Miten isovanhempana olet muistanut ensimmäistä lastenlastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi ei voi onnistua.

Jos ostaa jotain kysymättä, ostaa vääriä tuotteita.

Jos ei osta mitään, on itara kusipää.

Jos ostaa jotain ensin kysyen, on tuotteet silti vääriä, kun väri tai malli ei nyt täsmännyt sitten kuitenkaan toiveisiin, joita lapsella ei edes ole, vaan ne ovat sen lapsen äidin toiveita.

Miten vaikea on ostaa sitä mitä toivotaan? Ja miksi on Saatanasta ostaa jotain, mikä on lapsen äidille mieleistä?

Vastasit itse kysymykseesi. Miksi on vaikea ostaa, mitä toivotaan? No siksi, että on niin saatanan vaikea ostaa juuri se yksi ja ainoa oikea vaihtoehto, kun samanlaisia tuotteita on kymmeniä markkinoilla.

Miksi ja miten ihmeessä se on vaikeaa? Sehän on helpompaa, kun ei tarvitse edes tutkia niitä kymmeniä muita. Menee vain ostamaan just sen, mitä toivotaan.

Me oltiin jopa sovitettu toivotut talvikengät valmiiksi kodin viereen kenkäkauppaan.

Silti saatiin liian pienet muoviset käyttökelvottomat ilman kuittia.

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Miksi pitää antaa mahdollisuus hössöttää? Eikö ne isovanhemmat ole ihan täysvaltaisia aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mummon ei kannata olla missään tekemisissä perheen kanssa. Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että parempi vaan kun vanhemmat ihan keskenään hoitavat vauvan ja varusteet. Ainiin, paitsi 1-3v päästä itkupotkuraivaroidaan täällä siitä, kun isovanhemmat ei koskaan auta lastenhoidossa, vaikka on IHAN POIKKI. 

Tänne on pesiytynyt tämä yksi mummovihaaja. Voi niitä olla parikin. Mutta käy aina erittäin kuumana, jos palstalla mainitaan sana mummo.

Mummovihaajan mukaan on ihan ok jos isovanhemmat näkevät lapsenlapsen max 6 kertaa vuodessa ja sekin on aika usein. Hoitamaan pitää kuitenkin sitä vieraaksi jäänyttä lasta mennä tasan silloin kun äiti niin tahtoo ja määrää.

Nämä mummovihaajat on yleensä niitä naisia, joilla on kireät välit oman äitinsä kanssa ja

siitä seuraa epäluulo anoppiakin kohtaan. Itselläni on yksi tällainen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Olen 61-vuotias. Koen huomattavan helpoksi ostaa tarkalleen määriteltyjä tuotteita. Googletus ja osto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Olen 61-vuotias. Koen huomattavan helpoksi ostaa tarkalleen määriteltyjä tuotteita. Googletus ja osto.

Ei se toimi näin. Tämän mummovihaajan malli on se, että ei sille mummolle mitään googletusvaihtoehtoa anneta. Mummo voi hairahtua ostamaan väärän tuotteen jos lahjan antamiseen jätetään tuollainen vapaus.

Hänelle lähetetään linkki tuotteeseen, siihen kauppaan, josta tuote pitää ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kaikki vanhemmat eivät anna tarpeeksi tarkkoja speksejä. Lapsen äiti saattaa sanoa esim. punainen X-merkin Y-koon talvihaalari. Sitten kun menee kauppaan, siellä on kahta eri punaisenkirjavaa haalaria ja niistä pitäisi sitten arpoa, kumpi on oikea. Tai pahimmassa tapauksessa kaupassa ei olekaan juuri sitä äidin tarkoittamaa punaisenkirjavaa, mutta on sen sijaan saman merkin toinen punaisenkirjava, jonka erehdyt ostamaan hyvässä uskossa.

On tämä kyllä villi ketju.

Aloittaja kysyi, että miten on muistettu ensimmäistä lapsenlasta.. 3-4 vastaajaa on osannut tähän vastata. Loput tappelee sittereistä, sinkkivoiteista ja kymmenistä vaippapaketeista, joita ei ole edes olemassa. Mutta voisi olla.

Eihän ap kysynyt mitään neuvoa lahjan hankintaan, vaan hyvin neutraalisti, että miten on muistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kysyimme, mitä tulevat vanhemmat vauvalle tarvitsevat. He ostivat ja me maksoimme. Tietenkin mummina tulee ostettua vauvalle vaatteita, mutta vanhemmat voivat laittaa ne eteenpäin, jos eivät ole heidän makuunsa. Isovanhemmille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus olla välillä hössöttäviä isovanhempia.

Alapeukuista päätellen tämäkin on väärin. Isovanhempi saa ostaa vain sitä, mitä tarvitaan ja sekin pitää olla just oikeeta. Virheisiin ei ole varaa.

