Lue keskustelun säännöt.
Kauniiden naisten lähestyminen
24.02.2015 |
Lähestytäänkö kauniita naisia häiriöksi asti vai eikö miehet uskalla lähestyä lainkaan? Molemmat tarinat on tuttuja, mutta kumpi on totuus? Millaisia kokemuksia teillä kauniilla naisilla on lähestymisiin liittyen?
Minä olen hiljainen ja vaatimattoman näköinen mies, joku voi luonnehtia minua pelottavan hiljaiseksi ja jopa rumaksikin. Mutta yhden kerran ihan uskomattoman kaunis nainen pyysi minua kahville kanssaan, en todellakaan tiedä miksi. En tuntenut siis naista millään tasolla. Laskin nopeasti elämän tilanteeni, tasoni sekä hänen tasonsa ja elämän tilanteensa ja sain tulokseksi sen, että vastasin kieltävästi. En ole katunut päätöstäni, koska tiedän ettei juttu olisi tullut toimimaan monesta eri syystä. Jälkeenpäin olen kuitenkin pohtinut sitä, että miksi se nainen halusi kahville juuri minun kanssani. Sain päässäni kaksi vaihtoehtoa, ensimmäinen oli se, että nainen ei tiennyt omaa arvoaan, koska kukaan mies ei ollut lähestynyt häntä ja hän näki itsensä samalla tasolla minun kanssani. Eli oli siis epävarma itsestään ja luultavasti epätoivoinen. Toiseksi vaihtoehdoksi sain sen, että naista oli lähestyneet vain lipevät pelimiehet pillun himoissaan ja nainen näki minut sopivan rauhallisena ja harmittomana miesehdokkaana.
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:00"]
Minä olen myös kaunis nainen, vieläpä harvinaisella tavalla. Olen muodokas tiimalasivartaloinen ja sellainen vanhan ajan hollywood-tähden näköinen nuori nainen. Pukeudun naisellisesti ja hymyilen, olen kiva ja fiksu. Miehet eivät lähesty koskaan! Voisin lähestyä sinunkaltaistasi miestä, sillä minulla on nörttisyndrooma, tykkään ujoista ja hiljaisista pojista. Sytyn siitä, kun joku haluaa minua ja kiltit ujot pojat ovat yleensä "kiitollisia". Jos kuulisin markkina-arvoajatuksistasi, jatkaisin kyllä matkaa.
[/quote]
Joku toinenkin aatelee just niin kuin minä! :D Minulta kysellään, miksi en ole joidenkin hunk-tyylisten mallimiesten kanssa, mutta ei vain pätkääkään kiinnosta. Vähän "rumat" ja ujot nörtit on ihania juuri tuon vuoksi että ovat hitsin kiitollisia, jos saavat minut, eikä ikipäivänä sekoile/petä/vilkasekaan muita.
[/quote]
Tähänhän juuri viittasin aloituksessa kun mainitsin ne pelimiehet. Tällainen nörttimies taas on aika hyvä valinta jos ei halua pelätä petetyksi tulemista tai sitä, että onkin miehelle vain pillu muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain kaikkein rohkeimmat, itsetietoisimmat ja hyvännäköiset miehet lähestyvät minua. Valitettavasti ne ovat niitä pelimiehiä sitten. Eivät uskalla tavalliset miehet lähestyä, katselevat kaukaa ja menevät lukkoon, jos menen puhumaan, ovat sitten tylyn oloisia. Kateellisena katselen, kun tavalliset, toki ihan sievät naiset saavat kaiken juttuseuran. Joskus humalassa ne tavalliset miehet lipsauttavat, että minä saan varmasti ihan kenet haluan. En saa!
Mielenkiintoista. Minua lähestyttiin 19-25 -vuotiaana riesaksi asti, nykyään onneksi vähemmän (olen 30). Koin/koen lähestymiset ahdistavaksi tai parhaillaankin kiusallisiksi? Minun on helppo kuvitella, että ujon ja mukavan oloinen mies, joka ei ole hyökkäävä vaan hengailee omissa oloissaan, herättää mielenkiinnon. Itse olen aina pitänyt sellaisista miehistä ja tehnyt yleensä aloitteetkin.
