Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Molemman puolen isovanhemmat ostivat vaatteita ja leluja. Vahtivat alkuun saunan ajan, myöhemmin kauppareissun ajan ja vielä myöhemmin muutaman tunnin kerrallaan. Yli 1-vuotias (kun nukkuu kokonaisia öitä) käy joskus yökylässä isovanhemmilla, jotta olemme päässeet miehen kanssa treffeille.
Toiset isovanhemmat järjestivät ristiäiset kotonaan. Toiset taas järjestivät joulun, kun lapsemme syntyi marraskuussa enkä olisi jaksanut jouluruokia tehdä tms. Pääsimme valmiiseen pöytään ja pyhiksi heille täyshoitoon.
Kyläillessä leikittävät vauvaa, syöttivät pullosta, vaunulenkittivät tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri mitenkään. Tulevat juhliin ja antavat (usein meidän vanhempien hankkiman) lahjan. Napsivat kuvia joita näyttää kavereilleen. Ovat vähän kuin joulupukki ja -muori - satuolentoja, jotka ilmaantuu meille kerran pari vuodessa syömään kirsikat ja nuolee kermat kakusta. Käyvät myös esim lasten esityksissä/kisoissa napsimassa kuvia, mutta siinähän ei muuta vaadita kuin yleisössä istumista ja sit äkkiä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan mitenkään..Niille omat menot on tärkeämpiä,kerran kaksi kuussa ehkä soittavat,mutta ei puhettakaan että ottaisivat lapset esim.yöksi että pääsisi joskus vaimon kanssa viettämään kaksin aikaa.Nykyään on niin että itse on pärjättävä
Laatuaika vaimon kanssa olisi hienoa, viimeksi ollaan oltu ulkona kahdestaan syksyllä 2018. Isovanhemmilta muutaman kerran aikoinaan kysytty, josko lasten yökyläily onnistuisi, mutta sittemmin en ole viitsinyt enää edes ehdottaa.
Opiskelin esikoisen ollessa vauva ja anoppi hoiti häntä aika paljon.
Äitini sanoi jo odotusaikana, ettei aio hoitaa, enkä antanut hoitoon vaikka olisi halunnut.
Olen kyllä anopille kiitollinen, mutta kyllä hän joka käänteessä antoi ymmärtää, miten paljon parempi hän oli kaikin tavoin hoitajan kuin minä.
Esim. Kun lapset(myöh heitä oli 2) olivat olleet siellä hoidossa ja toivat heitä kotiin yleensä sovittiin, että tulevat ruoka-aikana, niin syödään kaikki yhdessä.
Lapset jostain syystä nirsoilivat pöydässä, niin anoppi selitti suuren ääneen selitti, että kyllä mummon ruoka aina kelpaa, että ei taida äidin ruoka olla hyvää.
Sitten asia selvisi, kun lapset olivat jo aikuisia. Tytär kerran alkoi kertoa, että, kun olivat mummolassa, niin mummo tuputti aina ruokaa ennen kotiin lähtöä ja siksi ei kotona ruoka maistunut.
Eivät lapset olleet pieninä osanneet asiaan puuttua.
Vastaavaa tapahtui jatkuvasti, joten kyllä siitä hoidosta sai maksaa.🤯
Esikoisen synnyttyä toinen isovanhemmista oli innoissaan ja henkisesti mukana mutta korkean iän ja etäisyyden vuoksi apu jäi vähäiseksi. Toinen nykyään ainut elossa oleva isovanhempi asuu ulkomailla ja nähdään harvoin, silloinkin lähinnä seuraa meidän touhuja vierestä. Lahjat tulee postissa synttärinä ja jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva palstat ovat vanhusten ja vanhempien vihaajia ja se näköjään sallitaan.
Sehän riippuu niin monesta asiasta, esim. välimatkasta, kuinka paljon isovanhemmat voivat olla lastenlasten kanssa. Jotkut eivät edes salli, että heidän lapsiaan joku muu hoitaa/kasvattaa, kuin he itse.
Jos haluatte enemmän huomiota ja apua isovanhemmilta, niin sanokaa se ystävällisesti heille.
Turhaa kitinää täällä siitä kirjoitella.
Ja se, että vihaan anoppiani ei johdu hänen iästään. Hän on inhottava ilkeä ihminen, joka tekee läheistensä elämästä helvetin ja nauttii jokaisesta sekunnista. Joskus kuvittelin, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen, mutta anopin tapaamisen jälkeen tämä harha on karissut ajatuksista.
Mä en koskaan jaksa ottaa tälläistä vuodatusta tosissaan, niin mustavalkoinen juttu kuin olla voi. Yhden ihmisen näkemys kaikesta.Olisi kiva kuulla toisen osapuolen tarina.
