Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?
Tämä tulee varmaan minulla eteen jossain vaiheessa joten varaudun jo etukäteen. Miten toimitte, jos lapsenne heittäytyy karkkihyllyn eteen ja kiljuu kuin palosireeni?
Kommentit (310)
Tässä ketjussa on yksi sairas trolli mukana naamaanlyömisfetisseineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä suhtaudu niin, että suhde lapsen kanssa ei voi toimia.
Jokainen lapsi voi joskus olla väsynyt, kipeä, haluaisi siihen jotain pientä lohtua - ja käyttäytyy dramaattisesti, varsinkin jos aikuinen on rasittava... eli sen lisäksi että retuuttaa häntä, ei edes suostu hyvittämään sitä yhdellä karkilla.
Joka kertako haluaa karkin? Mieti, mitä suhteestanne puuttuu, ja kuinka voisit siihen vaikuttaa.
Jos kykenet kunnioittamaan lasta, näitä tilanteita tulee niin harvoin jos ollenkaan, ettei sinun tarvitse etukäteen mitään murehtia. Olet vain ihmissuhteissasi kohtuullinen. Saat lapsen tuntemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei yhden karkin haluaminen tee SINUSTA hirviötä; anna lapsen haluta, vaikkei saisi haluamaansa. Ja toisaalta, älä tee karkeista jotain elämää suurempaa kiellettyä hedelmää.
Tätäkin tärkeämpää on säilyttää joustavuus: onko kauppaan ihan pakko mennä lapsen kanssa, kun hän on väsynyt? Onko pakko kävellä karkkihyllyn ohi? Onko pakko jankuttaa kieltoja, vaikka voisi kohdella toista positiivisesti? Jos vanhempi pelkää lapsen tunteita, ja reagoi niihin aggressiivisesti, ryhtymällä saarnaamaan karkeista ja siitä miksi niitä ei saa... on melko varmaa, että lastakin alkaa pelottamaan. Kiukku yltyy. Sellainen on paitsi turhaa, myös väärin lasta kohtaan.
Jos lapsi saa hepulin, keskity puheissasi myötätuntoon (ei sääliin) ja sen jälkeen nopeasti tulevaan tekemiseen, jonka jälkeen pidät suusi kiinni. Anna hänen kiukutella kiukkunsa loppuun, ilman että sotket hänen päänsä puheillasi, joita hän ei kaipaa.
Kun lapsi on leppymässä, älä kiirehdi saarnaamaan. Älä saarnaa ollenkaan - lapsi tietää jo! Älä kohtele häntä kuin vähä-älyistä, tai hän käyttäytyy sellaisena.
Mieti, olisiko lapsen uupuminen ollut vältettävissä; mitä teit ehkä väärin, kuinka voisit jatkossa sen välttää? Ja miksi lapsi ei saisi joskus kiukutella ihan kunnolla?
Luin juttusi. Et ole äiti
Kyllä avaruusolento voi olla äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on yksi sairas trolli mukana naamaanlyömisfetisseineen.
mulla on ilmiannot meneillään.
Jos haluaa lapsesta tasapainoisen ihmisen, perusturvallisuus on tärkeintä. Siihen kuuluu, että vanhemmat toimivat järjestelmällisesti ja voi luottaa siihen, että he osaavat huolehtia perheen elämästä.
Ostosten väliin jättäminen lapsen tunnetilan vuoksi lähettää ihan toisen viestin. Etenkin, jos vielä aletaan kurittaa tilanteen jo kauan sitten päätyttä väittämällä, että nyt ei ole sinun takiasi ruokaa.
Ei muuta kuin raivopää hakemaan itse pihalta koivuniemen herraa ja sitten vähän ripsimistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on yksi sairas trolli mukana naamaanlyömisfetisseineen.
mulla on ilmiannot meneillään.
Ilmiannot ei vissiin toimi toimi tässä ketjussa. Osa ketjuista on sellaisia, että niistä ei voi tehdä poistopyyntöjä ja tämä kai kuuluu niihin. Luulen.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin raivopää hakemaan itse pihalta koivuniemen herraa ja sitten vähän ripsimistä?
mode, sinäkö se olet!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ehkä hyvää huumoria, että antasi luunappia vieraalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on 3 lasta, mutta ei ole kukaan saanut kaupassa raivaria.
Jos pikkulapsi alkaisi huutamaan, veisin hänet ulos ja juttelisin, kunnes rauhoittuu, jonka jälkeen palaisin kauppaan ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin varmaan ennen lapsia ehdotellut, että johdonmukaisesti sopii ennen kauppareissua mitä ostetaan ja mitä ei, ja sitten odottanut että lapsi osaa hillitä itsensä, ja ehdottanut poistumista kotiin jos tulee yhtään meteliä.
