Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

No silloin kannattaa miettiä sitä, että olisi ehkä sittenkin kannattanut roiskia ne spermat tisseille?

Rauhallisesti niska-perse ottee436lla autoon ja kotiin.

Loppuu taatusti raivari kun heittäydyt itsekin lattialle kiukuttelemaan. Toimi meillä, kerta riitti.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseni ole koskaan tehnyt niin, mutta jos mukana olisi myös toinen vanhempi, niin saisi lähteä autoon odottamaan. Yksin jos olisin, niin nappaisin kainaloon ja menisin kassan kautta autolle. Seuraavan herkkupäivän joutaisi sitten perua käytöksen takia, niin jospa jatkossa osaisi käyttäytyä.

Eiköhän tuo poiskantaminen ja karkit jäi sinne, ole ihan riittävä.

Ei pienet muista, ja jotenkin minusta on raukkamaista perua jotain kivoja juttuja sen takia, kun viikko tai kuukausi sitten teki jotain.

Ei pienet lapset muista tuntia paria kauempaa. Että se välitön poistuminen on paljon tehokkaampi kuin joku viikon viiveellä juttu.

Aikuiset muistaa, niitten aivot jo kehittyneet.

Jotkut aikuiset ei vaan enää muista, millaista on olla lapsi, ja ne sanktioi kuin aikuisia.

Pikkusen empatiaa toivon kasvatukseen. Ei ole kone se pikkuinen, eikä isompikaan lapsi.

90% kaupassa nähtävistä lapsikiukuista vältettäisiin sillä, kun vanhemmat kertoisivat lapselle etukäteen mitä ostetaan ja mitä ei. Toki persoonissa on eroja mutta jos näin vähän yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Huono ohje, että kaupasta lähdetään, jos huutaa. Montaakaan lasta ei kiinnosta käydä ostoksilla ja tuohan on loistava keino päästä pois.

Näinpä. Kyllä minä sanoisin että äiti lähtee nyt ostoksilla ja livahtaisin muualle. Kyllä äkkiä tulee äitiä ikävä ja ryntää perään.

Laita lapsi pakastealtaaseen ja luukku kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapseni ole koskaan tehnyt niin, mutta jos mukana olisi myös toinen vanhempi, niin saisi lähteä autoon odottamaan. Yksin jos olisin, niin nappaisin kainaloon ja menisin kassan kautta autolle. Seuraavan herkkupäivän joutaisi sitten perua käytöksen takia, niin jospa jatkossa osaisi käyttäytyä.

Eiköhän tuo poiskantaminen ja karkit jäi sinne, ole ihan riittävä.

Ei pienet muista, ja jotenkin minusta on raukkamaista perua jotain kivoja juttuja sen takia, kun viikko tai kuukausi sitten teki jotain.

Ei pienet lapset muista tuntia paria kauempaa. Että se välitön poistuminen on paljon tehokkaampi kuin joku viikon viiveellä juttu.

Aikuiset muistaa, niitten aivot jo kehittyneet.

Jotkut aikuiset ei vaan enää muista, millaista on olla lapsi, ja ne sanktioi kuin aikuisia.

Pikkusen empatiaa toivon kasvatukseen. Ei ole kone se pikkuinen, eikä isompikaan lapsi.

Vai ei muista. Sanopa lapselle ohimennen että tänään voitaisiin ostaa karkkia. Kyllä meidän kaksivuotias taatusti muistaa illemmalla kaupassa että karkkia piti ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen huutoraivari kaupassa on outo klassikko mitä aina toistellaan.

Itselläni on kolme lasta, eikä yksikään ole raivonnut kaupassa. Jos vanhemmalla on yhtään järkeä päässä, hän ei vie yliväsynyttä tai nälkäistä lasta kauppaan, vaan joko huoltaa lapsen "kauppakuntoon" välipalan tms. avulla, tai käy kaupassa muulla ajalla.

Tämä justiin, kun vanhemmat joskus ajattelis enemmä lastaan kuin itseään. Päiväkodin jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan ja raivotaan toisille, huoh. Ajokortti vanhemmuuteen kiitos.

Heitä se hirviöpentu seinään.

0/5.

Voi luoja taas näitä aloituksia. Keksi parempi provo.

Paras tapa on muistaa käyttää ehkäisyä seuraavalla kerralla.

