Mitä sinä 30+ VELA vapaa-aikanasi?

Iltaisin töiden jälkeen käyn lenkillä, kuntosalilla ja uimassa, luen kirjoja, pelaan jne. Toisinaan meillä on peli-ilta tyttökaverien kanssa. Avopuoliso löytyy, sen kanssa lätistään ja eletään arkea, toisinaan tehdään jotain erityistä. Kerran-pari kuussa käyn iäkkäiden vanhempieni luona viikonloppuisin. Kerran-pari vuodessa tulee myös tehtyä ulkomaanmatka, useimmiten matkaseuralaisena pitkäaikaisin ystäväni, jonka kanssa reissumieltymykset osuu hyvin yksiin.

Mulla suurin ongelma on vapaa-ajan puute. Jos duunissa onnistuis, tekisin nelipäiväistä työviikkoa. Palkka on vain rapiat 2000 euroa kuussa, mutta oon sen verran säästäväinen, että tuosta jää hyvin ylimääräistä. Eli palkka vois olla pienempikin, jos samalla sais enempi vapaa-aikaa. Elämääni ei edes mahdu lapsia, ajatuskin hirvittää, että pitäis tässä vielä jotain penskoja hoitaa.

Mä oon kotihiiri.
Töiden jälkeen vien koiran pitkälle lenkille, teen miehen kanssa ruokaa ja katselen televisiota/nettailen/luen.
Olisihan noita menoja viikonloppuisinkin tarjolla, mutta harvemmin haluan niihin lähteä. Kotona on kivaa :)

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:18"] [quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:09"]Tätä ei saa sanoa vela-piireissä, mutta elämäni on tylsää. Lisäksi kadun lapsettomuus-päätöstä, jonka aikoinaan teimme. [/quote] Mä luulen, että isolle osalle käy näin jossain vaiheessa. :-( [/quote] Toivottavasti ei nyt kuitenkaan, monet ovat tyytyväisiä. [/quote] On helppo olla tyytyväinen niin kauan kuin on vapaus valita toisin. Sitten kun ikää on liikaa ja juna meni jo, tulew sw harmitus. Tämä on lähipiirissä nähty monesti.

[/quote]

Parempi kuitenkin näin päin kuin "josko sittenkin"-lapsen hankinta ihan vaan varmuudeksi. Lapsen kannalta ainakin.

Voi olla, että jostakin syystä vielä kyllästyn harrastuksiini, ystäviini, parisuhteeseeni, työhöni ja ylipäätään kaikkeen, mitä elämässäni on. Mutta jos näin käy, miksi ihmeessä vaihtoehto tälle kaikelle olisi lasten hankinta? Maailmassa kun on valtavasti asioita koettavaksi, ja melkein kaikki niistä sopivat minun luonteelleni paremmin kuin lisääntyminen.

Minä luovuin vapaudesta valita lapsiperheen elämäntapa heti 30-vuotiaana, ja kuten 95 % kaikista saman päätöksen tehneistä, olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. -18

Minä myös sinkku. Ei käy aika pitkäksi, päinvastoin tuntuu että aika ei riitä kaikkeen vaikka en käy edes palkkatyössä tällä hetkellä. Kavereita en ehtisi nähdä edes kerran viikkoon, rasittaa kun painostavat tapaamisiin. En ehdi edes katsoa tv:tä. Lapsia ei siis ole mutta sanotaan näin että muita velvollisuuksia on jonkin verran.

Teen erästä luovaa työtä tällä hetkellä, lisäksi treenaan tavoitteellisesti kahta liikuntalajia. Jos olisi aikaa niin haluaisin opiskella lisää paria aihetta ja pitäisin blogia eräästä elämäntapaani liittyvästä asiasta. Jos olisin työssä käyvä eli olisi enempi rahaa niin matkustelisin isompiin kaupungeihin tai muihin maihin opiskelemaan noita liikuntalajejani.

