Miten isovanhempana olet muistanut ensimmäistä lastenlastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Olen 61-vuotias. Koen huomattavan helpoksi ostaa tarkalleen määriteltyjä tuotteita. Googletus ja osto.

Just. Googlettamalla voi helposti tulla vaikka 3-5 toisistaan hieman eroavaa tuotetta ja sinä osaat joka kerta ostaa juuri sen oikean?

Ei tule, jos toive on annettu ja jos on epäselvyyksiä, tarkistan tietenkin toivojalta.

Just. Rahat sulla loppuu viimeistään sitten kun kakara(t) tulee teini-ikään. Pitää olla just sen merkkinen ja mallinen ja ominaisuuksiltaan oikea puhelin. Jos muistia on liian vähän, niin se on "paska romu", jota ei kehtaa käyttää ja värikin pitää olla just oikea (vaikka se sitten peitetäänkin kuoriin, jotka pitää nekin olla just ne oikeat). Eli ei ehkä kantsis opettaa lasta saamaan just sitä mitä ensin vanhemmat ja sitten myöhemmin se lapsi haluaa. Mutta itsehän olet tiesi valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Olen 61-vuotias. Koen huomattavan helpoksi ostaa tarkalleen määriteltyjä tuotteita. Googletus ja osto.

Ei se toimi näin. Tämän mummovihaajan malli on se, että ei sille mummolle mitään googletusvaihtoehtoa anneta. Mummo voi hairahtua ostamaan väärän tuotteen jos lahjan antamiseen jätetään tuollainen vapaus.

Hänelle lähetetään linkki tuotteeseen, siihen kauppaan, josta tuote pitää ostaa.

En ole vielä mummi, mutta kummi olen 11v lapselle. Kysyn aina joulun ja syntymäpäivän alla lapsen äidiltä lahjatoiveita ja ostan jonkin niistä. Jos on vähänkin erikoisempi toive, saan juuri tuon linkin tuotteeseen ja ostan siitä.

Erittäin kätevää ja helppoa minusta ja ainakin toistaiseksi ovat kaikki asianosaiset olleet tyytyväisiä.

Jos minusta joskus tulee mummi, ajattelin toimia samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Sä et näköjään yhtään pysty näkemään toista näkökulmaa tässä. Ethän sinä edes tiedä, olenko minä tässä lahjan antaja vai saaja. Oletat suoraan, että olen mummo. No en ole.

Tarkoitus on, että ihmissuhteessa mennään kumpaankin suuntaan. Kumpikin osapuoli sopeutuu toiseensa. Kumpikin antaa tilaa toisellensa. Ei niin, että yksi määrää kuinka tätä ”peliä pelataan”.

Lahjan antajalle pitää antaa oma tila. Saajalle pitää antaa oma tila. Jos antaja on vain lompakko, ei antajalle ole annettu omaa tilaa.

Ajattelen lahjoista niin, että lahja on hintaansa arvokkaampi, jos antaja on joutunut laittamaan lahjan hankintaan rahan lisäksi harkintaa, ideointia ja vaivaa. Minä ainakin ilahdun, jos joku on vuokseni näin tehnyt. Eikä se aina tietenkään mene ihan nappiin. Mitä sitten? Minä voin siihen sopeutua., ei se minun maailmaani kaada. Mulla on omanarvontunto, jolla sen voi kestää. Hankin itse sitten sopivamman jos tarvitsen. Tämä ei ole niin suunnattoman vakavaa.

Joo joo. On niitä kauhumummoja. Mutta kaikki eivät ole. Suurin osa on fiksuja naisia, eikä mitään narsisteja. Mikään tilasto ei tällaista tue, että ihminen paukahtaa itsekkääksi oman navan ympärillä pyörijäksi kun tulee mummoksi. En voi sille mitään, että sinulla on huonoja kokemuksia. Kaikilla ei ole. Suurin osa mummoista on kivoja ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Vanhempi on kyllä suunnattoman typerä jos laittaa lapselle päiväkotiin epämukavan vaatteen. Taitaa olla tolloja koko suku.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

No kokeilepa sanoa, että saisiko kirjoneuleita, napillisia ja käsinpestäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Sä et näköjään yhtään pysty näkemään toista näkökulmaa tässä. Ethän sinä edes tiedä, olenko minä tässä lahjan antaja vai saaja. Oletat suoraan, että olen mummo. No en ole.