Sen sijaan on ongelma, jos tuntee toisen painivan aivan eri sarjassa eikä tämän vuoksi kykene luottamaan toisen kiinnostuksen kestävyyteen tjsp.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:00"]
Minä olen myös kaunis nainen, vieläpä harvinaisella tavalla. Olen muodokas tiimalasivartaloinen ja sellainen vanhan ajan hollywood-tähden näköinen nuori nainen. Pukeudun naisellisesti ja hymyilen, olen kiva ja fiksu. Miehet eivät lähesty koskaan! Voisin lähestyä sinunkaltaistasi miestä, sillä minulla on nörttisyndrooma, tykkään ujoista ja hiljaisista pojista. Sytyn siitä, kun joku haluaa minua ja kiltit ujot pojat ovat yleensä "kiitollisia". Jos kuulisin markkina-arvoajatuksistasi, jatkaisin kyllä matkaa.
[/quote]
Joku toinenkin aatelee just niin kuin minä! :D Minulta kysellään, miksi en ole joidenkin hunk-tyylisten mallimiesten kanssa, mutta ei vain pätkääkään kiinnosta. Vähän "rumat" ja ujot nörtit on ihania juuri tuon vuoksi että ovat hitsin kiitollisia, jos saavat minut, eikä ikipäivänä sekoile/petä/vilkasekaan muita.
[/quote]
Tähänhän juuri viittasin aloituksessa kun mainitsin ne pelimiehet. Tällainen nörttimies taas on aika hyvä valinta jos ei halua pelätä petetyksi tulemista tai sitä, että onkin miehelle vain pillu muiden joukossa.
[/quote]
Vähän hämmentyneenä luen tätä. Kyllä ne rumat nörttimiehetkin pettää jos on pettääkseen, jos vain saavat tilaisuuden. Hyvät tyypit ei tietenkään petä kiitollisuudesta riippumatta. Vai lasketaanko tässä sen varaan, etteivät voi pettää kun eivät saa ketään?
Minä ainakin pelkään joskus että ihana nörttimieheni lähtee jonkun toisen matkaan, koska on niin hyvä ja suloinen tyyppi että ottajia olisi varmasti jonossa asti, jos hän ei olisi niin ujo. Ei siinä taida tiimalasivartalotkaan enää auttaa, jos joku toinen nainen on vain kivampi kuin minä. Mies kun on siitäkin kiva, ettei ole pelkän ulkonäön perässä.
Itse muuten lähestyn ainoastaan näitä ujoja nörttejä, koska minua kiusattiin yläasteella ja ainoat ystäväni olivat tällaisia awkwardeja nörttimiehiä. He olivat aidosti ihania ihmisiä, jotka monesti pelastivat päiväni. Eivätkä edes tainneet olla pillun perässä, kahteen nimittäin olen ollut ihastunut ja sen heille kertonut, mutta he ovat sanoneet ei kiitos. Edelleen pelkään niitä raamikkaita lihaskimppuja, jotka muistuttavat kiusaajistani, ja tunnen oloni turvalliseksi nörttimiesten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:00"]
Minä olen myös kaunis nainen, vieläpä harvinaisella tavalla. Olen muodokas tiimalasivartaloinen ja sellainen vanhan ajan hollywood-tähden näköinen nuori nainen. Pukeudun naisellisesti ja hymyilen, olen kiva ja fiksu. Miehet eivät lähesty koskaan! Voisin lähestyä sinunkaltaistasi miestä, sillä minulla on nörttisyndrooma, tykkään ujoista ja hiljaisista pojista. Sytyn siitä, kun joku haluaa minua ja kiltit ujot pojat ovat yleensä "kiitollisia". Jos kuulisin markkina-arvoajatuksistasi, jatkaisin kyllä matkaa.
[/quote]
Joku toinenkin aatelee just niin kuin minä! :D Minulta kysellään, miksi en ole joidenkin hunk-tyylisten mallimiesten kanssa, mutta ei vain pätkääkään kiinnosta. Vähän "rumat" ja ujot nörtit on ihania juuri tuon vuoksi että ovat hitsin kiitollisia, jos saavat minut, eikä ikipäivänä sekoile/petä/vilkasekaan muita.
[/quote]
Tähänhän juuri viittasin aloituksessa kun mainitsin ne pelimiehet. Tällainen nörttimies taas on aika hyvä valinta jos ei halua pelätä petetyksi tulemista tai sitä, että onkin miehelle vain pillu muiden joukossa.