Nyt kun on se uhmaikäinen taapero ja 10 km kauppaan, niin todellakin teen ne ostokset loppuun kun kauppaan asti on päästy, vaikka taivas tippuisi niskaan. Pikkulapsi ei kykene tunnesäätelyyn kuin aikuinen, ei mikään sopiminen takaa että hänellä ei siellä kaupassa herää voimakas halu johonkin. Se ei auta ketään että jättää täydet kärryt seisomaan johonkin käytäväväliin, päinvastoin.
Pitää vain hengittää syvään, huolehtia että ei itse hermostu ja kertoa lapselle mitä seuraavaksi tapahtuu. Uhmaikäinen rauhoittuu yhtä nopeasti kuin hermostuu, kunhan siihen antaa tilaa. Sille kiljumiselle ja rimpuilemiselle ei joka hetki voi mitään, ja se nyt vain on elämää.
Tämä on ainoa oikea vastaus! Mulla on kaksosvauvat ja taapero. Kaupassa käydessä aina joku heistä itkee jossain vaiheessa. Ei auta kun hoitaa ostokset loppuun, kyllä me tarvitaan ruokaa ja vaippoja jne. Mulla on ostoslista, ja kaupan läpi kuljetaan suunnitelmallisesti ja mahdollisimman ripeästi. Meillä on toiminut se, että kerron taaperolle että ostetaan ostoslistan mukaan. Herkut kuuluvat vain erityishetkiin ja leluja saa vain esimerkiksi synttärilahjaksi ja joulupukilta ja normaalilla kauppareissulla niitä ei osteta. Kun en ole kertaakaan kauppareissulla ostanut lelua, niin taapero ei oikein osaa niitä enää mankua. Eli tässä toimii johdonmukaisuus ja selkeät säännöt.
Ja kyllähän tää taapero on pari kertaa aikamoiset itkupotkuraivarit saanut, silloin on otettu syliin ja kerrottu että nyt sinua harmittaa kun oisit halunnut jäätelön/lelun/tms. Pahin tunnekuohu usein helpottaa pian ja lasta täytyy hetki lohduttaa, ja vaikka vähän "hämätä" miettimällä ääneen niitä näitä, esim. että olikohan meillä tarpeeksi kestokasseja mukana vai pitääköhän ostaa vielä muovikassi lisäksi. Kun raivari ei koskaan johda siihen että luovuttaa ja ostaa mitä lapsi haluaa, niin väitän että raivarit vähenevät tai loppuvat kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paiskaa itse maahan, ala kirkua ja potkia.
Olen kerran nähnyt äidin tekevän näin. Vaatii hieman pokkaa, mutta toimii, ainakin näkemässäni tapauksessa taapero hiljeni kuin taikaiskusta!
Vastasin lukematta ensin kaikkia sivuja. Joku muukin tämän havainnut hyväksi keinoksi. Lapsi huomaa kuinka tyhmältä käytös näyttää. -sama-
Näin juuri. Näytetään lapselle miten naurettavia hänen vaikeat tunteensa on, ja että oikeastaan hänellä ei ole huolehtivaa aikuista vaan hänen tulee miettiä miten olla jotta aikuinen, josta hän on riippuvainen, ei saisi hepuleita.
Tehokkaampaa kuin lyöminen!
Viemällä lapsi pois. Sitten uudestaan kauppaan ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon rauhallisesti, ettei karkkia osteta. Ja sitten ei osteta.
Jos olisi mahdollista, niin lähtisin kaupasta pois. Todellisuudessa käyn lasten kanssa usein pakon edessä kaupassa, joten pääsääntöisesti silloin kun sinne mennään yhdessä, niin jotain tärkeää ostettavaa on. Toki on myös reissuja, jolloin ei ole niin akuutti tarve, mutta jostain syystä näillä reissuilla ei edes niitä kiukkuja tule. Ehkä oma kiire vaikuttaa lapseen jotenkin tai se kun on liian monta siirtymää takana jne.
Siinä sitten vain siedän ne mulkoilut ym. kun lapsi huutaa kainalossa ja toisella kannan koria/pukkaan kärryä. Luojan kiitos näitä tulee harvoin ja lasten kasvaessa aina vain vähemmän ja vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
päteväksi todettu kirjoitti:
Lähde jatkamaan ostoksia. Sano, että jatkat, ja pyydä raivarin saanutta tulemaan perässä, kun kohtaus on mennyt ohi. Auttaa kumman nopeasti eli heti: huutaa odota, älä jätä!
Tätä ei kannata harrastaa, sillä se luo lapselle hylkäämisen pelon. Aika hemmetisti vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja turvallisuuteen.
