Mitä asioita sinun kodissasi tehdään erilailla kuin lapsuudenkodissasi?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:43"] Meillä ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. [/quote] Miksi miinuspeukku? [/quote] No vaikka nukkumaan meneminen, siivoaminen, hampaiden peseminen, television kiinni laittaminen, kyllähän jos vanhempi käskee noin tekemään niin lapsen pitää tehdä niin vaikka ei haluttaisi. Jos siis teillä on lapsia.

[/quote]

Niin jos. Mutta kun meillä ei ole lapsia. Sekin on erilaista kuin lapsuudenkodissani.

No asun yksin mutta...
- kierrätän keräyskartongin
- syön mahdollisimman terveellisesti ja ekologisesti
- laitan roskat heti roskikseen, enkä jätä niitä tiskipöydälle haisemaan
Nää on erilailla kuin lapsuudenkodissani.

Kuskataan lapsia harrastuksiin, ei valitettavasti käydä yhtä usein ravintoloissa, matkustetaan useammin etelään, kuin pohjoiseen

-ei leipää ruuan kanssa, paitsi jos on keittoa
-ei koko ajan montaa sorttia leipää joista iso oa sitten kompostiin kun kuivuu
-paljon pastaruokia (äiti inhoaa niitä), vähän perunatuokia
-kasvisruokia enemmän kuin liharuokia
-vähemmän tavaraa kotona ja tavaraa myös karsitaan
-sisustustyyli on eri, mieluummin kerrostalo kuin okt

1. Kokataan joka päivä kunnon ruoka. Lapsuudessani olin aika pitkälti kouluruoan varassa, illalla jokainen kaiveli kaapeista, mitä mieli teki. Ja eihän se tuollaisella ala-asteikäisellä useinkaan mitään kunnon ruokaa ollut.

2. Rajoitetaan lasten ruutuaikaa. En muista, että itselleni kukaan olisi lapsena sanonut, että laita se telkkari jo kiinni. Tosin lastenohjelmia onneksi tuli niin vähän, että luultavasti kohtuudessa pysyttiin jo senkin takia.

3. Kannustetaan lapsia liikkumaan ja me vanhemmat näemme vaivaa sen eteen, että lasten on mahdollista harrastaa. Omilla vanhemmillani oli niin paljon töitä ja omia menoja, että eivät kai yksinkertaisesti ehtineet murehtia sitä, ettei kummallakaan lapsella ollut mitään järkevää harrastusta. Siihen aikaan sitä vain mentiin ja temuttiin kaverien kanssa ulkona. Kivaa sinänsä, mutta näin aikuisena olen ollut vähän kateellinen niille kavereille, joilla on harrastusten kautta syntyneitä erityistaitoja, kuten esim. soittotaita tai jokin vähän spesiaalimpi liikuntaharrastus.  

Mutta eipä siinä, ihan fiksu aikuinen minusta kai kasvoi. Välit kotiväkeen ovat hyvät ja he selvästikin ottavat nyt lastenlasten kanssa takaisin sitä aikaa, mikä ehkä jäi vähemmälle omien lasten kanssa.

Ei siivota joka lauantai, vaan fiiliksen mukaan. Ei mankeloida, eikä silitetä muuta kuin juhlavaatteita. Meillä mies tekee ruokaa, eikä tupakoi. Sen sijaan alkoholijuomia käytetään viikoittain (kotona ei koskaan). 

Koira saa tulla sänkyyn

Tehdään harvemmin kotiruokaa (ei lapsia, syödään miehen kanssa töissä "kunnolla")

Kaupassa käydään usein pienillä ostoksilla, sen sijaan että yritettäisiin saada viikon ostokset kerralla tehtyä

Kaapeissa on aina jotain herkkua/vierasvaraa

Imuroidaan ehkä kerran tai kaksi viikossa, lapsuudenkodissa joku heilui imurin kanssa lähes joka päivä

En pese lattioita joka viikko ja vie mattoja ulos, teen vähän huonompaa ruokaa mutta toisaalta meillä ei kotona juoda eikä tupakoida. Kirjoja on myös enemmän.