[/quote]
Ainakin jos nettiä uskoo, niin juuri ne täällä itseään hyviksi miehiksi tituleeraavat nörtit juurikin pitävät naista vain pilluna. Joka on syy siihen, etteivät he koskaan saa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tiennyt sen että "kauneus on katsojan silmissä" on sitä empatia paskaa. Ja tämä keskustelu vahvistaa vain tätä käsitystä.
Te naiset sanotte että ottaisitte mielellänne normaalin,nörtin ja jopa ruma(hkon) mukavan miehen. Hyvä on tämä varmasti lämmittää kaikkien miesten jotka sopivat kyseiseen kategoriaan mieltä.
Mutta kun tarkastelemme tarkemmin motivaatiota tähän: Miksi ottaisitte nörtin/ruman ?
Sen takia koska koette hänen olevan teidän alapuolellanne ja tiedätte sen että tämä mieskin tiedostaa sen joten voitte olla varmoja siitä että mies pitää teitä jalustalla.
Tämä ei minusta ole kovinkaan terve lähtökohta parisuhteelle.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:12"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:06"]
Tuliko randomilla kadulla, vai tiesittekö toisenne ennestään? Itse kiinnostun helposti miehestä pienten seikkojen perusteella. Ehkä ojensit hänelle hänen pudottamansa jutun ja näytit ystävälliseltä päivänä, jolloin kaikki oli mennyt pieleen? Tai olit ainoa, joka pysähtyi antamaan tietä jollekin vanhemmalle ihmiselle?
Olen itse kauniina pidetty nainen, mutta ei minua kiinnosta markkina-arvot sun muut. Haluan lempeän ja fiksun miehen, muu on vain kermaa kakun päällä
[/quote]
En tehnyt yhtään mitään, seisoin vain. Nainen kulki ensin ohitseni, otti pari askelta taaksepäin ja kysyi.
[/quote]
Mistä tiesit hänen työtilanteensa, jos vain kulki ohitsesi? Oliko hänellä jotkut firman vaatteet yllä tms.?
Harmi että koet olosi arvottomaksi. Työttömyys kohtaa nykymaailmassa suurinta osaa ihmisistä jossain elämänvaiheessa, älä masennu liiaksi siitä. Ja jotkut naiset tykkäävät vähän pyöreämmistä miehistä! Juuri sain kuulla eräältä ystävältäni puolen tunnin punaviinikännimonologin siitä, miten hän ei tajua miten voin panna miestäni (todella alhaiset rasvat ja erottuvat lihakset) kun se on niin "kova ja kulmikas", ja hänestä miehessä on oltava jotain, mistä ottaa kiinni ;)
[/quote]
Tämä tapahtui hänen työpaikallaan ja hänellä oli työvaatteet. En näytä vartaloltani lihavalta, koska peittelen sitä tuolla vatsan sisään vetämisellä ja löysähköillä vaatteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:12"]
En tehnyt yhtään mitään, seisoin vain. Nainen kulki ensin ohitseni, otti pari askelta taaksepäin ja kysyi.
[/quote]
Aika jännä.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:55"]
Hyvä, selvisit puhumalla.
[/quote]
Näin tein! Se nainen oli niin eri liigassa kuin minä, että ei edes kannattanut katsoa niitä kortteja. Ei mopolla moottoritielle.
[/quote]
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta nainen olisi voinut olla eri mieltä.
[/quote]
EIhän se nainen edes tuntenut minua. Minä tiesin sen, että olen työtön, lihavahko (käytän vähän liian isoja vaatteita ja vedän vatsaa sisään niin ettei sitä huomaa), säälittävän ujo ja hiljainen (massiivinen ongelma treffeillä) enkä ole koskaan saanut mitään kehuja liittyen ulkonäkööni, päinvastoin. Nainen taas oli töissä, treenattu vartalo, sosiaalinen ja melko varmasti saa kehuja ulkonäöstään. Siinä jo näkee, että ei meillä olisi ollut mitään yhteistä.
[/quote]
Luettelet vain pinnallisia seikkoja, miettimättä että olisiko teillä ehkä ollut samanlaiset elämänarvot, samanlainen huumorintaju ja muuta yhteistä, jonka pohjalta olisitte voineet ystävystyä ja rakastua.
