kun ehtivät. Me autamme mummoja tarvittaessa, yleensä eivät halua apua. Siivoamme tietenkin lapsen leikkien jäljet lähtiessämme.
Vierailija kirjoitti:
Toiset isovanhemmat kävivät n. kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mummi laittoi ruoat, pyykkäsi ja siivosi. Ukki oli paljon vauvan kanssa. Ostivat kaupasta meille pesuaineita, ruokaa yms.
Toiset isovanhemmat tulivat lähinnä passattaviksi.
Arvaat varmaan, kumpia arvostin enemmän??
Omia vanhempiasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa kaupungissa asuva mummo vei vauvan pari kertaa viikossa vaunulenkille, myöhemmin lapsi on voinut kyläillä yksin (viedään ja haetaan) mummon luona säännöllisesti, ja on usein yökylässä mummolassa mummon aloitteesta. Mummo hoitaa myös jos tulee jokin ”hätätilanne” vaikkapa keskellä viikkoa, lapsi on esim. nuhassa ja siksi kotona ja meillä vanhemmilla on jokin pakollinen meno keskellä päivää tms.
Kauempana asuva mummo leikkii käydessään tai meidän siellä kyläillessä lapsen kanssa, jolloin meillä jää aikaa johonkin muuhun. Mummo on jo sen verran iäkäs, että emme jätä häntä yksin hoitovastuuseen kuin pieneksi hetkeksi, jos vaikka pistäydymme pikaisesti jossakin.
Papat eivät ole kuvioissa mukana, toinen on kuollut, toinen on muuten etäinen.
Olemme hyvätuloisia ja varakkaampia kuin isovanhemmat, joten emme koskaan ole kaivanneet mitään raha- tai tavaralahjoituksia. Lapsi saa toki pieniä lahjoja isovanhemmilta, mutta emme todellakaan lypsä heiltä mitään kallista.
Anoppi on joskus tuonut jotain leivonnaisia tullessaan, mutta meillä vierailut menee niin, että isovanhempi leikkii lapsen kanssa ja me hoidamme kahvit ja tarvittaessa ruoat pöytään.
Kukaan ulkopuolinen ei meillä ole koskaan laittanut ruokaa tai siivonnut, olemme aina miehen kanssa saaneet hoidettua kaikki kotitaloustyöt keskenämme. Kun me olemme mummoloissa, niin he tarjoavat ruoat ja myöskin leikkivät lapsen kanssa sitten kun ehtivät. Me autamme mummoja tarvittaessa, yleensä eivät halua apua. Siivoamme tietenkin lapsen leikkien jäljet lähtiessämme.
Sulla on YKSI AINOA LAPSI.
Kolme isovanhempaani olivat kuolleet jo kun synnyin, viimeinen kuoli kun olin 10 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin, nyt jäljellä on enää äitini.
Tulivat kun pyydettiin, vaikka äitini sanoi tulee jos me mennään tanssimaan.
Omat isovanhempani olivat ja ovat edelleen niin vanhoja, etteivät ole jaksaneet auttaa. Äitini on nykyään isäni omaishoitaja, joten apua ei ole odotettavissakaan. He kävivät aiemmin lasten synttäreillä ja taisivat käydä joku kerta muutenkin, mutta ehkä kolme kertaa vuodessa. Synttäreille järjestimme aina kunnon tarjoilut ja erilaista ohjelmaa. Halusimme että kaikki viihtyvät, emmekä olettaneet, että meitä autettaisiin. Olemme pyytäneet käymään useammin ja ilmoittaneet, että voisivat asua luonamme pidempään, jotta voisimme auttaa heitä mutta eivät ole halunneet.
Vaimon vanhemmat asuvat ulkomailla ja kävivät ennen koronaa kerran vuoden tai kahden aikana. Vanhemmat ovat eronneet, joten tulivat aina eri aikaan. Viipyivät normaalisti 3-5 päivää vaikka pyydettiin olemaan kauemmin. He olivat juuri tulossa ennen koronaa, mutta sitten tulivat rajoitukset emmekä ole nähneet heitä nyt yli kolmeen vuoteen.
