Miksi ”kaikki” bi-naiset aina päätyy yhteen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta itse olen todella kyllästynyt ihmisten lokeroimiseen ja tämä tuntuu olevan yleisempää sateenkaaripuolella. Kaikkia kiinnostaa "mikä olet" ja seksusali-identiteetistä jaksetaan jauhaa loputtomiin. En halua määritellä itseäni mitenkään jyrkkärajaisesti tai pohtia lähes tuntemattomien kanssa mistä tai kenestä olen kiinnostunut. Miehen kanssa seurustellessa ei kukaan esitä tuollaisia kysymyksiä ja saan pitää yksityisasiani itselläni. Mutta suurin syy omalla kohdallani miehen kanssa seurusteluun tällä hetkellä on se, että hän on aivan mahtava tyyppi ja olen todella rakastunut. Rakkauden kohde voisi kuitenkin yhtä hyvin olla nainenkin.

Kaikki ei-heterot eivät ole tuota mainitsemaasi "sateenkaarikansaa". Tuo on kieltämättä itsellänikin ollut syy, miksi en ole tuntenut oloani aina niin mukavaksi heidän parissaan, koska ei omassa elämässäni ja identiteetissäni ole oma biseksuaalisuuteni niin määräävä tekijä. Monelle myös tuntuu kaikki asiat liittyvän sateenkaari-identiteettiin - leffat joita katsotaan, kirjat joita luetaan, lasten kasvatus, ja tietty ulkonäössä täytyy tuoda esiin sateenkaari-identiteettiä, vaatteissa olla jotain sateenkaarikuvioista, jne jne jne. Harmillisesti moni ei näe sitä, että queer-ihmisissä on muitakin kuin sateenkaariaktiiveja - joissa ei siis sinänsä ole mitään vikaa, mutta tietyllä lailla sellainen kokonaisvaltainen sateenkaarielämä on aika ulossulkevaa myös.

Oliko se niin että jopa termi heteroseksuaalisuus keksittiin 1800-luvulla? Tuntuu että ihmiskunta ja sen tieteellinen ajattelutapa on johtanut siihen että kaikki pyritään luokittelemaan ja määrittelemään.

Itse epäilen että ilman näitä loputtomia tieteellisiä määrittelytapoja ihmiset voisivat ehkä olla vain - ihmisiä. En usko että "luonnollisuus" on aina oikein, mutta on vaikea uskoa että esim. "luonnontilaiset" ihmisheimot erityisesti pyrkivät alistamaan tai sorsimaan ihmisiä seksuaalisen orientaation takia.

Nykyään on valitettavan suuri joukko ihmisiä joille tämä lokerointi ja oma seksuaalinen suuntautuminen ovat pakkomielle jonka ympärillä koko elämä pyörii. Eikä riitä se oma elämä, vaan tämä pakkomielle on ulotettava muihinkin ihmisiin. Olen todella kyllästynyt tähän, eikö vaan voitaisi olla ihmisiksi ja ihan normaalisti?

Olen se, joka kirjoitti tuosta sateenkaarielämästä ja etten koe sitä omakseni (vaikka olenkin ei-hetero), ja täytyy silti sanoa, että tuo sinun tekstisi kuulostaa lähinnä sellaisen heteron tekstiltä, joka mielellään viihtyisi niin, että kaikki ei-heterous olisi näkymätöntä. Ei sekään mikään ratkaisu voi olla. Monen elämä pyörii aiheen ympärillä esimerkiksi juuri sen vuoksi, että he ovat kokeneet liikaa elämässään sitä, että heidän suuntautumisensa ja elämänsä ON näkymätöntä, he ovat kokeneet ehkä muiden taholta paineita tai painostusta heteronormiin, tai kokevat esim. että heidän olemisensa vaatii jatkuvaa taistelua. Tottakai asia silloin on koko ajan tapetilla. Ja jokaisella toki on oikeus painottaa mitä tahansa asioita haluaa, eikä kenenkään tarvitse olla hiljaa vain siksi, että joku "on kyllästynyt" kuulemaan ja näkemään aiheesta. Mutta toisaalta sinunkaan ei tarvitse siihen osallistua, eli saat toki elää "normaalisti" ilman että otat kantaa näihin kysymyksiin.

Tämä oli hyvä kirjoitus ja niin totta.

Jos on esim. Homo/lesbo/bi/aseksuaali/pan/trans, niin on kyllä todella vähän näkyvyyttä ihmisitä jotka ovat samankaltaisia.

Ja se on todella eristävää.

Tähänkin ketjuun joku tuli jo sanomaan aseksuaalien olevan muodikasta.

