Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää sovussa pers.häiriöisen kumppanin kanssa?
02.03.2015 |
Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa. Miehellä on nuorena diagnosoitu persoonallisuushäiriö (en tiedä tarkalleen mikä) ja hän on ns. hankala ihminen. Suhde on hyvä ja ihana kun mennään hänen säännöillään. Jos ei mennä, on meillä totaalinen sotatila päällä.
Mies on herkkä, itkee helposti, loukkaantuu helposti, suree paljon. Hän on myös ilkeä, ja sanoo että sellainen hän on, ei mahda asialle mitään. Jos minä kohtelen häntä kuin hän minua, hän sanoo ettei kestä ja niin se vain on, silloin meillä ei voi olla suhdetta.
Minä olen puntaroinut asiaa ja olen valmis joustamaan kaikessa. Minua pelottaa että muutun surulliseksi ja hiljaiseksi ja että mies ei enää halua minua. Hän nauttii minun "kuplivuudestani", ilostani, energiastani. Minä haluan antaa sen hänelle, mutta pelkään että annettava loppuu kun joustan tarpeeksi kauan. Tällöin olisin uhrannut itseni turhaan, jos teen kaiken "oikein", ja muutun samalla vääränlaiseksi.
Haluan kaiken uhalla elää miehen kanssa (me emme harkitse lapsia tai yhteenmuuttoa). Miten pidän huolta itsestäni niin etten hukkaa itseäni? Miten opettelen olemaan pyytämättä mitään ja antamaan vilpittömästi (ilman toiveita vastavuoroisuudesta)?
Kommentit (80)
Pahoittelen typoja, toivottavasti asiasta saa selvän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:46"]
Onko vaatimukset sinua rajoittavia? Eli hän vaatimuksillaan haluaa pitää sinut pois esim. tyttöjenilloista, harrastuksista tms.? Vaatiiko hän sinua tomimaan niin, että miellyttäisit häntä. Teettekö esimerkiksi vain sellaisia ruokia mistä hän pitää? Määräileekö hän meikin käyttöäsi tai vaatetustasi? Muokkaako hän sinua mieleisekseen?
[/quote]
Hän rajoittaa jonkin verran sitä millaisiin uusiin ihmisiin saan tutustua, joitain vanhoja tuttavuukisani hän paheksuu, muttei kiellä kanssakäyntiä. Män ei muokkaa ulkonäköäni, mutta on ilmaissut ärtymystä kun olen halunnut muuttaa jotain. Saan liikkua vapaasti kyllä.
Rajoittaminen liittyy enemmän meidän kahden väliseen kommunikaatioon. Mies saa ilkeillä minulle, koska hän on ilkeä. Minä en saa ilkeillä miehelle, koska mies on herkkä. Minä en saa suututtaa miestä, koska hän on herkkä. Minä en saa suuttua miehelle, koska hän on herkkä. Mies sanoo "Minä sanoin sulle alusta asti että mä olen hankala ja kohtuuton, jos se ei kelpaa niin ei sitten. Tää ei oo reilua ja tasapuolista, mutta mä en ole luvannutkaan mitään reilua tai tasapuolista. Jos tää ei oo sulle hyvä niin voit lähteä koska vain."
ap
[/quote]
Siis koetko sen rajoittamisena, ettet "saa" käyttäytyä kuten persoonallishäiriöinen miehesi? Haluaisitko, että sinäkin "saisit" olla ilkeä ja suututtaa toista "samanlailla"?
Eikö ole ihan itsestäänselvää, ettei parisuhteessa "saa" ilkeillä tai "suututtaa" toista ainakaan tarkoituksella?
Miehesi vain takoo sinulle totuuksia. Se on vähän kuin, että jos yrität saada toisen tempperamenttia muuttumaan, niin se vaan on mahdotonta.
Valitettavasti nyt kun tätä ketjuakin lukee, niin saa kyllä sellaisen vaikutuksen, että sinä se olet se haastava ihminen...
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:46"]
Onko vaatimukset sinua rajoittavia? Eli hän vaatimuksillaan haluaa pitää sinut pois esim. tyttöjenilloista, harrastuksista tms.? Vaatiiko hän sinua tomimaan niin, että miellyttäisit häntä. Teettekö esimerkiksi vain sellaisia ruokia mistä hän pitää? Määräileekö hän meikin käyttöäsi tai vaatetustasi? Muokkaako hän sinua mieleisekseen?
[/quote]
Hän rajoittaa jonkin verran sitä millaisiin uusiin ihmisiin saan tutustua, joitain vanhoja tuttavuukisani hän paheksuu, muttei kiellä kanssakäyntiä. Män ei muokkaa ulkonäköäni, mutta on ilmaissut ärtymystä kun olen halunnut muuttaa jotain. Saan liikkua vapaasti kyllä.
