Minkälainen kirjataakka teillä on? IS juttu

Meillä luetaan kirjoja aktiivisesti. Lainassa on 11 kirjaa kirjastosta, joululahjaksi on hankittu 4 uutta teosta (aiheista, joita ei ole ja osaa ei myöskään koskaan tule kirjastosta löytymään, sillä aihe kiinnostaa miljoonia, muttei täällä Suomessa, siksi kirjatkin on tilattu Amerikasta).

Kukin tekee kirjojen suhteen miten haluaa; jos haluaa luottaa kirjastoon, tehkööt niin. Jos taas lukee tabletilta, niin tehkööt, sekin on meillä testattu. Ainoa kirjaa on vaikea voittaa, siksi niitä ostamme, lainaamme ja luemme. Lapsille on luettu synnäriltä alkaen, vanhimmat lukevat jo itse. 

En pidä kirjojamme ongelmana, joskin ajan myötä olen tullut kriittiseksi siitä, että mitä kirjoja haluan omistaa ja lukea uudelleen ja uudelleen. Olenkin joidenkin uutuuksien kohdalla tehnyt niin, että lainaan ne ensin ja jos pidän kovasti, hankin ne sitten. Kun on lukenut tuhansia kirjoja (tässä vaiheessa 85 tänä vuonna), tietää jo, että mistä pitää ja millaisia kirjoja tahtoo lukea tulevaisuudessa. Minulle ei ole mikään ongelma luopua saamastani kirjasta, jonka lukeminen oli pakkopullaa. Tiedän myös, etten luovu koko kokoelmastani, sillä olen vuosien varrella hankkinut kirjoja, joita tuskin saa edes antikvariaatista vuosia etsimällä, joten jos luovun kirjoistani, tuskin pääsen enää koskaan lukemaan niitä. Ja monia kokoelmani kirjoja ei ole edes ikinä kirjastoissa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostan mielelläni kirjoja ja tuen näin alaa sekä kirjailijoita. Kirjamessuilta lähti mukaan vino pino sekä uutuuksia että kierrätyskirjoja. Erityisesti ilahdutti erään lempikirjani kovakantinen painos, jota minulla ei vielä ollut, kirjaa kun on uutena painettu vain paperikansiin.

Kuuntelen myös paljon äänikirjoja ja äänikirjan jälkeen saatan ostaa ihan fyysisen teoksen todettuani sen hyväksi. Jotkut kirjat ostan "sikana säkissä", ja ne päätyvätkin helpommin kiertoon. Myyminen on aika vaivalloista, joten annan kirjoja mielelläni eteenpäin/lahjoitan. Se on vaan joskus vaikeaa, meillä kun ei kirjastossa ole vaihtohyllyä.

Otin myös isovanhempieni hyllystä "ennakkoperintönä" paljon suomalaisia klassikoita. Kukaan muu sukulainen ei ollut niistä kiinnostunut, mutta kirjoissa asuu ihana, henkilökohtaisesti merkittävä historia nyt, kun isovanhemmistani on aika jättänyt. Eivät ne ole roskaa vaan rakkaita muistoesineitä.

Haaveenani on, että kunhan joskus asetun vähän isompaan kotiin, on minulla siellä kirjastohuone. Seinät täynnä kirjoja, mukavat nojatuolit :) Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että kirjahylly on yksi sivistyksen merkki kotona.

Minulla on sama haave! Ja päässäni isot listat siitä, mitä kirjoja tilaan ulkomaisista verkkokaupoista, kun minulla on niille kunnolla tilaa.😊

Kirjasto, nojatuoli, takka, kahvia, suklaata.

Rauha.

Hiljaisuus.

Ah.

Rakastan kirjoja. Minun mielestäni kirjat voitaisiin lahjoittaa pakol.leireille. Oppisivat kielen ennen tuloaan.

En lue roskaa, vaan sen verran hyvää kirjallisuutta, että se sama kirja tulee elämäni aikana luettua useita kertoja. Jotkut kirjoistani olen jo nyt lukenut 6 kertaa, vaikka olen vasta 34-vuotias. Ei ole tapana ostaa Antti Tuiskun, Steve Jobsin ja Kimi Räikkösen elämäkertoja, reseptikirjoja, jumppakirjoja tai Sophie Kinselloja, jotka roskana päätyvät noihin kierrätyskeskuksiin. Kirjani ovat täynnä marginaaliin tehtyjä muistiinpanoja ja merkintöjä, joita ei kirjaston kirjoihin voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan vielä kirjoja. Kaikkia niitä mitkä kiinnostaa, ei saa kirjastoista. Luen lähinnä englanniksi.