Kyllä! Te, jotka jo ehditte alapeukuttamaan tuota viestiä, niin se todellakin on niin. Silti monet käyttävät tuota tyyliä, että heihei, nyt äiti lähtee. Lapsi hätääntyy ja alkaa itkeä paniikissa. Olen niin usein nähnyt tuon, että tekisi joka kerta mieli käydä oikein kunnolla läpsimässä äitiä poskille, että herää nyt stana! Kerrankin eräs äiti jätti käytävälle itkemään parivuotiaan lapsensa, joka oli jo valmiiksi aivan uuvuksissa, eikä olisi jaksanut kävellä pitkää käytävää. Äiti käveli kylmästi tavaratalon käytävää melkein toiseen päähän, ennen kuin tajusi, että se lapsi ei todellakaan jaksa taapertaa hoitopäivän jälkeen enää mihinkään.
Kurinpito on mahdotonta jos lähtökohtana on, että lapsella pitää aina olla kiva olo. Tosin sitä nämä "lapsen traumaantumisesta" puhuvat kai tavoittelevatkin, että kurinpito olisi mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei vielä ole, mutta ainakin lapsuudenkodissani raivareita ei edes yritetty saada loppumaan. Olen vanhin lapsi, joten muistan kyllä, kuinka nuoremmat sisarukset vielä 6-vuotiaana ulisi täyttä kurkkua koko ravintolapäivällisen, koulun joulujuhlan, kauppareissun tai bussimatkan ajan. Itse kiljuin koko kolmen vartin bussimatkan n. 5-vuotiaana yhdessä pikkusiskon kanssa ja veli flippasi huolella tarhakaverin synttäreillä.
Esiteininä karjaisin raflassa raivoavalle pikkuveljelle, että turpa kiinni ja sain äidiltä huudot. Lapsen pitää kuulemma saada antaa raivarin tulla kokonaan ulos ja pahojenkin tunteiden näyttäminen on vain hyvä juttu.
Mutta onneksi veli sentään hiljeni sillä kertaa.
Sitä se monessa perheessä on. Lapsi ei opi koska ylireagoi jos kukaan ei ikinä opeta mikä on se raja milloin menee yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viet lapsen pois siitä karkkihyllyn edestä ja torut huonosta käytöksestä. Kaupasta ei tarvitse poistua.
Jos lapsi kieltäytyy kävelemästä, niin voit esimerkiksi kantaa lasta olkapäällä/kainalossa tai istuttaa lapsen kauppakärryihin tai rattaisiin.
Kaupparaivareita ajatellen yksi hyvä apuvälinen ovat lastenvaljaat. Niillä saa lapsen tarvittaessa kiinnitettyä kärryjen istuimeen taikka kärryjen pieleen jos lapsi suostuu kävelemään.
Ei, et voi istuttaa ”likaista” lasta kenkineen päivineen ostoskärryihin, joihin seuraava asiakas laskee onat ostoksensa. Etenkään korona-aikana, jolloin kaikkia bakteereja on varottava.
Mutta koirat pitäisi saada kauppaa, lapsi ei voi olla kärryssä, missä on verkkoa koko kori, ei sinne hiekat jää pyörimään...
No tietenkin sanoitan lapsen harmia, en tietenkään taivu ikinä ostamaan sitä karkkia ellei siitä ole etukäteen sovittu, mennään mahdollisimman äkkiä pois kaupasta (karkkihyllyt on aina kassan lähellä joten ollaan valmiit jo muutenkin), ja tiedostan, että lapsella on haasteita. Jatkossa kerron etukäteen, mitä kaupasta ostetaan, mitä ei (eli ei listan ulkopuolelta).
Vain 1/3 lapsistani on ikinä raivaria vetänyt, hänkin itseasiassa tomaatista jota ei saanut syödä heti kaupassa. Adhd todettiin myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy muistaa, että lapsen tunteidensäätelytaito on vielä kehittymässä eikä hän saa itkupotkuraivareita tahallaan manipuloidakseen aikuisia, vaan taustalla on jokin syy. Toki se voi olla pettymys siitä ettei saa karkkia, mutta se voi olla yksinkertaisesti myös se, että lapsi on hyvin väsynyt esim. hoitopäivän jälkeen ja pienikin vastoinkäyminen saa "kupin nurin". Lapset ovat tässä myös hyvin erilaisia. Raivarit on lapselle pelottava tunnekokemus ja on tärkeää että lapsi kokee saavansa aikuiselta tukea niiden selättämiseen. Voi olla jossain tilanteessa hyvä keino viedä lapsi ulos kaupasta, mutta on tärkeää, että aikuinen on lähellä kunnes lapsi rahoittuu ja sen jälkeen voidaan keskustella (jos lapsi on sen ikäinen että pystyy tähän) mitä tilanteessa tapahtui ja miten sen voisi ensi kerralla välttää.