Rajoittaminen liittyy enemmän meidän kahden väliseen kommunikaatioon. Mies saa ilkeillä minulle, koska hän on ilkeä. Minä en saa ilkeillä miehelle, koska mies on herkkä. Minä en saa suututtaa miestä, koska hän on herkkä. Minä en saa suuttua miehelle, koska hän on herkkä. Mies sanoo "Minä sanoin sulle alusta asti että mä olen hankala ja kohtuuton, jos se ei kelpaa niin ei sitten. Tää ei oo reilua ja tasapuolista, mutta mä en ole luvannutkaan mitään reilua tai tasapuolista. Jos tää ei oo sulle hyvä niin voit lähteä koska vain."
ap
[/quote]
Voi sua. Mies on sairaalla tavalla saanut sinut mukaan pelaamaan hänen peliään.
Kuulostaa siltä, että hän käyttää oman luonteensa heikkouksia aseena sinua vastaan.
Ymmärrätkö ap, siis sinua vastaan.
Eikö se häiritse sinua?
Oletko koskaan ollut normaalissa ja turvallisessa suhteessa. Nimenomaan henkisesti tasavertaisessa suhteessa?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:23"]
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
[/quote]
Sellaista tietoa ei ole, että persoonallisuushäiriö olisi synnynnäistä.
Kaikissa sairauksissa on erilaisia altistavia tekijöitä ja niiden puhkeaminen johtuu monista asioista. Lopullista syytä ei voida sanoa. Samoin mielenterveyden häiriöistä. Voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. on perinnöllistä altiutta, biologisia tekijöitä, sikiöajan altistuksia ja ympäristöstä ja kasvuolosuhteista johtuvia tekijöitä. Mielenterveyden häiriöistä persoonallisuushäiriöillä ja kasvuolosuhteilla on kaikkein suurin yhteuy. Sitä kuvastaa tautiryhmän nimikin: persoonallisuus häirintyy kasvun ja kehityksen aikana.
On olemassa erilaisia synnynnäisiä vikoja (esim sydämessä ja aivoissa), mutta persoonallisuushäiriön kanssa kukaan ei synny. Kukaan ei synny hyvän tai pahana.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:36"]
"Persoonallisuushäiriöt syntyvät alle 3 v. Narsismi taitaa syntyä kaikista ensimmäisenä, siksi se on vaikein. Tämän jälkeen muut häiriöt.
Näin on eräs psykologi minulle selittänyt."
Ja se voi myös olla synnynnäitä. Riippuen aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Ennen narsismia ja muita persoonallisuushäiriöitä pidettiin lapsuudessa syntyneinä, mutta ei nykyään, sillä monet tutkimukset, myös kansainväliset tukevat väitettä, että se voi olla myös synnynnäistä.
[/quote]
Tartun tähän niin kuin muutama muukin. Jokainen ihminen syntyy terveesti narsistisena. Sairaaksi se narsismi muuttuu kun lapsi joutuu tyydyttämään narsismiaan vinoutuneilla tavoilla aka ympäristö ei ole vastavuorosuhteessa tervettä narsismia tukevasti. Persoonanhäiriö on ihmisen muokkautuminen vialliseen ympäristöön, jolloin se on periaatteessa "normaali" siinä ympäristössä, koska se on ainoa tapa selvitä.
[/quote]
Nän asia on. Samoin muut persoonallisuushäiriöt. Kaikilla voi joissain tilanteissa olla piirteitä joistain persoonallisuushäiriöistä. Häiriö siitä tulee silloin, kun toimintamalli kasvaa pysyvästi osaksi persoonaa. Siina vääristävässä kasvuympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:11"]
Ap - minkä ikäisiä olette?
[/quote]
Yli 30v alle 40v
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriöiden katsotaan olevan useiden tekijöiden summa. Lapsuuden kehitysympäristö vaikuttaa oleellisesti persoonallisuushäiriöiden kehittymiseen. Toisaalta myös perinnöllisyyttä on havaittu olevan persoonallisuushäiriöiden taustalla. Joitain biologisiakin tekijöitä on havaittu olevan yhteydessä häiriöihin.
Usein persoonallisuushäiriöt liittyvät lapsuuden kehitysympäristöön. Taustalla on yleensä pitkäaikainen lasta vahingoittava ympäristö. Välinpitämättömyyteen, huolenpidon puutteeseen, väkivaltaisuuteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja rikollisuuteen liittyy persoonallisuushäiriöihin sairastumisen riskiä. Myös vanhempien päihdeongelmat ja vakavat käyttäytymisen häiriöt liittyvät häiriöiden kehittymiseen. Persoonallisuushäiriö on tuskin koskaan yksittäisen traumaattisen tapahtuman seuraus.
