Mies: kuinka tärkeää sinulle on olla isä?

Kuulostaa aika uskomattomalta, että noin olisi Suomessa. Ei mahdotonta toki. Onko tuosta aiheesta kirjoitettu mitään? -2

Kiinnostaisi kuulla lisää miesten (isien ja ei-isien) mietteitä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:09"]

Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?

[/quote]

En ole, en halua. Isän rooli on mielestäni tärkeä, siis lapselle. Jos isän rooli on tärkeä isälle, niin herää kysymys onko lapsi vain yksi asia listassa jossa on muitakin omaa egoa varten haalittuja asioita. Missään tapauksessa en ole isyyttä vastaan ja kunnioitan kaikkia isiä, jotka oman tonttinsa jälkikasvunsa elämässä hoitavat!

Tää ketju vaan vahvistaa mun omia kokemuksia "isästä".Mun perimän spermanluovuttaja ei ole pitänyt yhteyttä oikeastaan ollenkaan viimeksi lapsena olen nähnyt ja en oikein ulkonäköäkään muista.Ei tahtonut äitini kanssa olla yhdessä vaan otti toisen naisen.Teki sen kanssa lapsia ja ilmeisesti niistä kuitenkin huolehti.Vaikka minussakin on ihan yhtä paljon hänen perimäänsä.Kyllä Se vaan on niin että ei miehillä ole vaistoa huolehtia tai välittää oikeasti lapsistaan..kokemusta on!

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:20"]

Miehet tykkää kehua isä-statuksella työpaikoilla, mutta harvemmin ne kotona osallistuu.

[/quote]

Heti joku katkera äiti hyökkäsi tänne. Uskokaa jo, osallistuvia isiä on oikeasti olemassa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:06"]

Tää ketju vaan vahvistaa mun omia kokemuksia "isästä".Mun perimän spermanluovuttaja ei ole pitänyt yhteyttä oikeastaan ollenkaan viimeksi lapsena olen nähnyt ja en oikein ulkonäköäkään muista.Ei tahtonut äitini kanssa olla yhdessä vaan otti toisen naisen.Teki sen kanssa lapsia ja ilmeisesti niistä kuitenkin huolehti.Vaikka minussakin on ihan yhtä paljon hänen perimäänsä.Kyllä Se vaan on niin että ei miehillä ole vaistoa huolehtia tai välittää oikeasti lapsistaan..kokemusta on!

[/quote]

Yhden miehen kokemuksella maalaat kaikki miehet. Voisin tehdä saman naisille, mutta kokisin itseni tyhmäksi niin tehdessäni.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:11"]

Miten musta tuntuu siltä, että muutamat ekan sivun runolliset tekstit isyyden ihanuudesta on kirjoittanut nainen...

[/quote]

Mulle tuli ihan sama mieleen.

[/quote]

Päinvastoin. Täällä on useita tekstejä, joissa isät muka eivät ole kiinnostuneita lapsistaan. Tunnen monia isiä, ja näen heitä lisää vielä päiväkodilla päivittäin. Yksikään näistä ei koskaan ole maininnut mitenkään, että kaipaisi oikeasti elämää ilman lapsia. No päiväkodilla ei tietty tämmösiä jutella, mutta sen huolenpidon, ja rakkauden kyllä näkee sielläkin. Ne lämpimät välit ja aidon välittämisen.

Olen siis isä itsekin, ja elämäni tärkein sisältö tulee lasteni kautta. En tiedä mitään parempaa, kuin koittaa olla heille mahdollisimman hyvä isä; asettaa rajat ja suojella ja opettaa, mutta myös auttaa, olla läsnä, viihdyttää ja näyttää rakkauteni ja se miten ylpeä ja onnellinen olen heistä.

Voisi rehellisyyden nimissä sanoa, että "uhraan" omaa aikaani heille, mutten koe sitä itse oikeasti uhraamiseksi. Tiedostan kyllä hyvin, että tästä rajallisesta ajastani täällä maan päällä nämä vuodet ovat pysyvästi itseltäni pois... mutta niin sen minusta kuuluu ollakin. Nuorena on hyvä kokea ja kokeilla elämää sen verran, että jaksaa sitten sen seuraavan jakson elää lapsille. Jossain vaiheessa ne kuitenkin sitten muuttaa kotoa, ja sitä aikaa on taas omiin harrastuksiin, omiin juttuihin ja parisuhteeseen panostamiseen toisella intensiteetillä.

Jos jostain syystä lapseni otettaisiin minulta pois, en oikeasti tiedä mikä olisi elämäni todellinen tarkoitus ja päämäärä. Tottakai keksin monia tapoja millä voisin viihdyttää itseäni, mutta se olisi vain sellaista pintaa... jotain tekemistä paremman puutteessa. Tiedän, että ne joilla ei ole lapsia, eivät tätä pysty ymmärtämään, eikä ehkä ole tarkoituskaan.