Kun se toinen osapuoli osaa peitellä ja näytellä, että kukaan muu kuin piikittelyn kohde ei huomaa mitään.
Omaa anoppia kaikki ovat kehuneet maasta taivaaseen.
Mieskään ei uskonut, kun kerron kaikesta loan heitosta.
Sitten hänelle tuli herra Alzheimer kylään ja ei osannut enää peitellä tapojaan, niin tuli miehelle yllätyksenä, mitä olin kymmeninä vuosina kokenut.
Kun herra A oli pitempään kylässä, niin anoppi ei enää muistanut, että minä olin se kiusattava otus.😅
Saatiin esim vaunut ja vaatteita ym. Toinen isovanhempi on tehnyt ruokaa, siivonnut ja ollut vauvan kanssa, että olen saanut käydä suihkussa tai tehdä jotain muuta tarpeellista. Mielellään auttoivat kaikessa.
Mitään isompaa hoitoapua ei pyydetty että oltaisiin miehen kanssa kahdestaan mihinkään menty, ei ollut ajankohtaista vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain apua äidiltä kun olin kipeenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Nyt kun lapset isompia ottavat kerran kaks vuoteen yökylään mutta eivät itse koskaan käy meillä. Eivät pidä minusta niin tekevät näin. Mies käy lasten kanssa jonkin verran heillä mutta hänkin alkanut väsyä heidän juttuihin. Minä luovutin pari vuotta sitten enkä enää mene haukuttavaksi heille.
Minun äitini ei vauva aikaan auttanut yhtään, hänellä oli asiasta ilmeisesti joku ikäkriisi, mummoksi ei saanut sanoa. Nykyään saa ja käy kylässäkin kerran tai kaksi vuodessa.
Nyt alkaa kolmas vuosi ettei olla miehen kanssa käyty kahdestaan missään.
Ei millään tapaa kun ei ole heidän homma.
Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini auttoi tosi vähän ja harvoin (isäni kuoli ensimmäisen lapseni ollessa alle vuoden). Tänä päivänä lapseni ovat paljon läheisempiä isänsä vanhempien kanssa.
Ei mitenkään. Vauva-ajan pyhitimme niin,ettei ollut tarvetta käydä missään ilman vauvaa. Vauvalla oli koliikki,mutta psykoosin partaalla vailla unta hoidin itse lapseni vaikka isovanhemmat tarjosivat apua. Maitoakaan ei tullut tarpeeksi,mutta hampaat irvessä imetin,koska niin hyvä äiti tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Kylässä kävivät muutaman kerran.
Ei mitenkään. Rahaa saatiin jonkun verran, siis synttärinä ja jouluna. Olisi saatu ilman vauvaakin eli ei varmaan lasketa tähän.
Mikähän yhden lapsen äideissä vikana? Ihan on lapsi synnytetty ja kasvatettu. Vai vihataanko täällä ainoita lapsiakin? Ei voi ymmärtää.
-Ostivat vauvalle paljon tavaroita/antoivat rahaa vauvan hankintoihin omasta tahdostaan.
-Lapsivuodeaikana kävivät meille kaupassa, apteekissa tms, missä nyt tarvitsikaan (mies töissä, eikä tuon koronankaan takia viitsinyt kauheasti liikkua)
-Tarjoavat viikottain apua ja aina pyytäessä järjestyy. Vauva tosiaan kyllä vielä niin pieni, että apu on tällä hetkellä lähinnä sitä, että isovanhemmat tulee meille kotiin katsomaan vauvaa niin saan kotitöitä tehtyä rauhassa tai ihan vain hengähtää.
-Isovanhemmille voi myös mennä kylään milloin vain ja aina saa ruuat valmiiksi nenän eteen.
Mitään apuja ei ole saatu, valitettavasti edes sitä henkistä tukea. Mutta hyvin on pärjätty ja itse, jos vaan voin, tulen antamaan omille lapsille tukea monella tasolla.
Omilta vanhemmiltani apu oli lähinnä taloudellista, eli antoivat ihan rahaa ja kylään tullessaan toivat vaippoja tai ruokakassin. Etenkin äitini soitteli paljon, mitä arvostin pitkinä päivinä yksin vauvan kanssa.
Mieheni äiti halusi kovasti auttaa, mutta en pyynnöistä huolimatta halunnut antaa vauvaa hänelle hoitoon niin pienenä. Hössötti paljon minun voinnistani ja kyseli tekeekö mieheni nyt tarpeeksi perheensä eteen (taustalla omat traumansa huonosta avioliitosta mieheni isän kanssa). Nyt kun lapsi on isompi niin on kyllä mummina korvaamaton apu. Lapsi kyläilee usein anopin luona ja on ovat todella tärkeitä toisilleen.
Tämä. Totta joka sana! Oma apu on paras apu.