-kokeillaan eri maiden ruokakulttuureja ja syödään mausteista ruokaa

-sauna laitetaan päälle silloin kun halutaan, ei vain ti ja la

-meille tulee vähemmän postia :D ei aikakausilehtiä...

-nautiskellaan "luvan" kanssa enemmän ja touhutaan yhdessä kaikkea, tämä on miehen perheeltä onneksi tarttunut.

Ei laiteta mitään vitun hyllypapereita!

Ei syödä eineksiä ja ruoka tehdään yleensä joka päivä, paitsi jos mennään ravintolaan tai edelliseltä päivältä jäi. Katsotaan ennen kauppaan menoa mitä kaapissa on eikä osteta kaappiin lisää tavaraa jota siellä on jo viideltä viime kauppareissulta. Ei osteta leipää viittä eri lajia, vaan yksi paketti ja vuorotellaan sitten mitä ostetaan.

Meillä myös mies tekee kotitöitä, pöydille ei keräillä romuvuoria eikä kaikkia pyykkejä pestä 60 asteessa ja kuivata kaappikuivaksi perään. Pyyhettä saa vaihtaa vaikka joka suihkun jälkeen, kotona piti käyttää samaa varmaan kolme viikkoa, muuten tuli palautetta kuinka ei tarvitse ottaa uutta pyyhettä joka kerta. Yök.

Lapsia ei ole, mutta jotenki ajattelisin etten ole niin tiukka omien lasten kanssa. Äitiin on nykyään ihan ok välit, isään on ollut aina, mutta ihme asioista saivat raivareita ja mitään ei voitu perustella, edes silloin kun olin jo lähes täysi-ikäinen.

On muuten sairaan ärsyttävää, että meillä on kotona paljon siistimpää kuin omassa lapsuudenkodissani, mutta kylään tullessaan äiti syynää kaikki paikat ja löytää AINA jotain mitä pitää sitten alkaa suurieleisesti siivoilemaan.

-Huomioin myös esikoistani, enkä vain vauvaa.
-En raivoa turhan päiten lapsille, ja jos suutun ja olen pahalla päällä niin selitän syyn ja pyydän anteeksi jos se ei liity lapsiin.
-Teen myös paljon pastaruokia/ laaturuokaa, kotona oli aina pottuja/makaronia(aika köyhiä oltiin).
-Kannustan lapsia ja kuuntelen mitä on sanottavaa(kotona huomioitiin vain negatiiviset asiat eikä kuunneltu mitä olen vaikka koulussa oppinut).
-Vaihdan lakanat vähintään kahden viikon välein, kotona ne vaihdettiin ehkä kerran vuodessa HYI!
- En puhu sukulaisista/muista ihmisistä pahaa lasten kuullen.
-Pidän huolta lasten hygieniasta, meillä ei kotona pesty hampaita tai opetettu pesemään käsiä!!!
Lista vain jatkuu...:)

Tämän ketjun myötä tajusin että ei mitään. :D

-Ei imuroida ja pestä lattioita joka hiivatin päivä (ihan kahjoa hommaa)
- Ei olla niin pirun pihejä, meillä saa sytyttää lamput vaikka aurinko ei olisi vielä laskenut
-Ei tehdä niin vähän ruokaa, että kaikki jää nälkäisiksi. Äiti yrittää minimoida ylijäävän ruoan ettei tarvitse pakastaa ja sen vuoksi ruokaa ei ole koskaan tarpeeksi. Ei tee yhtään enempää ruokaa kyläillessämme kuin normaalistikkaan, siinä on sitten 8 henkilölle jaettavissa yksi (1!!) kokonainen kana, eli 4 henkeä saa puolikkaan kananrinnan ja muut yrittää lopuista rääpiä jotain. Tämän vuoksi syömme aina tuhdisti ennen kyläilyä.
-meillä lapset eivät saa lukkiutua koko päiväksi pelaamaan pleikkaria omaan huoneeseen.
-Meillä ei orjuuteta miestä
-Meillä saa sanoa mielipiteensä, saa jopa olla eri mieltä kuin perheen äiti (minä)
-Meillä käy ystäviä kylässä
-Meillä ei osteta halvinta mahdollista vessapaperia

Meillä on siistiä. Meillä tehdään oikeaa kotiruokaa.  Näitä ei lapsuudenkodissa ollut.

