Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää sovussa pers.häiriöisen kumppanin kanssa?
02.03.2015 |
Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa. Miehellä on nuorena diagnosoitu persoonallisuushäiriö (en tiedä tarkalleen mikä) ja hän on ns. hankala ihminen. Suhde on hyvä ja ihana kun mennään hänen säännöillään. Jos ei mennä, on meillä totaalinen sotatila päällä.
Mies on herkkä, itkee helposti, loukkaantuu helposti, suree paljon. Hän on myös ilkeä, ja sanoo että sellainen hän on, ei mahda asialle mitään. Jos minä kohtelen häntä kuin hän minua, hän sanoo ettei kestä ja niin se vain on, silloin meillä ei voi olla suhdetta.
Minä olen puntaroinut asiaa ja olen valmis joustamaan kaikessa. Minua pelottaa että muutun surulliseksi ja hiljaiseksi ja että mies ei enää halua minua. Hän nauttii minun "kuplivuudestani", ilostani, energiastani. Minä haluan antaa sen hänelle, mutta pelkään että annettava loppuu kun joustan tarpeeksi kauan. Tällöin olisin uhrannut itseni turhaan, jos teen kaiken "oikein", ja muutun samalla vääränlaiseksi.
Haluan kaiken uhalla elää miehen kanssa (me emme harkitse lapsia tai yhteenmuuttoa). Miten pidän huolta itsestäni niin etten hukkaa itseäni? Miten opettelen olemaan pyytämättä mitään ja antamaan vilpittömästi (ilman toiveita vastavuoroisuudesta)?
Kommentit (80)
Osaat jo aloituksessa ennustaa että paska lentää tuulettimeen. Etkä edes tiedä mikä pers.häiriö hänellä on, mikä aika lailla helpottaisi asian käsittelyssä. Mielenkiintoista on myös hänen päätöksensä että hän "ei tule muuttumaan". Fakta on että ihminen voi muuttua ja aika muuttaa ihmistä halusi tämä sitä tai ei. Jää vain itselle päätettäväksi onko se muutos huonompaan vai parempaan. Mies kuulostaa ongelminensa samanlaiselta kuin minä(olen myös ns.häiriintynyt) ja minä mieluummin edes yrittäisin sinun vuoksesi käsitellä asioita. Ehkä hän voisikin, mutta tarvittava luottamussuhde ei ole vielä rakentunut. Koska silloin minä näkisin suhteella enemmän tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko valmis antamaan oman terveytesi tämän miehen takia?
Kun burnout tulee, se tulee ja kovaa, se saattaa muuttaa persoonallisuutesi koko loppuiäksi ja heittää sinut masennuksen hukutettavaksi.
Et sinä sellainen tahdo olla. Miksi et halua olla jonkun kanssa, joka antaa olla sellainen kuin olet, joka kohtelee sinua samalla tavalla kuin sinä häntä? Miksi koet, että sinun pitää tyytyä häneen?
Vai johtuuko tämä nyt siitä, että sinulla on suuri hoivausvietti ja haluat "hoitaa" miestä? Siinä ei siis kyse ole siitä, että haluat olla miehen kanssa, vaan haluat olla hänen hoitajansa, auttaa häntä ja ehkä parantaa, vaikka itse tiedätkin, ettet niin kykene tekemään. Tälläisiä naisia on paljon ja se on parempi huomata ajoissa, kuin liian myöhään. Siinä kun ei kauaa mene, kun alat masentumaan ja mitä kauemmin sinä miehen kanssa olet, sitä vaikeampi sitä on erota.
Mies kuulostaa aivan exältäni, joten pystyn jollain tasolla ymmärtämään ap:ta. Mies oli hurmaava, seksi oli MAHTAVAA ja nauroimme (kuten myös riitelimme) paljon. Pystyimme myös puhumaan vakavista ja vaikeista aiheista. Suhde oli yksi elämäni antoisimpia ja intensiivisimpiä, mutta myös kuluttavimpia. Alkuhuuman jälkeen olin laihtunut n. kymmenen kiloa ja sairastelin jatkuvasti. Ero otti koville ja kärsin kauheista sydänsuruista melkein kolme vuotta.
