Genitaaliherpes ja masennus
Noin 1,5 vuotta sitten sain tämän taudin. Sitä ennen en ollut tiennytkään koko kamaluuden olemassaolosta. Tämä on vaikuttanut koko elämääni, toivo kaikesta hyvästä on hävinnyt. Kirjoitan tänne, koska haluaisin edes hieman helpostusta tuskaani. Miten te muut olette asian kanssa sinut? Mulla tauti ei oireile juurikaan mutta se henkinen puoli. Miten koskaa pääsee parisuhteeseen kun elää tarttuvan sukupuolitaudin kanssa? Olen 35 v. ja tuntuu että elämä on ohi. Kaksi kaveria on kenelle tästä olen puhunut, mutta tuntuu ettei kukaan voi käsittää miten paljon tämä vaikuttaa elämään :/
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:59"]
Siksipä tämä henkisesti niin koville ottaakin, kun tietää että kumppania on vaikea löytää. Kukaan ei koskaan uskoisi päällepäin millaista taakkaa kannan. Olen akateemisesti koulutettu, siisti, huoliteltu ja aina iloinen noin päällepäin. Nyt tuntuu että ei naurata hevin :/AP
[/quote]
Ei miehiä melkein ikinä kiinnosta vaikka sinulla olisi mikä tauti. Ottavat kyllä riskin, kun ovat pääsemässä panemaan.
[/quote]
Tunnet näemmä vain yhdenkaltaisia miehiä. Kertoo enemmän sinusta kuin miehistä.
[/quote]
Kyse ei nyt ollut omista kokemuksistani ja minulla ei ole mitään tautia. Kuvailu oli ihan yleinen katsaus miehistä, ystäväpiirin keskustelujen perusteella.
[/quote]
Kiitos tarkennuksesta. Siinä tapauksessa se kertoo enemmän sinusta ja piireistäsi kuin miehistä.
[/quote]
Ihan miten vain. Tänne saa tulla ilmottautumaan ne naiset, jotka mies on torjunut sukupuolitaudin vuoksi (kun kyseessä ei pelkkä seksisuhde)...
Anybody?
[/quote]
Heheh, meni sinulta pupu pöksyyn kun muutit parametreja kesken kaiken. Tästä lähdettiin liikkeelle:
"Ei miehiä melkein ikinä kiinnosta vaikka sinulla olisi mikä tauti. Ottavat kyllä riskin, kun ovat pääsemässä panemaan."
Tähän varmuutesi päätyi, ei ihan samasta asiasta kyse:
"jotka mies on torjunut sukupuolitaudin vuoksi (kun kyseessä ei pelkkä seksisuhde)... "
Itse en tunne ketään miestä, joka ehdoin tahdoin tartuttaisi itselleen tietämältään tautiselta sukupuolitaudin, koska on vain pakko päästä panemaan. Etenkin tautia, jota ei voi parantaa. Mutta ehkä se kertookin enemmän tuntemistani miehistä jotain.
mistä tiedätte että teillä on uusiutuva herpes? voiko tulla ilman rakkuloita? ap
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 11:23"]Mun äitilläkin on se, ja syö joka päivä lääkkeen sen takia että ei olisi kipeä ja ne on myös estolääkkeet tarttumiselle tai siis että jos sitä lääkettä ottaa niin se herpes ei ole "aktiivisena" niin että se ei välttämättä tartu miehelle.
[/quote]
No kyllä se tarttuu vaikka kanta söisikin estolääkkeitä. Ne saavat aikaiseksi vain sen ettei kantajan tarvitse kärsiä oireilusta. Herpes tarttuu oireettomassakin vaiheessa. Vaikka söisi estolääkkeitä. Mistä olet saanut päähäsi että väittämäsi pitäisi paikkansa?? Se ei pidä
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:45"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 11:23"]Mun äitilläkin on se, ja syö joka päivä lääkkeen sen takia että ei olisi kipeä ja ne on myös estolääkkeet tarttumiselle tai siis että jos sitä lääkettä ottaa niin se herpes ei ole "aktiivisena" niin että se ei välttämättä tartu miehelle.
[/quote]
No kyllä se tarttuu vaikka kanta söisikin estolääkkeitä. Ne saavat aikaiseksi vain sen ettei kantajan tarvitse kärsiä oireilusta. Herpes tarttuu oireettomassakin vaiheessa. Vaikka söisi estolääkkeitä. Mistä olet saanut päähäsi että väittämäsi pitäisi paikkansa?? Se ei pidä
[/quote]
Sori typo. Siis kantaja jne.
