Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää sovussa pers.häiriöisen kumppanin kanssa?
02.03.2015 |
Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa. Miehellä on nuorena diagnosoitu persoonallisuushäiriö (en tiedä tarkalleen mikä) ja hän on ns. hankala ihminen. Suhde on hyvä ja ihana kun mennään hänen säännöillään. Jos ei mennä, on meillä totaalinen sotatila päällä.
Mies on herkkä, itkee helposti, loukkaantuu helposti, suree paljon. Hän on myös ilkeä, ja sanoo että sellainen hän on, ei mahda asialle mitään. Jos minä kohtelen häntä kuin hän minua, hän sanoo ettei kestä ja niin se vain on, silloin meillä ei voi olla suhdetta.
Minä olen puntaroinut asiaa ja olen valmis joustamaan kaikessa. Minua pelottaa että muutun surulliseksi ja hiljaiseksi ja että mies ei enää halua minua. Hän nauttii minun "kuplivuudestani", ilostani, energiastani. Minä haluan antaa sen hänelle, mutta pelkään että annettava loppuu kun joustan tarpeeksi kauan. Tällöin olisin uhrannut itseni turhaan, jos teen kaiken "oikein", ja muutun samalla vääränlaiseksi.
Haluan kaiken uhalla elää miehen kanssa (me emme harkitse lapsia tai yhteenmuuttoa). Miten pidän huolta itsestäni niin etten hukkaa itseäni? Miten opettelen olemaan pyytämättä mitään ja antamaan vilpittömästi (ilman toiveita vastavuoroisuudesta)?
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:36"]
"Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt."
Ja se voi myös olla synnynnäitä. Riippuen aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Ennen narsismia ja muita persoonallisuushäiriöitä pidettiin lapsuudessa syntyneinä, mutta ei nykyään, sillä monet tutkimukset, myös kansainväliset tukevat väitettä, että se voi olla myös synnynnäistä.
[/quote]
Taas ihan huuhaata. Mutta mukavaa sinulle uskoa niin. Kun ei ole tietoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se, jätä ihmeessä. Tai sitten palat loppuun ja jätät sitten. Tai vedät itsesi kiikkuun. Kokemusta on. Mittani otin täytenä, mutta selvisin hengissä. Sekään ei ollut itsestäänselvyys.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:36"]
"Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt."
Ja se voi myös olla synnynnäitä. Riippuen aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Ennen narsismia ja muita persoonallisuushäiriöitä pidettiin lapsuudessa syntyneinä, mutta ei nykyään, sillä monet tutkimukset, myös kansainväliset tukevat väitettä, että se voi olla myös synnynnäistä.
[/quote]
Tartun tähän niin kuin muutama muukin. Jokainen ihminen syntyy terveesti narsistisena. Sairaaksi se narsismi muuttuu kun lapsi joutuu tyydyttämään narsismiaan vinoutuneilla tavoilla aka ympäristö ei ole vastavuorosuhteessa tervettä narsismia tukevasti. Persoonanhäiriö on ihmisen muokkautuminen vialliseen ympäristöön, jolloin se on periaatteessa "normaali" siinä ympäristössä, koska se on ainoa tapa selvitä.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:49"]
Mies ei käy terapiassa, nuorena ollut intensiivistä hoitoa mutta en tiedä siitä sen enempää. Hän on pahoillaan omasta hankaluudestaan ja toi sen esiin jo heti suhteen alkuvaiheessa. Hän ei koita vierittää hankaluuttaan minun syykseni tai syyllistää tai manipuloida minua, kuten sanoin. Mutta hän _on_ hankala, joustamaton ja ankara.