Millasia narsistisia jätteitä tästäkin sukupolvesta tulee, kun ei saa enää kieltääkään. Olisi parempi lakata lisääntymästä ja ottaa pari kissanpentua.

jospas se loppuu kun tuleepi pienen pieni reikis sinne suuhun. urpoa?

Eka lapsi ei tainnut ikinä saada raivareita kaupassa. Toinen sai, oikein kunnon meltdowneja (hänellä on adhd ja autistisia piirteitä) ja silloin ei auttanut kuin kantaa lapsi pois kaupasta. Tosin häntä ei kauppaan edes otettu kuin jos oli pakko, koska valot, häly, iso tila ja kauhea määrä tavaraa (= ärsykkeitä) oli usein ihan liikaa.

Mä näin tässä joku aika sitten ehkä parhaan tavan käsitellä sellasta lattialla huutavaa lasta (joka siis oli ilmeisesti sellanen tavallinen, eikä erityislapsi). Muksu narisi, itki ja huusi, ryömi lattialla ja äiti vaan jatkoi ostoksia. Aivan rauhallisena, kommentoimatta sanallakaan lapsen tekemisiä eikä näyttänyt, että sitä ois hävettänyt tai ahistanut. Lapsi ei edes viittä minsaa jatkanut sitä showta kun se lopetti. Nousi ylös ja käppäili äitinsä luokse, otti kädestä kiinni ja jatkoi niin kuin ei ois ikinä huutanutkaan. Ihan siis huikea respect tälle äidille, se tiesi mitä oli tekemässä. Tämä tosin toimii vain, jos tietää että lapsi lopettaa, kun ei saa huomiota.

Lapsen saa insta hiljenemään kun vaan kävelet pois ja jätät lapsen yksin huutamaan. Koska se on lapsin pahin pelko että se jätetään yksin. Jos aikuinen jää väittelemään lapsen kanssa kertoo se vain ja ainoastaan sen ettei aikuinen ymmärrä omaa positiotaan ja ylivoimaansa aikuisena ja on jäänyt henkisesti lapsen tasolle. Huom moni aikuinen on addikoitunut lapsen kanssa väittelyyn, ei sitä tehtäisi jos eivät jollain tavalla itse nauttisi siitä. Kinaaminen tuo viihdettä arkeen mitä henkisesti epäkypsä aikuinen ei osaa luoda terveellä tavalla.

Se tilanne kannattaa estää ennalta. Ole se lapsen kanssa, selitä kaikki, näytä omalla esimerkillä ja asenteella mikä on fiksua ja mikä ei. Opeta lapsi olemaan ylpeä siitä että osaa köyttäytyä fiksusti ja niin kuin isot.

Kaupassa sen voi hyvin antaa valitä jonkun oman herkun, mistä on iloinen. Ei tarvitse olla karkki, voi olla vaikka sämpyläpussi tai joku erikoinen hedelmä. Tai mysli tai jogurtti tai juusto, tai sellaisen appelsiinipuristuskoneen mehu. Lapsi on helppo huijata innostumaan tavallisistakin jutuista. Kaupassakin sen lapsen kanssa voi olla, eli jutella ja kertoa mitä ostetaan ja mitä on muutkin jutut mitä nähdään, ja mitä aiotaan laittaa ruoaksi ja miten viivakoodit toimii ja miksi jotkut tuotteet punnitaan ja toisia ei ja mitä on kilohinnat jne. Ettei paineta menemään omissa ajatuksissa ja lapsi saa raahautua kyllästyneenä perässä.

Minä myös aina puin lapsen kauppaan siistimmin, siis kaupunkiulkovaatteisiin, mutta se johtui siitä että kauppaan on meiltä vähän matkaa ja autossa oli kivempi istua takilla kuin toppahaalarissa. Mutta ehkä siitäkin tuli lapselle erilainen olo, että ei oltu missään riehumispaikassa. Siististi tepsutti vieressä kauppareissut.

Kun pääsen kotiin laitan kakaran myyntiin Ebayhin ja annan vahingon kiertää....

Vierailija kirjoitti:

Tärkein asia: vie lapsi pois kaupasta.

Minun lasten kanssa ei tainnut koskaan olla itkupotkuraivari-ongelmaa, mutta en MISSÄÄN NIMESSÄ OLISI vienyt huutavaa lasta pois kaupasta! Sehän n olisi palkinto eikä rangaistus. Jos lapsi jotain narisi, en yksinkertaisesti kiinnittänyt siihen mitään huomiota.