Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää sovussa pers.häiriöisen kumppanin kanssa?
02.03.2015 |
Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa. Miehellä on nuorena diagnosoitu persoonallisuushäiriö (en tiedä tarkalleen mikä) ja hän on ns. hankala ihminen. Suhde on hyvä ja ihana kun mennään hänen säännöillään. Jos ei mennä, on meillä totaalinen sotatila päällä.
Mies on herkkä, itkee helposti, loukkaantuu helposti, suree paljon. Hän on myös ilkeä, ja sanoo että sellainen hän on, ei mahda asialle mitään. Jos minä kohtelen häntä kuin hän minua, hän sanoo ettei kestä ja niin se vain on, silloin meillä ei voi olla suhdetta.
Minä olen puntaroinut asiaa ja olen valmis joustamaan kaikessa. Minua pelottaa että muutun surulliseksi ja hiljaiseksi ja että mies ei enää halua minua. Hän nauttii minun "kuplivuudestani", ilostani, energiastani. Minä haluan antaa sen hänelle, mutta pelkään että annettava loppuu kun joustan tarpeeksi kauan. Tällöin olisin uhrannut itseni turhaan, jos teen kaiken "oikein", ja muutun samalla vääränlaiseksi.
Haluan kaiken uhalla elää miehen kanssa (me emme harkitse lapsia tai yhteenmuuttoa). Miten pidän huolta itsestäni niin etten hukkaa itseäni? Miten opettelen olemaan pyytämättä mitään ja antamaan vilpittömästi (ilman toiveita vastavuoroisuudesta)?
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]
Onnistuu aikansa, kunnes hajoat.
Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa.
[/quote]
Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIksi ihmeessä joku haluaa vapaaehtoisesti tehdä omasta elämästään vaikeaa? Yleensä persoonallisuushäiriöisten kynsiin joutuvat sellaiset pahaa aavistamattomat, jotka putoavat monttuun autuaan tietämättöminä tapauksen hankaluudesta.
Sinun kannattaisi itse yrittää aikuistua ja itsenäistyä, ja päästä irti läheisriippuvuudesta. Kyllä sinä kelpaat jollekin muullekin miehelle, ja ihan yksinään eläminen on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin persoonallisuushäiriöisen kumppanina.
Miksi sinä et enää välitä olla kuplivan iloinen? Pidätkö itseäsi jotenkin liian huonona ihmisenä etkä ole ansainnut sitä, vai mikä mättää? Ajattele sitä, että tuon miehen kanssa vietetty aika on täysin hukkaan heitettyä ajatellen sitä, että sinä ehkä haluat jonakin päivänä perustaa oman perheen, jossa voit kasvattaa tasapainoisia ja iloisia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]
Onnistuu aikansa, kunnes hajoat.
Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa.
[/quote]
Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden?
[/quote]
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
Millainen persehäiriö sillä on? Ummetuksen ei luulisi haittaavan, mutta jatkuva ripuli voi tietenkin ärsyttää, jos kodiss on vain yksi vessa jossa toinen istuu jatkuvasti haisemassa.
(en lukenut kuin otsikon)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]
Onnistuu aikansa, kunnes hajoat.
Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa.
[/quote]
Peroonallisuushäiriöllä ja lapsuuden kasvuolosuhteilla on selkeä yhteys. Katso peiliin. Miten olet rikkonut lapsesi persoonallisuuden?
[/quote]
Kyllä tässä taustalla on muita syitä kuin minun aiheuttamaa... Oikeasti paha koulukiusaaminen taustalla, masennus siitä ja sillä tiellä ollaan, ehkä jonain päivänä elämä taas hymyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaakohan koulukiusaamisesta seurata persoonallisuushäiriö? Kun se vahinko on tapahtunut jo ennen kuin koulusta on mitään tietoakaan, varhaislapsuudessa.
Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:00"]
Mahtaakohan koulukiusaamisesta seurata persoonallisuushäiriö? Kun se vahinko on tapahtunut jo ennen kuin koulusta on mitään tietoakaan, varhaislapsuudessa.
[/quote]
Ainakin voi lievän ongelman pahentaa reippaasti.
Mä ajattelen noin lähtökohtaisesti että persoonallisuushäiriöiset ovat ihmisiä ja että heillä on oikeus ihmissuhteisiin ja onnelliseen elämään. Kukaan ei tee tai toivo itselleen persoonallisuushäiriötä. Minä en rakentele pilvilinnoja, en kuvittele että rakastaisin miehen "terveeksi" tai että hän milloinkaan muuttuisi. Hän on joustamaton ja ankara, minulla on joustava mieli ja osaan suhteuttaa ja ajatella. Minä olen miettinyt asiaa ja elän mieluummin miehen kanssa sellaisena kuin hän on kuin ilman häntä. Tajuan että suhde on lähes täysin minun harteillani, mutta toisaalta saan siitä valtavan paljon itselleni, ja teen tämän valintani tietoisena riskeistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:20"]
Tajuan että suhde on lähes täysin minun harteillani, mutta toisaalta saan siitä valtavan paljon itselleni, ja teen tämän valintani tietoisena riskeistä.
ap
[/quote]
Saat mitä?
