Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Minun anoppi ja appiukklo olivat mahtavia. Tyttö meni päiväkotiin 9,5kk, heti korvatulehduskierre. Isovanhemmat hoitivat kaikki sairaudet kunnes tyttö 3-luokkalaisena jäi pikkuflunssassa yksin kotiin tai ainakin osaksi päivää.
Kesälomalla olivat mökillä tai meillä tytön kanssa, ei tarvinnut jakaa miehen kanssa lomia, joten saatiin perheenä viettää 4viikkoa yhdessä lomaa.
Olen ikuisesti kiitollinen heille, ei tarvinnut juuri koskaan olla pois töistä. Jos kuume tytöllä oli 39-40, nin silloin jäin itse kotiin, jotta sain vietyä tarvittaessa lääkäriin.
Talo kyllä oli leikeistä sekasin, joka joskus otti päähän, mutta leikit isovanhempien kamssa olivat olleet kivoja ja hyvä hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ”autettiin” tunkemalla kutsumatta kylään, tuomalla ruokaa jota ei pyydetty ja josta olisi pitänyt kiitellä loputtomiin ja jonka syömistä kytättiin, neuvomalla koko ajan, kysymällä ja tivaamalla kaikkeen mahdolliseen tekemiseen perusteluja, kantamalla roinaa ja krääsää ja kyttäämällä mihin ne on pantu, koko ajan haukkumalla ja juoruilemalla selän takana.
Ja uupumalla kun joutui kaiken tämän avun antamaan. Huoh.
Minun äitini oli mukana aivan alusta asti täysillä. Ihan vauva-aikana kävi joka viikonloppu kävelemässä vaunujen kanssa la ja su noin 2-2,5 tuntia, usein myös arki-iltoina, koska kesävauva. Jo kaksikuukautisesta on pitänyt säännöllisesti lasta yöhoidossa (en pystynyt imettämään). Vauva yöhoidossa noin joka toinen viikko, vuoden vanhasta ollut koko vkl. hoidossa. Lapsellani on todella kiinteä suhde äitiini, koska ovat kasvattaneet suhdettaa aivan pienestä asti. Voin todella luottavaisesti jättää lapseni mummon luo, kaikki hoituu siellä samalla tavoin kuin kotonakin hommat hoidetaan. Ja lapsen kanssa leikitään, luetaan, askarellaan, leivotaan, ulkoillaan. Ja mikä parasta, tilanne on win-win, sekä minulle että mummolle. Voin sanoa, että ilman tätä apua en olisi välttämättä jaksanut. Apu oli korvaamatona ja se jatkuu edelleen lapsen ollessa nyt vajaa 3 vuotta.
Ei ole apua näkyny. Toiset isovanhemmat asuvat 100 metrin päässä. Paappa saattaa joskus hiihtää tai potkukelkkailla isompien lasten kanssa, tai jotain pientä hetken touhuta. Mummo lukee kirjoja, kun käydään kylässä.
Toiset isovanhemmat asuvat toisella puolella Suomea. Nähdään vain pari kertaa vuodessa kun käymme kylässä. Silloin lähinnä näpsivät kuvia eikä paljo muu kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen vanhaan ollut mitään apuja lastenhoidossa. Jos isovanhemmat ovat itsekin tottuneet siihen, että on vaan selviydyttävä lastenhoidon kanssa yksin, niin eivät osaa tarjota apua. Aika monilla perheillä ei ole lähellä ainuttakaan isovanhempaa vaan ovat satojen kilometrien päässä. Konkreettista lastenhoitoapua ei niin ollen ole saatavilla. Jokainen tehköön lapset tietäen, että itse on hoidettava ja järjestettävä hoitamiset. Itse en edes kuvittele, että jos/ kun saan lapsia turvaudun isovanhempien apuun.
