Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
en muista. olin niin pieni silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, sillä kun synnyin, niin kaikki isovanhemmat oli jo kuolleet
Äitini tuli joskus hoitamaan poikaa kun vaimo oli kipeä ja minä töissä.
Appivanhemmat asuivat kauempana mutta hekin tulivat joskus sellaisissa tapauksissa.
Appivanhemmat hoiti kanssa kerran poikaamme kun olimme matkoilla muutaman päivän.
Muuten se on ollut sellaista vapaamuotoista seurustelua.
Miehen äiti ei juurikaan mitenkään - kerran pyysin häntä lapsenvahdiksi kun sanoin, että meillä ei ollut kuukausiin ollut kahdenkeskistä aikaa - tähän hän kommentoi, että ei ollut hänelläkään kun lapset olivat pieniä. Tuon kommentin jälkeen en kysynyt enää. Oma äiti oli jo iäkäs kun lapseni oli pieni, mutta saatoin silti viedä hänet muutamaksi tunniksi hoitoon, kun itse hoidin asioita kaupungilla. Äiti samoin osteli milloin mitäkin vaatetta ja lelua. Anoppi toi ekana jouluna pienen nallen ja teki siitäkin numeron....
Osti esimerkiksi vauvanvaunut ja kaikkea muuta tarvittavaa. Olisimme ne itsekin pystyneet hankkimaan, mutta hän halusi niin, kun oli toisellekin lapsenlapselle hankkinut tarvikkeita.
Ns. lapsivuodeaikana eli synnytyksen jälkeen äitini tuli meille arkipäiviksi ja meni kotiinsa viikonlopuiksi. Teki tätä varmaan kuukauden verran. Minusta se oli ihanaa. Kätilö-terveydenhoitaja ammatiltaan ja juuri eläkkeelle jäänyt. Mies oli myös isyyslomalla. Meitä oli kolme hoitamassa vauvaa ja kotia. Itse olin keisarileikkauksen jälkeen hiukan vähemmässä hapessa jonkun aikaa. Äitini on myös halunnut luoda lapseen läheisen suhteen ja he ovatkin olleet kuin paita ja peppu aina. Olemme joutuneet kieltäytymään useasti hoitoavusta, että miehenikin ehtii ja hän myös haluaa olla lapsen kanssa.
Olen kiitollinen äidilleni siitä tuesta ja turvasta ja vaikka tästä onkin jo aikaa, niin muistin taas yksi päivä kiittää häntä korvaamattomasta läsnäolosta vauva-aikana. Meillä ei koettu minkäänlaista väsymystä kun saimme levätä tarpeeksi ja vauva alkoikin nukkua jo kolmikuisena täydet yöunet. Kiitos äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yleensä mitenkään. Kummatkaan. Näkyy pari kertaa vuodessa ja käyvät kylässä samalla tavalla kuin mikä tahansa tuttavaperhe. Joskus pummaavat rahaa lainaan.
Kummatkaan isovanhemmat ei ole auttaneet koskaan mitenkään. Heitä ei vaan kiinnosta. Eivät osta rsim synttäri/joululahjoja eivätkä edes onnittele synttäreinä tekstarilla tai kortilla. Eivät halua käydä, eivät soittele, elävät kuin lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Tää on yllättävän yleistä nykyään. Asia on vaan viimeisen päälle tabu eikä kukaan kehtaa omalla naamalla kertoa tästä, sillä usein syy vieritetään aikuisen lapsen niskan ja ajatellaan että lapsi on ”tehnyt jotain” josta syystä isovanhemmat ei halua olla tekemisissä. Tästä ei ainakaan meillä ole kyse vaan ihan isovanhemmat itse sanoi että heitä ei kiinnosta. Yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempani antoivat puolet lapseni geeneistä!