Hekään eivät ole auttaneet lasten kanssa sen kummemmin. Jotakin pientä kotitöiden kanssa ja joskus kävivät yhdessä uimassa, mutta ei laisinkaan mitään vaippojen vaihtoa, lastenvahtina olemista, ulkoiluttamista, leikkimistä tai vastaavaa, jos sitä tarkoitat? Heillekin pyrimme ainakin kerran pari vierailun aikana tarjota, jotain erikoista, sillä he eivät pääse muihin perhejuhliin. Jonkin verran olemme saaneet apua ruoanlaiton kanssa.
Yhden illan/vierailukerta vahtivat kuitenkin lapsiamme, jotta päästiin lähtemään vaimon kanssa yhdessä ulos. Eli n. kerran vuodessa, mutta ei jaksettu joka kerta lähteä ja nekin kerrat kun lähdettiin, niin tultiin aikaisin kotiin eli n. klo 21 - 23. Kerran oltiin ulkona jopa puoleen yöhön. Käytiin normaalisti elokuvissa tai syömässä, mutta ei kertaakaan esim. tanssimassa vaikka itse olen ollut kova tanssimaan, mutta kun vaimo ei ole, niin emme ole sitten menneet. Ensimmäisen kerran pääsimme yhdessä ulos, kun nuorimmainen oli 6-vuotias ja sitä edellinen kerta oli juuri ennen esikoisen syntymää eli 10 v. aiemmin. Tapasimme heitä niin harvoin ja olivat niin lyhyen aikaa, että vaimoni halusi ymmärrettävästi viettää aikaa myös heidän kanssaan.
Kummatkin vanhempamme ovat lähinnä ostaneet jouluna ja syntymäpäivinä vaatteita ja karkkeja. Rahaa ei olla pyydetty eikä saatu. Nuorempana olisi ollut kovasti käyttöä. Lapsille ovat joskus antaneet hiukan rahaa, joka lienee normaalia. Ollaan selvitty vaikka aina välillä on ollut raskasta.
Summa summarum; apua ei ole kummemmin saatu, mutta emme ole sitä hirveästi odottaneetkaan. Olisin kuitenkin odottanut enemmän apua sisaruksiltamme, ystäviltämme ja lasten kummeilta. Tietävät kuitenkin tilanteemme ja että olemme olleet kovilla.
Anoppini teki ensitapaamisella selväksi, että olen hänelle vastenmielinen.
Ei hevillä luopunut toivosta, että poika löytäisi paremman.
Lapsenlapset kyllä aikanaan sitten kelpasivat. Onneksi välimatka oli niin pitkä, ettei hoito-ongelmaa tullut. En olisi antanut hoitoon ihmiselle, joka ei lastenkaan kuullen epäröinyt mollata minua.
Hänellä oli myös selkeä arvojärjestys lapsenlapsissa. Kertoi avoimesti, kuka on se kaikista rakkain. Tämä rakkauden määrä näkyi myös lasten saamissa lahjoissa. - Lapset noteerasivat tämän myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa kaupungissa asuva mummo vei vauvan pari kertaa viikossa vaunulenkille, myöhemmin lapsi on voinut kyläillä yksin (viedään ja haetaan) mummon luona säännöllisesti, ja on usein yökylässä mummolassa mummon aloitteesta. Mummo hoitaa myös jos tulee jokin ”hätätilanne” vaikkapa keskellä viikkoa, lapsi on esim. nuhassa ja siksi kotona ja meillä vanhemmilla on jokin pakollinen meno keskellä päivää tms.
Kauempana asuva mummo leikkii käydessään tai meidän siellä kyläillessä lapsen kanssa, jolloin meillä jää aikaa johonkin muuhun. Mummo on jo sen verran iäkäs, että emme jätä häntä yksin hoitovastuuseen kuin pieneksi hetkeksi, jos vaikka pistäydymme pikaisesti jossakin.
Papat eivät ole kuvioissa mukana, toinen on kuollut, toinen on muuten etäinen.
Olemme hyvätuloisia ja varakkaampia kuin isovanhemmat, joten emme koskaan ole kaivanneet mitään raha- tai tavaralahjoituksia. Lapsi saa toki pieniä lahjoja isovanhemmilta, mutta emme todellakaan lypsä heiltä mitään kallista.