Myös perinnöllisyydellä on merkityksensä persoonallisuushäiriöiden synnyssä.
......
Persoonallisuushäiriöt ovat selkeästi kulttuuriympäristöstä poikkeavia, syvälle juurtuneita, joustamattomia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka tulevat esiin useissa erilaisissa elämäntilanteissa. Ne ovat lapsuuden kehityksessä syntyneitä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat läpi aikuisiän.
.....
http://www.terve.fi/persoonallisuushairiot/persoonallisuushairiot
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:11"]
Ap - minkä ikäisiä olette?
[/quote]
Yli 30v alle 40v
ap
[/quote]
Ok, sitten en ole niin huolestunut sinusta. Jos olisit ollut 20 v, niin olisin pitänyt sinua ihan kaistapäänä. Tunnet kuitenkin itsesi jo ja mitä ilmeisemmin tiedät, mitä olet tekemässä. Silti hieman ihmettelen masokistitaipumustasi... Et pysty millään saamaan tasapainoista parisuhdetta aikaiseksi. Mutta jos pidät itsesi vain kevyesti mukana, niin kyllähän sitä ihminen aikaa viettää erilaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:23"]
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
[/quote]
Sadismi ja narsismi ovat eri asioita. Yritä nyt edes saada termit kuntoon. Sadismi on tunnetusti synnynnäistä. Muussa tapauksessa mielenterveysongemien selittäminen synnynnäisiksi on vanhempien ja ympäristön roolin poistamista.
[/quote]
Miksi tämä on saanut miinuksia? Minä en näe olettamuksessani mitään virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:23"]
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
[/quote]
Sadismi ja narsismi ovat eri asioita. Yritä nyt edes saada termit kuntoon. Sadismi on tunnetusti synnynnäistä. Muussa tapauksessa mielenterveysongemien selittäminen synnynnäisiksi on vanhempien ja ympäristön roolin poistamista.
[/quote]
Miksi tämä on saanut miinuksia? Minä en näe olettamuksessani mitään virhettä.
[/quote]
Sadismi ei myöskään ole synnynnäistä. Siinä mielessä kyllä, että jollain voi olla enemmän tapumusta ko persoonallisuuspiireeseen. Muttei sadistiksi kukaan ajaudu vahingossa. Se on myöskin yhteydessä kasvuolosuhteisiin.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:23"]
"Hyvä vanhempi ei täällä huutele lapsensa vaikeutta. Ihankuin se persoonallisuushäiriö olisi tullut itsestään. Se ei ole. Vieläkin on mahdollista rakkaudella koittaa auttaa lasta. Ei toivoa, että hän muuttaa pois kotoa ja saa rauhassa olla."
Persoonallisuushäiriö esim. narsisti voi olla synnynnäistä. Siitä löytyy paljon tutkittuatietoa, myös kansainvälistä. Jo hyvinkin pieni lapsi voi nauttia suunnattattomasti eläimen julmasta kiduttamista tai ihmisten, kun normaalisti huonostikin kohdeltu lapsi nauttii eläiten seurasta ja saa silmät kirkastumaan.
Ennen todella uskottiin persoonallisuushäiriön syntyvän ainoastaan lapsuuden kokemuksista, mutta näin ei ole nykyään. Lääketiede kehittyy koko ajan ja se mikä oli 1900-luvulla, ei pidä enää, vaan tutkimustulokset ja lääketiede menee koko ajan eteenpäin esim. teknologian avulla.
[/quote]
Sadismi ja narsismi ovat eri asioita. Yritä nyt edes saada termit kuntoon. Sadismi on tunnetusti synnynnäistä. Muussa tapauksessa mielenterveysongemien selittäminen synnynnäisiksi on vanhempien ja ympäristön roolin poistamista.
[/quote]
Miksi tämä on saanut miinuksia? Minä en näe olettamuksessani mitään virhettä.
[/quote]
Sadismi ei myöskään ole synnynnäistä. Siinä mielessä kyllä, että jollain voi olla enemmän tapumusta ko persoonallisuuspiireeseen. Muttei sadistiksi kukaan ajaudu vahingossa. Se on myöskin yhteydessä kasvuolosuhteisiin.