Olisikin.

Se on kumma että jos muutama (loppujen lopuksi vaikka kaikki ei-hetero yhdistettäisiin, olisi luku suht pieni vieläkin) ihminen ei ole heteronormi se saa niin monet ihmiset nopeasti ärsyyntymään.

Miksei saisi olla muitakin ääniä esillä?

Vierailija kirjoitti:

Haluavat miehistä turvaa.

Sellaset tunkkaisen fantasiat sieltä. Tosielämässähän asia on niin että naiselle vaarallisin henkilö on miespuolinen kumppani. Heittämällä miehen pois taloudesta naisen turvallisuus ottaa valtavan tilastollisen harppauksen ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat miehistä turvaa.

Mitä turvaa?

Oletko katsonut koskaan väkivaltatilastoja/lukenut uutisia?

Tämähän on kuin rokotusten kanssa. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa komplikaatioita. Vain pieni osa ihmissuhteista johtaa lääkäriin. Valitettavasti ihmissuhteet ovat turvattomampia kuin rokotukset.

Niin, siis vielä tiivistyksenä. Ei kannata niputtaa kaikkia miehiä yhdeksi porukaksi tällaisessa tapauksessa.

Kyllä niputan.

Koskaan ei voi tietää kuka mies on se joka vie terveyden tai hengen.

Niin kauan kunnes asialle tehdään jotain, miehet pistävät toiset miehet vastuuseen ja ruotuun, niputan miehet juuri niin kuin haluan.

Ei ketään voi tuomita vain sukupuolensa, ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa jne. perusteella. Miehet eivät ole poikkeus tähän tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen asenteeseen. Kaikilla on oikeus tulla arvioiduiksi itsensä ja omien tekojensa takia, ei toisten tekojen, tai vaikka sukupuolensa. Että voit lopettaa sen miesten niputtamisen, jos kannatat oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä vastustat kategorista syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat miehistä turvaa.

Mitä turvaa?

Oletko katsonut koskaan väkivaltatilastoja/lukenut uutisia?

Tämähän on kuin rokotusten kanssa. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa komplikaatioita. Vain pieni osa ihmissuhteista johtaa lääkäriin. Valitettavasti ihmissuhteet ovat turvattomampia kuin rokotukset.

Niin, siis vielä tiivistyksenä. Ei kannata niputtaa kaikkia miehiä yhdeksi porukaksi tällaisessa tapauksessa.

Olen eri.

Tietenkään ei kaikki miehet. Mutta onhan se höpsöä väittää, että mies jotenkin itsestään selvästi loisi naiselle turvaa, kun tilastojen valossa tiedetään (huom. tiedetään; ei ole mielipidekysymys) että naiselle vaarallisin mies on se jonka kanssa hän asuu. Eli turvallisempaa on ilman miestä kotona. 

Älkää nyt tästä mammat hermostuko, mutta onhan se näin kun loogisesti ajatellaan.

Samaa mieltä, mutta tuo ”mammat”?

Miehethän tästä faktasta vetää herneen nenään…..

Mammapalstalla palstailijat ovat mammoja. Myös tietenkin miehet. Siksi tuo "mammat".

Naiset kiinnostaa, mutta ei niiden kanssa osaisi pariutua pysyvästi. Kaipaan kuitenkin perinteistä miehistä olkapäätä ja sitä maskuliinisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat miehistä turvaa.

Mitä turvaa?

Oletko katsonut koskaan väkivaltatilastoja/lukenut uutisia?

Tämähän on kuin rokotusten kanssa. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa komplikaatioita. Vain pieni osa ihmissuhteista johtaa lääkäriin. Valitettavasti ihmissuhteet ovat turvattomampia kuin rokotukset.

Niin, siis vielä tiivistyksenä. Ei kannata niputtaa kaikkia miehiä yhdeksi porukaksi tällaisessa tapauksessa.

Olen eri.

Tietenkään ei kaikki miehet. Mutta onhan se höpsöä väittää, että mies jotenkin itsestään selvästi loisi naiselle turvaa, kun tilastojen valossa tiedetään (huom. tiedetään; ei ole mielipidekysymys) että naiselle vaarallisin mies on se jonka kanssa hän asuu. Eli turvallisempaa on ilman miestä kotona. 

Älkää nyt tästä mammat hermostuko, mutta onhan se näin kun loogisesti ajatellaan.

Samaa mieltä, mutta tuo ”mammat”?

Miehethän tästä faktasta vetää herneen nenään…..

Mammapalstalla palstailijat ovat mammoja. Myös tietenkin miehet. Siksi tuo "mammat".