Keskustelu pelaa oikein hyvin, hän myös myöntää tehneensä väärin silloin kun näin on käynyt. Hän tietää itse että ei tule muuttumaan, enkä minäkään odota että näin kävisi. Minä ajattelen että ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on tai ei ollenkaan. Minä rakastan hankalaa kumppaniani ihan kaikkineen ja haluan elää mahdollisimman onnellista elämää hänen kanssaan.
ap
[/quote]
Voisit puhua ainakin miehen kanssa, että jos menette umpisolmuun tai vaikka ette menisikään mutta haluaisit, niin meneekö halustasi uudelleen hoitoon myöhemmin jos koette siihen tarvetta. Tämä auttaisi sua siihen, että jos kokisit, että mies voisi tarvita jotain lääkehoitoa niin menisi hakemaan sitä.
Moni ihminen on hankala ihan ilman mitään diagnoosiakin. On miehiä, jotka röhnöttää vaan sohvalla ja lähinnä V*ttuilee vaimolleen, eikä edes mieti omaa käyttäytymistään ollenkaan. Sinun tilanteesi vaikuttaa paljon positiivisemmalle.
Yritä nähdä niitä positiivisia puolia ja yrittäkää yhdessä puolison kanssa miettiä ratkaisuja niihin pahoihin tilanteisiin sillain, ettet kuormittuisi niistä niin paljoa. Eli vaikka niitä ei pysty poistamaan, niin sinä pystyisit olemaan oma itsesi ja kestät myös ne huonot puolet.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:40"]
En halua kertoa konkreettisia esimerkkejä, en halua että meitä tunnistetaan, miehen diagnoosi ei ole yleistä tietoa. Tajuan että tilannetta on hankala hahmottaa ilman konkretiaa ja olen pahoillani.
Kyllä teen enimmäkseen kuten mies vaatii. Haluan tehdä niin ja saan siitä iloa. Välillä koitan neuvotella tai kapinoin. Meillä voi olla asioita sovittuna ja jos mies ei pidä minulle antamaansa lupausa, minä olen vastaavasti ottanut joustoa itselleni ja tehnyt jotain mitä olen luvannut olla tekemättä. Nämä tilanteet eivät pääty hyvin. Minä olen koittanut sanoa että mies itse valitsi rikkoa sopimuksia. Hän sanoo olevansa luistava. Minä sanon olevani luistava myös, ja että reagoin siihen että hän on ensin livennyt. Sitten meillä onkin totaalinen sotatila olemassa.
Minä itse asiassa tajuan että se että mies rikkoo sopimuksia ei ole mikään syy minun rikkoa sopimuksia. En halua ajatella että kostaisin miehelle hänen käytöstään tekemällä itse samoin. Minulla on joustavampi mieli, voin ajatella asioita monipuolisemmin. Miehen mieli ei jousta.
ap
[/quote]
No eipä ihme, että tuosta syntyy sotatila. JOs toinen rikkoo sopimusta, asia pitää ottaa esille ja keskustella siitä. Oli mikä tahansa persoonahäiriöi tai ei, niin keskustella asioista pystyy kyllä ja sopimuksia voidaan vaikka muuttaa sen jälkeen tjms. ENkä itseasiassa edes ymmärrä mistä sopimuksista nyt edes puhutte? Ei meillä ole mitään ns. sopimuksia ainakaan suhteessamme.... Mutta tuo, että huomaa toisen rikkovan jonkun sopimuksen ja säkin sit vaan rikot ja alat piinaamaan toista sillä hetkellä, kun toinenkin rikkoi sen tyyliin viikko sitten, ei ole aikuismaista ja siitä saa kenen tahansa kanssa sotatilan.
Ei kannata myöskään ihan kaikkea laittaa miehen syyksi. Kyllä sitä ilman diagnoosiakin voi olla tosi ärsyttävä ja aikalailla osallinen ja vähintäänkin osasyyllinen tappeluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:42"]
Pakko sanoa, että arvostan sitä, että haluat yrittää hänen kanssaan. Täältä ei näköjään tsemppiä pahemmin heru. En osaa auttaa muuten, kuin olisiko kirjastoissa jotain aiheesta? Teidän täytyy kai sopia selvät pelisäännöt, keskustelu sentään toimii? Kätkö hän terapiassa tai muuta?
