Huoh, naapuriperheen 16v likka mennyt kihloihin..

Ap on ite epäonnistunut!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:49"]

Tyttäreni ystävä meni kihloihin 15 vuotiaana. Edelleen saman pojan kanssa kihloissa ja nykyään myös saman katon alla. On 21 vuotias nykyään. On ihan sama kihlautuuko 16 vuotiaana vai 10 vuotisen taipaleen jälkeen kun silti voi ero tulla. 

[/quote]

Se, että asuu saman katon alla ei ole tae pysyvästä suhteesta. Veikkaan, että ero tulee ennen 30 joko miehen tai tyttäresi aloitteesta. Vihreä nurmikko kiinnostaa juurikin teiniaikana aloitetuissa parisuhteissa

[/quote]

naurattaa sun katkeruutes, ihanmielenkiinnosta kerro sitten sun mielestä joku tae pysyvästä suhteesta:) kyllä se nurmikko voi kiinostaa ihan minkä ikäisenä vaan.

Itse kihlauduin 17- vuotiaana ja mieheni kuoli hiukan alta kolmikymppisenä, en tiedä olisinko ollut hänen kanssaa lopun elämääni, mutta sen voin sanoa että ihanaa aikaa oli enkä ikinä vaihtaisi pois ja olisin ollut tätä mieltä vaikka oltais erottukkin muuten kuin kuoleman kautta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:57"]

Mäkään en ikinä onnittele kihlautuvia tai naimisiin meneviä, koska puolet liitoista muutenkin päättyy eroon. Toista kertaa vihille meneville nauran jo päin naamaa.

[/quote]

Sinä et ole ikinä päässyt edes yrittämään liiton kestävyyttä.

Muista kertoa sille, mitä laissa sanotaan asiasta. :)

2 luku
Kihlaus.
6§

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Sille, joka ei saa mennä avioliittoon toisen suostumuksetta, ei kihlauksesta, milloin suostumusta siihen ei ole annettu, johdu muita velvoituksia, kuin mitä 7 ja 9 §:ssä mainitaan.

7§

Jos kihlaus puretaan, olkoon kumpaisellakin kihlakumppanilla oikeus saada takaisin ne lahjat, mitkä hän kihlauksen johdosta on kihlatulleen antanut.

Jos jompikumpi kuolee, saakoon eloonjäänyt niin ikään takaisin toiselle antamansa lahjat, mutka pitäköön, mitä hän itse on saanut.

Milloin lahja ei ole tallella, harkitkoon oikeus, onko sen arvo korvattava.

8§

Kihlakumppani, joka pätevättä aiheetta on purkanut kihlauksen, voidaan, sikäli kuin harkitaan kohtuulliseksi, velvoittaa suorittamaan kihlatulleen tai tämän vanhemmille taikka muulle henkilölle korvausta siitä vahingosta, mikä näille on koitunut niistä toimenpiteistä, joihin ovat ryhtyneet kihlauksen johdosta tai aiottua avioliittoa varten.

Jos kihlauksen purkamiseen on ollut pätevä aihe, joka on luettava jommankumman kihlakumppanin syyksi, olkoon tämä korvausvelvollinen sen mukaan, kuin 1 momentissa on sanottu.

Kihlauksen purkamisen johtuessa pätevästä aiheesta, jota ei käy lukeminen kumpaisenkaan kihlakumppanin syyksi, voidaan toinen heistä, jos erittäin painavia syitä on, velvoittaa osaksi korvaamaan sellainen vahinko, josta 1 momentissa puhutaan.

9§

Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen. Jos kihlaus purkautuu miehen kuoleman johdosta, voidaan naiselle niin ikään, milloin siihen on erityistä aihetta, määrätä suoritettavaksi sellainen hyvitys, ei kuitenkaan enempää, kuin mikä vastaa puolta miehen jäämistön säästöstä.

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234

Minä menin kihloihin 16v. No, nyt olen 34 ja tuon kihlattuni kanssa olen ollut yhdessä 17 vuotta, joista naimisissa 14 vuotta. Kolme lasta, olemme onnellisia. Niin ne että ne akat jotka meille aikanaan naureskelivat, joko saa sano että väärässä olivat ;)

Muistan kun monilla oli muotia mennä kihloihin 1980-luvulla peruskoulussa

Mun anoppini ei meitä aikoinaan myöskään onnitellut. Lisäksi kertoi kaikille miten me "leikitään kotia" ja piti meille monta saarnaa että ei saa liian nuorena mennä naimisiin. 16v alettiin seurustelemaan, siitä vuoden päästä kihlat ja 18v naimisiin. Nyt tulossa pian 17v hääpäivä :) Anoppikin on jo myöntänyt että hyvä kun mentiin naimisiin.