Tulee vähän sellainen fiilis tuosta tekstistäsi, että pidät itsesäälistä ja odotat sitä sääliä vastapuoleltakin. Aluksi se voi olla ihan ok, nainen voisi tsempata sinua ja kannustaa uskomaan itseesi. Mutta kovin usein se sun kaltaisilla miehillä kääntyy lopulta mustasukkaisuudeksi niitä kumppaneita vastaan: "sinäkin varmaan oikeasti katselet jotain hyvännäköisiä miehiä!" oli lause, jota oma ex-poikaystäväni alkoi toistella, kun ei kyennyt vakuutteluistani huolimatta uskomaan itseensä. Se oli surullista, sillä hän lopulta tuhosi itse suhteemme, ilman että sitä uhattiin ulkopuolelta. Vainoharhaisuus muuttui kuukausi kuukaudelta pahemmaksi ja itsesääli sai niin synkkiä piirteitä, että aloin itsekin masentua.
Suosittelenkin, että käsittelet itseinhosi ensin vaikka ammattiauttajalla ja sitten lähdet 'uutena miehenä' etsimään parisuhteita.
[/quote]
Mullakin tollanen kokemus. Olin nuori ja romanttinen ja uskoin, että pystyn muuttamaan synkän ja itseään inhoavan tyypin onnelliseksi ja iloiseksi. Terapeutti sanoi jälkeenpäin, että masentuneita ja itseään vihaavia ihmisiä ei parisuhteessa pysty muuttamaan optimisteiksi sen helpommin, kuin alkoholistin pystyy muuttamaan raittiiksi.
Sain neuvon, että suhteeseen ei kannata jäädä, jos toinen on seurustelun jo alettuakin koko ajan synkkä ja epäluuloinen. Tutustumisvaiheessa moni tuntee olonsa epävarmaksi, mutta se ei saisi jatkua tauottomana epäluulona seurustellessa.
Minun entinen poikaystäväni raivostui suhteemme päättymisestä niin, että uhkasi tappaa mut. Syynä oli se, että hän koki, ettei ikinä enää kuitenkaan saa naista, joten millään ei enää ole väliä. Olisin jatkanut seurustelua, jos hän olisi hakenut apua ja jos hän ei olisi aina purkanut minuun sitä vihaa, jota tunsi itseään ja hyvännäköisiä miehiä kohtaan.
Aina ei siis se nörtti ole se turvallisin ja kiltein vaihtoehto, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:00"]Minä olen myös kaunis nainen, vieläpä harvinaisella tavalla. Olen muodokas tiimalasivartaloinen ja sellainen vanhan ajan hollywood-tähden näköinen nuori nainen. Pukeudun naisellisesti ja hymyilen, olen kiva ja fiksu. Miehet eivät lähesty koskaan!
[/quote]
Olen myös samoilla sanoilla kuvailtava nainen. Kuullut usein olevani kaunis, vaikka itsestä ei nyt kovin erikoisen kauniilta tunnu. Mutta en perusta itsevarmuuttani muutenkaan mitenkään ulkonäköön. Mutta olen siis sellainen klassinen hollywood-tähden lookilla varustettu, jolla on tiimalasivartalo. Kuten lainaamassani tekstissä kuvattiin. Olen älykäs, kouluttautunut ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Urheilen, harrastan kaikenlaista kulttuuria, mutta voin hyvin käydä esim. oluella ystävien kanssa jne. Olen ystävieni mielestä hauskaa seuraa... ja he välillä ihmettelevät sinkkuuttani. Mutta eih. Miehet ei lähesty minua. Ja ei, en anna mitään tylyä pakastin mielikuvaa miehille :-D olisi kiinnostavaa tietää mikä olisi syy.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:55"]
Hyvä, selvisit puhumalla.
[/quote]
Näin tein! Se nainen oli niin eri liigassa kuin minä, että ei edes kannattanut katsoa niitä kortteja. Ei mopolla moottoritielle.
[/quote]
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta nainen olisi voinut olla eri mieltä.