Jos englanniksi lukee niin sitten pitää olla jo todella hyvä kielitaito. Itsekin puhun aika hyvää englantia, mutta kun luen kirjoja niin haluan ymmärtää joka sanan ja kaikki vivahteet murteita myöten ja se ei ole mahdollista kuin omalla äidinkielellä. 

Kyllä on mahdollista. Luen melkein 50 vuotta vain saksankielisiä kirjoja. Tosin esim. Paasilinnan kirjoja olen lukenut suomeksi.  

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kirjoja. Minun mielestäni kirjat voitaisiin lahjoittaa pakol.leireille. Oppisivat kielen ennen tuloaan.

Ota yhteys kansanedustajaan, toimittajaan, opettajaan, kunnanvaltuutettuun.... vaikka moneen.

Tuo on loistava idea. Kumma ettei kukaan ole jo ehdottanut sitä.

Kirjat ovat tervetulleita sairaaloihin , vanhainkoteihin.

Levittäkää tätä ajatusta. Jos joku tyrmää sen, ehdottakaa jollekin muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan vielä kirjoja. Kaikkia niitä mitkä kiinnostaa, ei saa kirjastoista. Luen lähinnä englanniksi.

Jos englanniksi lukee niin sitten pitää olla jo todella hyvä kielitaito. Itsekin puhun aika hyvää englantia, mutta kun luen kirjoja niin haluan ymmärtää joka sanan ja kaikki vivahteet murteita myöten ja se ei ole mahdollista kuin omalla äidinkielellä. 

Niin?

Eikö mieleesi tullut, että se kielitaito voi hioutua valtavasti ja nopeastikin aika loistavalle tasolle, jos lukee jatkuvasti englanniksi? Välillä voi vilkaista sanakirjasta, jos vastaan tulee uusi sana, ja taas on oppinut lisää. Kyllä suomeksi lukiessakin oppii uusia sanoja. Suomeksi käännetyt kirjat eivät myöskään aina välitä samaa rytmiä ja sävyä kuin slkuperäiskielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kirjoja. Minun mielestäni kirjat voitaisiin lahjoittaa pakol.leireille. Oppisivat kielen ennen tuloaan.

Ota yhteys kansanedustajaan, toimittajaan, opettajaan, kunnanvaltuutettuun.... vaikka moneen.

Tuo on loistava idea. Kumma ettei kukaan ole jo ehdottanut sitä.

Kirjat ovat tervetulleita sairaaloihin , vanhainkoteihin.

Levittäkää tätä ajatusta. Jos joku tyrmää sen, ehdottakaa jollekin muulle.

Varsinkin niille jotka ovat jo maassmme.

Eikö olekin hieno kiertoil

maus.

Onhan noita. Karsintaa on tehty viemällä kirjoja noutohyllyihin ja  paperinkeräykseen. Kannet irti ja sisukset keräysastiaan. Vielä riittää työmaata.

Päätin viisi vuotta sitten, että yhtään uutta kirjaa en osta. Olen lipsunut päätöksestäni, mutta yleensä sitten jotain lähtee hyllystä pois.

Ammattikirjat lähtee seuraavaksi. Ne on varmaan laitettava keräykseen.

Luen lähinnä itsenäisten pienkustantamojen kirjallisuutta Argentiinasta, Chilestä, Brasiliasta ja Portugalista - englanniksi käännettynä. Eivät tule koskaan kirjastoihin tai e-kirjoiksi. Hyllyni aarteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kirjoja. Minun mielestäni kirjat voitaisiin lahjoittaa pakol.leireille. Oppisivat kielen ennen tuloaan.

Ota yhteys kansanedustajaan, toimittajaan, opettajaan, kunnanvaltuutettuun.... vaikka moneen.

Tuo on loistava idea. Kumma ettei kukaan ole jo ehdottanut sitä.

Kirjat ovat tervetulleita sairaaloihin , vanhainkoteihin.