Nämä ketjut ovat aina ihan hirveitä, täynnä katkeria pikkusieluisia vanhempia! Koettakaa nyt jo tajuta, että kellään muulla ei ole _mitään_ velvollisuutta osallistua lasten hoitoon kuin vanhemmilla. Pahimpia nuo, jotka ruikuttavat kuinka ERI MAASSA asuvat isovanhemmat eivät auta ja höösää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut ovat aina ihan hirveitä, täynnä katkeria pikkusieluisia vanhempia! Koettakaa nyt jo tajuta, että kellään muulla ei ole _mitään_ velvollisuutta osallistua lasten hoitoon kuin vanhemmilla. Pahimpia nuo, jotka ruikuttavat kuinka ERI MAASSA asuvat isovanhemmat eivät auta ja höösää!
Ei tietenkään ole velvoitetta auttaa. Ei kukaan sellaista väitä. Mulla on niin sysipaskat huonot vanhemmat että tiesin jo etukäteen että niistä ei tule olemaan mitään apua, ovat vaan riesa ja taakka ja kuorma ja rasite. Ja kas, olin oikeassa!
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut ovat aina ihan hirveitä, täynnä katkeria pikkusieluisia vanhempia! Koettakaa nyt jo tajuta, että kellään muulla ei ole _mitään_ velvollisuutta osallistua lasten hoitoon kuin vanhemmilla. Pahimpia nuo, jotka ruikuttavat kuinka ERI MAASSA asuvat isovanhemmat eivät auta ja höösää!
Kiitos piikistäsi!
Et varmaan huomannut, että vastasin viestille, missä puhuttiin, että isovanhemmat ihmettelevät että lapsenlapset eivät halua olla heidän kanssa, vaikka isovanhemmat itse ei viitsi luoda suhdetta. En puhunut auttamisesta eikä höösäämisestä.
Meidän tapauksessa eri maa on alle 100 km ajomatka. Eli heillä on helpompa ajaa meillepäin, kuin lapsiperheellä sinnepäin. He ovat vuoden sisällä käyneet tasan 2 kertaa. Vaikka jo kuukaudessa käyvät monta kerta toisia lapsenlapsia hoidamassa (ajomatka sinnekin noin 60 km) ja ainakin 6 kertaa ulkomaanmatkoilla. Eli eivät ole ikäihmisiä.
Mutta jos lapsenlapsien ikähaarukka on 7kk - 16v, niin ilmeisesti nuorimmat eivät kiinnosta enää.
Kyllä, olen katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kumpikin nelikymppisten vanhempien lapsia. Kun saimme lapsia, omat vanhemmat olivat jo iäkkäitä ja meille riitti hyvin se, että he viettivät aikaa lasten kanssa - ottivat syliin ja kertoilivat lapsille menneistä ajoista.
Ei mitenkään! Ei kiinnostanut. Oma itsekkyys paistoi kilometrin päähän. Esim. synttärit ym jäi välistä, kun oli tärkeämpää tekemistä (kampaamo, golf, jne...)
Rusinat pullasta kerran vuodessa käydessä, silloinkin arvosteleva tyyli läsnä.
Nyt ihmettelevät kun lapsenlapsi ei pidä yhteyttä! Miksi pitäisi, lähes tuntemattomaan ihmiseen, joka ITSE ei halunnut luoda lämmintä välittävää suhdetta lapseen (lapsen tehtäväkö se olisi ollut, eikö AIKUINEN sitä tee)?!!! Että terveisiä p-rseestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! "Sitä saa mitä tilaa", vai mitenkäs se nyt menikään.....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Toisella puolella lapsenlapsia on noin 100, joten ei resurssit riitäneet auttamiseen. Toisella puolella uusi puoliso vei omien lastenlasten puolelle, se oli vähän surkea juttu.
4 lasta ollaan saatu ja esim päiväkodista ei ole koskaan kukaan muu kuin minä tai isä hakenut. Isoja ikäeroja, että ollaan nyt se 20 vuotta eletty päiväkodin aikataulujen mukaan. Kyllä katson kateellisena tuttuja, joilla isovanhemmat pyörii nurkissa viikottain. Ja silti viitsivät valittaa kun ei tarpeeksi tueta. No, ollaan selvitty, ja ihan selväjärkisiä nuo lapsetkin.