T.11, labbish.
Itse sain jo 19-vuotiaana herpeksen ensimmäiseltä avomieheltäni. Hän ei kertonut, että hänen exällään oli se enkä minä ymmärtänyt taudeista riittävästi, nuori kun olin. Muistan että ihmettelin mikä alapäässäni oli vialla pari päivää, nyt tajuan että se oli se "ensimmäinen tartuntakerta" jolloin oireet ovat monilla kovimmat. Nyt vuosien jälkeen en ole saanut yhtä pahoja oireita, rakkulavaihe 1-2 kertaa vuodessa. Tietenkin se harmittaa, mutta olen kiitollinen ettei uusiudu useammin.
Olen itse 18-vuotias tyttö. Mulla todettiin genitaaliherpes pari päivää sitten. Viikon ollu oireita, ulostaminen tuottaa niin kovaa tuskaa et tulee itku. En uskalla käydä enään. Voidetta sain helpottamaan ja suun kautta otettavia lääkkeitä nopeuttamaan paranemista. Kuukautiset alkoivat samaan aikaan kun oireet ja tampponin laittaminenkin sattui. Nivuset niin turvonneet aluksi etten pystynyt edes kävelemään kunnolla, kuume nous ja ihan paska olo muutenkin. En pysty nukkumaan kunnolla ja kaikki asennot tuntuu epämukavalta. Sheivaamisen jäljiltä sänki pistelee ja hinkkaa haavaumia ja rakkuloita. Itse mahdollisesti saanut oireettomalta poikaystävältäni. Hänelle en oo vielä kertonut tuomiostani mutta se on kohta edessä. Jännittää tottakai miten hän reagoi. Ei olla käyty vieraissa kumpikaan. Olen tässä muutaman päivän aikana lueskellut näitä keskusteluita ehkä vähän liikaakin. Fiilikset menee vuoristorataa ku joillakin oireet vaikuttaa elämään huomattavasti ja joillain ei oireilua paljon yhtään. Ja sitten ne ketkä tulee huutelemaan väliin "hyi en ikinä ottais kumppanikseni sellaista jolla on herpes, sen siitä saa kun lentää kukasta kukkaan". Oksettaa ihan miten voi olla noin ahdasmielistä porukkaa. Muuttuis varmaan ääni kellossa jos omalle kohalle osuis tällänen riesa. Hoitokeinoahan tähän ei ole joka poistaisi viruksen kokonaan. Estolääkitystä, voidetta sun muuta löytyy! Onneksi edes jotain. Herpeksen laukaisee mahdollisesti stressi ja joillakin kuukautiset jne. Mulla vissiin molemmat plus sheivauksesta tullut haava myös vaikutti asiaan. Onko ihmiset tulleet ajatelleeksi että muitakin keinoja herpeksen oireilun vähentämiselle kuin vaan lääkkeet? Ite oon sellanen et stressaan ihan koko ajan, enkä oikein pidä omasta henkisestä puolestani huolta. Tää herpes oli mulle herätys. Ihmisen mieli on niin vahva että se pystyy asioihin mihin ei uskoiskaan että pystyis. Vastustuskyvystä pitää pitää huolta. Vitamiineja naamaan vaan! Pitää syödä hyvin ja terveellisesti! Turha stressaaminen ja murehtiminen pitää jättää. Esimerkiksi joogaaminen lieventää stressiä, sitäkin helppo harrastaa ihan kotioloissa:)! Liikunta parantaa mieltä, vähentää stressiä ja parantaa vastustuskykyä. Alapäätä esim sheivatessa kannattaa varoa haavoja ja käyttää esim hankalimpiin kohtiin karvanpoistoainetta. Ja se oman mielen treenaaminen on tärkein. Ei se maailma yhteen herpekseen kaadu. Ja kun oppii tunnistamaan oireet niin ehtii laittaa voidetta ja ottaa lääkettä ni ei tuu sit niin pahana. Ihan siis pienetkin jutut vaikuttaa. Kun sitä herpestä murehtii niin silloin se aika varmasti pamahtaa. Enhän mäkään voi vielä tietää että kuinka usein mulla oireilee mutta aion tehdä kaikkeni minkä voin et ei kiitos enään ikinä tai tosi harvoin edes. Kääntäkää negatiivisuus positiivisuudeksi. Herpes on kumminkin sellainen vaiva mikä ei koskaan lähde pois. Perseestähän se on et just omalle kohalle tollane osuu mut elämä on. Itteenikin eniten jännittää ehkä se kumppanin