[/quote]
EIhän se nainen edes tuntenut minua. Minä tiesin sen, että olen työtön, lihavahko (käytän vähän liian isoja vaatteita ja vedän vatsaa sisään niin ettei sitä huomaa), säälittävän ujo ja hiljainen (massiivinen ongelma treffeillä) enkä ole koskaan saanut mitään kehuja liittyen ulkonäkööni, päinvastoin. Nainen taas oli töissä, treenattu vartalo, sosiaalinen ja melko varmasti saa kehuja ulkonäöstään. Siinä jo näkee, että ei meillä olisi ollut mitään yhteistä.
[/quote]
Luettelet vain pinnallisia seikkoja, miettimättä että olisiko teillä ehkä ollut samanlaiset elämänarvot, samanlainen huumorintaju ja muuta yhteistä, jonka pohjalta olisitte voineet ystävystyä ja rakastua.
Tulee vähän sellainen fiilis tuosta tekstistäsi, että pidät itsesäälistä ja odotat sitä sääliä vastapuoleltakin. Aluksi se voi olla ihan ok, nainen voisi tsempata sinua ja kannustaa uskomaan itseesi. Mutta kovin usein se sun kaltaisilla miehillä kääntyy lopulta mustasukkaisuudeksi niitä kumppaneita vastaan: "sinäkin varmaan oikeasti katselet jotain hyvännäköisiä miehiä!" oli lause, jota oma ex-poikaystäväni alkoi toistella, kun ei kyennyt vakuutteluistani huolimatta uskomaan itseensä. Se oli surullista, sillä hän lopulta tuhosi itse suhteemme, ilman että sitä uhattiin ulkopuolelta. Vainoharhaisuus muuttui kuukausi kuukaudelta pahemmaksi ja itsesääli sai niin synkkiä piirteitä, että aloin itsekin masentua.
Suosittelenkin, että käsittelet itseinhosi ensin vaikka ammattiauttajalla ja sitten lähdet 'uutena miehenä' etsimään parisuhteita.
[/quote]
No miksi minun olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan yhtään mitään jos en tuntenut itseäni hyväksi hänen seurassaan? Olisiko minun pitänyt alkaa kehitellä hänen kanssaan jotain juttua vaikka olisin tuntenut itseni huonoksi häneen verrattuna? Ilmeisesti olisi pitänyt mennä hänen kanssaan kahville, olla se aika suurella todennäköisyydellä sanomatta mitään jos toinen ei kysy mitään, ja jos suhde olisikin tullut niin tuskin se nainen olisi työttömyyttäni pitkään katsellut kun itse oli töissä. Tuollaisen naisen kanssa olisin rypenyt vain siellä itsesäälissä ja todellakin tuntenut itseni riittämättömäksi hänelle. Mieluummin olen "ruman" ja työttömän kanssa kun on jotain yhteistä ja toisen tilanteen pystyy ymmärtämään. Syitä "eille" oli kyllä muitakin, mutta niitä en aio tänne kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:35"]
Olen aina tiennyt sen että "kauneus on katsojan silmissä" on sitä empatia paskaa. Ja tämä keskustelu vahvistaa vain tätä käsitystä.
Te naiset sanotte että ottaisitte mielellänne normaalin,nörtin ja jopa ruma(hkon) mukavan miehen. Hyvä on tämä varmasti lämmittää kaikkien miesten jotka sopivat kyseiseen kategoriaan mieltä.
Mutta kun tarkastelemme tarkemmin motivaatiota tähän: Miksi ottaisitte nörtin/ruman ?
Sen takia koska koette hänen olevan teidän alapuolellanne ja tiedätte sen että tämä mieskin tiedostaa sen joten voitte olla varmoja siitä että mies pitää teitä jalustalla.
Tämä ei minusta ole kovinkaan terve lähtökohta parisuhteelle.
[/quote]
Ei kaunis nainen välttämättä paistattele omassa kauneudessaan. Jotkut toki niin tekevät. Mutta monilla meillä on paljon tärkeämpiä mielenkiinnon kohteita, harrastuksia ja intohimoja. Ulkonäköasiat ovat yksinkertaisesti tylsiä, sekä omani että muiden. En halua tulla nostetuksi jalustalle. Haluan - ja olen löytänytkin - miehen, jonka kanssa elämän jakaminen ja kommunikaatio on helppoa. Kauneudenpalvonnan voi jättää muille.
Joku muukin täällä sanoi kasvaneensa nörttiporukoissa. Minulla sama juttu. Jos fyysisesti "puhkesinkin kukkaan" jossain vaiheessa lukiota, se ei muuta kokemustani siitä, minkälaisten ihmisten kanssa minun on helpointa rentoutua.
