Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
No tästä on tehty monia tutkimuksia joissa sanotaan että hyväosainen hyvään kotiin syntynyt on yleensä vähiten empaattinen ja eniten ylemmyydentuntoinen, koska harhaisesti luulee kaiken johtuvan siitä että on parempi ihminen. Ja samalla ajattelee että huonoon kotiin syntyneet (alkkikset, narsistit, mt-moniongelmaiset tms vanhrmmat omaava) on ihmisenä jotenkin huono ja itse syyllinen huonoon tilanteeseensa.
Se on täysin tuuria. Täysin sattumaa. Viaton vauva ei voi valita sitä mihin kotiin ja millaisille vanhemmille syntyy. Sen vauvan elämäntarina ja -polku on todella rajusti erilainen siitä riippuen mihin perheeseen sattuu tuurilla syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä juuri auttaneet pojan vauva-aikana. Kaikki isovanhemmat asuivat yli 500 km päässä, eli se toki suurin syy tälle. Mutta toisia isovanhempia ei vois vähempää kiinnostaa, ja toiset oli jo vähän huonokuntoisia. Pojan ollessa isompi jälkimmäiset kyllä ottivat mielellään luokseen, valitettavasti nyt ovat jo edesmenneitä. Ensinmainitut etääntyneet vielä lisää mikäli mahdollista.
Kyllä, olen katkera ja kateellinen ihmisille läheisistä (sukulaisista), jotka pyyteettömästi välittää ja auttaa. Harmittaa etenkin lapseni puolesta.
Isäni asuu kaukana, ja harvemmin päästään näkemään. Hän on kuitenkin läsnä etänäkin ja saa puhelimessakin lapsille hyvän mielen ja löytää rohkaisun sanat silloin kun niitä tarvitaan. Ehkä lapset kokevat, että heitä arvostetaan ja heidän tekemisistään ollaan kiinnostuneita. Hän on itse kokenut mm pienten lasten yksinhuoltajuuden, ja ymmärtää elämää. Hän tukee myös rahallisesti ja tasapuolisesti kaikkia lapsenlapsiaan, vaikka ei mikään kroisos olekaan. Rahalle hän ei aseta ehtoja vaan sanoo aina luottavasti, että tiedätte itse mitä eniten tarvitsette.
Appivanhempani tissuttelevat aamusta iltaan ja ryyppäävät illasta aamuun. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole nähnyt heitä selvinpäin kovin montaa kertaa, ja silloin ovat kiukkuisia kuin ampiaiset. Emme ole kysyneet lastenhoitoapua, sillä lapsia ei ole missään vaiheessa voinut jättää heidän kanssaan turvallisesti. Kun pienempi oli vielä päiväkodissa, lapset pyysivät yhdessä että nämä isovanhemmat eivät enää tulisi päiväkodin tai koulun juhliin "koska ne riitelee kaikkien kanssa". Nyt kouluikäiset lapset ovat itse sanoneet, että he eivät halua enää käymään näille isovanhemmille.
Mä ihmettelen näitä, jotka asuvat symbioosissa omien tai appivanhempien kanssa. Mua ainakin ahdistaisi, jos joka päivä olisi joku ulkopuolinen mukana perheen elämässä. Vähempikin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen näitä, jotka asuvat symbioosissa omien tai appivanhempien kanssa. Mua ainakin ahdistaisi, jos joka päivä olisi joku ulkopuolinen mukana perheen elämässä. Vähempikin riittää.
Mä tykkään, jod eivät sotke tai jos sotkevat, niin siivoavat jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin mummulla ja papalla melkein enemmän kuin kotona. Koen, että he ovat aika paljon kasvattanneet minua.
Vaikka itselläni on ollut isojakin erimielisyyksiä ja ongelmia vanhempieni kanssa, niin täytyy sanoa, että parempia isovanhempia ei vaan olisi voinut kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei millään lailla, asutaankin satojen kilometrien päässä. Joten alunperinkään en tietenkään odottanut mitään.