Levittäkää tätä ajatusta. Jos joku tyrmää sen, ehdottakaa jollekin muulle.

Korona-aikana kirjat EIVÄT ole tervetulleita sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Lehdetkin on kerätty pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan vielä kirjoja. Kaikkia niitä mitkä kiinnostaa, ei saa kirjastoista. Luen lähinnä englanniksi.

Jos englanniksi lukee niin sitten pitää olla jo todella hyvä kielitaito. Itsekin puhun aika hyvää englantia, mutta kun luen kirjoja niin haluan ymmärtää joka sanan ja kaikki vivahteet murteita myöten ja se ei ole mahdollista kuin omalla äidinkielellä. 

Niin?

Eikö mieleesi tullut, että se kielitaito voi hioutua valtavasti ja nopeastikin aika loistavalle tasolle, jos lukee jatkuvasti englanniksi? Välillä voi vilkaista sanakirjasta, jos vastaan tulee uusi sana, ja taas on oppinut lisää. Kyllä suomeksi lukiessakin oppii uusia sanoja. Suomeksi käännetyt kirjat eivät myöskään aina välitä samaa rytmiä ja sävyä kuin slkuperäiskielinen.

Olet oikeassa.

Sarjoja ja leffoja voi katsoa niin että poistaa tekstit. Siis niillä kielillä mitä ei muuten tule joka puolelta ja mitä haluaa ylläpitää ja kohentaa.

Areenassa tulee jälleen Republica.

Uusintana. Tää on mun konsti.

Eihän tekstityksessä ole kuin murto-osa puheesta. Tietenkään.

Jotenkin mä ihmettelen miten tyhmää ja passiivista porukkaa tässä ketjussa on _osa_.

Sanasto on helposti siinä puhelimessasi.

Ei tartte edes vaivautua kääntämään sanakirjan sivuja.

Kotona ei ole enää paljoa kirjoja, olen yrittänyt poistaa mahdollisimman paljon. Käsityökirjoja on jonkun verran, lapsuuden rakkaimpia kirjoja myös sekä vironkielisiä kirjoja, koska opiskelen viron kieltä. Vironkielisiä kirjoja kun ei kirjastoissakaan pahemmin ole.

Mökillä on enemmän, sadepäivinä on joskus mukava lukea. Karsimisen varaa olisi kyllä, täytyy ottaa ensi kesänä projektiksi.

Luen omia kirjojani ja niitä on kotona sen verran kuin mukavasti mahtuu olemaan. Uutta ei enää kerry, kun nyt on e-kirjojakin. Kirjat on loppujen lopuksi melko helppo hävittää ihan vaikka paperinkeräykseen, jos on tarvetta. Monilla koti tursuaa elektroniikkaa, muovihärpäkkeitä, pakkausmateriaaleja ja muovivaatteita. Ei minulle ole merkitystä, onko kirjoillani rahallista arvoa kun kuolen. Tiedän, ettei ole.

Minäkin rakastan kirjoja ja kotona niitä on melko paljon suhteessa kämpän kokoon. 😊 Ihan laidasta laitaan kaikenlaista on, runoista hömppäkirjallisuuteen, suomeksi ja englanniksi. Aina on pino kirjoja odottamassa lukemista. Harvemmin ostan uutuuksia kirjakaupasta täydellä hinnalla, mutta ostan paljon nettidivareista ja nettikirppiksistä ym. Suosikkejani luen aina vain uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Olen opetellut nyt hieman karsimaan sillä tavalla, että sellaiset, joita en usko lukevani enää uudestaan, päätyvät myytäväksi edelleen.

Minunkin haaveenani on ihka oikea kirjastohuone, jossa olisi hyllyjä lattiasta kattoon saakka ja muhkea nojatuoli.

S.B. kirjoitti:

Eivät ole ongelmajätettä, sillä kuten jutussa sanotaan, ne voidaan kierrättää.

On totta, että kirjastopalveluiden parantaminen tai laajempi käyttö voisi ehkä vähentää uusien kopioiden painamisen määrää. "Ongelmana" on kuitenkin se, että jotkin kirjat vanhenevat nopeasti, eli niille on suurta kysyntää julkaisun aikaan, mikä laskee nopeasti. Tällaisten kirjojen suhteen kirjastot eivät ole kovin hyödyllisiä.