Tästä luonnollinen jatkumo lienee se, että jos elän niin pitkälle että lapsenlapsia on, olen varsinainen maanvaiva ja pyörin jaloissa harvase päivä, lapset hermostuu ja kohta on välit poikki tai jotain. Toivottavasti ei kuitenkaan niin..
Toiset (lähellä asuvat) ei mitenkään. Miehen veljen samanikäistä tyttöä kyllä ottivat hoitoon ja jopa yöksi, kävivät puolesta kaupassa ym.
Toiset isovanhemmat asuvat kaukana, mutta hoitavat kyllä lasta silloin kun kyläillään niin saadaan hetki miehen kanssa omaa aikaa.
Paljon! Eikä pelkästään vauva-aikana, kuolemaansa asti olivat lastenlastensa tukena. Lapseni olivat heille (kummaltakin puolen) kaikki kaikessa. Auttoivat myös lapsia taloudellisesti huomattavilla summilla. Ja toisinpäin, lapseni pitivät huolta isovanhemmistaan heidän kuolemaansa asti. Siivosivat, huolehtivat lääkkeet ja käyttivät asioilla ja olivat vain seurana. Samoin minä, kun lapset olivat pieniä en ollut vain saamapuolella vaan kävin auttamassa isovanhempia.
Omat vanhemmat auttoivat rahallisesti, puolison vanhemmat eivät mitenkään.
Tyttärien lapsia hoitivat joskus viikkoksusia.
Lapsemme, kun syntyi niin anoppi ja appi(miehen vanhemmat) olivat jo haudassa ja omat vanhempani olivat lähempänä 80 ikävuotta kuin 70 vuotta.
Vanhemmiltani en ole pyytänyt apua koskaan sen takia, kun vanhemmillanai oli jo ikää sekä heillä on iso maalaistalo huolettavana ja asuvat yli n. 500 km:n päässä. Vanhempani ovat olleet ja ovat edelleen rakkaita isovanhempia lapsellemme. Ellei nyt avuksi voi sanoa sitä, että antoivat ja antavat tyttärellemme rahaa.
Äitiysvapaan aikana tavattiin useita kertoja vuodessa, jotta isovanhemmat saivat olla tyttäremme kanssa. Saivat vaunulenkittää, hoitaa/leikittää/pitää sylissä. Myöhemmin olemme käyneet 3-4 kertaa vuodessa isovanhemmilla (he eivät jaksa ikänsä puolesta tulla meille). Aina, kun menemme heille saavat touhuta tyttäremme kanssa. Laitoin sillä aikaa ruokaa, siivosin, tein pihatöitä yms.
Nykyisin tyttäremme on tokaluokkalainen ja mummolassa käydessämme pelaa pelejä mummon ja ukin kanssa sekä auttaa heitä minun kanssani. Ennen kouluikää soitimme usein yhdessä, että sai mummon ja ukin kanssa jutella. Koulun alkaessa sai oman puhelimen, jolla soittaa säännöllisesti mummolle ja ukille tai mummmo ja ukki soittaa tyttärelle.
Ei mitenkään,äitini asui kauempana, kävi töissä. Toiset isovanhemmat jo niin iäkkäitä etteivät jaksaneet.
Niin totta! Meillä sama juttu. Esikoinen oli puolvuotias, kun korona iski maailmaan. Eli isovanhemmat eivät nähneet häntä 1,5 vuotta (asutaan eri maissa). Siskoni on käynyt syksystä asti joka kuukausi avuksi. Hänelle ja esikoiselle on aika hyvä suhde.
Hiihtolomalla olimme miehen vanhemmilla ja he kysyivät, milloin nähdään taas. He sanoivat, että eivät voi tulla meille maaliskuussa, koska toinen viikonloppu on toinen lapsenlapsi hoidossa, sen jälkeen toinen ja sitten mennään reissuun. Ja haluavat myös kotona olla. Ok, fine, mutta älkää sitten ihmetelkää, että lapsi ei halua mennä kanssanne edes leikkipuistoon, syliin tulemisesta puhumattakaan. Mun vanhemmat myös aina sanovat, että lapset ovat mama's boy's. Jos ette viitsi vierailla ja luoda suhdetta lapsiin, niin oma valintanne.