Nykyisen kumppanini kanssa rakkaus ja läheisyys on allut alusta asti toisenlaista; tasaisempaa ja onnellisempaa. Minulla on vasta nyt hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]
Onnistuu aikansa, kunnes hajoat.
Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa.
[/quote]
Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden?
[/quote]
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
[/quote]En voi sille mitään, että halveksin tällaisia jotka lyövät lyötyä. Mistä ihmeestä tiedät, mistä tuon kirjoittajan lapsen persoonallisuushäiriö johtuu. Empatiakyvyttömyyshän on muutaman persoonallisuushäiriön keskeinen oire, ja kirjoituksesi huokuu juuri sitä. En usko että sinä ainakaan olisit sen parempi vanhempi koska empatiakyky on varmaankin törkein vanhemman ominaisuuksista.
Tämä kirjoittaja on oikeassa.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:02"]
Kyllä sinä saat rakastaa häntä pohjattomasti ja nautti seksistä, mutta miksi ihmeessä sinä pilaisit sekä oman että mahdollisten lastesi elämän sitoutumalla häneen ja asumalla hänen kanssaan?
Sinun elämäsi olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, kun vaan nauttisitte ja naureskelisitte, rakastaisitte ja rakastelisitte silloin kun hyvältä tuntuu, mutta ette edes yrittäisi jakaa koko elämäänne. Sinä et todellakaan olisi enää oma kuplivan iloinen itsesi, johon mies on rakastunut, jos joutuisit elämään hänen ehdoillaan ja 'varpaisillasi' ahdistuneena kaiken aikaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ehkä löydätkin jonkin keinon. Mutta pelottavalta tuo kuulostaa. Kirjoitat olevasi luonnostaan iloisen kupliva, mutta mies tulee tukahduttamaan tuon ominaisuutesi ajan mittaan.
Kirjoitat ettet halua asua yhdessä tai perhettä mhen kanssa. Millaista tulevaisuutta kuvittelet teillä olevan? Tuleeko sinusta miehen aivoitusten mahdollistaja oman elämänilosi kustannuksella?
En tiedä miten voisitte onnistua. Ymmärrän toisaalta toiveesi. Voitko kysyä neuvoa joltain ammattilaiselta? Kyse on kuitenkin siitä, että sinä voit tuossa suhteessa itse sairastua pahastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:23"]
Olen jostain joskus lukenut selviytymisvinkkejä ihmisille, jotka vastoin kaikkea tolkkua valitsevat pysyä persoonallisuushäiriöisen kumppanin rinnalla. Mahtaisiko kenelläkään olla muistikuvaa missä tällaisia on ollut? Kun googlailen asiaa, saan tulokseksi vain narsistista selviytymisohjeita. Minä en halua selviytyä eroon miehestä vaan osata elää niin ettei tarvitse erota.
ap
[/quote]
On mahdollista, että miehesi muuttuu ajan myötä. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi masennus hyvin usein loivenee ihmisen vanhetessa ja saattaa poistua kokonaan. Älä menetä toivoasi, jos todella rakastat miestäsi. Tuollaisen pers.häiriön taustalla on usein turvattomuuden tunne ja jokin syvällinen hylätyksitulemisen kokemus omien vanhempien tekemisten johdosta. Miehesi on ehkä alkoholistiperheestä? Raivoava, viinan vankina oleva isä ja etäinen, turvattomuutta luova äiti on tyypillinen kombo? Miehesi saattaa päästä irti kroonisesta hylätyksitulemisen ja kelpaamaattomuuden tunteestaan rakkautesi avulla. Elämä on niin ihmeellistä, että siinä todella kannattaa joskus yrittää ja olla heittämättä toivoaan. Tuntuu siltä, että haluat yrittää tätä. Rohkeutta! Voit todella onnistua, vaikka täällä sanottaisiin sinulle mitä. Hankalan ihmisen hankaluuden taustalla on yleensä syvä itseinho ja pelko siitä, että ne pahimmat omaan kelpaamattomuuteen kohdistuvat pelot ovat totta. Kun pelot hellittävät, alkaa toipuminen. Toivon onnea teille molemmille
Mitä miehesi vaatii sinulta? Kerroit, että hänon joustamaton ja hänellä on kohtuuttomia vaatimuksia.
Kerro muutamia esimerkkeä.
Teetkö kuten hän vaatii?
Saatko siitä iloa?