Kiitos selvennyksestä.

En tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat miehistä turvaa.

Mitä turvaa?

Oletko katsonut koskaan väkivaltatilastoja/lukenut uutisia?

Tämähän on kuin rokotusten kanssa. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa komplikaatioita. Vain pieni osa ihmissuhteista johtaa lääkäriin. Valitettavasti ihmissuhteet ovat turvattomampia kuin rokotukset.

Niin, siis vielä tiivistyksenä. Ei kannata niputtaa kaikkia miehiä yhdeksi porukaksi tällaisessa tapauksessa.

Olen eri.

Tietenkään ei kaikki miehet. Mutta onhan se höpsöä väittää, että mies jotenkin itsestään selvästi loisi naiselle turvaa, kun tilastojen valossa tiedetään (huom. tiedetään; ei ole mielipidekysymys) että naiselle vaarallisin mies on se jonka kanssa hän asuu. Eli turvallisempaa on ilman miestä kotona. 

Älkää nyt tästä mammat hermostuko, mutta onhan se näin kun loogisesti ajatellaan.

Samaa mieltä, mutta tuo ”mammat”?

Miehethän tästä faktasta vetää herneen nenään…..

Miksi vetäisi, jos ei itse tuollaista harrasta. Toki näitä ongelmia on ja vankilassakin on miehiä enemmistö, mutta enemmnistö miehistä ei kuitenkaan koskaan käy vankilassa.

Erilaisuuden tavoittelu.

Minä olen bi. Suhteet naisten kanssa ovat jotenkin luontevampia kuin miesten. Miesten kanssa ei ole sellaista yhteisymmärrystä mikä sopivan naisen kanssa on.

Joskus on hankalaa olla bi. MInä haluaisin seksiä naisen kanssa, mutta romanttisen suhteen (ilman seksiä) miehen kanssa. 

Ikävä sanoa näin, mutta itselläni on se kokemus että sateenkaariporukoissa meitä syrjitään eniten. On siis helpompaa löytää rinnalleen heteromies, kuin etsiä tuollaisesta porukasta itselleen kumppania 😞 Heteroiden parissa olen kokenut vähemmän syrjintää kuin homojen ja lesbojen parissa, en tiedä miksi, kun kuitenkin kaikki nuo mainitut ovat vain yhteen suuntaan kallellaan.

T. Bi nainen

Vierailija kirjoitti:

Joskus on hankalaa olla bi. MInä haluaisin seksiä naisen kanssa, mutta romanttisen suhteen (ilman seksiä) miehen kanssa. 

Mulla oli ennen sama.

Sitten tulin vanhemmille ulos kaapista (ensin bi:nä) ja vaikkei vanhemmat hyväksynyt asiaa, se kuitenkin vapautti minut ja samalla mulla hävisi kaikki pienimmätkin haaveet miehistä.

Ja uskalsin myöntää itselleni olevani lesbo.

Bi-seksuaalin näkökulmasta tällainen keskustelu on turhan monimutkaiseksi vedetty, jos ottaa huomioon että kyse ei ole mistään sen monimutkaisemmasta kuin että voi ihastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta, eli kumpaan/mihin sukupuoleen vaan. On omillakin exillä ollut turhaa päässälaskua ja ihmettelemistä, jolta olisi vältytty varsin yksinkertaisen määritelmän muistamisella.

Nuorena tyttönä tapailin poikia, kunnes huomasin että myös tytöt viehättää. Aikuisuuden kynnyksellä deittailinkin enimmäkseen naisia, jolloin muutama läheinen kysyi että olenko nykyään sittenkin lesbo. Sitten kun parikymppise tapasinkin sattumalta miehen (näiden suhteiden päätyttyä kunkun omia aikojaan ilman mitään kolmiodraamaa) jonka kanssa kerrankin myös ajoitus osui yhteen, niin että sain kokea ensimmäisen pidemmän parisuhteeni, niin pasmat menivät kahdella entisellä taapailukumppaniloa sekaisin: ai sä ootkin hetero. (Ja kyllä, on mustakin uskomatonta että tällaista kommenttia laitetaan suhteiden päätytyyä Facebookissa) No, seurustelimme 7 vuotta monogamisesti ja nyt pari vuotta sitten erosimme (kuten joskus ensimmäisen parisuhteen kanssa käy) ja olen käynyt treffeillä myös naisten kanssa - olenkohan taas muuttunut lesboksi? Tähän tarvitsisi varmaan kaavion...