Välillä mietin mistä tämä vihamielinen asenne kumpuaa. "Ennen vanhaa" oli myös ihan tavallista jättää vauva kehtoon huutamaan tai sitoa taapero pöydänjalkaan kiinni, kun äiti lähti navettaan. Kannattaa siis miettiä mihin vertaa nykyelämää. Nykyiset isovanhemmat ovan syntyneet 1960-luvulla eivät 1800-luvulla.
Etkö huomaa omaa vihamielistä asennettasi? Siitä juuri on kyse sinunkin kohdalla. Sinun mielestä pitää ja on pakko isovanhempien hoitaa lastenlapsiaan. Siitä tuo viestisi kertoo.
Nykyisovanhemmat eivät ole suinkaan 60- luvulla syntyneitä. Heitäkin on jos tehneet lapset nuorina. Katselin ympärilleni ja isovanhemmat ovat syntyneitä alkaen 30- luvulta. Paljon 40- luvulla ja 50- luvulla syntyneitä. Lapset tehdään ja saadaan nykyään yli kolmekymppisenä ja sen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, koska en halunnut kumpiakaan isovanhempia sekaantumaan elämäämme. Iäkkäitä kun olivat, joten oikeaa apua ei olisi ollut.
Ja tyytyväinen olen ratkaisuun. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Saimme elää rauhassa, toisin kuin siskoni, joka lastensa ollessa pieniä halusi apua jatkuvasti. Sai sitten myös ne lieveilmiöt eli heidän elämäänsä sekaantumisen
Asuivat sen verran kaukana (500 km), että eivät käytännössä voineet kovin paljon auttaa vaikka halua olisikin ollut. Lasten vähän kasvettua ottivat mielellään muutamaksi päiväksi kesällä kyläilemään. Rahallista tai materiaalista apua ei ollut mahdollista antaa. Nyt lapset ovat jo teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus hoitivat pari tuntia, siis ehkä muutaman kerran vauva-aikana. Viihdyttivät vauvaa ja pitivät sylissä kun olivat kylässä, joskus saatoin nukkua esim pikku päikkärit kun äitini hoisi vauvaa tai tehdä kotitöitä rauhassa. Jos oltiin kylässä isovanhemmilla niin saattoivat katsoa sen aikaa, että päästiin miehen kanssa esim saunaan. Nähtiin isovanhempia max kerran viikossa. Ihan sopivasti, en odottanutkaan että työssäkäyvät isovanhemmat olisivat joku vauvanhoitopalvelu. Nyt kun lapset on isompia ja nukkuvat yönsä ym., ovat ehkä kerran kuussa-parissa mummolassa yökylässä ja joskus mummot/papat on hoitaneet jokusen päivän, kun ollaan oltu töissä ja he lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen vanhaan ollut mitään apuja lastenhoidossa. Jos isovanhemmat ovat itsekin tottuneet siihen, että on vaan selviydyttävä lastenhoidon kanssa yksin, niin eivät osaa tarjota apua. Aika monilla perheillä ei ole lähellä ainuttakaan isovanhempaa vaan ovat satojen kilometrien päässä. Konkreettista lastenhoitoapua ei niin ollen ole saatavilla. Jokainen tehköön lapset tietäen, että itse on hoidettava ja järjestettävä hoitamiset. Itse en edes kuvittele, että jos/ kun saan lapsia turvaudun isovanhempien apuun.
Välillä mietin mistä tämä vihamielinen asenne kumpuaa. "Ennen vanhaa" oli myös ihan tavallista jättää vauva kehtoon huutamaan tai sitoa taapero pöydänjalkaan kiinni, kun äiti lähti navettaan. Kannattaa siis miettiä mihin vertaa nykyelämää. Nykyiset isovanhemmat ovan syntyneet 1960-luvulla eivät 1800-luvulla.
Etkö huomaa omaa vihamielistä asennettasi? Siitä juuri on kyse sinunkin kohdalla. Sinun mielestä pitää ja on pakko isovanhempien hoitaa lastenlapsiaan. Siitä tuo viestisi kertoo.