Haluatko tehdä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella haluat elää persoonallisuushäiriöisen kanssa niin se onnistuu kyllä. Luovut täydellisesti omasta persoonastasi ja olet täysin tahdoton voimaton ja ymmärtämätön hänen persoonansa jatke. Ei tule isoja ongelmia eteen.
Eriasia on se että onko moinen päätös viisas ja kauaskantoinen.. Mutta lienee ainoa keino jos hänen kanssaan haluat elää..
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:03"]
Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt.
[/quote]
Muuten ok, mutta narsismi ei ole kaikkein vaikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:03"]
Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt.
[/quote]
Muuten ok, mutta narsismi ei ole kaikkein vaikein
[/quote]
Mikä on vaikeampaa kuin narsismi?
"Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt."
Ja se voi myös olla synnynnäitä. Riippuen aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Ennen narsismia ja muita persoonallisuushäiriöitä pidettiin lapsuudessa syntyneinä, mutta ei nykyään, sillä monet tutkimukset, myös kansainväliset tukevat väitettä, että se voi olla myös synnynnäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:23"]
Olen jostain joskus lukenut selviytymisvinkkejä ihmisille, jotka vastoin kaikkea tolkkua valitsevat pysyä persoonallisuushäiriöisen kumppanin rinnalla. Mahtaisiko kenelläkään olla muistikuvaa missä tällaisia on ollut? Kun googlailen asiaa, saan tulokseksi vain narsistista selviytymisohjeita. Minä en halua selviytyä eroon miehestä vaan osata elää niin ettei tarvitse erota.
ap
[/quote]
On mahdollista, että miehesi muuttuu ajan myötä. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi masennus hyvin usein loivenee ihmisen vanhetessa ja saattaa poistua kokonaan. Älä menetä toivoasi, jos todella rakastat miestäsi. Tuollaisen pers.häiriön taustalla on usein turvattomuuden tunne ja jokin syvällinen hylätyksitulemisen kokemus omien vanhempien tekemisten johdosta. Miehesi on ehkä alkoholistiperheestä? Raivoava, viinan vankina oleva isä ja etäinen, turvattomuutta luova äiti on tyypillinen kombo? Miehesi saattaa päästä irti kroonisesta hylätyksitulemisen ja kelpaamaattomuuden tunteestaan rakkautesi avulla. Elämä on niin ihmeellistä, että siinä todella kannattaa joskus yrittää ja olla heittämättä toivoaan. Tuntuu siltä, että haluat yrittää tätä. Rohkeutta! Voit todella onnistua, vaikka täällä sanottaisiin sinulle mitä. Hankalan ihmisen hankaluuden taustalla on yleensä syvä itseinho ja pelko siitä, että ne pahimmat omaan kelpaamattomuuteen kohdistuvat pelot ovat totta. Kun pelot hellittävät, alkaa toipuminen. Toivon onnea teille molemmille
[/quote]
Mielestäni sinun olisi pitänyt myös lisätä, että masennus ja psyykkiset ongelmat voivat myös pahentua, varsinkin jos on asenne "tällänen mä olen, en voi sille mitään". Miehestä voi kuorioutua väkivaltainen, voi tehdä itsemurhan tai tappaa läheiset sekä itsensä. Näin on käynyt vanhetessa myöskin. Tiedän tapauksen, jossa isä tappoi itsensä ollessaan 50v. Ikä ei masennusta paranna.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:39"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"] Onnistuu aikansa, kunnes hajoat. Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa. [/quote] Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden? [/quote] Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407 [/quote]En voi sille mitään, että halveksin tällaisia jotka lyövät lyötyä. Mistä ihmeestä tiedät, mistä tuon kirjoittajan lapsen persoonallisuushäiriö johtuu. Empatiakyvyttömyyshän on muutaman persoonallisuushäiriön keskeinen oire, ja kirjoituksesi huokuu juuri sitä. En usko että sinä ainakaan olisit sen parempi vanhempi koska empatiakyky on varmaankin törkein vanhemman ominaisuuksista.