MISSÄ MUKA OLETAN ETTÄ MIKÄ SINÄ OLET. LUET OMIASI.

Tarkoitus on, että ihmissuhteessa mennään kumpaankin suuntaan. Kumpikin osapuoli sopeutuu toiseensa. Kumpikin antaa tilaa toisellensa. Ei niin, että yksi määrää kuinka tätä ”peliä pelataan”.

Lahjan antajalle pitää antaa oma tila. Saajalle pitää antaa oma tila. Jos antaja on vain lompakko, ei antajalle ole annettu omaa tilaa.

MISSÄ NIIN ON SANOTTU? MISSÄ LUKEE, ETTÄ LAHJAN ANTAMINEN ON TARPEIDEN TYYDYTTÄMISTÄ.

JOS LAHJAN ANTAJA OSTAA TOIVEIDEN VASTAISESTI, MISSÄ SIINÄ ON SILLOIN SEN SAAJAN OMA TILA? MISSÄ ON KUNNIOITUS HÄNTÄ, PERHETTÄ, HÄNEN KOTIAAN KOHTAAN? KOSKA SIELLÄHÄN SE EI-TOIVOTTU PYÖRII, EI SE ANTAJAN ARKEA HÄIRITSE TAI HÄNELLÄ LISÄTÖITÄ TEETÄ.

Ajattelen lahjoista niin, että lahja on hintaansa arvokkaampi, jos antaja on joutunut laittamaan lahjan hankintaan rahan lisäksi harkintaa, ideointia ja vaivaa. Minä ainakin ilahdun, jos joku on vuokseni näin tehnyt. Eikä se aina tietenkään mene ihan nappiin. Mitä sitten? Minä voin siihen sopeutua., ei se minun maailmaani kaada. Mulla on omanarvontunto, jolla sen voi kestää. Hankin itse sitten sopivamman jos tarvitsen. Tämä ei ole niin suunnattoman vakavaa.

NO NUO ON SINUN HORINOITASI.

LAPSI EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN VAATTEELLA JOTA EI VOI KÄYTTÄÄ, LELULLA JOLLA EI LEIKI TAI TAVARALLA JOKA ON VAIN TIELLÄ. LAPSEN LAHJASTAHAN TÄSSÄ PUHUTAAN.

LAPSEN EI MYÖSKÄÄN TARVITSE OPPIA ETTÄ HÄN ON VÄHEMPIARVOINEN KUIN JOKU MUU, ETTÄ HÄNELLÄ EI OLE VÄLIÄ, ETTÄ HÄN ON ISOVANHEMMALLE PELKKÄ TERAPIALELU.

VANHEMMAN KUULUU SUOJELLA LASTA TÄLLAISELTA.

Joo joo. On niitä kauhumummoja. Mutta kaikki eivät ole. Suurin osa on fiksuja naisia, eikä mitään narsisteja. Mikään tilasto ei tällaista tue, että ihminen paukahtaa itsekkääksi oman navan ympärillä pyörijäksi kun tulee mummoksi. En voi sille mitään, että sinulla on huonoja kokemuksia. Kaikilla ei ole. Suurin osa mummoista on kivoja ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.

VOI KYYNEL. KUKAHAN NYT YLEISTÄÄ. SAISINKO LÄHTEEN NÄILLE "TILASTOFAKTOILLESI"?

JA JOS KERRAN SUURIN OSA TERVEPÄISIÄ, EIKÖ TUO SINUN KOHKAAMISESI OLE IHAN TURHAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Sä et näköjään yhtään pysty näkemään toista näkökulmaa tässä. Ethän sinä edes tiedä, olenko minä tässä lahjan antaja vai saaja. Oletat suoraan, että olen mummo. No en ole.

