Lue keskustelun säännöt.
Mies: kuinka tärkeää sinulle on olla isä?
04.03.2015 |
Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:36"]
Mieheni vastaus: tärkeintä elämässä.
[/quote]
Siis hänelle oli tärkeintä maailmassa tulla isäksi, vai lapset ovat nyt synnyttyään hänelle tärkeintä elämässä? Nuo kun ovat aivan eri asioita. Moni sellainenkin mies, joka on huijattu tai painostettu isäksi, pitää lopulta isyyttä elämänsä tärkeimpänä asiana.
[/quote]
Mieheni halusi lapsen niin kuin kuka tahansa normaali ihminen. Nyt kun lapsemme on kaksivuotias, lapsi on miehelleni tärkeintä elämässä.
[/quote]
"Kuin kuka tahansa normaali ihminen"? Anteeksi, mutta tuo kuulostaa siltä, ettei miehesi ole miettinyt asiaa ollenkaan vaan tehnyt vain lapset, koska se on "normaalia" ja niin kuuluu tehdä. Ei siis siksi, että asia olisi ollut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:11"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:37"]Minulle on hyvin tärkeää, etten ole isä. En näe mitään ideaa siinä, että uhraisin valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa johonkin niin tyhjänpäiväiseen.
[/quote]
Olitko sinä vanhemmillesi tyhjänpäiväinen?
[/quote]
Vitun idiootti kommentti. Kukaan ei voi valita syntyykö vai ei.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:25"]
Minulle on miehenä tärkeintä, että lapset kohottavat ulkoista imagoani ja että voin ylpeillä heillä. Haluan, että lapseni ovat hyviä koulussa ja mieluiten niissä samoissa aineissa joissa itse olin hyvä. Olisi kauheaa saada tyhmä lapsi. On myös hyvin tärkeää, etteivät lapset mitenkään pilaa mainettani, ja siksi vaikenen visusti kaikista heidän ongelmistaan. Mitä tulee heidän psyykkiseen oirehtimiseensa ja sen hoitoon, minulle on tärkeämpää leimautumisen välttäminen kuin avun saaminen. En ole itsekään koskaan apua hankkinut ja näin hyvä ihminen tuli.
[/quote]
porvoosta, päivää.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:11"]
Miten musta tuntuu siltä, että muutamat ekan sivun runolliset tekstit isyyden ihanuudesta on kirjoittanut nainen...
[/quote]
Ihan selvästi naisten kirjoittamia, vain naiset kirjoittavat tuolla tavalla lapsista.
Vaikka on varmasti miehiä, jotka rakastavat lapsiaan ja tykkäävät perhe-elämästä, mutta ei ne kirjoita mitään tuollaisia "rakkausrunoja" lapsistaan.... :D
[/quote]
Tai voisiko olla mahdollista, että jotkut miehet osaavat kirjoittaa? Suurin osa kirjailijoista ja runoilijoista on miehiä. Suosittelen tutustumaan muuhunkin kirjallisuuteen kuin Aku Ankkoihin ja Jallu-lehteen...
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:36"]
Mieheni vastaus: tärkeintä elämässä.
[/quote]
Ja juuri tuon vuoksi koen lapset hankalaksi asiaksi. Koen vaimon tärkeimmäksi ihmiseksi elämässäni. En ole valmis tipauttamaan häntä siltä paikalta pois. Toisaalta en myöskään itse halua tippua toisen silmissä ja elämässä varasijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tuntunut kovin tärkeältä ennen kuin tulin isäksi. Se oli enemmän vaimon halu, tosin ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Se oli luonnollinen siirtymä seuraavaan elämänvaiheeseen. Mutta jos vaimo olisi halunnut lapsettomuutta, luultavasti olisin suostunut siihen muitta mutkitta. Enkä varmaan olisi itse koskaan ehdottanut.