reaktio tai jos nyt tästä poikaystävästä ei mulle loppuelämäks kumppania tulekkaan ni tulevien kumppaneiden reaktio. Asiaa helpottaa ehkä että selittää mikä se herpes on ja miten se toimii jos toinen ei kunnolla satu tietämään. Koska helposti jo sana "herpes" saa ihmiset säikähtämään. Ja jos se toinen ei sitä hyväksy niin tervemenoa sit vaan. Kyllä mä ainakin uskon siihen että ei tää ole seksielämäni loppu ja mullakin on oikeus tulla rakastetuksi. Oireellisella vaiheella ei vaan sitten harrasteta seksiä. Se siitä. En ite oo sellanen että harrastaisin yhdenillan juttuja, ei ole mun juttu. Mutta jos harrastaisin en ehkä sellaselle pamauttais just kun oltais rupeemassa hommiin et "mul on sit muute herpes". En välttämättä sanois ollenkaan mutta ilman kortsua ei todellakaan mitään asiaa. Ihan helvetin surullista että jotkut on niin masentuneita tälläsen takia. Eihän tietenkään esim ystävät voi täysin tietää miltä tuntuu jos ei omalla kohalla ole. Mut ihan turha murehtia, ei elämä lopu herpekseen. Kumminkin melko yleinen vaiva, ja suurimmalla osalla täysin oireeton. Huomatkaa olen 18-vuotias ja koko elämä edessä, enkä aio antaa ottaa valtaa mun elämässä. Aion löytää upean miehen, harrastaa seksiä niinkuin normaalitkin ihmiset, hankkia lapsia jne. Yksi pikku herpes ei mun elämästä määrää. Älkää antako tekään tollasen vaikuttaa ja pitäkää lippu korkeella! Ette ole sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan :-)
Täällä kans herpes-vaivainen. Tosin itse sain varmaan mieheltä, koska ainoa kumppanini. Ja häneltä sen sain oireettomassa vaiheessa. Alkuun vitutti kyllä. Totta kai, kun oli kipeä ja pelkäsi suhteen puolesta. Mies totesi, että herpes hänellä sitten taitaa jo olla jos hän neitsyyteni vei. Ja uskoo meidän parisuhteeseen eikä kondomia aleta uudelleen käyttämään tämän takia. Sairastaessa pidättäydytään vaan seksistä, koska muhun sattuisi niin kamalasti ja eihän se kumpaakaan houkuttelisi. (Ehkäisy hoidetaan minipillereillä.) Suhde on vielä aika uusi - vasta 7kk- mutta parisuhde ei tähän kaatunut. Sitä paitsi genitaalialueen herpes on noin 20-25% suomalaisista. Eli todella yleinen vaiva. Älä turhaan masennu. Mies kyllä löytyy :)
5 vuotta olin mielettömän kipeä, puhkesi aina ilossa ja surussa. Mutta nyt 10 v oireeton. Olihan se "kivaa" aina kertoa uusille kumppaneille, mutta siihenkin tottui.
Ei se ole miehille kynnyskysymys, kun sanot olleesi pitkään oireeton. Heitä harvoin hetkauttaa, jos kyse ei ole HIV:stä. Javoit ehdottaa kondomiehkäisyä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:59"]
Siksipä tämä henkisesti niin koville ottaakin, kun tietää että kumppania on vaikea löytää. Kukaan ei koskaan uskoisi päällepäin millaista taakkaa kannan. Olen akateemisesti koulutettu, siisti, huoliteltu ja aina iloinen noin päällepäin. Nyt tuntuu että ei naurata hevin :/AP
[/quote]
Ei miehiä melkein ikinä kiinnosta vaikka sinulla olisi mikä tauti. Ottavat kyllä riskin, kun ovat pääsemässä panemaan.
[/quote]
Tunnet näemmä vain yhdenkaltaisia miehiä. Kertoo enemmän sinusta kuin miehistä.
[/quote]
Kyse ei nyt ollut omista kokemuksistani ja minulla ei ole mitään tautia. Kuvailu oli ihan yleinen katsaus miehistä, ystäväpiirin keskustelujen perusteella.
[/quote]
Kiitos tarkennuksesta. Siinä tapauksessa se kertoo enemmän sinusta ja piireistäsi kuin miehistä.
[/quote]
Ihan miten vain. Tänne saa tulla ilmottautumaan ne naiset, jotka mies on torjunut sukupuolitaudin vuoksi (kun kyseessä ei pelkkä seksisuhde)...
Anybody?