[/quote]
Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:39"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"] Onnistuu aikansa, kunnes hajoat. Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa. [/quote] Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden? [/quote] Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407 [/quote]En voi sille mitään, että halveksin tällaisia jotka lyövät lyötyä. Mistä ihmeestä tiedät, mistä tuon kirjoittajan lapsen persoonallisuushäiriö johtuu. Empatiakyvyttömyyshän on muutaman persoonallisuushäiriön keskeinen oire, ja kirjoituksesi huokuu juuri sitä. En usko että sinä ainakaan olisit sen parempi vanhempi koska empatiakyky on varmaankin törkein vanhemman ominaisuuksista.
[/quote]
oho. Tämäpä vasta kypsä kirjoitus...
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:27"]
On mahdollista, että miehesi muuttuu ajan myötä. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi masennus hyvin usein loivenee ihmisen vanhetessa ja saattaa poistua kokonaan. Älä menetä toivoasi, jos todella rakastat miestäsi. Tuollaisen pers.häiriön taustalla on usein turvattomuuden tunne ja jokin syvällinen hylätyksitulemisen kokemus omien vanhempien tekemisten johdosta. Miehesi on ehkä alkoholistiperheestä? Raivoava, viinan vankina oleva isä ja etäinen, turvattomuutta luova äiti on tyypillinen kombo? Miehesi saattaa päästä irti kroonisesta hylätyksitulemisen ja kelpaamaattomuuden tunteestaan rakkautesi avulla. Elämä on niin ihmeellistä, että siinä todella kannattaa joskus yrittää ja olla heittämättä toivoaan. Tuntuu siltä, että haluat yrittää tätä. Rohkeutta! Voit todella onnistua, vaikka täällä sanottaisiin sinulle mitä. Hankalan ihmisen hankaluuden taustalla on yleensä syvä itseinho ja pelko siitä, että ne pahimmat omaan kelpaamattomuuteen kohdistuvat pelot ovat totta. Kun pelot hellittävät, alkaa toipuminen. Toivon onnea teille molemmille
[/quote]
Tsiisus mitä p*skaa.
En halua kertoa konkreettisia esimerkkejä, en halua että meitä tunnistetaan, miehen diagnoosi ei ole yleistä tietoa. Tajuan että tilannetta on hankala hahmottaa ilman konkretiaa ja olen pahoillani.
Kyllä teen enimmäkseen kuten mies vaatii. Haluan tehdä niin ja saan siitä iloa. Välillä koitan neuvotella tai kapinoin. Meillä voi olla asioita sovittuna ja jos mies ei pidä minulle antamaansa lupausa, minä olen vastaavasti ottanut joustoa itselleni ja tehnyt jotain mitä olen luvannut olla tekemättä. Nämä tilanteet eivät pääty hyvin. Minä olen koittanut sanoa että mies itse valitsi rikkoa sopimuksia. Hän sanoo olevansa luistava. Minä sanon olevani luistava myös, ja että reagoin siihen että hän on ensin livennyt. Sitten meillä onkin totaalinen sotatila olemassa.
Minä itse asiassa tajuan että se että mies rikkoo sopimuksia ei ole mikään syy minun rikkoa sopimuksia. En halua ajatella että kostaisin miehelle hänen käytöstään tekemällä itse samoin. Minulla on joustavampi mieli, voin ajatella asioita monipuolisemmin. Miehen mieli ei jousta.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:36"]
"Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt."
Ja se voi myös olla synnynnäitä. Riippuen aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Ennen narsismia ja muita persoonallisuushäiriöitä pidettiin lapsuudessa syntyneinä, mutta ei nykyään, sillä monet tutkimukset, myös kansainväliset tukevat väitettä, että se voi olla myös synnynnäistä.
[/quote]
Tämä ei pidä paikkaansa. Onhan se mukavaa ajatella niin. Persoonallisuushäiriöisenä ei kukaan synny:
Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.
Eksällä oli pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosi.
Se oli helvettiä koska en tiennyt siitä. Luulin että hän vain on tuollainen, ehkä ärsyttääkseen minua. Luulin että hän voisi halutessaan lopettaa sen jos haluaisi. Eron jälkeen vasta kertoi asiasta minulle, pelkäsi alussa kuulemma että pidän hulluna ja myöhemmin ei enää pystynyt kertomaan kun olimme liian pitkällä. Parka, olisi kertonut, olisimme ehkä yhä yhdessä jos olisin ymmärtänyt paremmin häntä. Tai no, tuskimpa kuitenkaan. Mutta monelta riidalta olisimme säästyneet