Mutta nyt kun olen isä, se on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Haluan hoitaa isän roolin kunnolla ja antaa lapsille niin hyvät mahdollisuudet elämään kuin pystyn. Tingin hyvillä mielin omista mieliteoista ne vuodet, kun lapset ovat pieniä ja asuvat kotona. Pikkulapsiaika oli vaikeaa, varsinkin toisen kanssa, koska ei ollut ensimmäisen kokemuksen ja oppimisen haastetta. En osaa oikein heittäytyä lapsen tasolle, ja hoitaminen on ikävää samojen rutiinien toistoa. Mutta nyt kouluiässä menee paremmin, kun voi harrastaa lasten kanssa ja heistä on älyllistä (välillä liiankin) seuraa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:38"]
Saan paskamyrskyn aikaan mutta puhun omasta ja muutaman muun isäkaverini puolesta: isyys on tylsää. Oma vaimoni ottaa äitiyden tosissaan ja hän on hyvä siinä, mutta itseäni ei vain jaksa kiinnostaa. Juu, onhan se kiva kun poika menestyy lätkässä mutta vanhempainillat, syöttöhetket, lapsiperhereissut, uhmakohtaukset, lelukasat, lasten kiljuminen ilosta tai muusta, koulumenestyksen seuraaminen, tarkat rutiinit, allergiat, harrastuksiin kuskaus, rahan menetys jne Jne. ovat aivan helvetin vastenmielisiä ja tunnen pilanneeni elämäni kun hankin lapsia. En kadu lapsiani, mutta jos olisin nähnyt elämäni ennen kuin tein ratkaisun hankkia kaksi lastani vaimoni kanssa, olisin valinnut toisin. Lapseton elämä sopi minulle ja haikailen alitajunnassani sinne takaisin vaikka tietysti tiedän että se on mahdotonta ja väärin.
[/quote]
Sulla on ongelmaan helppo ratkaisu; nostat katseen sieltä peruutuspeilistä ja käännät sen kohti tulevaisuutta. Kirjoitat kuin koko loppuelämäsi olisi toisen perustarpeista huolehtimista ja ihana vapautesi jäi aikaan ennen lapsia, vaikka se ei mene ihan näin. Ihan kohta sun ei tarvitse pyyhkiä kenenkään takapuolta tai syöttää ketään, eikä se hetki siihen että lapset on muuttaneet kotoa ole kovin paljon kauempana. Jos mietit kuinka nopeasti viimeiset kymmenen vuotta elämästäsi on mennyt, ja kuinka nopeasti seuraavat kymmenen vuotta tulevat menemään, huomaat että kohta saat ajatella enemmän itseäsi.
Jos sulla on vain kaksi lasta, saat elämässäsi vielä kaiken, sekä kokea perhe-elämän että elää vapaampaa elämää. Vanhemmuuden arvon näkee usein vasta ptkän ajan päästä, ja silloin useimmat ovat onnellisia että kuitenkin ne lapset tuli aikanaan tehtyä. Pikkulapsiaika on työlästä ja on ihan tavallista miettiä kuinka paljon helpommalla pääsisi. Mutta myöhemmin voi tulla aika jolloin on ihan onnellinen ettei sitten valinnutkaan sitä helpointa tietä elämässä.
[/quote]
Poikani täyttää ensi kuussa 13 ja tyttäreni on 8, eli ei tässä vaippoja ole vaihdeltu enää vuosiin. Nämä 13 vuotta ovat menneet niin älyttömän hitaasti, että voimat tuntuvat vain vähenevän. Vauva aika oli helppoa koska lapset eivät tarvinneet isän läsnäoloa mutta nyt tarvitsee joka päivä töistä tullessa kerätä henkistä ja fyysistä voimaa sitä varten että olisin edes ok isä. Vaimoni ei enää jaksa pitää huolta ulkonäöstään eikä hän arvosta yhteistä aikaamme, siksi tuleva lasten kotoa muutto ei vain jaksa lohduttaa. Sitä paitsi sinnekin on noin kymmenen vuotta aikaa.
En tiedä kuinka monta vuotta minun on tuhlattava elämästäni että lasten hankkiminen olisikin sydämessäni myönteinen asia. Tiedän että olen epäonnistunut enkä koskaan sanoisi näin ääneen mutta anonyymina on helpompaa puhua niin kuin asiat ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:36"]
Mieheni vastaus: tärkeintä elämässä.
[/quote]
Siis hänelle oli tärkeintä maailmassa tulla isäksi, vai lapset ovat nyt synnyttyään hänelle tärkeintä elämässä? Nuo kun ovat aivan eri asioita. Moni sellainenkin mies, joka on huijattu tai painostettu isäksi, pitää lopulta isyyttä elämänsä tärkeimpänä asiana.
[/quote]
Mieheni halusi lapsen niin kuin kuka tahansa normaali ihminen. Nyt kun lapsemme on kaksivuotias, lapsi on miehelleni tärkeintä elämässä.
[/quote]
"Kuin kuka tahansa normaali ihminen"? Anteeksi, mutta tuo kuulostaa siltä, ettei miehesi ole miettinyt asiaa ollenkaan vaan tehnyt vain lapset, koska se on "normaalia" ja niin kuuluu tehdä. Ei siis siksi, että asia olisi ollut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä.
[/quote]
Kaikille eläville organismeille on luonnollista haluta lisääntyä. Miksei siis ihmiselle? Miehelläkin voi olla vauvakuume, ei se ole vain naisten juttu. Kummallista edes ajatella niin.