MISSÄ MUKA OLETAN ETTÄ MIKÄ SINÄ OLET. LUET OMIASI.

Tarkoitus on, että ihmissuhteessa mennään kumpaankin suuntaan. Kumpikin osapuoli sopeutuu toiseensa. Kumpikin antaa tilaa toisellensa. Ei niin, että yksi määrää kuinka tätä ”peliä pelataan”.

Lahjan antajalle pitää antaa oma tila. Saajalle pitää antaa oma tila. Jos antaja on vain lompakko, ei antajalle ole annettu omaa tilaa.

MISSÄ NIIN ON SANOTTU? MISSÄ LUKEE, ETTÄ LAHJAN ANTAMINEN ON TARPEIDEN TYYDYTTÄMISTÄ.

JOS LAHJAN ANTAJA OSTAA TOIVEIDEN VASTAISESTI, MISSÄ SIINÄ ON SILLOIN SEN SAAJAN OMA TILA? MISSÄ ON KUNNIOITUS HÄNTÄ, PERHETTÄ, HÄNEN KOTIAAN KOHTAAN? KOSKA SIELLÄHÄN SE EI-TOIVOTTU PYÖRII, EI SE ANTAJAN ARKEA HÄIRITSE TAI HÄNELLÄ LISÄTÖITÄ TEETÄ.

Ajattelen lahjoista niin, että lahja on hintaansa arvokkaampi, jos antaja on joutunut laittamaan lahjan hankintaan rahan lisäksi harkintaa, ideointia ja vaivaa. Minä ainakin ilahdun, jos joku on vuokseni näin tehnyt. Eikä se aina tietenkään mene ihan nappiin. Mitä sitten? Minä voin siihen sopeutua., ei se minun maailmaani kaada. Mulla on omanarvontunto, jolla sen voi kestää. Hankin itse sitten sopivamman jos tarvitsen. Tämä ei ole niin suunnattoman vakavaa.

NO NUO ON SINUN HORINOITASI.

LAPSI EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN VAATTEELLA JOTA EI VOI KÄYTTÄÄ, LELULLA JOLLA EI LEIKI TAI TAVARALLA JOKA ON VAIN TIELLÄ. LAPSEN LAHJASTAHAN TÄSSÄ PUHUTAAN.

LAPSEN EI MYÖSKÄÄN TARVITSE OPPIA ETTÄ HÄN ON VÄHEMPIARVOINEN KUIN JOKU MUU, ETTÄ HÄNELLÄ EI OLE VÄLIÄ, ETTÄ HÄN ON ISOVANHEMMALLE PELKKÄ TERAPIALELU.

VANHEMMAN KUULUU SUOJELLA LASTA TÄLLAISELTA.

Joo joo. On niitä kauhumummoja. Mutta kaikki eivät ole. Suurin osa on fiksuja naisia, eikä mitään narsisteja. Mikään tilasto ei tällaista tue, että ihminen paukahtaa itsekkääksi oman navan ympärillä pyörijäksi kun tulee mummoksi. En voi sille mitään, että sinulla on huonoja kokemuksia. Kaikilla ei ole. Suurin osa mummoista on kivoja ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.

VOI KYYNEL. KUKAHAN NYT YLEISTÄÄ. SAISINKO LÄHTEEN NÄILLE "TILASTOFAKTOILLESI"?

JA JOS KERRAN SUURIN OSA TERVEPÄISIÄ, EIKÖ TUO SINUN KOHKAAMISESI OLE IHAN TURHAA.

Ai sä olit tämä terapialelujankkaaja. Tähän ei voi muuta enää kirjoittaa kuin I rest my case.

Taidanpa mennä paketoimaan vähän joululahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Niin niin. Minähän kirjoitin, ettet sinä kykene ymmärtämään. Sun maailmassa kaikki on näpäyttämistä, valtataistoa ja valtaamista, etkä tajua, että on ihmisiä joille ei tällaisia näpäyttämiskonsepteja ole edes olemassa. Olis kyllä todella raskasta olla noin negatiivinen.