[/quote]
Minä en näe sadismia automaattisesti negatiivisena asiana, koska sitä ilmaistaan usein Bdsm-kultturissa. Olen vain olettanut että jotkut ihmiset nimenomaan ovat taipuvasempia siihen(en osaa sanoa onko kyseessä kuitenkaan "persoonan" piirre kuin enemmänkin tapa ilmaista itseään) luonnostaan ja kasvuolosuhteet päättävät miten yksilö sitä ominaisuutta käsittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:05"]
Haluan kaiken uhalla elää miehen kanssa (me emme harkitse lapsia tai yhteenmuuttoa). Miten pidän huolta itsestäni niin etten hukkaa itseäni? Miten opettelen olemaan pyytämättä mitään ja antamaan vilpittömästi (ilman toiveita vastavuoroisuudesta)?
[/quote]
Noilla spekseillä et mitenkään. Kivasti on saatu sinut jo täysin kynnysmatoksi kun edes ajattelet ja kysyt moista.
Mun miehellä on myös pershäiriö. Ärsyttävä pierunhaju leijuu kotona.
Onnistuu aikansa, kunnes hajoat.
Mulla sikäli sama tilanne, mutta omasta lapsesta kyse ja täytyy sanoa, että toivon, että hän olisi nopeasti täysi-ikäinen, ilman lääkitystä tätä ei kestä, sen verran varpaillaan joudun olemaan kaiken aikaa.
Olen jostain joskus lukenut selviytymisvinkkejä ihmisille, jotka vastoin kaikkea tolkkua valitsevat pysyä persoonallisuushäiriöisen kumppanin rinnalla. Mahtaisiko kenelläkään olla muistikuvaa missä tällaisia on ollut? Kun googlailen asiaa, saan tulokseksi vain narsistista selviytymisohjeita. Minä en halua selviytyä eroon miehestä vaan osata elää niin ettei tarvitse erota.
ap
Ja joo, olen kynnysmatto. En varsinaisesti halua olla, ei minulla ole halua maksimoida omaa kurjuuttani tai fiilistellä marttyyriudellani. Enkä oikeasti halua hajottaa itseäni, haluan katsoa jos löydän sopivat mekanismit ja tavat elää hankalan miehen kanssa niin että kukaan ei hajota ketään ja rinnakkaiselo on oikeasti mahdollista.
Minulla on oma koti ja omaa elämää, en ole hänen kanssaan jatkuvasti. Tiiviimpi suhde ei varmaan olisi mahdollinen.
ap
Sanot, että olet kupliva ja iloinen ihminen, kun olet oma itsesi.
Sanot, että miehen kanssa sinun pitää olla varpaillaan. Tämä tarkoittaa, että joudut varomaan tekemisiäsi ja sanomisiasi. Eli sinä et miehen kanssa täysin voi olla oma itsesi.
Varpaillaan oleminen uuvuttaa. Se syö pala palalta. Lopputuloksena on burn out. Ja burn out on kaikkien ilon tunteiden häviämistä.
Tiedän mistä puhun. Elin vuosia herättämättä nukkuvaa karhua. Jaksoin pitkään olla iloinen, kun kielsin itseltäni kaikki väsymykset ja negatiiviset tunteet, enkä antanut mistään kritiikkiä. Lopulta tajusin, että olen burn out elämää kohtaan.
Sen olen elämässä oppinut, että ainut tapa jaksaa on olla täysin oma itsensi, etsiä siis sellainen seura, jossa saa olla oma itsensä, sekä tehdä asioita, joiden tekeminen on hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:46"]
Onko vaatimukset sinua rajoittavia? Eli hän vaatimuksillaan haluaa pitää sinut pois esim. tyttöjenilloista, harrastuksista tms.? Vaatiiko hän sinua tomimaan niin, että miellyttäisit häntä. Teettekö esimerkiksi vain sellaisia ruokia mistä hän pitää? Määräileekö hän meikin käyttöäsi tai vaatetustasi? Muokkaako hän sinua mieleisekseen?
[/quote]
Hän rajoittaa jonkin verran sitä millaisiin uusiin ihmisiin saan tutustua, joitain vanhoja tuttavuukisani hän paheksuu, muttei kiellä kanssakäyntiä. Män ei muokkaa ulkonäköäni, mutta on ilmaissut ärtymystä kun olen halunnut muuttaa jotain. Saan liikkua vapaasti kyllä.
Rajoittaminen liittyy enemmän meidän kahden väliseen kommunikaatioon. Mies saa ilkeillä minulle, koska hän on ilkeä. Minä en saa ilkeillä miehelle, koska mies on herkkä. Minä en saa suututtaa miestä, koska hän on herkkä. Minä en saa suuttua miehelle, koska hän on herkkä. Mies sanoo "Minä sanoin sulle alusta asti että mä olen hankala ja kohtuuton, jos se ei kelpaa niin ei sitten. Tää ei oo reilua ja tasapuolista, mutta mä en ole luvannutkaan mitään reilua tai tasapuolista. Jos tää ei oo sulle hyvä niin voit lähteä koska vain."
ap