Ihmettelen että miten kenelläkään on aikaa tylsistyä? Itsellä tosiaan stressiä pukkaa ajanniukkuuden vuoksi. Miljoona hommaa rästissä koko ajan!

Su: muistaakseni luovaa työtä ja treeniä 3 h

Ma: terapia, puheluja, siivousta, kaupassa käyntiä, sauna, sidukkaa ja luovaa työtä

Ti: rentoilua, lisää siivousta, kroppa jumissa ja järkyttävän kipeä, venyttelytunti, niska-hartiajumppa ja tanssitunti, luovaa työtä

Ke: kroppa hieman parempana jo, mutta silti vesijumppaa ja hierontaa, venyttelyä, asahia, luovaa työtä

To, eli tänään tuleekin liikuntaa varmaan enempi jo, ainakin 3 tuntia treeniä, ruoanlaittoa, ulkoilua ajattelin tänään. Luovaan työhöni en tänään koske sillä aivot käy jo ylikierroksilla.

Lohdutukseksi voin sanoa että kunhan ikä lähenee neljääkymppiä niin sinkkukavereita alkaa ilmaantua enempi kun monet eroaa siinä vaiheessa.

Kyllä minuakin vähän harmittaa, ettei tullut aikanaan opiskeltua lääkäriksi. Nyt ikää on sen verran, ettei ainakaan huippuammattilaiseksi enää ehtisi. Mutta en minä siitä ole katkera, sillä tiedän, että sen aikaiset päätökset on tehnyt sen hetkiselle elämälle parhaaksi. Kuten myös lapsettomuuspäätös. Jos elää omanlaistaan elämää sen lisääntymisiän ja on silloin onnellinen, niin olisihan se vähän hassua alkaa harmitella vaikka viisikymppisenä että olisikin pitänyt elää toisin. Sitä kun ne päätökset on tehnyt niin, että on sillä hetkellä ollut onnellinen. 

Aina on helppo ajatella että olisipa uhrannut sen "menneisyyden minän" niin nykyisyyden minällä olisi joku asia paremmin. Mutta ei minusta järkevä ihminen niin tee, koska ymmärtää että se todellisuus kuitenkin eletään NYT. Enköhän sitten vanhanakin älyä ajatella että elin omanlaistani elämää sen 20-45 ikävuodet, ja olen onnellinen niistä, enkä itke kuinka väärin tein kun en silloin uhrannut itseäni tulevaisuuden minän takia. 

Sitäpaitsi on aika uskaliasta edes ajetella että "jos olisin tehnyt lapsia niin nyt asiat xyz olisivat paremmin", esim. että joku kävisi hoitamassa jne. Voisihan olla että lapsi olisi muuttanut toiselle puolelle maailmaa, tai olisi itsekin sairas eikä voisi hoitaa vanhempiaan, tai olisi jopa kuollut. Ikinä ei voi tietää mitä oikeasti olisi tapahtunut, joten ihan turhahan se on sittenkään jossitella ja katua (silloin parhaita) valintojaan.

T. En ole katkera siitäkään, etten ollut koko talvea dieetillä ja käynyt jumpassa 6 kertaa viikossa, vaikkei minulla nyt olekaan supermallin kroppa. Perhanan 6kk sitten minä!!!

Elän OMAA elämääni.

Kiinnitin minäkin huomiota siihen, että voisin kuvata arkeani aika samalla tavalla kuin monet velat täällä, vaikka mulla on 3 lasta! Harrastan joukkuelajia, käyn lenkillä, miehen kanssa pelataan tietokonepelejä ja katsotaan sarjoja ja elokuvia, käyn ystävien kanssa baarissa kahvilla saunassa mökillä jne, matkustellaan pari kertaa vuodessa, joskus jopa ex tempore kaverien kanssa. Varmasti arkemme on oikeasti varsin erilaista, koska olen suurimman osan ajasta lastemme kanssa (ja nautin siitä), mutta havahduin siihen, että tunnistin itseni näistä. (suojautuu jäätävältä alapeukkumäärältä).