Senkun teki itselleen alusta asti selväksi, että meitä on kaksi vuorotyössä kayvää vanhempaa ja vuoropäiväkoti, niin ihmeesti se sitä tuskaa helpotti. Ei voi pettyä kun ei ole odotuksia, ja kun sen lapsen tekee, se elämä ja rytmi pyörii lapsen ympärillä. Ei ollut myöskään taloudellista apua, en edes sitä odottanut, enkä olisi edes halunnut että pienistä eläkkeistään kukaan ostelee mitään meille ihan hyvin tienaaville ihmisille..
Eniten nurinaa ja kitinää tuttavaperheissä on just nimenimaan ollut niillä joilla sitä tukea on ollut enemmän tai vähemmän, nää tuntemani äipät taantuu sinne taapero asteelle vaan valittamaan. Koskaan ei ole tarpeeksi tai sitten on liikaa... mutta koskaan ei ole hyvin. Joten siinäkin kohdalla olen todennut, että parempi tehdä itse, niin ei voi valittaa.
Meillä on nyt lapsi jo koulun aloittanut, hyvin pärjättiin silloin ja nytkin, kun sen asenteen vaan ottaa... Edelleen teen työkseni reissuhommaa ja mies kolmivuprotyötä, onneksi kuitenkin voi tehdä etänä, joka pelastaa paljon...
Mut vakavasti ottaen... onko vanhemmilla omaa tai yhteistä aikaa? Mitä se on?
Tiedän että olen kirjoittanut tämän jokseenkin provosoivasti. Mutta en vaan ymmärrä miksi viitsii käyttää energiaa negatiiviseen ajatteluun, kun sitä energiaa tarvitsee ihan muualla, sehän on selvä että vauva ja taaperoaika on rankkaa, se tuskin kelleen tulee yllärinä. Ja valittamalla mitkään asiat ei korjaannu.
Joka toinen lauantai kävimme isovanhemmilla kylässä, ja tuolloin pääsimme miehen kanssa yhdessä saunaan niin, että isovanhemmat katosivat sen aikaa vauvaa. Kävimme siis heillä saunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tyttö joka vk-loppu hoidossa joko mummilla ( miehen puolelta) tai papalla ( minun isäni) hoitivat vauvasta ala-asteelle asti, kunnes tyttö ei enää halunnut mennä kun tuli koulu ja kaverit kuvioihin. Sellaista ei taida nykypäivänä enää olla että isovanhemmat hoitaa joka vk-loppu. Melkein tuli riitaa aina että kuka saa tytön vk-lopuksi. Tänä päivänä valitettavasti molemmat isovanhemmat jo kuolleet. Tytärkin on jo 24 ja omillaan.
Mun ainokainen myös "karkasi" mummulaan yäksi heti kun silmä vältti :D Se vain oli lapsesta niiiiin mukavaa kun mummolaan sai aina jäädä yöksi. MEillä oli ihan samaa että jos lapsi ei itse havitellut mummolaan menoa, niin sitten mummo ja pappa havitteli lasta yöksi :D Tuo oli silloin kun heillä ei vielä ollut muita lapsenlapsia. Lisäksi sain lapseni parikymppisenä, jotan vanhempani olivat vielä hyvässä kunnossa ja työelämässäkin. Lapseni oli selkeästi elämän mielekäs sisältö isovanhemmille, ja toisinpäin. Ei olisi tullut mieleenkään sitä kieltää.
Olivat aina auttamassa kun pyydettiin. Ja usein pyydettiinkin. Mutta eivät kyllä tuppautuneet tulemaan ilman kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksakko tenavilles ruokaa tehdä jos on noin raskasta?
Toisilta isovanhemmilta ei mitään apua, ilkeilyä ja kiusaamista lasten kustannuksella. Lapsia opettivat olemaan tottelematta vanhempiaan. Toiset isovanhemmat vanhoja ja huonokuntoisia mutta auttoivat sen mitä jaksoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei millään lailla, asutaankin satojen kilometrien päässä. Joten alunperinkään en tietenkään odottanut mitään.