[/quote]
Miksi pitäisi tsempata, jos itsellä on huonoja kokemuksia?
[/quote]
Nekin täällä lyttää, joilla ei omia kokemuksia. Ap ainakin haluaa yrittää. Toisilla on voimia enemmän kuin toisilla.
Ap:lle vielä, että on hyvä, että teillä omat kodit. Jos mies kerran tiedostaa edes osan ylilyönneistään, niin voitko jättää ne vain omaan arvoonsa? Tunnet hänet jo kuitenkin. Säilytät kuplivan iloisuutesi keskittymällä hyviin juttuihin. Otat tarvittaessa välimatkaa mieheen, jos alkaa uuvuttaa tai vituttaa. Tapailetteko vain silloin kun mies haluaa? Sitten voisit ehkä hankkia jonkin viikkoharrastuksen, josta et itse tingi, niin säilytät edes jotain päätäntävaltaa elämääsi. Muista kuitenkin, että sinun hyvinvointisi pitäisi olla elämäsi prioriteetti.
Kyllä minä aivan takuulla olen omalla laillani hankala, enkä yhtään väitä ettenkö olisi syypää riitoihin. Mies näkee ja tietää minun omituisuuteni ja ottaa asioita enimmäkseen huomioon. Puhutaan paljon meidän kummankin outouksista ja mies on sitä mieltä että mun outoudet eivät ole kummoisia hänen outouksiinsa verrattuna.
Ja on ihan totta että ihmiset ovat paskoja ja hankalia suhteissa ilman että kellään on mitään diagnoosia tms "oikeaa" syytä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:42"] Pakko sanoa, että arvostan sitä, että haluat yrittää hänen kanssaan. Täältä ei näköjään tsemppiä pahemmin heru. En osaa auttaa muuten, kuin olisiko kirjastoissa jotain aiheesta? Teidän täytyy kai sopia selvät pelisäännöt, keskustelu sentään toimii? Kätkö hän terapiassa tai muuta? [/quote] Miksi pitäisi tsempata, jos itsellä on huonoja kokemuksia? [/quote] Nekin täällä lyttää, joilla ei omia kokemuksia. Ap ainakin haluaa yrittää. Toisilla on voimia enemmän kuin toisilla. Ap:lle vielä, että on hyvä, että teillä omat kodit. Jos mies kerran tiedostaa edes osan ylilyönneistään, niin voitko jättää ne vain omaan arvoonsa? Tunnet hänet jo kuitenkin. Säilytät kuplivan iloisuutesi keskittymällä hyviin juttuihin. Otat tarvittaessa välimatkaa mieheen, jos alkaa uuvuttaa tai vituttaa. Tapailetteko vain silloin kun mies haluaa? Sitten voisit ehkä hankkia jonkin viikkoharrastuksen, josta et itse tingi, niin säilytät edes jotain päätäntävaltaa elämääsi. Muista kuitenkin, että sinun hyvinvointisi pitäisi olla elämäsi prioriteetti.
[/quote]
Kiitos! Minustakin on hyvä että ei asuta samassa asunnossa. Ollaan tosi intensiivisesti yhdessä silloin kun ollaan, enkä itse jaksaisi sellaista aivan jatkuvasti. Me tavataan itse asiassa sen mukaan miten minulle sopii, meille on vakiintunut tietty viikkorytmi ja mulla on paljon muutakin omaa elämää. Oon aktiivinen ihminen, mukana projekteissa, mulla on ystäviä, olen jonkin verran julkisuudessa tekemieni juttujen tiimoilta.
Mies osoittaa arvostusta ja ihailua mun tekemisistäni, ei ikinä esimerkiksi lyttää tai nolaa minua vaan on kannustava ja esiintyy "fanipoikana" minun rinnallani. Meillä on hyvä yhteinen synkka ja puuhataan paria projektia yhdessä, mikä on meille molemmille tosi ihanaa.