Anoppi on joskus tuonut jotain leivonnaisia tullessaan, mutta meillä vierailut menee niin, että isovanhempi leikkii lapsen kanssa ja me hoidamme kahvit ja tarvittaessa ruoat pöytään.
Kukaan ulkopuolinen ei meillä ole koskaan laittanut ruokaa tai siivonnut, olemme aina miehen kanssa saaneet hoidettua kaikki kotitaloustyöt keskenämme. Kun me olemme mummoloissa, niin he tarjoavat ruoat ja myöskin leikkivät lapsen kanssa sitten kun ehtivät. Me autamme mummoja tarvittaessa, yleensä eivät halua apua. Siivoamme tietenkin lapsen leikkien jäljet lähtiessämme.
Sulla on YKSI AINOA LAPSI.
Entä sitten? Ei aloituksessa määritelty kuinka monta lasta pitää olla että saa vastata 🙄
Kyllä isovanhemmat saa halutessaan osallistua, auttaa, leikkiä ja pitää yökylässä vaikka olisikin vain se yksi lapsi.
En missään vaiheessa sanonut, että tarvitsisimme apua, mutta onhan se mahtavaa että mummo haluaa olla lapsen kanssa ja siten auttaa meitä sekä antaa meille myös lapsivapaata aikaa.
Toiset isovanhemmat (nuoria, vielä pitkään työelämässä) ostaa vauvalle vaatteita ja ottaa isoveljen hoitoon pariksi päiväksi 2-3 kk välein.
Minun äitini (eläkkeellä) hoitaa vauvaa aina kun käyn töissä (teen välillä keikkaa äitiyslomalla) ja myös jos minun pitää päästä esimerkiksi hammaslääkäriin. Toki vastavuoroisesti autan häntä esimerkiksi tietokoneasioissa. Koen olevani onnekas, kun saan apua vauvan hoitoon. Äitini on myös tutustunut nykyisiin vauvanhoito-ohjeisiin, ja esimerkiksi ruokkii niiden mukaan, vaikka hänen ollessa nuori ohjeet oli erilaiset.
Eipä juuri apua tullut. Asuivat 60 km päässä. Esikoista eivät käyneet sairaalassa katsomassa, vaikka oli heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Tästä loukkaannuin ja soitinkin uudelleen, toivoin käyntiä.
Tulivat meille 1/2 tuntia sen jälkeen kun tulimme vauvan kanssa kotiin. Hieno ajoitus!
Toinen isoäiti, siis miehen äiti, asui 3 kilsan päässä ja kävi moikkaamassa. Osallistui vähän liikaakin ...
Kun vauva oli 4-5 kk, vaati ehdottomasti saada hoitaa vauvaa. Suorastaan määräsi että mun pitää mennä uimaan. Ok. Sitten vaati, että vaunut mukaan. Sanoin että ei kannata, ei uintireissuun mene kuin pari tuntia. No - sopuisana lupasin. Vein vauvan tarvikkeineen. Isoäiti vastassa meikattuna ja laitettuna. Ihmettelun, mutta en kysellyt.
Kun tulin hakemaan lastani kertoi isoäiti että oli vienyt vaunuilla vauvan entiselle työpaikalleen sairaalaan. Siis kehuskelemaan. Minun kanssani ei asiasta oltu sovittu mitään.
Asiasta on jo 20 vuotta, mutta jäi mieleen. Olin itse jo sen ikäinen, etten kaivannut jotain "vapaita". Nautin vauvasta.
Lähimmäiset tuijottivat vain lmia perseitään, olin sivuseikka haluineni.
Kun tulivat käymään äiti auttoi vaipanvaihdossa, isompana myös vauvan ruokkimisessa. Vei vaunulenkille välillä. Toivat monesti jotain valmista ruokaa, joko kaupasta tai sitten äiti oli tehnyt. Isä ei oikein osannut tai uskaltanut auttaa vauvan kanssa, tyytyi vaan istuskelemaan sohvalla. Nyt kun poika on isompi leikkii jo usein hänen kanssaan. Ostivat vauvalle vaatteita, vaippoja ja muita tarvikkeita. Vauvana eivät oikein uskaltaneet ottaa hoitoon kun oli niin pieni pidemmäksi aikaa, mutta nyt kun poika on kasvanut on siellä useammin. Olen kovasti kiitollinen kaikesta heidän avustaan.