Senkun teki itselleen alusta asti selväksi, että meitä on kaksi vuorotyössä kayvää vanhempaa ja vuoropäiväkoti, niin ihmeesti se sitä tuskaa helpotti. Ei voi pettyä kun ei ole odotuksia, ja kun sen lapsen tekee, se elämä ja rytmi pyörii lapsen ympärillä. Ei ollut myöskään taloudellista apua, en edes sitä odottanut, enkä olisi edes halunnut että pienistä eläkkeistään kukaan ostelee mitään meille ihan hyvin tienaaville ihmisille..Eniten nurinaa ja kitinää tuttavaperheissä on just nimenimaan ollut niillä joilla sitä tukea on ollut enemmän tai vähemmän, nää tuntemani äipät taantuu sinne taapero asteelle vaan valittamaan. Koskaan ei ole tarpeeksi tai sitten on liikaa... mutta koskaan ei ole hyvin. Joten siinäkin kohdalla olen todennut, että parempi tehdä itse, niin ei voi valittaa.
Meillä on nyt lapsi jo koulun aloittanut, hyvin pärjättiin silloin ja nytkin, kun sen asenteen vaan ottaa... Edelleen teen työkseni reissuhommaa ja mies kolmivuprotyötä, onneksi kuitenkin voi tehdä etänä, joka pelastaa paljon...
Mut vakavasti ottaen... onko vanhemmilla omaa tai yhteistä aikaa? Mitä se on?
Tiedän että olen kirjoittanut tämän jokseenkin provosoivasti. Mutta en vaan ymmärrä miksi viitsii käyttää energiaa negatiiviseen ajatteluun, kun sitä energiaa tarvitsee ihan muualla, sehän on selvä että vauva ja taaperoaika on rankkaa, se tuskin kelleen tulee yllärinä. Ja valittamalla mitkään asiat ei korjaannu.
Taas näitä yhden lapsen äitejä pätemässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei millään lailla, asutaankin satojen kilometrien päässä. Joten alunperinkään en tietenkään odottanut mitään.
Senkun teki itselleen alusta asti selväksi, että meitä on kaksi vuorotyössä kayvää vanhempaa ja vuoropäiväkoti, niin ihmeesti se sitä tuskaa helpotti. Ei voi pettyä kun ei ole odotuksia, ja kun sen lapsen tekee, se elämä ja rytmi pyörii lapsen ympärillä. Ei ollut myöskään taloudellista apua, en edes sitä odottanut, enkä olisi edes halunnut että pienistä eläkkeistään kukaan ostelee mitään meille ihan hyvin tienaaville ihmisille..Eniten nurinaa ja kitinää tuttavaperheissä on just nimenimaan ollut niillä joilla sitä tukea on ollut enemmän tai vähemmän, nää tuntemani äipät taantuu sinne taapero asteelle vaan valittamaan. Koskaan ei ole tarpeeksi tai sitten on liikaa... mutta koskaan ei ole hyvin. Joten siinäkin kohdalla olen todennut, että parempi tehdä itse, niin ei voi valittaa.
Meillä on nyt lapsi jo koulun aloittanut, hyvin pärjättiin silloin ja nytkin, kun sen asenteen vaan ottaa... Edelleen teen työkseni reissuhommaa ja mies kolmivuprotyötä, onneksi kuitenkin voi tehdä etänä, joka pelastaa paljon...
Mut vakavasti ottaen... onko vanhemmilla omaa tai yhteistä aikaa? Mitä se on?
Tiedän että olen kirjoittanut tämän jokseenkin provosoivasti. Mutta en vaan ymmärrä miksi viitsii käyttää energiaa negatiiviseen ajatteluun, kun sitä energiaa tarvitsee ihan muualla, sehän on selvä että vauva ja taaperoaika on rankkaa, se tuskin kelleen tulee yllärinä. Ja valittamalla mitkään asiat ei korjaannu.
Taas näitä yhden lapsen äitejä pätemässä...
Sekin on useimmiten oma valinta, montako lasta tulee. Omia voimavaroja kannattaa miettiä ennen kun ryhtyy hommiin. Ei niin että "mutta kun mä haluan!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei millään lailla, asutaankin satojen kilometrien päässä. Joten alunperinkään en tietenkään odottanut mitään.