Ei minun maailmassani ole. Minä ostan toivotut lahjat ja iloitsen siitä, että lapseni ja lapsenlapseni on onnellisia.

Minulla ei ole riippuvuussuhdetta tavaraan, eikä tarvetta mennä tyydyttämään toisen ihmisen kotiin epämääräisiä omia tarpeita.

Kehittämään itselleni itsetuntoa sillä, että "ähäkutti, enpäs ostanut sitä toivottua haalaria, vaan pinkin pienen ja sain järjestettyä pahaa mieltä monelle ihmiselle ja vielä teetettyä niillä turhaa työtä, mutta knuhan itselläni on sen pohautushetken parempi olo, kunnes palaan taas vellomaan käsittelemättömiin tunteisiini. No, sainpas kaikille ainakin yhtä pahan olon".

Sä olet kyllä todella negatiivinen ihminen. Minä en osaa edes kuvitella, että joku edes ajattelisi tuollaista ähäkutti-sontaa.

Älä yleistä. Jos sulla on kokemus tuollaisesta, pahoittelemme, mutta se ei tarkoita edelleenkään, että kaikki mummot noin ajattelisivat.

Tää ketjukin on täynnä ihmisiä, jotka nimenomaan sössöttää tuollaista.

Ei itseasiassa ole. Sinä tulkitset vastaukset sellaisiksi oman rajallisen kokemusmaailmasi vuoksi. Sulle tutuu olevan todella vaikea nähdä erilaisia näkökulmia. Siinä sitä olisi kehitystyömaata.

Itse asiassa on. Aloituskin lienee provo, jolla nämä häiriköt herätellään taas maakuopistaan.

Siltähän se voi näyttää, jos on tuollainen ajatusmaailma kuin sinulla. Toiset pystyy näkemään asiat positiivisemmin.

Et sinä puhu positiivisuudesta, vaan itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä ja omanapaisuudesta.

Niin kuin jo kirjoitin, sulla on vain se oma näkökulma. Minä kirjoitan siitä, että asiat voisi nähdä useammalta kantilta, eri tavoin. Voi tutustua toisen näkemykseen, antaa sille tilaa ja mahdollisuus. Niitä voi arvioida, niistä voi oppia ja avartaa omaa näkökulmaansa. Voi hioa omia kulmiaan, voi oppia sopeutumaan.

Ymmärrän kyllä, että se on ihmiselle todella, todella vaikeaa. Helpompaa olisi jäädä siihen omaan kuralätäkköönsä huutelemaan, eikä yrittää ymmärtää, että siellä toisen lätäkössä tuntuu erilaiselta..

Etkä kirjoita. Kirjoitat tismalleen yhdestä näkökulmasta, etkä kykene näkemään lahjan saajan tai tämän perheen näkökulmaa ollenkaan.

Miksi se sopeutumisvaatimus, kulmien hiominen jne kohdistuu vaatimuksena vain siihen lapseen? Eikä isovanhempaan ollenkaan?

Miksi isovanhemman oikeuksien ja typeryyden takia a) lapsi joutuu olemaan päivähoidossa epämukavassa vaatteessa, b) lapsen vanhempi joutuu joka päivä monta kertaa muistamaan miten hänen ylitsensä käveltiin ja c) kuuntelemaan vielä päivähoidon henkilökunnan naputuksen siitä, miten se vaate on vääränlainen?

Vain jotta isovanhempi saa itsekäs, itsekeskeinen, omanapainen, sopeutumaton, teräväsärmäinen oma itsensä?

Ja huudella lätäköstään miten typerää on esittää toiveita vaatteista, miten hänelle tulee paha mieli jos hän ei saakaan määrätä kaikesta, itkeä tirautella ja loppuviimemmäksi vinkua, miten ei ikinä enää osta mitään ja miten ei ainakaan auta, jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa?

Sä et näköjään yhtään pysty näkemään toista näkökulmaa tässä. Ethän sinä edes tiedä, olenko minä tässä lahjan antaja vai saaja. Oletat suoraan, että olen mummo. No en ole.

