Lue keskustelun säännöt.
Sisarusten riitely ”kuka auttaa vanhoja vanhempia”?
30.11.2021 |
Tää on ilmeisen yleistä, ja kuulisin mielelläni miten teillä muilla tää menee. Onko ollut riitaa? Miten sovitte?
Meillä on paska tilanne, sillä olen narsistivanhemman syntipukkilapsi jota koko perhe ”kiusaa”. En tule saamaan perintöä, kaikki on testamentattu veljelle ja loput lahjoitetaan veljelle. En haluaisi auttaa.
Nyt hirveä sota ja painostus että mun pitää olla se joka auttaa (ja kuuntelee haukut, solvaukset ja sit loppuviimein jää ilman perintöä).
Tekee mieli muuttaa 500 km päähän.
Miten teillä tää on mennyt?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän särähtää noi voimafantasiat korvaan ”minäkin taistelin narsistia vastaan”. Se ei ole sit ollut oikea narsisti. Oikeaa narsisti vastaan ei voi taistella, ilman että itselle käy huonosti. Ei vaan voi.
Mutta sen voi että etääntyy, katoaa paikalta ja vähitellen ”haihtuu pois”. Se ei herätä raivoa tai kostonhimoa samalla lailla. Ja tämä on oikeastaan se yksi ja ainoa konsti mitä ylipäätään on olemassa jos vastassa on oikea vaarallinen narsku.
Tottakai narsisitia vastaa voi taistella. Voittajia taistelussa ei autommaattisesti ole.
On.
Ei kaikissa ole.
Jos lähtee riitelemään psykoottisen ihmisen kanssa harvemmin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän särähtää noi voimafantasiat korvaan ”minäkin taistelin narsistia vastaan”. Se ei ole sit ollut oikea narsisti. Oikeaa narsisti vastaan ei voi taistella, ilman että itselle käy huonosti. Ei vaan voi.
Mutta sen voi että etääntyy, katoaa paikalta ja vähitellen ”haihtuu pois”. Se ei herätä raivoa tai kostonhimoa samalla lailla. Ja tämä on oikeastaan se yksi ja ainoa konsti mitä ylipäätään on olemassa jos vastassa on oikea vaarallinen narsku.
No täällä on yksi joka irtautui dg. narsistista ja hovistaan. Meni lähimmät ihmiset mutta sain miljoona kertaa parempia tilalle mieheni suvusta. Psykiatri ja kahden kaupungin poliisit auttoi. Yli 40 vuotta erossa , en tiedä elääkö vai ei , eikä kiinnosta. On olemassa dg. narsisteja ja kyllä se eroaminen niistä onnistuu. Täytyy koko ajan miettiä mikä ihana tulevaisuus on edessä niin kyllä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän särähtää noi voimafantasiat korvaan ”minäkin taistelin narsistia vastaan”. Se ei ole sit ollut oikea narsisti. Oikeaa narsisti vastaan ei voi taistella, ilman että itselle käy huonosti. Ei vaan voi.
Mutta sen voi että etääntyy, katoaa paikalta ja vähitellen ”haihtuu pois”. Se ei herätä raivoa tai kostonhimoa samalla lailla. Ja tämä on oikeastaan se yksi ja ainoa konsti mitä ylipäätään on olemassa jos vastassa on oikea vaarallinen narsku.
Tottakai narsisitia vastaa voi taistella. Voittajia taistelussa ei autommaattisesti ole.
Meghan Marklen keissistä näkee mihin mittoihin se narsistin kosto voi karata.
Onko tossa keississä voittajia? Onko heitä brittimonarkiassa ylipäätään?
Vierailija kirjoitti:
Se näissä mua ihmetyttää että miksi suosikkilapsi ei näe yhtään miten sitä paapotaan ja miten toista sorsitaan? Miten se suosikki ei yhtään koe vastuita korjata tilnnetta? Miten se vaan kehtaa rohmuta autot ja mökit ja perinnöt.
Meillä suosikkilapsi kyllä on tämän nähnyt, ja eräänä jouluna oli melkoinen yllätys kun sisar aantoi minulle 500€ joululahjaksi. Homma meni niin että äitini pyysi suosikkia "vähän tuolla käymään". Siellä hän sitten oli ojentanut kirjekuoren jossa oli 1000€. Sisarukseni paketoi vielä joululahjoja ja oli sujauttanut tuosta tonnista kirjekuoreen puolet, ja kun pukki kävi, niin minulle jaettiin 2 kuorta. Toinen oli vanhemmiltani, ja siellä oli 20€, toinen oli sisarukseltani ja sisälsi 500€.
