Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

Oma lapseni saattoi hermostua huutamaan kaupassa nälkäisenä ja väsyneenä. Päiväkodista päästyään hän oli yleensä hyvin nälkäinen ja väsynyt. Kaupassa oli kuitenkin käytävä työpäivän jälkeen, kun ennen työpäivääkään niihin aikoihin ei päässyt kauppaan, eikä ilman ruokaakaan tule vielä toimeen - ei ainakaan minun tietääkseni. Siinä sitten lykin lastani rattaissa kaupan päästä päähän ja keräilin ostokset mahdollisimman nopeasti. 

Näitä tapahtui niinä viikkoina kun toinen vanhempi oli työmatkoilla perheen ainoalla autolla.  Kun sitten viikonloppuna menimme kauppaan hyvin levänneinä ja aamupala vielä vatsassa pömpöttävänä, myöskään kiukkukohtauksia ei syntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseni ole koskaan tehnyt niin, mutta jos mukana olisi myös toinen vanhempi, niin saisi lähteä autoon odottamaan. Yksin jos olisin, niin nappaisin kainaloon ja menisin kassan kautta autolle. Seuraavan herkkupäivän joutaisi sitten perua käytöksen takia, niin jospa jatkossa osaisi käyttäytyä.

Ihan turha vielä erikseen rankaista. Kyllä se uloskanto riittää.

Ei lapsi muista viikon takaisia juttuja. Minusta sellaiset on kiusaamista.

Miksi olet niin varma, että uloskanto riittää? Osalle lapsista se voi olla jopa palkinto.

Varaudu hedelmällä laukussa tai riisikakuilla. 

Minä ainakin piiskaisin ja hakkaisin lasta kunnes se lopettaisi itkemisen ja raivoamisen.

Mä oon aina ostanut jotain pientä, helpompaa ja nyt isompana ei enää halua edes kaupasta mitään..miks aina pitää hirveet kiellot olla ja tarkat ajat koska syö herkkuja?meillä syödään sillon kun tekee mieli, ei ole erikseen karkki päivää..ja nyt on ihan turha tulla valittaa yhtään mitään että lapsi ei opi ynms..kyllä ne oppii..

T. 4 lapsen äiti ja vanhin on 20vuotias,nuorin 5 vuotias

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ostanut jotain pientä, helpompaa ja nyt isompana ei enää halua edes kaupasta mitään..miks aina pitää hirveet kiellot olla ja tarkat ajat koska syö herkkuja?meillä syödään sillon kun tekee mieli, ei ole erikseen karkki päivää..ja nyt on ihan turha tulla valittaa yhtään mitään että lapsi ei opi ynms..kyllä ne oppii..

T. 4 lapsen äiti ja vanhin on 20vuotias,nuorin 5 vuotias

Terve asenne. 👍

Uhkailkaa muksuja vedellä ja leivälle laittaminen loppuillaksi jos raivarit esim. kauppareissuilla ei lopu, voi jopa toimia, nimim. kokemusta on!

Itsellä tekee mieli sukaata ? Mitä teen ? Ostan ja syön.

Ei se lapsenkaan suu ole tuohesta tehty niinkuin rakas äitini sanoi. Eikä ne pienet niin hirveitä pyydä etteikö vois antaa ? Pienen suklaapalan tai tikkukarkin. 

Ei.Koskaan.Kauppaan.Nälkäisen.Ja.Väsyneen.Lapsen.Kanssa.

Toista tätä niin kauan, kunnes et osaa enää kyseenalaistaa sitä

Teen ostokset rauhassa jos yksin lapsen kanssa. Jos yhdessä jonkun muun kanssa niin lapsi hanalla pihalle rääkymään

Meillä toimi esikoisen kohdalla harhautuksena se, että sai kauppareissuilla istua niissä lasten autokärryissä. Oli niin lumoissaan autolla "ajelusta" ettei edes muistanut karkkihyllyn olemassaoloa. Toki myös varmuuden vuoksi kiersin karkkihyllyn kaukaa

Meillä vain yksi lapsi ja vain yhden kerran on tehnyt tämän. Itse annoin lapsen maata siinä ja kiljua. Kesti max yhden minuutin, kunnes lapsi huomasi, ettei saanut aikaan mitään reaktiota. Sitten kun vähän rauhoittui, kysyin, että oletko valmis. Karkkia ei ostettu, enkä muista että kukaan olisi katsonut pahasti tai puuttunut tilanteeseen.  Eikä ole lapsikaan heittäytynyt toista kertaa.

Vanhemman kanssa kauppareissut sujuivat hyvin, nuorempi tuli kannettua muutamaan kertaan pihalle. Jossain vaiheessa kun kauppareissu sujui hyvin, saatoin ennen kassaa kysäistä ´, että haettaisko pillimehut/lakut/jäätelöä mukaan jälkiruoaksi kotiin. Ei tätä palkitsemista joka kerta käytetty, mutta nälkähän meillä kaikilla oli työ- ja hoitopäivän jälkeen ja pieni välipala auttoi jaksamaan.