MISSÄ MUKA OLETAN ETTÄ MIKÄ SINÄ OLET. LUET OMIASI.

Tarkoitus on, että ihmissuhteessa mennään kumpaankin suuntaan. Kumpikin osapuoli sopeutuu toiseensa. Kumpikin antaa tilaa toisellensa. Ei niin, että yksi määrää kuinka tätä ”peliä pelataan”.

Lahjan antajalle pitää antaa oma tila. Saajalle pitää antaa oma tila. Jos antaja on vain lompakko, ei antajalle ole annettu omaa tilaa.

MISSÄ NIIN ON SANOTTU? MISSÄ LUKEE, ETTÄ LAHJAN ANTAMINEN ON TARPEIDEN TYYDYTTÄMISTÄ.

JOS LAHJAN ANTAJA OSTAA TOIVEIDEN VASTAISESTI, MISSÄ SIINÄ ON SILLOIN SEN SAAJAN OMA TILA? MISSÄ ON KUNNIOITUS HÄNTÄ, PERHETTÄ, HÄNEN KOTIAAN KOHTAAN? KOSKA SIELLÄHÄN SE EI-TOIVOTTU PYÖRII, EI SE ANTAJAN ARKEA HÄIRITSE TAI HÄNELLÄ LISÄTÖITÄ TEETÄ.

Ajattelen lahjoista niin, että lahja on hintaansa arvokkaampi, jos antaja on joutunut laittamaan lahjan hankintaan rahan lisäksi harkintaa, ideointia ja vaivaa. Minä ainakin ilahdun, jos joku on vuokseni näin tehnyt. Eikä se aina tietenkään mene ihan nappiin. Mitä sitten? Minä voin siihen sopeutua., ei se minun maailmaani kaada. Mulla on omanarvontunto, jolla sen voi kestää. Hankin itse sitten sopivamman jos tarvitsen. Tämä ei ole niin suunnattoman vakavaa.

NO NUO ON SINUN HORINOITASI.

LAPSI EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN VAATTEELLA JOTA EI VOI KÄYTTÄÄ, LELULLA JOLLA EI LEIKI TAI TAVARALLA JOKA ON VAIN TIELLÄ. LAPSEN LAHJASTAHAN TÄSSÄ PUHUTAAN.

LAPSEN EI MYÖSKÄÄN TARVITSE OPPIA ETTÄ HÄN ON VÄHEMPIARVOINEN KUIN JOKU MUU, ETTÄ HÄNELLÄ EI OLE VÄLIÄ, ETTÄ HÄN ON ISOVANHEMMALLE PELKKÄ TERAPIALELU.

VANHEMMAN KUULUU SUOJELLA LASTA TÄLLAISELTA.

Joo joo. On niitä kauhumummoja. Mutta kaikki eivät ole. Suurin osa on fiksuja naisia, eikä mitään narsisteja. Mikään tilasto ei tällaista tue, että ihminen paukahtaa itsekkääksi oman navan ympärillä pyörijäksi kun tulee mummoksi. En voi sille mitään, että sinulla on huonoja kokemuksia. Kaikilla ei ole. Suurin osa mummoista on kivoja ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.

VOI KYYNEL. KUKAHAN NYT YLEISTÄÄ. SAISINKO LÄHTEEN NÄILLE "TILASTOFAKTOILLESI"?

JA JOS KERRAN SUURIN OSA TERVEPÄISIÄ, EIKÖ TUO SINUN KOHKAAMISESI OLE IHAN TURHAA.

Ai sä olit tämä terapialelujankkaaja. Tähän ei voi muuta enää kirjoittaa kuin I rest my case.

Taidanpa mennä paketoimaan vähän joululahjoja.