Nykyisovanhemmat eivät ole suinkaan 60- luvulla syntyneitä. Heitäkin on jos tehneet lapset nuorina. Katselin ympärilleni ja isovanhemmat ovat syntyneitä alkaen 30- luvulta. Paljon 40- luvulla ja 50- luvulla syntyneitä. Lapset tehdään ja saadaan nykyään yli kolmekymppisenä ja sen yli.
Mitä minun lähipiirissä (korkeakoulutettuja) on vauvojen isovanhempia, niin suurin osa on kyllä 50-60-luvuilla syntyneitä. 30-luvulla syntynyt on kyllä vanha vauvan isovanhemmaksi, mahdollista kyllä mutta harvinaista. Vaikka nykyään lapsia tehdään vanhempana niin kyllä niistä 30-luvulla syntyneistä suurin osa on saanut lapsena jo reippaasti alle nelikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen vanhaan ollut mitään apuja lastenhoidossa. Jos isovanhemmat ovat itsekin tottuneet siihen, että on vaan selviydyttävä lastenhoidon kanssa yksin, niin eivät osaa tarjota apua. Aika monilla perheillä ei ole lähellä ainuttakaan isovanhempaa vaan ovat satojen kilometrien päässä. Konkreettista lastenhoitoapua ei niin ollen ole saatavilla. Jokainen tehköön lapset tietäen, että itse on hoidettava ja järjestettävä hoitamiset. Itse en edes kuvittele, että jos/ kun saan lapsia turvaudun isovanhempien apuun.
Välillä mietin mistä tämä vihamielinen asenne kumpuaa. "Ennen vanhaa" oli myös ihan tavallista jättää vauva kehtoon huutamaan tai sitoa taapero pöydänjalkaan kiinni, kun äiti lähti navettaan. Kannattaa siis miettiä mihin vertaa nykyelämää. Nykyiset isovanhemmat ovan syntyneet 1960-luvulla eivät 1800-luvulla.
Etkö huomaa omaa vihamielistä asennettasi? Siitä juuri on kyse sinunkin kohdalla. Sinun mielestä pitää ja on pakko isovanhempien hoitaa lastenlapsiaan. Siitä tuo viestisi kertoo.
Nykyisovanhemmat eivät ole suinkaan 60- luvulla syntyneitä. Heitäkin on jos tehneet lapset nuorina. Katselin ympärilleni ja isovanhemmat ovat syntyneitä alkaen 30- luvulta. Paljon 40- luvulla ja 50- luvulla syntyneitä. Lapset tehdään ja saadaan nykyään yli kolmekymppisenä ja sen yli.Mitä minun lähipiirissä (korkeakoulutettuja) on vauvojen isovanhempia, niin suurin osa on kyllä 50-60-luvuilla syntyneitä. 30-luvulla syntynyt on kyllä vanha vauvan isovanhemmaksi, mahdollista kyllä mutta harvinaista. Vaikka nykyään lapsia tehdään vanhempana niin kyllä niistä 30-luvulla syntyneistä suurin osa on saanut lapsena jo reippaasti alle nelikymppisinä.
Tiedän yhden,joka on syntynyt 30- luvulla. Hän oli yli 70- vuotias kun tuli mummoksi. Sai itse kaksi lasta liki nelikymppisenä ja hänen lapsensa ovat korkeastikoulutettuja joten perheet perustettiin vasta n 35v tai sen jälkeen. Toinen sai kolme lasta ja toinen yhden kun oli 43v. Iäkäs isoäiti on erittäin vireä ja asuu ok- talossa yksin nyt 90- vuotiaana. Hänkin on kouluttautunut nuorempana ja on leski nyt.
Lasten saanti ja perheen perustaminen myöhemmin on aika yleistä joten tosiaan noita 50- ja 40- luvun isovanhempia on paljon.
