Siis menettekö nopeasti sänkyyn, vaikka olette tosissanne?

Mielenkiintoista keskustelua ollut koko ketju. Aloittaja vaikuttaa hieman kokemattomalta tai muuten vain hyvin mustavalkoisesti ja jäykästi ajattelevalta. Aloitus vaikutti jopa provokaatiolta, mutta sitten muistin millaisia itsellänikin ovat nuorempana olleet pohdinnat ja ulostulot, että ehkä aivan vilpitöntä pohdintaa.

Aloin muistella omia kokemuksiani 25 vuoden ajalta, ja varsinkin aloittajan nimissä kerrottu "seksiä tekee mieli joka päivä, mutta yhtään en ole vuoteen harrastanut" särähti pahoin. Kyllähän minunkin teki mieli seksiä silloin kun sitä ei ollut saatavilla. Varsinkin nuorempana joka päivä panetti aivan perhanasti. Nyt kun sitten olisi tarjolla aamuin ja illoin, olen huomannut, että omaa halua on korkeintaan kerran viikossa, jos sittenkään (toki työhön ym. liittyvä stressi jne vaikuttavat). Niin onkohan se nyt ihan viisasta julistaa olevansa halukas ja innokas, jos ei kuitenkaan "näyttöä ja kokemusta" ole? Mitäpä jos tämä kuukausikaupalla seksiä pantannut ihminen ensimmäisen kerran jälkeen huomaakin, että ei haluakaan? Toki, jos kumppaniksi on löytynyt ihminen, joka sekään ei sen enempää seksiä kaipaa, niin mikäs siinä. Mutta jos on itseään tuonut esille halukkaana, niin miten kehittää suhdetta eteenpäin, kun huomaakin, että ei tuntenukaan omaa seksuaalisuuttaan? 

Ymmärrän toki, että etenkin kokemattomamman on helpompi ja turvallisempi vetäytyä kaikesta intiimimmästä. Kyllä siinä on todellinen riski rikkoa itsensä, jos ei itseään tunne. Toisaalta miten sitä oppii itseään tuntemaan, jos ei toimi ja hanki kokemusta? Kaikenlaisten jäykkien ajatuskuvioiden ja sääntöjen taakse on toki helppo piiloutua, ja niillä elämäänsä ohjata. Vaan oppiiko siinä mitään ja jääkö lopulta kokonaan ilman? Ehkäpä aloittajakin elämänsä aikana saa enemmän kokemusta ja oppii luottamaan ihmisiin tiukkojen sääntöjen sijaan.

Ei kannata odottaa liikaa

Kun tapasin mieheni festareilla olin eronnut reilu vuosi sitten ja välissä tapaillut niin surkeita tyyppejä niin sanoin suoraa et mä en enää jaksa, et haluan lisää lapsia ja naimisiin ja kunnon suhteen. Mies kuunteli mun valitusta ja sanoi ok ja mentiin sänkyyn samana iltana. Itse uskon siihen et sen tietää kun tietää kun on oikea kyseessä. Oltu 20-vuotta yhdessä.

Aina olen mennyt niiden kanssa ensitapaamisella sänkyyn, joiden kanssa mitään juttua on sitten alkanut. Mä en ole tosin näitä deittiappeja tms ikinä käyttänyt vaan vanhanaikaisesti baareista miesystäväni löytänyt. Tarkoitus on aina ollut niin, että kiva jos tulee pidempi suhde, mutta hyvä yhdenillan seksikin käy. Sitten niistä usein on alkanut parisuhde, jos sängyssä homma on toiminut hyvin. Niiden kanssa, joiden kanssa veto ei ole niin kova että seksiä tekisi mieli heti, ei ole tullut jutuista mitään, kun en ole alkanut haluta sitä myöhemminkään, vaan on tullut friendzone-juttu jos jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat ihan vaimoltani. 15 vuotta oltu yhdessä, enkä vieläkään saa tolkkua että mitä ihmettä tässä avauksessa yritettiin sanoa

Saitko vaimolta seksiö ekalla tapaamisella?

Vastauksena aloittajalle: nykyisessä suhteessa kyllä, ensitapaamisella yhteinen yö. Viides vuosi yhdessä menossa. 

Mulla on ollut kaikissa lyhyissä ja pitkissä suhteissa seksiä ekana iltana. Ainoastaan yksi nainen on ollut sellainen, joka ns. pihtasi neljänsille treffeille. Lopulta päädyimme avoliittoon, ja siitä henkilöstä kuoriutui pesunkestävä narsisti ja psykopaatti. Sen jälkeen olen oppinut, että jos ekalla kerralla ei ole seksiä, niin toisia treffejä ei tule. Tämä siksi, että seksi on yksi yleisimmistä kontrollointi- ja manipulointikeinoista, ja jos kemioista huolimatta nainen päättää olla harrastamatta seksiä, niin siihen on aina joku epäterve syy taustalla.

Parikymppisenä ajattelin noin kuten ap. Nyt en enää ajattele, että kyllä sitä ehtii, koska ei välttämättä ehdi. Realismia se on.