Ja sinä olet se paasaava tyhmä hyvesignaloija. Tosiaan turha jankata idioottien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Ihan tästä sivusta sanon, että tuo oransseista kurahaalareista kirjoittanut ei ole sama henkilö joka on kirjoittanut sopeutumisesta ja joustamisesta. Minä kirjoitin niistä, mutta en minkään värisistä kurahaalareista. Sikäli meni sulla nyt metsään tämä heitto. Minä olen paketoinut tässä välissä niitä joululahjoja. Niitä, jotka sinä näet vallankäytön välineinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Ihan tästä sivusta sanon, että tuo oransseista kurahaalareista kirjoittanut ei ole sama henkilö joka on kirjoittanut sopeutumisesta ja joustamisesta. Minä kirjoitin niistä, mutta en minkään värisistä kurahaalareista. Sikäli meni sulla nyt metsään tämä heitto. Minä olen paketoinut tässä välissä niitä joululahjoja. Niitä, jotka sinä näet vallankäytön välineinä.

Sori taisin nyt lainata väärää viestiä. Tälle jankkaajalle oli tarkoitus vastata. Vaikka sama vaikutushan se on kuin potkukelkalle puhuisi. Ei liiku mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Ihan tästä sivusta sanon, että tuo oransseista kurahaalareista kirjoittanut ei ole sama henkilö joka on kirjoittanut sopeutumisesta ja joustamisesta. Minä kirjoitin niistä, mutta en minkään värisistä kurahaalareista. Sikäli meni sulla nyt metsään tämä heitto. Minä olen paketoinut tässä välissä niitä joululahjoja. Niitä, jotka sinä näet vallankäytön välineinä.

Minähän niistä oranssin värisistä kurahaalareista kirjoitin. Jos et pysy kommentoinnissa mukana, niin älä kommentoi väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Ihan tästä sivusta sanon, että tuo oransseista kurahaalareista kirjoittanut ei ole sama henkilö joka on kirjoittanut sopeutumisesta ja joustamisesta. Minä kirjoitin niistä, mutta en minkään värisistä kurahaalareista. Sikäli meni sulla nyt metsään tämä heitto. Minä olen paketoinut tässä välissä niitä joululahjoja. Niitä, jotka sinä näet vallankäytön välineinä.

Minähän niistä oranssin värisistä kurahaalareista kirjoitin. Jos et pysy kommentoinnissa mukana, niin älä kommentoi väliin.

Huomasin liian myöhään. Pahoittelen kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen esittänyt mm toiveena, että antakaa konepestäviä. Ei, tuodaan käsin pestäviä ja silitettäviä.

Olen esittänyt toiveen, että ei kirjoneuleita. Tuodaan aina kirjoneuleita.

Olen esittänyt toiveen, että ei hankalia nappeja arkivaatteisiin. Tuodaan pelkästään hankalilla napeilla varustettuja.

Olen esittänyt toiveen, että huomioivat lapsen atooppisen ihon. Ei huomioida.

Millä lailla voisin nyt hioa särmiä meidän perheen päässä?

Noin ilmiselvä linja, että ole vielä oppinut hyödyntämään sitä?

Haluat lapselle vaikka oranssit kurahaalarit? Mitä teet?

Esität toiveen, että ei oransseja kurahaalareita. Tuodaan oranssit kurahaalarit.

Millä lailla tässä siis se toinen osapuoli ”sopeutuu” ja ”joustaa”?

Ahaa. Haluat siis voittaa valtataistelun sen sijaan, että saisit lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tulihan se totuus sieltä viimein ulos.

Ihan tästä sivusta sanon, että tuo oransseista kurahaalareista kirjoittanut ei ole sama henkilö joka on kirjoittanut sopeutumisesta ja joustamisesta. Minä kirjoitin niistä, mutta en minkään värisistä kurahaalareista. Sikäli meni sulla nyt metsään tämä heitto. Minä olen paketoinut tässä välissä niitä joululahjoja. Niitä, jotka sinä näet vallankäytön välineinä.

Minähän niistä oranssin värisistä kurahaalareista kirjoitin. Jos et pysy kommentoinnissa mukana, niin älä kommentoi väliin.

Huomasin liian myöhään. Pahoittelen kovasti.

Ei se mitään. Turhan kärkkäästi itsekin reagoin. Pahoittelut siitä.