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:23"]

Kiinnitin minäkin huomiota siihen, että voisin kuvata arkeani aika samalla tavalla kuin monet velat täällä, vaikka mulla on 3 lasta! Harrastan joukkuelajia, käyn lenkillä, miehen kanssa pelataan tietokonepelejä ja katsotaan sarjoja ja elokuvia, käyn ystävien kanssa baarissa kahvilla saunassa mökillä jne, matkustellaan pari kertaa vuodessa, joskus jopa ex tempore kaverien kanssa. Varmasti arkemme on oikeasti varsin erilaista, koska olen suurimman osan ajasta lastemme kanssa (ja nautin siitä), mutta havahduin siihen, että tunnistin itseni näistä. (suojautuu jäätävältä alapeukkumäärältä).

[/quote]

OHIS//

Johtuskohan siitä, että suurin osa ihmisistä oikeasti elää elämäänsä aika samalla tavalla? Vähemmistössä meistä on ne, jotka luopuu kaikesta ja lähtee vaikka sota-alueille humanitääriseen työhön tai seilaamaan maailman merille kuudeksi vuodeksi. Suurimmalla osalla elämä kuluu tavalla tai toisella töissä, perhepiirissä ja harrastuksissa. Ja jokainen me kuitenkin eletään eri näköistä elämää, tällaisista listauksista ne erot ei aina vaan näy, joku "kokkailu" kun voi tarkoittaa niin eri asiaa kahdelle ihmiselle.

Musta on aina huvittavaa, kun joku äiti-ihminen sanoo, että elää samankaltaista elämää kuin lapseton, plus että on muutama mukula siinä jaloissa. Kyllä lapset muuttaa kaiken, hyvässä ja pahassa. Ei pelkästään sen suhteen, millaista elämä on niiden lasten kanssa (fyysisesti samassa tilassa yhdessä asioita tehden), vaan myös sen suhteen, millainen ihminen olet, kun lapset on vaikkapa mummolassa. Sanotaan, että mies ajattelee seksiä seitsemän sekunnin välein. Niin, kuinkakohan usein rakastava äiti ajattelee tavalla tai toisella lapsiaan, ts. muistaa olevansa äiti? 

Jotenkin tähän ketjuun edes vähän liittyvänä mainintana todettakoon, että itse elän myös päällisin puolin aika samanlaista elämää velojen kanssa, mutta minun sydäntäni riistää vielä loppuunkäsittelemätön omasta tahdosta riippumaton lapsettomuus. Se tekee monet tilanteet elämässäni tuskallisen vaikeiksi, ja siksi en voisi sanoa eläväni "samanlaista elämää" onnellisesti VELA:n kanssa. :) 

//OHIS

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:54"]

Johtuskohan siitä, että suurin osa ihmisistä oikeasti elää elämäänsä aika samalla tavalla? Vähemmistössä meistä on ne, jotka luopuu kaikesta ja lähtee vaikka sota-alueille humanitääriseen työhön tai seilaamaan maailman merille kuudeksi vuodeksi. Suurimmalla osalla elämä kuluu tavalla tai toisella töissä, perhepiirissä ja harrastuksissa. Ja jokainen me kuitenkin eletään eri näköistä elämää, tällaisista listauksista ne erot ei aina vaan näy, joku "kokkailu" kun voi tarkoittaa niin eri asiaa kahdelle ihmiselle.[/quote]

Niinpä. Sopivalla tavalla kirjoitettuna myös vaikkapa aavikolla elävän afgaaninaisen elämä kuulostaa samalta kuin suomalaisen bisnesnaisen. Mutta onhan se kuitenkin ihan eri asia esim. kokata sitä ruokaa arolla nuotiolla 10-päiselle perheelle kuin kotona automatisoidussa keittiössä itselle ja puolisolle. Pitää olla vähän pöhkö, jos samaistaa elämänsä tuolla lailla. Lapsettoman ja kolmen lapsen äidinkin kokkaukset ovat todnäk ihan eri planeetoilta, samoin siivouksesta lähtien kaikki kodintyöt. 