Tämä on kyllä aika lailla ainoita kertoja kun jotain tällaista on tapahtunut, mutta ehkä sisarukseni tajusi siinä hetkessä että nyt ei todellakaan mene oikein.
Puhelimessa huutajalle voi todeta: ”en kuuntele huutoasi” ja puhelu poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näissä mua ihmetyttää että miksi suosikkilapsi ei näe yhtään miten sitä paapotaan ja miten toista sorsitaan? Miten se suosikki ei yhtään koe vastuita korjata tilnnetta? Miten se vaan kehtaa rohmuta autot ja mökit ja perinnöt.
Mua ihmetyttää enemmän se, että syntipukki jaksaa aina vaan etsiä ongelmiin ratkaisua "niiden muiden" käytöksestä ja tavoista toimia...
Miten se ei yhtään näe omaa vastuutaan omasta elämästään, omasta onnellisuudestaan ja omista valinnoistaan?
Miten se vaan jää elämän rannalle ruikuttamaan perintöä/ rakkautta/ hyväksyntää/ yhteenkuuluvuutta/ jne. sieltä, mistä sitä vähiten saa.
Tuo on kyllä paha. Siis se että ihmettelee ihan äänen kanssa miten traumat syntyvät, eikä ole osannut itse lukea aiheesta, ja sisäistää syitä miksi näoin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama edessä, narsististen vanhempien syntipukkilapsi kun olen.
Vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia kuusikymppisiä, joskin äitini on aloittanut narinan siitä kuinka vanha ja raihnainen on jo nelikymppisenä.
Todellisuudessa siis ei ole, pientä kremppaa on ollut, mutta kenelläpä ei olisi.
Mutta minulla on yllätyskortti hihassani. Avautumassa on mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin ja vakavasti harkitsen käyttäväni tämän mahdollisuuden, ehkä jäänkin muille maille.
En perheellisenä voi tehdä tätä päätöstä yksin, eikä sitä voi tehdä ihan tuosta vain, mutta minua houkuttaa hyvän työtilaisuuden lisäksi seikkailun halu ja myös se, että viimeinkin vapautuisin lapsuuden perheeni ikeestä.
Tämäkin on sellainen asia, jota ei voi ymmärtää ennen kuin on kokenut kuinka kamala se syntipukin osa voi olla.
Kaikki on sinun syytäsi, alkaen säätilasta ja päättyen kaikkiin universumin ongelmiin, mutta mitään et voi muuttaa, korjata, parantaa, koska mikään mitä teet ei ole tarpeeksi tai oikein.
Tajusin vasta aikuisena kuinka sairas kuvio olikaan ja opin tavallaan olla ottamatta vanhempiani niin henkilökohtaisesti enää. Ongelma oli heissä, ei minussa. En olisi voinut tehdä mitään enemmän tai eri tavalla, en olisi voinut olla yhtään enempää tai vähempää tai erilainen tai mitä tahansa.
Yritin kyllä, yritin koko lapsuuteni aivan kauhean kovasti, mutta mikään ei tietenkään muuttunut.
Nyt nelikymppisenä, aikuisena naisena, jolla on oma perhe, oma koti, oma ura, en enää lähde tuohon show'hun mukaan.
Auttaminen olisi ihan väärä sana kuvaamaan koko toimintaa, kyse olisi vallankäytöstä, alistamisesta, juoksuttamisesta, minut saisi taas kätevästi samaan nalkkiin kuin lapsuudessani.
Auttamiseni olisi tietenkin aina myös vääränlaista, taitamatonta, 'et kai sinä sitäkään asiaa osaa tai tiedä' jne, jne.
En aio potea huonoa omatuntoa tästä, joskus on syntipukkilapsenkin saatava elää oma elämä ja se voi myös olla onnellinen ja tasapainoinen elämä hyvin kaukana narsistisesta lapsuuden perheestä.Ap tässä. Hienoa että joku tajusi. Ja juuri tuon että se ei ole auttamista vaan uusi tilaisuus taas alistaa ja nöyryyttää.
Ja niille jotka sanoo että ”omaa syytä, mitäs alistut”: tuo alkoi jo LAPSENA. Lapsi ei voi yhtään mitään asialle. Se on alisteinen ja riippuvainen vanhemmistaan. Ja tuo rooli jää sille syntipukille loppuelämäksi. Eikä siihen auta välien katkominen - sitäkin on kokeiltu - se vaan sitten aiheutti uhkailun ja raivoamisen välikäsien kautta.
Ulkomaille muutto olisi mahtavaa!
Jatkat vain oman elämäsi elämistä, välit poikki myös raivoaviin välikäsiin.
Ei ole.