Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit jos kukaan omista lapsistasi ei hankkisi ikinä lapsia?
Etkä ikinä tulisi isovanhemmaksi? Olisiko kurjaa vai ihan ok?
Kommentit (70)
Kurjaa. Kyllä mä haluaisin lapsenlapsia.
Olisi vähän kurjaa. Itselläni on vain yksi lapsi, joten ihan mahdollista, että minusta ei välttämättä isovanhempaa koskaan tule.
Sopii minulle, kunnioitan lasteni omia valintoja. Toimin MLL perhekummina ja saan sitä kautta kontakteja lapsiin.
Minulla on yksi lapsi, yli kolmekymppinen ja naimisissa. Hän ja puolisonsa eivät aio hankkia lapsia. Olen helpottunut, koska en ole koskaan toivonut tulevani mummoksi.
Toivon, että näin käy. En halua, että mun jälkeläiset joutuvat selviytymään tulevaisuuden maailmassa.
Toivon, että ainoa lapseni pysyy lapsettomana.
Olisi ok, lapsi päättää itse. Rakastan lapsia ja olisi ihanaa jos tulisi lapsenlapsia, mutta ei tulisi mieleenkään vihjailla tai painostaa.
Omat vanhempani ja appivanhempani painosti aivan törkeällä lailla lapsentekoon aikanaan, siis tyyliä uhkailu, kiristys, perinnöttä jättäminen.
En tuolloin taipunut kun oli elämässä muuta.
Sitten itse paljon myöhemmin halusimme lapsia, ja kun niitä tuli niin arvaa (kuka yllättyy): isovanhempia ei kiinnostanut tippakaan. Ristiäisissä kävivät ja sen jälkeen ei ole kukaan vieraillut vuosiin eikä halunnut nähdä lapsenlapsia edes jouluna saati synttäreillä.
Siskolleni oli äiti sanonut että se riitti että lapsenlapsi syntyi, ne LAPSET ei heitä kiinnosta vaan se kiinnostaa että voi muille tutuille ja ystäville leuhkia olevansa isovanhempi.
Omista vanhemmista ei ole kuulunut mitään 5 vuoteen. Tämä osoittanee että lapsenlapsien mankuminen ei johtunut siitä että lapsenlpset kiinnostaa, vaan se mankuminen johtui siitä että saisi itselleen ylevän statuksen jolla leuhkia eläkeläiskavereille.
Minulla on kaksi lasta ja heidän ollessa pieniä ajattelin, että joku päivä minullakin on lapsenlapsia. Nyt olen sitä mieltä, että toivottavasti halutessaan saavat lapsia, mutta jos eivät halua, niin se on heidän asiansa ja minulle ok.
En halua lapsenlapsia. Itsellä kolme tyttöä 21v-25v joista kukaan ei ole innokas hankkimaan lapsia. Työkaverit on ihan poikki kun joutuvat hoitamaan lastenlapsia.
Kaksi lasta, lapsenlapsia ei tule. Ihan ok. Ei isovanhemmaksi tuleminen mikään subjektiivinen oikeus ole, lapset päättävät itse, heidän ratkaisunsa.
Olen miettinyt asiaa, mutta kantani on neutraali. Pidän lapsista, kuva jos saan lapsenlapsia, mutta jos en saa niin en osaa olla surullinen. Onhan mulla aivan ihanat lapseni ja ilman lapsenlapsia on paljon enemmän aikaa matkustella ja tehdä omia juttuja.
Ei haittaa, päinvastoin toivon etteivät lapsia tee tähän surkeaan maailmaan. Jos itse olisin nyt sen valinnan edessä, en lapsia tekisi tänne kärsimään.
Maailma ja Suomi oli niin toisenlainen vielä yli parikymmentä vuotta sitten, kun lapset tein.
Vierailija kirjoitti:
Sopii minulle, kunnioitan lasteni omia valintoja. Toimin MLL perhekummina ja saan sitä kautta kontakteja lapsiin.
Loistavaa, kiitos sinulle!
Maassa on vaikka kuinka paljon lapsia, joille ei ole yhtäkään aikuista, jolla olisi halua ja/tai mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota. Lapsenlapsettomuuttaan murehtivat voisivat hyvin ryhtyä varamummoiksi ja -papoiksi tällaisille lapsille.
Lapsen hankkiminen on todella suuri päätös elämässä. Ei ole minun asiani tunteilla oman lapseni päätöksestä, tuen häntä, päättää hän mitä tahansa asian suhteen.
Olisin iloinen että eivät tee samaa virhettä kuin vanhempansa ja saavat elää omannäköisensä elämän vain itselleen.
Isovanhemmuus ei minua millään tasolla kiinnosta - toki näyttelisin korrektisti mukana jos nyt jollain vahingolla lapsenlapsia kuitenkin tulisi.
Ihan ok, heidän oma elämänsä se on, sitäpaitsi tämä maailmantilanne on oikeasti jo todella huolestuttava.
En olisi yllättynyt, koska lapsia on vain yksi. Toisaalta kyllä uskon että hän aikoo lapsia tehdä. Pärjään, vaikka en koskaan tulisi isoäidiksi.
Tavallaan kurjaa, mutta ilmoittautuisin sitten varmaan johonkin varamummo-toimintaan tms.