Tai sitten voisi vaan muistaa, että seksuaalisuuteni on koko ajan ollut biseksuaali, eli molemmista/monista sukupuolista viehättyvä henkilö. Olen vain, monen muun monogamisen ja uskollisen ihmisen tavoin, seurustellut kerrallaan yhden ihmisen kanssa, joka nyt on sukupuoleltaan edustanut vain yhtä sukupuolta kerrallaan, minkä vuoksi seksuaalisuuden kirjo ei ulospäin juurikaan näy. Eikä sen toki tarvitsisikaan näkyä, jos ihmisiä ei niin kovin kiinnostaisi muiden seksuaalisuuden vaiheet. Pitäisi kai olla imarreltu, että omat asiat kiinnostaa exiä ja muutamaa läheistä niin paljon, mutta mieluummin sitä ei vastailisi seksuaalisuuden kehittymisestä kuin se olisi joku sääilmiön kaltainen muuttuva seikka. Ikävää, jos toisen seksuaalisuuden vuoksi ajatellaan että häneen ei voisi esim luottaa kun seksuaalisuus voi muuttua milloin vain. Oikeasti seksuaalisuus voi yhtä hyvin muuttua heterolla tai miksei homoseksuaalillakin milloin vain, itselläni se on pysynyt oikeastaan aina samana sen jälkeen kun itseni nuorena löysi.

Kannattaa pitää tämäkin mielessä, jos tutun seksuaalisuus tuntuu hämmentävän, että ehkä hän on bisekssuaali, niin säästyy ylimääräiseltä päänvaivalta. Yleensä yksiavioisena nyt "päätyy" vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan suhteeseen, jolloin se biseksuaalisuus ei juurikaan ulospäin näy. Samoin voisi kysyä, että miksi kaikki heteronaiset päätyy naimisiin jonkun eri miehen kanssa, kuin kenen kanssa vaihtoi ekan pusunsa :D

Hetero miehiä on paljon enemmän olemassa kuin bi/lesbo naisia. Joten ihan luonnollista, että on helpompi löytää mieluisa kumppani siitä suuremmasta joukosta ehdokkaita.

Itse ainakin tunnen heteroita tuhansittain, mutta bi-naisia vain muutaman.

Miksi kaikki asiat täytyy tunkea johonkin boksiin? Seksuaalisuus on todella laaja ja yksilöllinen asia. Mutta veikkaan että moni nainen joka tituleeraa itsensä bi-seksuaaliseksi viehättyy siis seksuaalisesti myös naisista tai tietynlaisista naisista mutta on kuitenkin enemmän hetero. Itselläni kyse on ehkä enemmän fantasiasta. On kiva leikitellä ajatuksella tai katsoa kauniita naisia. Tosi tilanteessa romanttisesti on paljon luontevampaa (siis itselleni) ihastua miehiin. Mutta koen että naisia ymmärtäisin paremmin mutta oikeastaan tärkeintä on kemia ja luonne. Seksuaaliset fantasiat taas pidän tietyllä tapaa erillään romanttisesta puolesta. Ehkä tuo bi-uteliaisuus osuukin monella muullakin lähinnä fantasiapuolelle. Lisäksi on tietty yhteiskunnan paineet yms. jotka varmasri osaan vaikuttaa myös. Se ei silti tarkoita että oma miespuolinen kumppani ei kiihottaisi tai olisi rakas jne. vaan on kyse erillisestä "fantasiasta" joka ei liity ehkä edes reaali maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Bi-seksuaalin näkökulmasta tällainen keskustelu on turhan monimutkaiseksi vedetty, jos ottaa huomioon että kyse ei ole mistään sen monimutkaisemmasta kuin että voi ihastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta, eli kumpaan/mihin sukupuoleen vaan. On omillakin exillä ollut turhaa päässälaskua ja ihmettelemistä, jolta olisi vältytty varsin yksinkertaisen määritelmän muistamisella.

Nuorena tyttönä tapailin poikia, kunnes huomasin että myös tytöt viehättää. Aikuisuuden kynnyksellä deittailinkin enimmäkseen naisia, jolloin muutama läheinen kysyi että olenko nykyään sittenkin lesbo. Sitten kun parikymppise tapasinkin sattumalta miehen (näiden suhteiden päätyttyä kunkun omia aikojaan ilman mitään kolmiodraamaa) jonka kanssa kerrankin myös ajoitus osui yhteen, niin että sain kokea ensimmäisen pidemmän parisuhteeni, niin pasmat menivät kahdella entisellä taapailukumppaniloa sekaisin: ai sä ootkin hetero. (Ja kyllä, on mustakin uskomatonta että tällaista kommenttia laitetaan suhteiden päätytyyä Facebookissa) No, seurustelimme 7 vuotta monogamisesti ja nyt pari vuotta sitten erosimme (kuten joskus ensimmäisen parisuhteen kanssa käy) ja olen käynyt treffeillä myös naisten kanssa - olenkohan taas muuttunut lesboksi? Tähän tarvitsisi varmaan kaavion...