Kaikki. Meillä juoda viinaa lasten nähden, meillä ei polteta tupakkaa, rahaa käytetään järjkevästi & sijoitetaan, meillä kannustetaan lapset käymään oikeasti hyödyllisiä opintoja (ei mitään huuhaa HuK-opintoja jonka tuomalla tutkinnolla työllisty), meillä siivotaan säännöllisesti, pyykit pestään lajitellusti, einesruoka on pannassa (no ehkä pari kertaa kuussa), lapset eivät määrää mitä syödään yms.

Eipä uskoisi että olen lapsuuteni viettänyt moisessa luuseriluolassa mikä on nykyisen huushollini vastakohta. Mutta se ainakin opetti miten EI pidä elämäänsä elää.

Aah tuo halvin mahdollinen vessapaperi! En sitä enää muistanutkaan. Meillä saa syödä sohvalla, mutta toisaalta mitään ei hamstrata vaan tavaraa ja kuluneita vaatteita vähennetään vähintään pari kertaa vuodessa. Pastaruokia syödään enemmän ja perunaa vähemmän, usein ei kumpaakaan. Kaikki osallistuvat siivoukseen eikä äidin tarvitse yksin raataa. Leipäarsenaalit, hienot astiastot ja mikroaaltouuni myös puuttuvat.

Isä oli yh, äiti etä-äiti, joka juopotteli viikonloppuisin. Isä oli aika tunnekylmä ja ankara, äiti taas liiankin lässy. Eli voi sanoa, että meillä tehdään aikalailla kaikki toisin. Muksujen itsetuntoa ainakin yritetään saada toiseen uomiin, kuin mitä itsellä. Olen onnellinen, että muksut kasvaa onnellisessa perheessä.

Ruokailutottumukset ovat erilaiset, emme katso tv:tä vaan Netflixiä, siivoan rennommin ja meillä koira ei pääse pöydälle.

Käydään useammin ulkona syömässä ja kahviloissa ym. ja se on kivaa, ei stressin aihe. Vanhempien kanssa ei käyty ravintolassa koskaan eikä edes lomareissulla kahvilla tms. koska oli kunnia-asia, että on aina omat eväät ja pääsee halvalla. En vietä kaikkea vapaa-aikaa pihatöissä puutarhaa mylläten ja rikkaruohoja kitkien ja mustaherukoita ja mustikoita poimien - pihan pitää olla mahdollisimman vähätöinen, koska en nauti puutarhan hoitamisesta. On ok lukea ja viettää vapaa-aikaa siten kuin itse haluaa, ei tarvitse koko ajan häärätä jotain ja kärsiä huonoa omaatuntoa, jos hetken henkäisee (tosin tätä vastaan joutuu kyllä taistelemaan, huono omatunto tahtoo olla aina jos istahtaa hetkeksi lukemaan tai telkkarin ääreen...). En laita koko ajan ruokaa vaan syödään sopivin välein viisi ateriaa päivässä. Äitini alkaa heti edelliset ruuat korjattuaan laittamaan kahvia tai välipalaa tai seuraavaa ruokaa koska ilmeisesti väki kuolee nälkään, jos ei jotain ole koko ajan pöydässä. Lapsia kuljetetaan harrastuksiin ja vähän usutetaankin niihin, omassa lapsuudessa sai mennä jos halusi, kunhan mikään ei maksa mitään eikä siitä ole kellekään muulle vaivaa, kukaan ei ehtinyt kuljettaa eikä kukaan viitsinyt ottaa mistään harrastusmahdollisuuksista selvää. Toki ajat oli erilaiset, silloin touhuttiin itse pihalla, hiihdettiin ja luisteltiin, luettiin - ei pikkupaikkakunnalla ollut edes paljon mitään ohjattuja juttuja silloin...

Olipa muuten ihan hyvä avaus, ap!