Minulla oli itselläni suuriakin ongelmia äitini kanssa. Mutta mummina hän oli maailman paras ja aina valmis auttamaan. Kiitos äiti. Lapseni rakasti mummiaan eikä olisi tullut mieleenikään pilata heidän hyvää suhdettaan valittelemalla, että äiti ei ollut kiva minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti auttaneet paljon, hankinnoissa, vuosittain haluavat ostaa esim. haalarit ja talvikengät lapsille. Lähes aina järjestyy hoitopaikka heiltä ja järjestynyt myös kun olivat lapset vauvoja. Emme ”turhan” takia tosin koskaan pyytäneet lasten hoidossa apua, lähinnä jos oli joku meno minne lasta/vauvaa ei pysty ottaa mukaan tai jos vaikka vuosipäivän kunniaksi mentiin miehen kanssa syömään.
Oma äitini siivoili ja teki ruokaa valmiiksi, kun oltiin laitoksella. Oli kyllä ihana tulla siistiin kotiin, kun loppuajat olin itse kipeänä, niin en jaksanut kotia laittaa erityisemmin. Vanhenpani kävivät myöhemmin auttelemassa, milloin lumitöissä, milloin olivat hetken vauvan kanssa, että sain käydä asioilla tms.
Lapsi oli helppo vauvana, enkä kokenut vauva-aikaa raskaana tai kärsinyt univelasta, joten tuollainen arkinen apu oli oikein yllin kyllin meille. Appivanhemmat asuvat kaukana, mutta kyläilimme ennen koronaa melko ahkerasti puolin ja toisin. Molemmilta isovanhemmilta vauva sai vaatteita ja muita lahjoja, toivottuja ja mieleisiä. Ihana on ollut katsoa, millainen lämmin suhde on kehittynyt lapsen ja isovanhempien välille, olen kiitollinen turvaverkostamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksa aina ihmetellä tätä asiaa, mutta siis asiaan isovanhempien ei ole mikään pakko auttaa jos eivät sitä itse halua, itse tykkään matkustaa ja olen aktiiviliiikkuja minulla on paljon harrastuksia olen vielä työelämässä 100% tunneilla, vauvan hoito vapaa ajallani ei ole asia mikä tulisi heti mieleeni vapaa ajallani?! Onneksi minulla ei ole vielä lapsenlapsia huomaan ajattelevani useasti.
Olen jo keski-ikäinen. Sain lapsen joskus nuorena, kun jaksoin. Kummatkin isovanhemmat hoitivat mielellään ja joskus joku kaverikin.
Olivat kaukana ja käytännössä eivät osallistuneet eivätkä voineetkaan millään muotoa osallistua käytännön lastenhoitoon. Vaatteita ja rahallista apua eri hankintoihin kyllä!
-Vanhempi lapsista oli ensimmäistä kertaa muualla yötä rippikoululeirillä eli 100-omilla mentiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen vanhaan ollut mitään apuja lastenhoidossa. Jos isovanhemmat ovat itsekin tottuneet siihen, että on vaan selviydyttävä lastenhoidon kanssa yksin, niin eivät osaa tarjota apua. Aika monilla perheillä ei ole lähellä ainuttakaan isovanhempaa vaan ovat satojen kilometrien päässä. Konkreettista lastenhoitoapua ei niin ollen ole saatavilla. Jokainen tehköön lapset tietäen, että itse on hoidettava ja järjestettävä hoitamiset. Itse en edes kuvittele, että jos/ kun saan lapsia turvaudun isovanhempien apuun.
Välillä mietin mistä tämä vihamielinen asenne kumpuaa. "Ennen vanhaa" oli myös ihan tavallista jättää vauva kehtoon huutamaan tai sitoa taapero pöydänjalkaan kiinni, kun äiti lähti navettaan. Kannattaa siis miettiä mihin vertaa nykyelämää. Nykyiset isovanhemmat ovan syntyneet 1960-luvulla eivät 1800-luvulla.
Etkö huomaa omaa vihamielistä asennettasi? Siitä juuri on kyse sinunkin kohdalla. Sinun mielestä pitää ja on pakko isovanhempien hoitaa lastenlapsiaan. Siitä tuo viestisi kertoo.