Senkun teki itselleen alusta asti selväksi, että meitä on kaksi vuorotyössä kayvää vanhempaa ja vuoropäiväkoti, niin ihmeesti se sitä tuskaa helpotti. Ei voi pettyä kun ei ole odotuksia, ja kun sen lapsen tekee, se elämä ja rytmi pyörii lapsen ympärillä. Ei ollut myöskään taloudellista apua, en edes sitä odottanut, enkä olisi edes halunnut että pienistä eläkkeistään kukaan ostelee mitään meille ihan hyvin tienaaville ihmisille..Eniten nurinaa ja kitinää tuttavaperheissä on just nimenimaan ollut niillä joilla sitä tukea on ollut enemmän tai vähemmän, nää tuntemani äipät taantuu sinne taapero asteelle vaan valittamaan. Koskaan ei ole tarpeeksi tai sitten on liikaa... mutta koskaan ei ole hyvin. Joten siinäkin kohdalla olen todennut, että parempi tehdä itse, niin ei voi valittaa.
Meillä on nyt lapsi jo koulun aloittanut, hyvin pärjättiin silloin ja nytkin, kun sen asenteen vaan ottaa... Edelleen teen työkseni reissuhommaa ja mies kolmivuprotyötä, onneksi kuitenkin voi tehdä etänä, joka pelastaa paljon...
Mut vakavasti ottaen... onko vanhemmilla omaa tai yhteistä aikaa? Mitä se on?
Tiedän että olen kirjoittanut tämän jokseenkin provosoivasti. Mutta en vaan ymmärrä miksi viitsii käyttää energiaa negatiiviseen ajatteluun, kun sitä energiaa tarvitsee ihan muualla, sehän on selvä että vauva ja taaperoaika on rankkaa, se tuskin kelleen tulee yllärinä. Ja valittamalla mitkään asiat ei korjaannu.
Taas näitä yhden lapsen äitejä pätemässä...
Sekin on useimmiten oma valinta, montako lasta tulee. Omia voimavaroja kannattaa miettiä ennen kun ryhtyy hommiin. Ei niin että "mutta kun mä haluan!".
Sekin on usein tyhmyyttä tehdä vain se yksi primpsessa. Nyt meillä on pääministerinä taas yksi tällainen elämästä vieraantunut idiootin äidin kasvatuksen tulos.
Niin... vain pääministeriksi päätynyt, raukka. Voi sitä lapsella huonompikin polku olla, vaikka et poliittisesti häntä kannatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin... vain pääministeriksi päätynyt, raukka. Voi sitä lapsella huonompikin polku olla, vaikka et poliittisesti häntä kannatakaan.
Ja hirveää tuhoa aiheuttaa kun on huonosti kasvatettu maailman keskipisteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva palstat ovat vanhusten ja vanhempien vihaajia ja se näköjään sallitaan.
Sehän riippuu niin monesta asiasta, esim. välimatkasta, kuinka paljon isovanhemmat voivat olla lastenlasten kanssa. Jotkut eivät edes salli, että heidän lapsiaan joku muu hoitaa/kasvattaa, kuin he itse.
Jos haluatte enemmän huomiota ja apua isovanhemmilta, niin sanokaa se ystävällisesti heille.
Turhaa kitinää täällä siitä kirjoitella.
Ja se, että vihaan anoppiani ei johdu hänen iästään. Hän on inhottava ilkeä ihminen, joka tekee läheistensä elämästä helvetin ja nauttii jokaisesta sekunnista. Joskus kuvittelin, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen, mutta anopin tapaamisen jälkeen tämä harha on karissut ajatuksista.
Mä en koskaan jaksa ottaa tälläistä vuodatusta tosissaan, niin mustavalkoinen juttu kuin olla voi. Yhden ihmisen näkemys kaikesta.Olisi kiva kuulla toisen osapuolen tarina.
Miksi räjäyttää noin ihmiselle joka vain kertoi omasta kokemuksestaan? Eihän hän missään kohtaa sanonut että etäiset isovanhemmat olisi jotenkin lasten syy. Oli onnellinen omasta tilanteestaan ja myötätuntoinen niitä kohtaan joilla on asiat menneet toisella tavalla.
Eiköhän tähän ketjuun mahdu monenlaisia tarinoita, hyviä ja surullisia.