En ole valjastanut koko olemistani miehen palvelemiseen. Me ollaan molemmat hyvin selvillä suhteen dynamiikoista, mies tietää olevansa hyvin dominoiva ja minä tiedän olevani alistuva ja mukautuva. Minusta tässä on onnistumisen mahdollisuus juuri siksi että kaikki on niin selkeää ja läpinäkyvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
Et mitenkään. Hajotat vaan itsesi ja sairastut lopulta itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:08"]
Kyllä minä aivan takuulla olen omalla laillani hankala, enkä yhtään väitä ettenkö olisi syypää riitoihin. Mies näkee ja tietää minun omituisuuteni ja ottaa asioita enimmäkseen huomioon. Puhutaan paljon meidän kummankin outouksista ja mies on sitä mieltä että mun outoudet eivät ole kummoisia hänen outouksiinsa verrattuna.
Ja on ihan totta että ihmiset ovat paskoja ja hankalia suhteissa ilman että kellään on mitään diagnoosia tms "oikeaa" syytä.
ap
[/quote]
Hyvä, että puhutte myös sinun puolen "ongelmista". Parisuhteessa tulee tappeluita, vaikka kummallakaan ei ole diagnooseja ja sun kirjoituksista sai sellaisen käsityksen, että kaikki tappeluiden syyt olisi miehen persoonallisuushäiriöistä johtuvia. Kuitenkin jo tuo sun laittama esimerkki saisi aivan taatusti täällä meilläkin aikaan tappelun. Kannattaa yrittää laajentaa ajatuksiaan myös siihen omaan käytökseensä. ENkä siis tarkoita, että ratkaisu olisi vielä enemmän hiippailla varpaillaan vaan ihan vaan empatiansa kautta miettiä mille toisesta saattaisi asiat tuntua ottaen huomioon sen toisen herkkyyden kuitenkin. Tuohon päälle rakentava keskustelu. Ehkä se on ratkaisun avain moniin asioihin.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:23"]
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
[/quote]
Sadismi ja narsismi ovat eri asioita. Yritä nyt edes saada termit kuntoon. Sadismi on tunnetusti synnynnäistä. Muussa tapauksessa mielenterveysongemien selittäminen synnynnäisiksi on vanhempien ja ympäristön roolin poistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:42"] Pakko sanoa, että arvostan sitä, että haluat yrittää hänen kanssaan. Täältä ei näköjään tsemppiä pahemmin heru. En osaa auttaa muuten, kuin olisiko kirjastoissa jotain aiheesta? Teidän täytyy kai sopia selvät pelisäännöt, keskustelu sentään toimii? Kätkö hän terapiassa tai muuta? [/quote] Miksi pitäisi tsempata, jos itsellä on huonoja kokemuksia? [/quote] Nekin täällä lyttää, joilla ei omia kokemuksia. Ap ainakin haluaa yrittää. Toisilla on voimia enemmän kuin toisilla. Ap:lle vielä, että on hyvä, että teillä omat kodit. Jos mies kerran tiedostaa edes osan ylilyönneistään, niin voitko jättää ne vain omaan arvoonsa? Tunnet hänet jo kuitenkin. Säilytät kuplivan iloisuutesi keskittymällä hyviin juttuihin. Otat tarvittaessa välimatkaa mieheen, jos alkaa uuvuttaa tai vituttaa. Tapailetteko vain silloin kun mies haluaa? Sitten voisit ehkä hankkia jonkin viikkoharrastuksen, josta et itse tingi, niin säilytät edes jotain päätäntävaltaa elämääsi. Muista kuitenkin, että sinun hyvinvointisi pitäisi olla elämäsi prioriteetti.
[/quote]
Kiitos! Minustakin on hyvä että ei asuta samassa asunnossa. Ollaan tosi intensiivisesti yhdessä silloin kun ollaan, enkä itse jaksaisi sellaista aivan jatkuvasti. Me tavataan itse asiassa sen mukaan miten minulle sopii, meille on vakiintunut tietty viikkorytmi ja mulla on paljon muutakin omaa elämää. Oon aktiivinen ihminen, mukana projekteissa, mulla on ystäviä, olen jonkin verran julkisuudessa tekemieni juttujen tiimoilta.