Mieheni ei ole varsinaisesti mikään unelma isä, kun ei esim. viihdy leikkipuistoissa lasten kanssa, kun siellä on niin tylsää ja kerhot yms. olisivat hänelle kauhistus. Myös välillä valittelee miten vaivalloista kaikki lasten kanssa on. Mutta siltin hän sanoo, että lapset ovat loppujen lopuksi kuitenkin tärkeintä maailmassa, ja ihastelee miten ihanat lapset ollaan saatu. On myös aina pitänyt itsestään selvänä, että lapsia joskus haluaa. Vastasin mieheni puolesta, kun hän itse ei käy tällä palstalla.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:25"]

Minulle on miehenä tärkeintä, että lapset kohottavat ulkoista imagoani ja että voin ylpeillä heillä. Haluan, että lapseni ovat hyviä koulussa ja mieluiten niissä samoissa aineissa joissa itse olin hyvä. Olisi kauheaa saada tyhmä lapsi. On myös hyvin tärkeää, etteivät lapset mitenkään pilaa mainettani, ja siksi vaikenen visusti kaikista heidän ongelmistaan. Mitä tulee heidän psyykkiseen oirehtimiseensa ja sen hoitoon, minulle on tärkeämpää leimautumisen välttäminen kuin avun saaminen. En ole itsekään koskaan apua hankkinut ja näin hyvä ihminen tuli.

[/quote]

porvoosta, päivää.

[/quote]Valitettavasti ei ole porvoosta.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:09"]Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?
[/quote]
Isyys on varmaan ihan hieno juttu, mutta minusta ei ole hoitamaan sitä. Eli en halua isäksi missään tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:22"]

Tiedän, että ne joilla ei ole lapsia, eivät tätä pysty ymmärtämään, eikä ehkä ole tarkoituskaan.

[/quote]

Miksi lapsettomat eivät pystyisi ymmärtämään, että jollekulle lapset voivat olla antoisa ja merkityksellinen asia? En itse omistaisi elämääni lapsille sen enempää kuin syvänmerensukellukselle, partioaatteelle tai uskonnollekaan, mutta tiedän kyllä monen näin tekevän. -2

hankala sanoa. en tule koskaan saamaan lapsia, mutta en osaa asiaa surra. Multa puuttuu täysin se... hmmm.. "isyyskuume", mikä on sinänsä ihan hyvä. Ne joille asia on ajankohtainen, ne tehkööt ne lapset. maailma on muutenkin jo täynnä, ja oma suku on sisaruksieni kautta jo jatkunut joten miksi stressata? en välttämättä edes olisi hyvä isä.

-m35

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:28"]

Mieheni ei ole varsinaisesti mikään unelma isä, kun ei esim. viihdy leikkipuistoissa lasten kanssa, kun siellä on niin tylsää ja kerhot yms. olisivat hänelle kauhistus. Myös välillä valittelee miten vaivalloista kaikki lasten kanssa on. Mutta siltin hän sanoo, että lapset ovat loppujen lopuksi kuitenkin tärkeintä maailmassa, ja ihastelee miten ihanat lapset ollaan saatu. On myös aina pitänyt itsestään selvänä, että lapsia joskus haluaa. Vastasin mieheni puolesta, kun hän itse ei käy tällä palstalla.

[/quote]

Muakin isänä kauhistuttaa nämä naisten keksimät kriteerit sille, miten muka ollaan hyviä vanhempia. Että jossei istuta siellä leikkipuistossa jauhamassa paskaa muiden ämmien kanssa, niin ollaan huonoja vanhempia ("kun lapsiraukat jää kaikesta kivasta paitsi"). Tai jos on väärän merkkiset haalarit, niin aijjjaijjai kun vanhemmat on huonoja. Tai jos arvostelijan omasta mielestä lapsella täytyy olla merkkivaatteet, tai tietyn väriset tai tyyliste vaatteet... niin aijjjaijjai kun on taas paska vanhempi jossei lasta sitten ole puettu juuri näin.

Ja kaikkea muuta sairasta... on ehkä luettu joku sosiaaliammattikoulun apuluokkalaisen kirjotelma vanhemmuudesta, muka-säännöistä, läheisyydestä, "kodin ja hoitopaikan vuorovaikutuksen tärkeydestä" jne... ja sitten jos joku vanhempi, yleensä näihin keskusteluihi liittyen isä, ei sitten noudatakaan täsmälleen jotain tällasta pseudo-oppia, joka muistuttaa dogmeiltaan ja seuraajiltaan lähinnä jotain uskonlahkoa, niin aijjaijjai vaan!