Todella epäkohteliasta olla onnittelematta!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 18:20"]Minä menin kihloihin 16v. No, nyt olen 34 ja tuon kihlattuni kanssa olen ollut yhdessä 17 vuotta, joista naimisissa 14 vuotta. Kolme lasta, olemme onnellisia. Niin ne että ne akat jotka meille aikanaan naureskelivat, joko saa sano että väärässä olivat ;)
[/quote]

Miksi alapeukku? Eikö kumppaninvalinnassa saa onnistua, niinkö? :) No, onnistuin <3

Onko hääpäivä jo päätetty? Eipä niissä pelkissä kihloissa ole vielä paljon onniteltavaa, jos kuitenkin elää jatkossakin vielä määrittämättömän ajan esiaviollisessa suhteessa. Ensin nussitaan vuosikaudet ilman mitään erityissopimusta ja vasta myöhemmin tekohurskaana mennään kihloihin ja ollaan niin pariskuntaa ja avioon kirkossa ja "Jumalan edessä". Uskonto kuitenkaan kiinnosta pätkääkään, mutta onhan ne ihan kivat seremoniat kirkossa ja pippalot sen jälkeen. Kyllä minäkin vähän hymähdän semmoisille kihlauksille, missä hääpäivää ei olla sovittu. Se on vähän semmonen merkki muille, että "ollaan tosissaan kimpassa", mutta eteneekö se siitä ja missä tahdissa.

Vanhana äijänä en voi kuin ihmetellä, miksi naiset riekkuvat nuorten kihlauksista kuin ne olisivat henkilökohtaisia loukkauksia. Eikö se ole hyvä asia, että nuorilla on mielessä jonkinlainen ajatus, että suhde on vakavaksi tarkoitettu eikä vain hetken panokaveruus? Eikö sitoutumista pitäisi kunnioittaa, vaikka aikuiselle onkin ilmeistä, ettei se johda elämänkumppanuuteen?

Teinikihlathan oli yleisiä minunkin nuoruudessa. Minutkin taidettiin kihlata luokkasormuksella  15 vuotiaana, kuten moni muukin luokkakaveri :)

Toki kukaan ei nyt kyllä ole enää yhdessä kouluaikojen ihastuksensa kanssa. Mutta olihan se jännää nuoruushuumaa ja sitä luokkasormusta kannettiin ylpeänä muutama viikko.

Älkää nyt olko niin kalkkiksia :)

menin 2v kihloihin isäni kanssa. nyt kolme lasta ja 6 tulosss ))

Mun vanhemmat meni kans kihloihin kun äiti oli 16v. Tästä on kohta 43 vuotta aikaa, ja vieläkin elelevät yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri aamupäivällä äitinsä kertoi tohkeissaa.

Hohhoijaa, ei voi muuta sanoa..en onnitellut..

No saapas sut helpolla huohottamaan....

Elä, ja anna toisten elää.

Sellaiset muijat lisääntyy vähintään kahden eri miehen kanssa ja lopuksi kitisevät nettipalstoille raskasta yh elämää.

Vierailija kirjoitti:

Muista kertoa sille, mitä laissa sanotaan asiasta. :)

 

2 luku

Kihlaus.

6§

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Sille, joka ei saa mennä avioliittoon toisen suostumuksetta, ei kihlauksesta, milloin suostumusta siihen ei ole annettu, johdu muita velvoituksia, kuin mitä 7 ja 9 §:ssä mainitaan.

7§

Jos kihlaus puretaan, olkoon kumpaisellakin kihlakumppanilla oikeus saada takaisin ne lahjat, mitkä hän kihlauksen johdosta on kihlatulleen antanut.

Jos jompikumpi kuolee, saakoon eloonjäänyt niin ikään takaisin toiselle antamansa lahjat, mutka pitäköön, mitä hän itse on saanut.

Milloin lahja ei ole tallella, harkitkoon oikeus, onko sen arvo korvattava.

8§

Kihlakumppani, joka pätevättä aiheetta on purkanut kihlauksen, voidaan, sikäli kuin harkitaan kohtuulliseksi, velvoittaa suorittamaan kihlatulleen tai tämän vanhemmille taikka muulle henkilölle korvausta siitä vahingosta, mikä näille on koitunut niistä toimenpiteistä, joihin ovat ryhtyneet kihlauksen johdosta tai aiottua avioliittoa varten.

Jos kihlauksen purkamiseen on ollut pätevä aihe, joka on luettava jommankumman kihlakumppanin syyksi, olkoon tämä korvausvelvollinen sen mukaan, kuin 1 momentissa on sanottu.

Kihlauksen purkamisen johtuessa pätevästä aiheesta, jota ei käy lukeminen kumpaisenkaan kihlakumppanin syyksi, voidaan toinen heistä, jos erittäin painavia syitä on, velvoittaa osaksi korvaamaan sellainen vahinko, josta 1 momentissa puhutaan.

9§

Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen. Jos kihlaus purkautuu miehen kuoleman johdosta, voidaan naiselle niin ikään, milloin siihen on erityistä aihetta, määrätä suoritettavaksi sellainen hyvitys, ei kuitenkaan enempää, kuin mikä vastaa puolta miehen jäämistön säästöstä.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234

Kiva että jakelet täällä vanhentunutta ja siten turhaa tietoa :)

Kannattaa sieltä Finlexistä tarkistaa se ajantasainen lainsäädäntö.