Lenkkeilen koiran kanssa, laitan ruokaa, katson telkkaria, surffaan netissä, siivoan, luen kirjoja, pelaan tietokoneella. En mitään ihmeempää. Eikä se minusta ole edes yhtään tylsää. Nautin ihan täysillä siitä rauhasta että saan tehdä juuri mitä haluan, tai olla tekemättä jos ei huvita. Olen kunnon kotihissukka enkä kaipaa mitään "menoa" elämääni.

t. 40-vuotias vela-nainen

Olen naimisissa 38v.vela. Viime viikko:

Maanantai: jumppa, pyykkiä

Tiistai: Äitini luona kylässä

Keskiviikko: Kaupassa

Torstai: Siivoamista

Perjantai: Ulkona syömässä ja saunassa

Lauantai: Aamupäivällä kaupungilla kaupassa, kotiin laittamaan ruokaa, saunassa

Sunnuntai: luistelemassa

Nämä siis pääasialliset tekemiset, muuten luen paljon, teen palapelejä, harrastan sisustamista ja viinejä, selaan netistä matkoja, matkustelen kerran kuussa, käyn kävelyllä, valokuvaan, katson telkkaria jne. eipä tule aika pitkäksi.

Notkun av:lla. Kyllä, elämäni on melko sisältököyhää. En tiedä, olenko vela sillä haluan lapsen mutta aika ei ole tuntunut koskaan oikealta. Miten vela määritellään?

Liikun, opiskelen, katson leffoja, teen vapaaehtoistyötä, vietän aikaa ystävien tai sukulaisten kanssa, luen, käyn teatterissa... Ei ole tullut aika pitkäksi.

N35

Joo, voin minäkin tehdä viikkolistan:

ma: töitä, telkkaria ja av
ti: töitä, telkkaria ja av
ke: töitä, jooga ja telkkaria
to: töitä, ruokakauppa ja av
pe: töitä, sidukkaa ja av
la: sohvaa, lenkki, sushi ja sauna
su: vitutus, sohva ja noutopizza

t.4

Viikot menee töissä. Vkonloppuna saa uutta nais seuraa baarista helposti! Vela ja sinkku mies 48. Ei ole tylsää..toki lapsettomia naisia harvakseltaan tapaa....

Pelailen, lenkkeilen, treenailen, siivoilen, lueskelen, kokkailen, leffailen, palloilen netissä, sukuloin.. Vietän laatuaikaa mieheni kanssa. En tapaa kavereita usein, kaikilla vauvoineen niin kiire. Viihdyn kotona, en hillu baareissa. Extempore -matkat on parhaita!

En sanoisi omaa elämääni tylsäksi, vaan tasaiseksi. Olen tyytyväinen arkeeni, mitään en vaihtaisi.

t. 30v. 

Joko olen eri kaupungissa jossa aika menee sukulaisten ja kaverien kanssa tai sitten kotona ihan kotijuttuja tehden (tv, tietokone, kirjat, käsityöt). Nautin yksinolosta kunhan välillä pääsee ihmisten ilmoille. Vierailun jälkeen on taas ihana olla möllöttää kotona lemmikkien kanssa.

Vietän aikaa miehen kanssa, siivoan, lenkkeilen, tapaan kavereita ja sukulaisia, vietän aikaa kummilapsen kanssa jne. Harvoin tulee tylsää hetkeä, aina jotain tekemistä on.

8 jatkaa..

Vkl aamuisin heräilen aikaisin, mutta hitaasti. Liioitellun hitaasti. Jään sänkyyn lukemaan ensimmäiset uutiset kännyllä, vasta sen jälkeen tietokoneelle kahvikupin kanssa. En laita radiota päälle, en kuuntele musiikkia, en avaa tv:tä. Nautin täydellisestä hiljaisuudesta. Voin jatkaa sitä useammankin tunnin :)

"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi."

-Albert Einstein