Tunnistaako ap omia piirteitään aiemmissa kommenteissa kuvatuista epäluuloisista ja mustasukkaisista miehistä? Luuletko, että voisit olla parisuhteessa kauniin naisen kanssa ilman, että alkaisit jatkuvasti epäillä hänen kiinnostuvan komeammasta miehestä ja kestäisitkö esim. sitä, että hänen ystäväpiiriinsä, tai lähimpään työporukkaansa kuuluisi hyvännäköisiä miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:35"]
Olen aina tiennyt sen että "kauneus on katsojan silmissä" on sitä empatia paskaa. Ja tämä keskustelu vahvistaa vain tätä käsitystä.
Te naiset sanotte että ottaisitte mielellänne normaalin,nörtin ja jopa ruma(hkon) mukavan miehen. Hyvä on tämä varmasti lämmittää kaikkien miesten jotka sopivat kyseiseen kategoriaan mieltä.
Mutta kun tarkastelemme tarkemmin motivaatiota tähän: Miksi ottaisitte nörtin/ruman ?
Sen takia koska koette hänen olevan teidän alapuolellanne ja tiedätte sen että tämä mieskin tiedostaa sen joten voitte olla varmoja siitä että mies pitää teitä jalustalla.
Tämä ei minusta ole kovinkaan terve lähtökohta parisuhteelle.
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei ole terve lähtökohta parisuhteelle, jos haluaa toisen olevan jotenkin alisteisessa asemassa.
Olen eri mieltä siitä, että "naiset" yleisesti ajattelisivat näin. Olen se aiempi kummastelija, joka on yläasteajoista asti tullut parhaiten juttuun nörttimiesten kanssa. Kokemuksemme muovaavat meitä, ja varmasti osittain positiivisten kokemuksieni takia olen alkanut pitää nörttiyteen liitettäviä piirteitä haluttavina. Toki osa miesmaustani selittyy ihan synnynnäisellä maulla - jo ihan pikkutyttönä ihastuin sarjoissa aina siihen älykkääseen tietokonenörttiin. Äly nyt vain on seksikästä.
Ja en millään usko olevani maailman ainoa nainen, joka ei ajattele pinnallisia asioita parinvalinnassa, vaikka olisihan se siistiä olla tosi harvinainen lumihiutale. Todellisuudessa taidan olla aika tavis tämän suhteen.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:44"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:00"]Mutta en perusta itsevarmuuttani muutenkaan mitenkään ulkonäköön.
[/quote]
Juupa juu.
Jos lihoaisit 10-15kg olisitko vielä yhtä hyvän itsetunnon ja itsevarmuuden omaava?
Miksi hyväkroppainen mies joka on pitänyt ja pitää itsestään huolta on ilman muuta pelimies? Minä, hiljainen, en tee itsestäni numeroa, nykyisin en edes vaivaudu yrittämään ketään, koska minut on tyrmätty aina "pelimiehenä".
Ainoat naiset jotka minua lähestyvät esimerkiksi baarissa, ovat sellasia jotka taas eivät kiinnosta minua, eivät ole liikkuneet lihasvoimalla muuta kuin olohuoneen ja keittiön välillä, alkoholiongelmaisia, useamman lapsen omaavia ja heikossa suhteessa eläviä, heillä on munaa tulla iskuttamaan.
On minulle useampikin sanonut, että olen hyvännäköinen, mutta sen enempään ei ole resurssit riittäneet. Tämän suhteutumisen vuoksi en ihmettele, jos kauniita naisiakaan ei lähestytä ja jos lähestytään, niin vain ne pelimiehet.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:12"]
En tehnyt yhtään mitään, seisoin vain. Nainen kulki ensin ohitseni, otti pari askelta taaksepäin ja kysyi.
[/quote]
Aika jännä.
[/quote]
Niin oli minustakin. Oli vähän kuin olisi nuijalla päähän isketty kun tuli niin puun takaa. Päässä vain soi, että "ei siitä mitään tule, ei se voi olla kiinnostunut sinusta" Ei se nainen varmaan minua jäänyt kaipailemaan kun lähes umpijäässä sönkkäsin, että kävin juuri kahvilla. Juuri sen tyhmempää kuvaa ei yksikään mies itsestään pysty antamaan :D
Mutta palataan nyt itse aiheeseen ja jätetään minun tarinani sikseen!