Mieheni tuli isäksi 41-vuotiaana, hän oli kyllä ehtinyt ajatella asiaa kerran jos toisenkin. Hän halusi lapsen, hän sai lapsen, nyt hän on onnellisempi kuin olisi koskaan voinut kuvitellakaan.
Miksi ihmeessä se jurppii täällä ihmisiä, että mies rakastaa lastaan ja onnellinen? Kateusko vaivaa?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:38"]
Saan paskamyrskyn aikaan mutta puhun omasta ja muutaman muun isäkaverini puolesta: isyys on tylsää. Oma vaimoni ottaa äitiyden tosissaan ja hän on hyvä siinä, mutta itseäni ei vain jaksa kiinnostaa. Juu, onhan se kiva kun poika menestyy lätkässä mutta vanhempainillat, syöttöhetket, lapsiperhereissut, uhmakohtaukset, lelukasat, lasten kiljuminen ilosta tai muusta, koulumenestyksen seuraaminen, tarkat rutiinit, allergiat, harrastuksiin kuskaus, rahan menetys jne Jne. ovat aivan helvetin vastenmielisiä ja tunnen pilanneeni elämäni kun hankin lapsia. En kadu lapsiani, mutta jos olisin nähnyt elämäni ennen kuin tein ratkaisun hankkia kaksi lastani vaimoni kanssa, olisin valinnut toisin. Lapseton elämä sopi minulle ja haikailen alitajunnassani sinne takaisin vaikka tietysti tiedän että se on mahdotonta ja väärin.
[/quote]
Onko sulle muukin arki tylsää? Jäikö aikuiseksi kasvaminen vähän kesken? Työnteko ei nappaa tms?
[/quote] Arkeni oli ennen kivaa, harrastan kalastusta ja laskettelua, mutta sitä ei enää paljoa tule tehtyä. Töissä käyn, olen veturinkuljettaja, haalin paljon ylitöitä jotta ei tarvitsisi mennä kotiin. En tietysti aina, mutta joskus. Kyllä minä itseäni ihan aikuisena pidän, olen vain tullut siihen johtopäätökseen, että isänä oleminen ei ollutkaan itselleni sopiva asia. Lapsille en tietysti sitä kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:09"]Oletko jo isä, haluatko ehdottomasti tulla isäksi, onko se yksi rooli muiden joukossa tai tärkein asia maailmassa, vai oletko suorastaan isyyttä vastaan?
[/quote]
On se sen verran tärkeä rooli, että yritän lasten vuoksi pitää edes jonkinlaiset välit ex-vaimoon. Aina ei ole helppoa.
Lapset tuli hankittua enemmän tai vähemmän siksi, että niin kuului tehdä. En ole mielestäni huono isä, mutta ei tämä lapsiperhe-elämä ole parantanut elämänlaatua tai tuonut elämääni mitään uutta. Hoidan ja kasvatan lapsia velvollisuudentunteesta. En tiedä tunnenko rakkautta heitä kohtaan, vastuuntuntoa kylläkin. Lapsiaan kun ei voi valita. Olemme vaimon kanssa tosin mahtava pari ja odotan sitä aikaa, kun lapset ovat muuttaneet omilleen ja voimme jatkaa arkea kaksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmen lapsen isä. Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa ja rakastan heistä jokaista sekä vaimoani yli kaiken. Elämme normaalia ydinperheen arkea.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:04"]
"Kuin kuka tahansa normaali ihminen"? Anteeksi, mutta tuo kuulostaa siltä, ettei miehesi ole miettinyt asiaa ollenkaan vaan tehnyt vain lapset, koska se on "normaalia" ja niin kuuluu tehdä. Ei siis siksi, että asia olisi ollut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä.
[/quote]
Kaikille eläville organismeille on luonnollista haluta lisääntyä. Miksei siis ihmiselle? Miehelläkin voi olla vauvakuume, ei se ole vain naisten juttu. Kummallista edes ajatella niin.
Mieheni tuli isäksi 41-vuotiaana, hän oli kyllä ehtinyt ajatella asiaa kerran jos toisenkin. Hän halusi lapsen, hän sai lapsen, nyt hän on onnellisempi kuin olisi koskaan voinut kuvitellakaan.
Miksi ihmeessä se jurppii täällä ihmisiä, että mies rakastaa lastaan ja onnellinen? Kateusko vaivaa?
[/quote]
Joo, ja kaikille eläville orgasmeille on luonnollista haluta lisääntyä paljon. Yksiavioisuus ei siis ole luonnollista. Miksei naapurin pirkon pedissä pomppaavaa miestä sitten pidetä normaalina vaan sikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle isyys on elämän tärkein asia. Minulla on kaksi lasta. Syvempää onnea en voi kuvitella.