No minä en ota enää pientä lasta mukaan markettiin ruokaostoksille ollenkaan. Inhoan noita raivareita yli kaiken, kauhea emotionaalinen p*sk*lasti. Onhan se hiton tylsää lapsellekin, kaikkia ihania herkkuja ja leluja ja härpäkkeitä tyrkyllä ja niitä ei kuitenkaan saa. Silloin tällöin mennään sitten yhdessä nimenomaan ostamaan lapselle karkkipäivän herkut ja joku tietty lelu jota lapsi on pyytänyt. Ei tule raivareita koska lapsi tietää että suosikkinamit ostetaan eikä tule pettymyksiä. Eikä mangu mukaan kauppaan muulloin koska rutiini on ollut sama aina. Helpompaa kummallekin.

Nyt joku sanoo tietysti että ei voi tehdä noin kun on yksinhuoltaja ja ei ole turvaverkkoja ollenkaan ja lapsi on raahattava sinne kauppaan ihan joka päivä. No niin olen itsekin, mutta se on usein järjestelykysymys. En jaksa ravata kaupassa päivittäin vaan ostan tarvittavat kerran viikossa kun lapsi on isällään tai tarhassa. Onnistuu viikollakin koska työssä on sen verran joustoa että ehdin kauppaan ennen lapsen hakua tarhasta. Isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä voi auttaa. Muutaman kerran ollaan naapurin kanssa vuorollaan hoidettu lapsia kun toinen on käynyt kaupassa.

Jos se lapsi on pakko ottaa kauppaan mukaan niin kannattaa ainakin vähentää kauppareissut minimiin ja ostaa sitten ne karkkipäivän namit kassalla saman tien niin ei tarvitse jatkuvasti tapella. 

Meillä ei saa raivareita, mutta jos mankuu ostan. Jos en halua ostaa mitään en vie kauppaan. Suck it jos häiritsee sua.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ostanut jotain pientä, helpompaa ja nyt isompana ei enää halua edes kaupasta mitään..miks aina pitää hirveet kiellot olla ja tarkat ajat koska syö herkkuja?meillä syödään sillon kun tekee mieli, ei ole erikseen karkki päivää..ja nyt on ihan turha tulla valittaa yhtään mitään että lapsi ei opi ynms..kyllä ne oppii..

T. 4 lapsen äiti ja vanhin on 20vuotias,nuorin 5 vuotias

Karkkipäivällä itse asiassa opetetaan palkitsemaan itseään ja kun ikää tulee karkki ei enää riitäkään, vaan palkitseminen siirtyy alkoholiin - tästä on ihan tutkimuksiakin tehty.  

Suoraan sanottuna:

Joko lapsellasi on jokin vakavampi neurologinen häiriö, tai olet täysin epäonnistunut lapsesi kasvatuksessa.

EI OLE normaalia, että lapsi huuutaa kaupassa, tai missään muuallakaan julkisella paikalla. 

Kotona saa purkaa väsymystä tai turhautumista tms. tarvittaessa ihan luvallisesti. Aikuisillakin on joskus vaikkapa huono työpäivä ja nälkäkiukku, mikä valitettavasti näkyy ja kuuluu, mutta ei sitä pidä alkaa julkisella paikalla purkamaan. Kasvata lapsesi siihen.

 

Ihmettelen vielä tuota sanaa "mankua".... Tarkoittaako se, että lapsenne vinkuvat ja mankuvat, kun haluavat jotain? Miksette opeta lapsianne tavoille, että jos jotain haluaa, niin sitä voi kauniisti pyytää tai ihan normaalisti vain ehdottaa. Näinhän aikuisetkin tekevät. Kuljetaan kaupassa ja tehdään heräteostoksia, "hei ostettaisko jäätelöä illaksi?" Miksi lapset eivät saisi ehdottaa? 

Meillä saa ja usein toiveita toteutetaan. Joskus ei saa ja siihenkin on perustelut, esim. että meillä on toista herkkua tai on ollut jo monta herkkupäivää, tai vaikkapa urheilukisat tulossa, että ostetaan vasta sen jälkeen.

Kovin vieraalta tuntuu ostoksista riitely.

Pitää vaan sit jotenki raahata se pilalle lellitty mukula pois sieltä kaupasta. Se on kai jo tottunu siihen että kun ääntään korottaa niin kaikki saadaan mitä halutaan.

Aina väärin. Jos annat riehua, sinua paheksutaan, jos panet ruotuun, sinua paheksutaan, jos annat periksi, sinua paheksutaan.