Tuommoiset hetken komeetat ovat ihan turhia kirjoja.

Kirjoitettu ja painettu huumassa ja boomissa rahankiilto silmissä.

Ja hölmöt ostaa. Joululahjaksi, jos ei itselle.

Vierailija kirjoitti:

En lue roskaa, vaan sen verran hyvää kirjallisuutta, että se sama kirja tulee elämäni aikana luettua useita kertoja. Jotkut kirjoistani olen jo nyt lukenut 6 kertaa, vaikka olen vasta 34-vuotias. Ei ole tapana ostaa Antti Tuiskun, Steve Jobsin ja Kimi Räikkösen elämäkertoja, reseptikirjoja, jumppakirjoja tai Sophie Kinselloja, jotka roskana päätyvät noihin kierrätyskeskuksiin. Kirjani ovat täynnä marginaaliin tehtyjä muistiinpanoja ja merkintöjä, joita ei kirjaston kirjoihin voi tehdä.

Mainitsepa muutama opus, jonka olet lukenut 5-6 kertaa?

Minä en löydä kirjastosta sellaistakaan, jonka viitsisin lukea kerran läpi.

Nuorempana asiat olivat tältä osin paremmin. Nyt olen ilmeisesti itse jo niin viisas, etten saa kirjoista mitään uusia oivalluksia, lisäarvoa.

usein noissa kirppisten ja kierrätyskeskusten kirjojen seassa on myös harvinaisia painoksia ja harvinaisia kirjoja näiden isojen painosten seassa. esim. 1700-1800 luvun kirjoja löytynyt just näistä kuolinpesien lasteista, kirja voi olla myös pienipainoksinen ja harvinainen aihe.silloin on sääli jos se tuhotaan. metsästän just itse näitä kirppiksiltä. esim.vanhat insinööri muistelmat tampereelta oli noin 100e hintasia ja vaikea löytää,yliopiston historia tutkimuksis käytetty kirja(löysin vanhojen kirjojen päiviltä metsästin kauan)ystävälle tätä kirjaa.

kaikkea ei voi säilyttää, mut pitäisi jonkun fiksun käydä, näitä läpi myös.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Eivät ole ongelmajätettä, sillä kuten jutussa sanotaan, ne voidaan kierrättää.

On totta, että kirjastopalveluiden parantaminen tai laajempi käyttö voisi ehkä vähentää uusien kopioiden painamisen määrää. "Ongelmana" on kuitenkin se, että jotkin kirjat vanhenevat nopeasti, eli niille on suurta kysyntää julkaisun aikaan, mikä laskee nopeasti. Tällaisten kirjojen suhteen kirjastot eivät ole kovin hyödyllisiä.

Tuommoiset hetken komeetat ovat ihan turhia kirjoja.

Kirjoitettu ja painettu huumassa ja boomissa rahankiilto silmissä.

Ja hölmöt ostaa. Joululahjaksi, jos ei itselle.

Ainakin teoriassa vaikuttaa siltä, että jokin tieto voi olla hyödyllistä, mutta tilannekohtaista ja vanhenevaa. Esimerkiksi jos mietit, että haluatko laittaa avaruusrakettisi laukaisukuntoon ensi viikkoa varten, voi tulevan viikon säätiedotus olla sinulle hyvinkin arvokas juuri sillä hetkellä. Maksaisit siitä reilusti, ja niin myös kaikki muut, jotka miettivät, miten tulevan viikon säätila vaikuttaa heidän suunnitelmiinsa. Jahka viikko on kuitenkin kulunut, ei sen menneen viikon säätiedotuksesta ole juuri hyötyä muille kuin säätiedotusten historiallisista tilastoista kiinnostuneille. Säätiedotuksia ei ehkä yleensä julkaista kirjamuodossa, mutta periaatteessa kaikki nopeasti ja rankasti vanhenevat kirjat tai muut mediat eivät ole turhia.

Luen noin 120 kirjaa vuodessa. Yleensä lainaan kirjastosta ja ostan sitten omakseni ne, jotka vaikuttavat niin hyviltä, että haluan lukea ne jossakin vaiheessa uudelleenkin. Kirjahyllyissäni on noin 200 kirjaa tällä hetkellä.