No, ehkäpä sä tunnet oman miehes, ja ehkäpä se ei tee sitten sen lapsen kanssa yhtään mitään, ihastelee sitä vaan. Sellastakin on, ja siihen usein sitten päädytään viimeistään siinä vaiheessa, kun vasta äidiksi tullut nainen kritisoi kaikkea isän tekemää, kun mikään ei tämän uuden asiantuntijan mielestä mene niinkun kirjojen mukaan pitäisi lapsen kanssa olla.

Mutta on myös erittäin paljon meitä isiä, jotka osataan ihan jo luonnostaan olla sen oman lapsen, ja muidenkin lasten kanssa niin että lapsilla on ihan oikeastikin kivaa. Eikä niin, että se muksu viedään sinne leikkipaikalle yksin tuhertamaan jotain, tai parhaimmassa tapauksessa muiden lasten kiusattavaksi sillä välin kun nämä "aktiiviäidit" ryystävät keskenään kaffea ja röyhyttelevät röökiä ja puhuvat paskaa.

Meilläkin on leikkipuistot jääneet aika vähiin, kun ei vaan kiinnosta tippakaan se leikkipuiston sosiaalinen maailma. Välillä on käyty, ja sillon minä olen todella yksi niitä harvoista aikuisista, jotka leikkii oman ja joskus toistenkin lasten kanssa. Oikeen välillä vitutt_a katsella sitä menoa; huonosti kasvatetut lapset laitetaan keskenään sinne tekemään oma nokkimisjärjestys ja mammat juoruaa eikä huomaa mitä tapahtuu.

Samaten noi päiväkodin ja koulun kaikenmaailman keskustelutuokiot on juuri vain ja ainoastaan naisia sekä todella ongelmaisia ja sairaita lapsia varten. Normaalilasten kohdalla noilla keskusteluilla ei ole mitään tarkoitusta eikä vaikutusta. Olen niitäkin muodon vuoksi joskus käynyt, ja aina ihmetellyt miksi niitä niin kovin painotetaan. Menkööt ne joita kiinnostaa; ja jos ei kumpaakaan oikeen kiinnostaisi (niinkun meillä, kun kumpikin kokee ne melko turhiksi), niin sitten vaikka arvalla, tai kumman aikatauluun sopii paremmin.

Jos lapsella ei ole vakavia kehitys- tai käytöshäiriöitä, niin nämä varhaiskasvatuskeskusteluthan samoin kun koulun vanhempainillat jne on lähinnä sen päiväkodin henkilöstön ja opettajien egon nostamista varten. Tehdään tikusta asiaa ja teoretisoidaan kaikkea mahdollista.

Samoin ei minua isänä kiinnosta tippaakaan sosialisoida muiden koulun tai päiväkodin vanhempien kanssa, enkä ole koskaan leiponut pullaa mihinkään tapaamiseen, koska en niissä käy. Tämä ei ole milloinkaan millään tavalla heijastunut lapseeni tai siihen miten lapseeni suhtaudutaan missään yhteydessä.

Että kun te täällä ja muualla pohditte sitä hyvää isyyttä, niin sen pitäisi lähinnä näkyä siinä millainen käytännössä näyttää olevan ja on se isän ja lapsen keskinäinen suhde, eikä miltä se isä näyttää teidän omilla mittareilla ja muiden ulkoisten odotusten valossa. Jos lapsi kaipaa isän syliä ja seuraa, ja saa niitä ja huomiota isältä, ja lapsi on onnellinen isän seurassa, ja isällä on jollain tapaa käytännön asiat hallussa että lapset ruokitaan, puetaan, hoidetaan kouluun ja päiväkotiin, niin kaikki muu tarkemman ohjeistuksen noudattaminen on pilkun nussimis_a ja turhaa kritisointia.

Tunnen oikein hyvinkin erään äidin, joka omasta mielestään on varmaan maailman paras äiti. Aina on lapselle ollut tiukat säännöt kaiken kanssa; koska syödään välipala ja ruoka pilkuntarkkaan, ja mikä on terveellistä. Minuuttiaikataulu nukkumaanmenossa, vaatteet ostettu aina äidin maun mukaan (erilaisia hepeneitä kun olisi pitänyt olla lämmintä ja käytännöllistä päällä jo sään vuoksi), sääntöjä siitä ja tästä. Mutta ei siiten käytännössä oikeen koskaan ole osannut leikkiä lapsen kanssa-lapsi on joutunut ihan itse keksimään huvituksensa. Ja muutenkin se todellinen läheisyys ja läsnäolo on ollut mitä on, kun on tärkeämpää ollut notkua netissä samaan aikaan.