Nykyisovanhemmat eivät ole suinkaan 60- luvulla syntyneitä. Heitäkin on jos tehneet lapset nuorina. Katselin ympärilleni ja isovanhemmat ovat syntyneitä alkaen 30- luvulta. Paljon 40- luvulla ja 50- luvulla syntyneitä. Lapset tehdään ja saadaan nykyään yli kolmekymppisenä ja sen yli.Mitä minun lähipiirissä (korkeakoulutettuja) on vauvojen isovanhempia, niin suurin osa on kyllä 50-60-luvuilla syntyneitä. 30-luvulla syntynyt on kyllä vanha vauvan isovanhemmaksi, mahdollista kyllä mutta harvinaista. Vaikka nykyään lapsia tehdään vanhempana niin kyllä niistä 30-luvulla syntyneistä suurin osa on saanut lapsena jo reippaasti alle nelikymppisinä.
Tiedän yhden,joka on syntynyt 30- luvulla. Hän oli yli 70- vuotias kun tuli mummoksi. Sai itse kaksi lasta liki nelikymppisenä ja hänen lapsensa ovat korkeastikoulutettuja joten perheet perustettiin vasta n 35v tai sen jälkeen. Toinen sai kolme lasta ja toinen yhden kun oli 43v. Iäkäs isoäiti on erittäin vireä ja asuu ok- talossa yksin nyt 90- vuotiaana. Hänkin on kouluttautunut nuorempana ja on leski nyt.
Lasten saanti ja perheen perustaminen myöhemmin on aika yleistä joten tosiaan noita 50- ja 40- luvun isovanhempia on paljon.
30-luvulla syntyneet on yli 80-vuotiaita nyt. Tässä ketjussa puhuttiin vauvojen isovanhemmista, eli siinä olisi pitänyt sekä niiden isovanhempien että vanhempien tehdä lapset nelikymppisenä tai yli että voisi nyt olla vauvaikäinen lapsenlapsi. Mahdollista tottakai, niinkuin sekin että saadaan lapsia alle parikymppisenä ja sitten on alle 40v isovanhempi. Yli 70-vuotiaana isovanhemmaksi tulleita tiedän minäkin pari, mutta niin myös alle 50-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen vanhaan ollut mitään apuja lastenhoidossa. Jos isovanhemmat ovat itsekin tottuneet siihen, että on vaan selviydyttävä lastenhoidon kanssa yksin, niin eivät osaa tarjota apua. Aika monilla perheillä ei ole lähellä ainuttakaan isovanhempaa vaan ovat satojen kilometrien päässä. Konkreettista lastenhoitoapua ei niin ollen ole saatavilla. Jokainen tehköön lapset tietäen, että itse on hoidettava ja järjestettävä hoitamiset. Itse en edes kuvittele, että jos/ kun saan lapsia turvaudun isovanhempien apuun.
Välillä mietin mistä tämä vihamielinen asenne kumpuaa. "Ennen vanhaa" oli myös ihan tavallista jättää vauva kehtoon huutamaan tai sitoa taapero pöydänjalkaan kiinni, kun äiti lähti navettaan. Kannattaa siis miettiä mihin vertaa nykyelämää. Nykyiset isovanhemmat ovan syntyneet 1960-luvulla eivät 1800-luvulla.
Etkö huomaa omaa vihamielistä asennettasi? Siitä juuri on kyse sinunkin kohdalla. Sinun mielestä pitää ja on pakko isovanhempien hoitaa lastenlapsiaan. Siitä tuo viestisi kertoo.