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:35"]
Olen aina tiennyt sen että "kauneus on katsojan silmissä" on sitä empatia paskaa. Ja tämä keskustelu vahvistaa vain tätä käsitystä.
Te naiset sanotte että ottaisitte mielellänne normaalin,nörtin ja jopa ruma(hkon) mukavan miehen. Hyvä on tämä varmasti lämmittää kaikkien miesten jotka sopivat kyseiseen kategoriaan mieltä.
Mutta kun tarkastelemme tarkemmin motivaatiota tähän: Miksi ottaisitte nörtin/ruman ?
Sen takia koska koette hänen olevan teidän alapuolellanne ja tiedätte sen että tämä mieskin tiedostaa sen joten voitte olla varmoja siitä että mies pitää teitä jalustalla.
Tämä ei minusta ole kovinkaan terve lähtökohta parisuhteelle.
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei ole terve lähtökohta parisuhteelle, jos haluaa toisen olevan jotenkin alisteisessa asemassa.
Olen eri mieltä siitä, että "naiset" yleisesti ajattelisivat näin. Olen se aiempi kummastelija, joka on yläasteajoista asti tullut parhaiten juttuun nörttimiesten kanssa. Kokemuksemme muovaavat meitä, ja varmasti osittain positiivisten kokemuksieni takia olen alkanut pitää nörttiyteen liitettäviä piirteitä haluttavina. Toki osa miesmaustani selittyy ihan synnynnäisellä maulla - jo ihan pikkutyttönä ihastuin sarjoissa aina siihen älykkääseen tietokonenörttiin. Äly nyt vain on seksikästä.
Ja en millään usko olevani maailman ainoa nainen, joka ei ajattele pinnallisia asioita parinvalinnassa, vaikka olisihan se siistiä olla tosi harvinainen lumihiutale. Todellisuudessa taidan olla aika tavis tämän suhteen.
[/quote]
Kaikki eivät varmasti ajattele pinnallisesti vain ulkonäköä ja sosiaalista statusta esim.rahaa. vaan painottavat henkisiä ominaisuuksia enemmän.
En kuitenkaan sanoisi että olet tavis ajatustesi kanssa kyllä kuulut marginaaliseen ryhmään.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:55"]
Hyvä, selvisit puhumalla.
[/quote]
Näin tein! Se nainen oli niin eri liigassa kuin minä, että ei edes kannattanut katsoa niitä kortteja. Ei mopolla moottoritielle.
[/quote]
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta nainen olisi voinut olla eri mieltä.
[/quote]
EIhän se nainen edes tuntenut minua. Minä tiesin sen, että olen työtön, lihavahko (käytän vähän liian isoja vaatteita ja vedän vatsaa sisään niin ettei sitä huomaa), säälittävän ujo ja hiljainen (massiivinen ongelma treffeillä) enkä ole koskaan saanut mitään kehuja liittyen ulkonäkööni, päinvastoin. Nainen taas oli töissä, treenattu vartalo, sosiaalinen ja melko varmasti saa kehuja ulkonäöstään. Siinä jo näkee, että ei meillä olisi ollut mitään yhteistä.
[/quote]
Luettelet vain pinnallisia seikkoja, miettimättä että olisiko teillä ehkä ollut samanlaiset elämänarvot, samanlainen huumorintaju ja muuta yhteistä, jonka pohjalta olisitte voineet ystävystyä ja rakastua.
Tulee vähän sellainen fiilis tuosta tekstistäsi, että pidät itsesäälistä ja odotat sitä sääliä vastapuoleltakin. Aluksi se voi olla ihan ok, nainen voisi tsempata sinua ja kannustaa uskomaan itseesi. Mutta kovin usein se sun kaltaisilla miehillä kääntyy lopulta mustasukkaisuudeksi niitä kumppaneita vastaan: "sinäkin varmaan oikeasti katselet jotain hyvännäköisiä miehiä!" oli lause, jota oma ex-poikaystäväni alkoi toistella, kun ei kyennyt vakuutteluistani huolimatta uskomaan itseensä. Se oli surullista, sillä hän lopulta tuhosi itse suhteemme, ilman että sitä uhattiin ulkopuolelta. Vainoharhaisuus muuttui kuukausi kuukaudelta pahemmaksi ja itsesääli sai niin synkkiä piirteitä, että aloin itsekin masentua.