Mies osoittaa arvostusta ja ihailua mun tekemisistäni, ei ikinä esimerkiksi lyttää tai nolaa minua vaan on kannustava ja esiintyy "fanipoikana" minun rinnallani. Meillä on hyvä yhteinen synkka ja puuhataan paria projektia yhdessä, mikä on meille molemmille tosi ihanaa.
En ole valjastanut koko olemistani miehen palvelemiseen. Me ollaan molemmat hyvin selvillä suhteen dynamiikoista, mies tietää olevansa hyvin dominoiva ja minä tiedän olevani alistuva ja mukautuva. Minusta tässä on onnistumisen mahdollisuus juuri siksi että kaikki on niin selkeää ja läpinäkyvää.
ap
[/quote]
Oletko oikeasti alistuva?
EI alistuva ihminen riko sopimuksia tuollain esimerkinmallisesti tai määrittele tapaamiset. Harvoin alistuva henkilö myöskään määrittelee hankaluuksia melkein vain toisen syyksi. Minusta tuntuu, että haluat antaa kuvan, että olet se kiltti, mukautuva ja alistuva, mutta käytännössä et välttämättä edes ole sitä.
Itseään on vaikea ihan objektiivisesti tarkastella, mutta kyllä koen olevani oikeasti alistuva. Nautin kurista ja raameista, mutta myönnän kyllä että välillä temppuilen ja kapinoin. Tän tavan haluaisin nimenomaan kitkeä itsestäni, mutta niin etten samalla muutu surulliseksi ja hiljaiseksi.
En määrittele tapaamisia siksi että haluan kontrolloida vaan siksi että mulla on elämässä paljon enenmmän liikkuvia osia kuin miehellä. Hän toivoo minulta tietyn verran aikaa ja minä pyrin järjestämään.
ap
Jos todella haluat elää miehesi kanssa, niin kyllähän se onnistuu. Ei sinun tarvitse muuta kuin luopua itsestäsi, identiteetistäsi, mielipiteistäsi, unelmistasi ja itsemääräämisoikeudestasi. Pyrit kaikin keinoin miellyttämään miestäsi, vaikka se tuntuisi itsestäsi miten pahalta. Anna oman elämäsi päätäntävalta hänelle, niin eiköhän se onnellinen yhteiselo siitä lutviudu. Onnea matkaan.
Sähän olet tasan yhtä sairas kuin mies ellet sairaampikin. Ei päästään terve lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Ennemmin antaisin tuolle miehelle neuvoja miten selvitä suhteesta rikkomatta itseään. Sinulle en.
Onko vaatimukset sinua rajoittavia? Eli hän vaatimuksillaan haluaa pitää sinut pois esim. tyttöjenilloista, harrastuksista tms.?
Vaatiiko hän sinua tomimaan niin, että miellyttäisit häntä.
Teettekö esimerkiksi vain sellaisia ruokia mistä hän pitää?
Määräileekö hän meikin käyttöäsi tai vaatetustasi?
Muokkaako hän sinua mieleisekseen?
Selkeästi olet jo päätöksesi tehnyt. Ei täällä voi kukaan antaa sinulle onnistuvia ohjeita selviytyä, koska mitä tahansa voi tapahtua.
Henkilökohtaisesti uskon, että ap:llakin on nyt jotain psyykkisia ongelmia itselläkin, koska tahtoo jäädä selvästi rikkinäiseen suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:03"]
Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt.
[/quote]
Muuten ok, mutta narsismi ei ole kaikkein vaikein
[/quote]
Mikä on vaikeampaa kuin narsismi?
[/quote]
Riippuu varmaan siitä kuina vaikea häiriö on. Mikä tahansa häiriöistä voi aiheuttaa paljon haittaa ihmiselle ja lähiympäristölle. Epävakaa persoonallisuushäiriö on usein erittäin vaikea ja näkyy monilla tavoin