Tai sitten voisi vaan muistaa, että seksuaalisuuteni on koko ajan ollut biseksuaali, eli molemmista/monista sukupuolista viehättyvä henkilö. Olen vain, monen muun monogamisen ja uskollisen ihmisen tavoin, seurustellut kerrallaan yhden ihmisen kanssa, joka nyt on sukupuoleltaan edustanut vain yhtä sukupuolta kerrallaan, minkä vuoksi seksuaalisuuden kirjo ei ulospäin juurikaan näy. Eikä sen toki tarvitsisikaan näkyä, jos ihmisiä ei niin kovin kiinnostaisi muiden seksuaalisuuden vaiheet. Pitäisi kai olla imarreltu, että omat asiat kiinnostaa exiä ja muutamaa läheistä niin paljon, mutta mieluummin sitä ei vastailisi seksuaalisuuden kehittymisestä kuin se olisi joku sääilmiön kaltainen muuttuva seikka. Ikävää, jos toisen seksuaalisuuden vuoksi ajatellaan että häneen ei voisi esim luottaa kun seksuaalisuus voi muuttua milloin vain. Oikeasti seksuaalisuus voi yhtä hyvin muuttua heterolla tai miksei homoseksuaalillakin milloin vain, itselläni se on pysynyt oikeastaan aina samana sen jälkeen kun itseni nuorena löysi.

Kannattaa pitää tämäkin mielessä, jos tutun seksuaalisuus tuntuu hämmentävän, että ehkä hän on bisekssuaali, niin säästyy ylimääräiseltä päänvaivalta. Yleensä yksiavioisena nyt "päätyy" vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan suhteeseen, jolloin se biseksuaalisuus ei juurikaan ulospäin näy. Samoin voisi kysyä, että miksi kaikki heteronaiset päätyy naimisiin jonkun eri miehen kanssa, kuin kenen kanssa vaihtoi ekan pusunsa :D

Tämä oli hyvin sanottu. Eikö se juuri sitä tarkoita jos on Bi-seksuaalinen että välillä on miesten ja välillä naisten kanssa. Osalle on vaikea kai käsittää että bi-seksuaalinen voi olla myös monogaaminen ja pitkien suhteiden ihminen. Ei bi-seksuaalisuus ole synonyymi kaikkein kansaa kaikella tapaa seksiä harrastavalle. Tai että jos bi-nainen on miehen kanssa niin kokoajan oikeasti haikailsisi seksistä naisen kanssa... tai toisinpäin. Bi-seksuaalisuus tarkoittaa vain että henkilö voi kiinnostua molemmista sukupuolista. Seksuaalisuus voi muutenkin muuttua ja muuttaa muotoaan ja yleensä ikää saadessa ymmärtää itseäänkin paremmin joka voi näkyä ulospäin erilaisina elämänvaiheina.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin lopulta että olen oikeasti hetero, enkä pidä edes miehistä. Tajusin etten ole bi siinä vaiheessa kun oman pilluni nuolettaminen oli tylsää ja niin oli myös toisen naisen pillun nuoleminen tylsää. Lisäksi naiset on helvetin vaikeita ja rasittavia. Miehet taas on perverssejä, potentiaalisia tappajaraiskaajia ja naisvihaajia tai marttyyreja. Kaikki tämän palstan ällöimmät miestyypit kohdattu oikeassa elämässä. Ette te vaan kelpaa ihmiset. Sillä selvä.

Pitikö käydä kaikki tunkiot kiertämässä?

Miehekästä miestä ja munaahan ne tytöt haluavat. Niin parannutaan kaikista hölmöyksistä. Loppuu se lipikoiminen.

Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.

Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.

Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.

Vierailija kirjoitti:

Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.

Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.

Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.

Hmm. Itse olen kyllä nuoresta asti tiennyt olevani bi, enkä edes koe eläneeni mitään heteroelämää, vaikka miehen kanssa elinkin jotain 15 vuotta ja saimme lapsia yhdessä. Sen jälkeen olen ollut enemmän naisten kanssa. Mutta ei kyse ole kuitenkaan siitä, että mieltymykseni olisivat mitenkään muuttuneet, tai että tämä olisi tullut vasta iän myötä - kun on pitkään suhteessa yhden kanssa, ei ymmärrettävästi silloin deittaile muiden kanssa (jos ei kerran ole polysuhteinen, kuten itse en ole),