Nykyisovanhemmat eivät ole suinkaan 60- luvulla syntyneitä. Heitäkin on jos tehneet lapset nuorina. Katselin ympärilleni ja isovanhemmat ovat syntyneitä alkaen 30- luvulta. Paljon 40- luvulla ja 50- luvulla syntyneitä. Lapset tehdään ja saadaan nykyään yli kolmekymppisenä ja sen yli.Mitä minun lähipiirissä (korkeakoulutettuja) on vauvojen isovanhempia, niin suurin osa on kyllä 50-60-luvuilla syntyneitä. 30-luvulla syntynyt on kyllä vanha vauvan isovanhemmaksi, mahdollista kyllä mutta harvinaista. Vaikka nykyään lapsia tehdään vanhempana niin kyllä niistä 30-luvulla syntyneistä suurin osa on saanut lapsena jo reippaasti alle nelikymppisinä.
Tiedän yhden,joka on syntynyt 30- luvulla. Hän oli yli 70- vuotias kun tuli mummoksi. Sai itse kaksi lasta liki nelikymppisenä ja hänen lapsensa ovat korkeastikoulutettuja joten perheet perustettiin vasta n 35v tai sen jälkeen. Toinen sai kolme lasta ja toinen yhden kun oli 43v. Iäkäs isoäiti on erittäin vireä ja asuu ok- talossa yksin nyt 90- vuotiaana. Hänkin on kouluttautunut nuorempana ja on leski nyt.
Lasten saanti ja perheen perustaminen myöhemmin on aika yleistä joten tosiaan noita 50- ja 40- luvun isovanhempia on paljon.30-luvulla syntyneet on yli 80-vuotiaita nyt. Tässä ketjussa puhuttiin vauvojen isovanhemmista, eli siinä olisi pitänyt sekä niiden isovanhempien että vanhempien tehdä lapset nelikymppisenä tai yli että voisi nyt olla vauvaikäinen lapsenlapsi. Mahdollista tottakai, niinkuin sekin että saadaan lapsia alle parikymppisenä ja sitten on alle 40v isovanhempi. Yli 70-vuotiaana isovanhemmaksi tulleita tiedän minäkin pari, mutta niin myös alle 50-vuotiaana.
Minä kerroin tuon esimerkin 30- luvulla syntyneestä isovanhemmasta. Tällä isoäidillä ei ole enää vauvaikäisiä lapsenlapsia. Mutta oli reilusti yli 70v , eki n75v kun tuli ensimmäisen kerran isoäidiksi. Kuten kerroin myös hänen lapsensa saivat lapsensa ikähaarukassa 35- 43v. Tiedän myös kaksi tapausta, jossa tulivat isovanhemmiksi 38v.
Ei mitään apua isovanhemmilta eikä keneltäkään.
Siskoni lapsia vahdin ennen omiani n. kerran viikossa (kävi viihteellä eli ei mitään pakollista menoa) ja myös omieni synnyttyä olen hänen lapsiaan vahtinut. Muutaman kerran olen lastenvahtiapua häneltä pyytänyt jonkun yllättävän asian sattuessa ja vaikka hänellä vapaata, ei mitään suunniteltua, niin aina niin "rankkaa" auttaa. Ei ole auttanut kertaakaan. Lopulta lopetin hänenkin lasten vahtimiset emmekä enää ole lainkaan väleissä.
Lastenvahdin palkkaan 10e/h satunnaisesti, kun pakollista menoa. Omia vapaa-ajan menoja ei ole ollut lasten synnyttyä.
Tutulta kuulostaa tuo, että ehkä luulevat olevansa avuksi... Vauva-aikaan esim. vaipanvaihdon tai kylvettämisen katsominen vieressä, kun minä tein siis.
: )
Olen kokenut vähän raskaana aina tehdä ruuat isommalle porukalle, kun ovat kylässä, joskus pidempäänkin.
Onneksi toiset isovanhemmat ottivat hieman aktiivisempaa otetta, kun lapsi oli n. kolmevuotias.
Omat vanhempani antavat aikaansa lapsen kanssa leikkiin ihan mielellään, mutta asumme kaukana. He myös kyselevät lahjatoiveita ym.
Miehen äiti on niin pihi, että joululahjana esim. kirppikseltä ostettu palapeli, josta puuttuu paloja... : \