Suosittelenkin, että käsittelet itseinhosi ensin vaikka ammattiauttajalla ja sitten lähdet 'uutena miehenä' etsimään parisuhteita.
[/quote]
No miksi minun olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan yhtään mitään jos en tuntenut itseäni hyväksi hänen seurassaan? Olisiko minun pitänyt alkaa kehitellä hänen kanssaan jotain juttua vaikka olisin tuntenut itseni huonoksi häneen verrattuna? Ilmeisesti olisi pitänyt mennä hänen kanssaan kahville, olla se aika suurella todennäköisyydellä sanomatta mitään jos toinen ei kysy mitään, ja jos suhde olisikin tullut niin tuskin se nainen olisi työttömyyttäni pitkään katsellut kun itse oli töissä. Tuollaisen naisen kanssa olisin rypenyt vain siellä itsesäälissä ja todellakin tuntenut itseni riittämättömäksi hänelle. Mieluummin olen "ruman" ja työttömän kanssa kun on jotain yhteistä ja toisen tilanteen pystyy ymmärtämään. Syitä "eille" oli kyllä muitakin, mutta niitä en aio tänne kertoa.
[/quote]
Aika ikävää. Tapasi ärtyä naisen harmittomasta lähestymisyrityksestä muistuttaa liikaa omaa mennyttä suhdettani. Entinen poikaystäväni saattoi raivota mulle häntä kohtaan osoitetusta täysin vilpittömästä kohteliaisuudesta, koska ei kokenut sen kuuluvan itselleen, tai arveli sen takana olevan jotain epäaitoa. Itkin lukemattomat kerrat epätoivosta, koska tein kaiken koko ajan väärin. Suhteemme olisi voinut onnistua, mutta hän rakasti itsesääliä enemmän kuin minua.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 01:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:55"]
Hyvä, selvisit puhumalla.
[/quote]
Näin tein! Se nainen oli niin eri liigassa kuin minä, että ei edes kannattanut katsoa niitä kortteja. Ei mopolla moottoritielle.
[/quote]
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta nainen olisi voinut olla eri mieltä.
[/quote]
EIhän se nainen edes tuntenut minua. Minä tiesin sen, että olen työtön, lihavahko (käytän vähän liian isoja vaatteita ja vedän vatsaa sisään niin ettei sitä huomaa), säälittävän ujo ja hiljainen (massiivinen ongelma treffeillä) enkä ole koskaan saanut mitään kehuja liittyen ulkonäkööni, päinvastoin. Nainen taas oli töissä, treenattu vartalo, sosiaalinen ja melko varmasti saa kehuja ulkonäöstään. Siinä jo näkee, että ei meillä olisi ollut mitään yhteistä.
[/quote]
Luettelet vain pinnallisia seikkoja, miettimättä että olisiko teillä ehkä ollut samanlaiset elämänarvot, samanlainen huumorintaju ja muuta yhteistä, jonka pohjalta olisitte voineet ystävystyä ja rakastua.
Tulee vähän sellainen fiilis tuosta tekstistäsi, että pidät itsesäälistä ja odotat sitä sääliä vastapuoleltakin. Aluksi se voi olla ihan ok, nainen voisi tsempata sinua ja kannustaa uskomaan itseesi. Mutta kovin usein se sun kaltaisilla miehillä kääntyy lopulta mustasukkaisuudeksi niitä kumppaneita vastaan: "sinäkin varmaan oikeasti katselet jotain hyvännäköisiä miehiä!" oli lause, jota oma ex-poikaystäväni alkoi toistella, kun ei kyennyt vakuutteluistani huolimatta uskomaan itseensä. Se oli surullista, sillä hän lopulta tuhosi itse suhteemme, ilman että sitä uhattiin ulkopuolelta. Vainoharhaisuus muuttui kuukausi kuukaudelta pahemmaksi ja itsesääli sai niin synkkiä piirteitä, että aloin itsekin masentua.
Suosittelenkin, että käsittelet itseinhosi ensin vaikka ammattiauttajalla ja sitten lähdet 'uutena miehenä' etsimään parisuhteita.