Kyllä se on väärin.

Miksi ei voi ostaa sitä mitä toivotaan?

Ja hössöttämiseen ei ole mitään syytä tai tarvetta, eikä lasta tarvitse tai edes pidä rakastaa tavaralla.

Tuo kirjoittajahan kertoi ostavansa just sitä mitä tarvitaan ja vieläpä niin, että hän maksaa ja vanhemmat ostaa. Mutta erehtyi kertomaan, että sen lisäksi ostaa jotain muutakin, koska haluaa lahjoa ja siitä oli heti joku alapeukuttaja vetänyt hernemaissipaprikapussin nenäonteloonsa.

Miksi putää ostaa jotain mitä ei haluta?

Sä et nyt ymmärrä lahjan ostamisen tunnepuolta. Jos lahjan saaja (äiti) määrää, että osta tämä ja tämä tuote, tässä ja tässä värissä, eikä sitten yhtään mitään muuta sen määrätyn lisäksi saa olla, se antaja tuntee itsensä lahja-automaatiksi. Lahjan antamisen pitää antaa kumpaankin suuntaan. Jos ei se tuota iloa antajalle millään lailla, on parempi, ettei lahjoja anneta. Tämä taas aiheuttaa kilarit siinä äidissä. Kun ei muisteta ja ollaan välinpitämättömiä ja pihejä. Jos lahjan antaja ei saa yhtään vaikuttaa lahjaan, hän kokee itsensä mitättömäksi.

Tämä on ihan matti-tilanne. Toki sinä et sitä ymmärrä, koska sulla on vain sun oma totuus ja fakta. Ihmissuhteet ei toimi yksisuuntaisesti koskaan ja tämä lahjan antaminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Se on sen antajan ihan oma trauma. Työstäköön tykönään.

Se mikään trauma ole. Ihmissuhteet nyt vaan toimii vastavuoroisesti. Ymmärrän kyllä, että sinä et ole kykenevä tätä käsittämään. Maailma on sulle hyvin mustavalkoinen ja täynnä rajoja ja tiukkoja sääntöjä. Mutta tsemppiä kuitenkin. Terapia voisi ehkä auttaa. Tai ei kai nekään mahdottomiin pysty.

Kyllä se nimenomaan on trauma. Ihmisen itsetunto on kehittymätön, eikä hän ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin tavaralla. Tavara nähdään myös keinona käyttää valtaa ja näpäyttää.

Ihmissuhde ei ole mikään valtataisto, eikä ainakaan toisen kotiin voi mennä nurkkia valtaamaan tai käyttämään valtaa, mitä se juurikin on, kun lahjoillakin tyydytetään omia tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kaikki vanhemmat eivät anna tarpeeksi tarkkoja speksejä. Lapsen äiti saattaa sanoa esim. punainen X-merkin Y-koon talvihaalari. Sitten kun menee kauppaan, siellä on kahta eri punaisenkirjavaa haalaria ja niistä pitäisi sitten arpoa, kumpi on oikea. Tai pahimmassa tapauksessa kaupassa ei olekaan juuri sitä äidin tarkoittamaa punaisenkirjavaa, mutta on sen sijaan saman merkin toinen punaisenkirjava, jonka erehdyt ostamaan hyvässä uskossa.

Ja kännykkää ei ole? Ei kykene soittamaan tai laittamaan viestiä, että kumpikohan näistä on parempi?

Ja ostat lastenvaatteita niin huonosta kaupasta, jossa myyjä ei osaa ollenkaan kertoa sulle, mikä ero niillä kahdella punaisenkirjavalla haalarilla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät myöskään tunnu tajuavan sitä ongelmaa, minkä tuotteiden laaja kirjo nykyäaikan tuo.

Pitäisi osata ostaa just se oikea haalari, oikeaa merkkiä, oikean värisenä ja mallisena ja jos yksikin kohta menee pieleen, niin lapselapsen vanhemmat vetää kilarit.

Selitä mulle miten tuo on vaikeaa?

Kyllä sinä sen sitten aikanaan huomaat, kun itsekin tulet vanhaksi.

Olen 61-vuotias. Koen huomattavan helpoksi ostaa tarkalleen määriteltyjä tuotteita. Googletus ja osto.

Ei se toimi näin. Tämän mummovihaajan malli on se, että ei sille mummolle mitään googletusvaihtoehtoa anneta. Mummo voi hairahtua ostamaan väärän tuotteen jos lahjan antamiseen jätetään tuollainen vapaus.

Hänelle lähetetään linkki tuotteeseen, siihen kauppaan, josta tuote pitää ostaa.

En minä tarvitse vaihtoehtoa, enkä ole sellaisista puhunut.

Googletan mistä sen tismalleen toivotun jutun saa ostettua ja ostan sieltä sen sitten.