Saan maagista seksiä, intensiivistä yhdessäoloa, sellaista yhteistä huumoria että nauretaan pissat housussa. Meillä on yhteisiä hauskoja harrastuksia ja projekteja, puhaillaan yhdessä, suunnitellaan asioita. Mies on (ällöttävyyteen asti) rehellinen. Hän on ankara mutta ei manipulatiivinen. On tosi suora omien hankaluuksiensa kanssa, ei kieroile vaan sanoo kohtuuttomat vaatimuksensa suoraan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 jatkaa.
Huh, ap.
Minäkin olen äärimmäisen joustava ihminen. Tänä päivänä - kun olen jo 45 v - ajattelen, että se on yksi minun heikkouksistani. Ihmisen ei pitäisi olla näin joustava.
Kirjoituksesi on pelottava.
Ja edellisen kommentoijan kysymys on naulan kantaan - MITÄ sinä saat tuosta suhteesta itsellesi?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:29"]
Saan maagista seksiä, intensiivistä yhdessäoloa, sellaista yhteistä huumoria että nauretaan pissat housussa. Meillä on yhteisiä hauskoja harrastuksia ja projekteja, puhaillaan yhdessä, suunnitellaan asioita. Mies on (ällöttävyyteen asti) rehellinen. Hän on ankara mutta ei manipulatiivinen. On tosi suora omien hankaluuksiensa kanssa, ei kieroile vaan sanoo kohtuuttomat vaatimuksensa suoraan.
ap
[/quote]
Ok. Sitten pidä mies fuckbuddyna ja hauskana seuralaisena, mutta älä yritä vääntää siitä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:29"]
Saan maagista seksiä, intensiivistä yhdessäoloa, sellaista yhteistä huumoria että nauretaan pissat housussa. Meillä on yhteisiä hauskoja harrastuksia ja projekteja, puhaillaan yhdessä, suunnitellaan asioita. Mies on (ällöttävyyteen asti) rehellinen.
Noita kaikkia asioita voit saada myös ihan normaalin ihmisen kanssa. Ei miehesi ole em. asioissa mikään "once in a lifetime"-tapaus.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:29"]
Saan maagista seksiä, intensiivistä yhdessäoloa, sellaista yhteistä huumoria että nauretaan pissat housussa. Meillä on yhteisiä hauskoja harrastuksia ja projekteja, puhaillaan yhdessä, suunnitellaan asioita. Mies on (ällöttävyyteen asti) rehellinen.
[/quote]
Pirun lainaus... Tässä uudestaan:
Noita kaikkia asioita voit saada myös ihan normaalin ihmisen kanssa. Ei miehesi ole em. asioissa mikään "once in a lifetime"-tapaus.
Pakko sanoa, että arvostan sitä, että haluat yrittää hänen kanssaan. Täältä ei näköjään tsemppiä pahemmin heru. En osaa auttaa muuten, kuin olisiko kirjastoissa jotain aiheesta? Teidän täytyy kai sopia selvät pelisäännöt, keskustelu sentään toimii? Kätkö hän terapiassa tai muuta?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:42"]
Pakko sanoa, että arvostan sitä, että haluat yrittää hänen kanssaan. Täältä ei näköjään tsemppiä pahemmin heru. En osaa auttaa muuten, kuin olisiko kirjastoissa jotain aiheesta? Teidän täytyy kai sopia selvät pelisäännöt, keskustelu sentään toimii? Kätkö hän terapiassa tai muuta?
[/quote]
Miksi pitäisi tsempata, jos itsellä on huonoja kokemuksia?
Mies ei käy terapiassa, nuorena ollut intensiivistä hoitoa mutta en tiedä siitä sen enempää. Hän on pahoillaan omasta hankaluudestaan ja toi sen esiin jo heti suhteen alkuvaiheessa. Hän ei koita vierittää hankaluuttaan minun syykseni tai syyllistää tai manipuloida minua, kuten sanoin. Mutta hän _on_ hankala, joustamaton ja ankara.
Keskustelu pelaa oikein hyvin, hän myös myöntää tehneensä väärin silloin kun näin on käynyt. Hän tietää itse että ei tule muuttumaan, enkä minäkään odota että näin kävisi. Minä ajattelen että ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on tai ei ollenkaan. Minä rakastan hankalaa kumppaniani ihan kaikkineen ja haluan elää mahdollisimman onnellista elämää hänen kanssaan.
ap
Kyllä sinä saat rakastaa häntä pohjattomasti ja nautti seksistä, mutta miksi ihmeessä sinä pilaisit sekä oman että mahdollisten lastesi elämän sitoutumalla häneen ja asumalla hänen kanssaan?
Sinun elämäsi olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, kun vaan nauttisitte ja naureskelisitte, rakastaisitte ja rakastelisitte silloin kun hyvältä tuntuu, mutta ette edes yrittäisi jakaa koko elämäänne. Sinä et todellakaan olisi enää oma kuplivan iloinen itsesi, johon mies on rakastunut, jos joutuisit elämään hänen ehdoillaan ja 'varpaisillasi' ahdistuneena kaiken aikaa.
Kuulostaa sairaalta. Enkä edes sano pahalla, vaan kokemuksesta.
Jossain vaiheessa tuo käy niin raskaaksi, että sun ilo on näyteltyä tekopirteyttä ja sua itseäsi ahdistaa koko ajan. Sitten joko eroatte tai alatte ruokkimaan toistenne ahdistuneisuutta ja surua. Jos jälkimmäinen, niin se käy vielä raskaammaksi ja jossain vaiheessa jompikumpi, luultavasti miehesi, luovuttaa. Kokemus.