Itse arvostan aitoa lämpöä ja läsnäoloa isänä, ja erilaiset ulkoiset odotukset siitä miten minun (jonkun muun mielestä) tulisi toimia isänä, ovat minulle toisarvoisia. Onneksi olen saanut omalta koululaiselta aina selvän palautteen siitä, että tämä on ollut oikea ja hyvä tapa olla isä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:09"]

Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?

[/quote]

En ole isä, en halua isäksi, se ei ole tärkein asia maailmassa, en ole isyyttä vastaan.

Isyys on monille isille oman itsensä korostamista, sen näkemistä, kuinka omat geenit jatkavat olemassaoloaan. Kyseessä on useimmiten täysin itsekäs asia. Sama koskee tietysti myös äitiyttä.

En sitä silti mitenkään paheksu. Melkein kaikki ihmisen valinnat ovat itsekkäitä, oma lapsi on ennen kaikkea täydellisen itsekäs teko. Ei sinänsä väärä mutta ei ole mitään syytä tuntea moraalista ylemmyyttä, jos on oman lapsen halunnut omia geenejään jatkamaan.
[/quote]

Et voi tietää. Tiedätkö mitä on rakkaus lähimmäistä kohtaan? Vaikka suomessa onkin vallalla nykyään kovat arvot, ei kaikki perustu itsekkyyteen.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:09"] Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan? [/quote] En ole isä, en halua isäksi, se ei ole tärkein asia maailmassa, en ole isyyttä vastaan. Isyys on monille isille oman itsensä korostamista, sen näkemistä, kuinka omat geenit jatkavat olemassaoloaan. Kyseessä on useimmiten täysin itsekäs asia. Sama koskee tietysti myös äitiyttä. En sitä silti mitenkään paheksu. Melkein kaikki ihmisen valinnat ovat itsekkäitä, oma lapsi on ennen kaikkea täydellisen itsekäs teko. Ei sinänsä väärä mutta ei ole mitään syytä tuntea moraalista ylemmyyttä, jos on oman lapsen halunnut omia geenejään jatkamaan. [/quote] Et voi tietää. Tiedätkö mitä on rakkaus lähimmäistä kohtaan? Vaikka suomessa onkin vallalla nykyään kovat arvot, ei kaikki perustu itsekkyyteen.

[/quote]

Joillekin naisille tai miehille lapset valitettavasti ovat samanlainen statussymboli kuin vaikka auto, asunto tai vene voivat olla. Ja toisille sitten taas ihan aito onnen ja ilon ja tarkoituksen lähde.

Lapsettomuudessa ei ole mitään tuomittavaa, tuskin sitä täällä monikaan tarkoittaa, kun toteaa että lapsettomat eivät ymmärrä miltä vanhemmuus tuntuu. Eivät pysty ymmärtämään sitä, millaisia tunteita voi kokea omaa lasta kohtaan ja tämän ansioista. Puhun sikäli omasta kokemuksesta, että ennen ensimmäistä lastani kuvittelin juuri tälläisillä "kyllähän sen ymmärtää että vanhempi rakastaa lastaan ja kokee sitä kautta elämän tarkoituksen" -lausahduksilla todella ymmärtäväni mistä puhuin, mutta vasta päästyäni vanhemmaksi ymmärsin sisäisesti asian oikean merkityksen.

Kaikki eivät sitä koe, eikä siinäkään mitään. Ja oikeassa elämässä... kyllä osasta lapsiakin tulee suomeksi sanottuna paskiaisia, teini-iässä tai sen jälkeen. Enkä tarkoita normaalia uhoa ja kiukuttelua, vaan ihan ongelmatapauksia, jollon yleensä kaikki osapuolet ovat helpottuneita kun lapsi muuttaa lopulta omaan kotiinsa tai alaikäisenä ehkä sijaiskotiin. Näin voi käydä hyvillekin vanhemmille. Aina kaikki ei ole vain vanhemmista kiinni.

Aika mielenkiintoinen tapa on tarkkailla ympäristöään... vaikka kauppakeskuksissa, ruokakaupoissa... miten ne vanhemmat niiden lastensa kanssa on. Näkee selkeitä eroja, jotkut vanhemmat vaan tiuskii ja kiljuu, toiset ei reagoi mitenkään lapsiinsa ja joillakin sitten näyttää olevan erittäin jotenkin lämmin yhteisymmärrys ja hellyyttäkin osoitetaan ihan julkisesti muista välittämättä.

Ja jotkut lapset sitten valitettavasti on niitä näyttelyesineitä, joita esitellään merkkivaatteissa ja kerrotaan kuinka hyvin taas jonnapetterillä meni viime kokeessa ja että siitä näyttää tulevan lääkäri kuten isästään ja että 2-vuotias siskokin jo oppi lukemaan tai ainakin osaa aakkoset ja että balettiopettaja oli sanonut että tästä olisi ainesta ammattilaiseksi.