Olen löytänyt elämän tarkoituksen.
En ole mies, enkä voi suoranaisesti puhua mieheni puolesta, mutta vastaan kuitenkin. Esikoisemme on nyt 8kk ja sain puhua miestä jonkin aikaakin perheen perustamiseen ennen kuin suostui. Ennen raskautta oli sitä mieltä, että voisi aivan hyvin olla ilman lapsia, muttei ole mitään niitä vastaankaan. Itse siis koin, että olisin hyvin onneton, jos en saisi lapsia lainkaan, mutta miehelleni se ei ollut kovinkaan suuri tai tärkeä asia.
Nyt kuitenkin, kun vauva on syntynyt, on mieheni monta kertaa sanonut olevansa iloinen siitä, että meillä on lapsi. Kerran jopa myönsi, että oli hyvä, että minä "hoputin" lasten hankkimisessa ja harmitteli sitäkin, ettei ollut nuorempi isäksi tullessaan (nyt 35v). Vaikka vauva-aika onkin tosi raskasta ja raivostuttavaakin välillä, on mieheni selkeästi saanut isäksi tulemisesta paljon positiivista lisää elämäänsä. Monesti myös sanoo, että onpa hieno ja erikoinen tunne välillä, kun syö yhdessä ruokapöydässä oman lapsensa kanssa tai näkee töistä kotiin tullessaan minut ja vauvan ikkunassa odottamassa kotiin. :)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:17"]
Vai alamäkeen? :D onhan se kamalaa, kun saa ikioman asunnon, kukaan ei huuda ja kiukuttele siellä. Ei tartte katella vaimon naamaa joka viimeiset vuodet aina norsunvitulla. Saa pillua ekaa kertaa pariin vuoteen ja fiilis on kuin vankilasta vapautuneella. On ihan kivaa olla isä ja seurata lapsen kehittymistä. Kaduttaa, että mimmosen naisen kanssa sen tein. Heti kun lapsi syntyi, olin pelkkä elättäjä ja vaimoni pelkkä äiti. Koskea ei saanut. Mikä perhe semmonen on, jossa aikuisilla ei ole enää parisuhdetta. Kasvatetaan vaan lasta saman katon alla. Etäisänä oleminen ei ole vastuun pakoilua. Lapsi on mun luona joka toinen viikko. Olishan se kiva olla lähi isä. Viettäisin yhtä paljon aikaa lapsen kanssa, kuin nytkin, mutta saisin kaikki tuet lapsesta ja frigidiltä eksältä vielä elarit pälle. Mut eihän se nyt sovi eksälle.
[/quote]
Jos saa asunnon. Eronnut mies on vuokranantajille lähes sama kui luottotedoton.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:20"]
Miehet tykkää kehua isä-statuksella työpaikoilla, mutta harvemmin ne kotona osallistuu.
[/quote]
Itse en ole onneksi törmännyt tällaiseen. En kyllä ymmärrä, mitä kehumista tuossa on. "Ihailkaa minua. Olen todistettvasti harrastanut seksiä"? Katsotaan niitä meriittejä uudelleen, kun lapsi on kasvatettu kunnolla ja saatu hyvin oman elämänsä alkuun. -2
[/quote]
Konservatiivisilla aloilla kuten rahoitus ja juridiikka on kyllä paljon miehhiä, joille perhe on uskottavuuskysymys.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 00:16"]
Konservatiivisilla aloilla kuten rahoitus ja juridiikka on kyllä paljon miehhiä, joille perhe on uskottavuuskysymys.
[/quote]
Joo, ja tästä ei saisi varmaan puhua, mutta monilla riippuu ylennyskin siitä, onko ne ekassa avioliitossa, onko niillä lapsia.
Monet yritykset eivät ylennä eronneita miehiä, ja suosivat perheellisiä miehiä.
Sen takia tietyillä aloilla menestystä haluavat miehet menevät naimisiin ja tekevät lapsia ns. sopivan oloisen naisen kanssa.
Henk.kohtaisesti mun mielestä epäreilua, mutta tavallaan ymmärrettävää, koska se kertoo tietynlaisesta vakaudesta.
Kyllä isyys on minulle tärkeää, vaikka yhteiskunta on tehnyt paljon osoittaakseen miten vähäpätöistä isyys on äitiyden (lue vanhemmuuden) rinnalla. Minulle on osoitettu paikkani maksajana (lue isänä). Vielä kun joskus voisi päästä ihan vanhemmaksi asti.