*** Tammenterhojen tiistai ***

mutta nyt olen viime viikosta asti ollut hyvin väsynyt ja surullinen. Mieltä ei välttämättä paina murheet vauvasta tai hänen hyvinvoinnistaan vaan enemmänkin omasta perhe-elämästä, parisuhteesta ja pärjäämisestä taloudellisesti.



Jotenkin tunnen itseni riittämättömäksi ja yksinäiseksi. Mieheni kanssa kaikki on varmasti hyvin, kaipaisin vain enemmän hellyyttä ja tukea että kaikki on hyvin ja varmasti selviämme. Mutta mieheni taitaa olla se tyypillinen suomalainen mies jolta kysyttäessä vastaus on aina " ei mulla mikään oo" tai " kaikki on ihan hyvin" . Nyt on vain itselle tullut sellainen olo että tässäkö tämä oli! Lapsi on toivottu ja unelmien täyttymys, pelkään vain että parisuhde muuttuu täysin arjeksi, missä nukutaan selät vastakkain eikä puhuta tai pussata, minä käyn kaupassa ja siivoan kodin, mies hankkii leivän pöytään.



oman masennukseni huomaan siinä, että töihin yksin ajaessa tai yksin jäädessä tulee heti tippa linssiin ja kaikki tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Yöllä en saa nukuttua, saatan pyöriä tunninkin yöllä sängyssä ja miettiä miten rahat riittää pienellä tuella ja jaksanko hoitaa kaikki eläimet, vauvan ja miehen (meillä on kissa, koira ja kaksi frettiä, itselläni vielä pihassa 3 hevosta, joista huolehdin itse, mieheni ei niistä niin välitä eikä ymmärrä =)...).



Sairaslomalle en halua jäädä, tällä hetkellä voimia riittää työssä käyntiin ja se onkin jonkinlainen henkireikä että pääsen pois kotoa vieraiden ihmisten pariin jotka ei tunne minua (olen asiakaspalvelussa). Enemmän ahdistaa mennä kotiin.



Mutta maha-asukilla on ainakin kaikki varmasti hyvin, joka aamu ja ilta ilmoittelee olemassa olostaan potkuin ja välillä intoutuu töissäkin rymistelemään, se saa sentään aina hymyn huulille!







-Outi ja pikkuinen 22+6

Kukas puhuikaan suklaakakusta? Tais olla Ardisia :-) Näin tänään töissä lehdessä hyvän ohjeen (suklaata ja appelsiinia) ja piti sitten heti kokeilla... Nyt se on tuolla kylmässä odottelemassa maistamista.



Toi kesäkerttujen ystäväkirja on ihan jees, mutta voisko meillä olla jotain muutakin juttua siinä? Vähän jotain persoonallisempaa... Eikö sitä saa tonne blogiin? Voisi olla vähän tarkempaa / henkilökohtaisempaakin juttua. Nytkin oon laiska etsimään esittelypinosta mitään kun siellä on paljon enemmän porukkaa mitä täällä aktiivisesti kirjoittelee.



Taneli75, oletko kokeillut puuroa jonkun mehukeiton kanssa. Tai tehdä marjapuuroa?



Nyt kakun kimppuun!



t. Mirabella + Albert 24+1

Ardisia ottaa sitten rauhallisesti vaan. Suomessa viikkoraja on tietääkseni 24 jonka jälkeen raskautta pyritään pitämään yllä. Mulla oli tommonen tilanne esikoisen kanssa, mutta vasta viikolla 30+. Silloin oli kaula lyhentynyt kolmesta kahteen senttiin ja suu pehmentynyt. Lääkäri antoi sairaslomaa, mutta sanoi että tilanne kuitenkin ihan hyvä ei tarvitse huolestua liikaa. Siis voi olla ettei tarkoita mitään vaikka paikat vähän pehminneet, mutta varoiksi kuitenkin pitää levätä ja välttää ylimääräistä ponnistelua.



Outi: voitko jutella asiasta vaikka neuvolassa? Luulen että elämänmuutos yhdessä hormonien kanssa saa aikaan vaikka mitä fiiliksiä. Tuskin olet harvinaisuus ajatuksiesi kanssa, toivottavasti niistä puhuminen auttaisi edes vähän. Voimia sulle ja toivottavasti se ilo löytyy taas pian.



t. M & A



ps. kakku oli aika hyvää, hiukkasen kyllä makiaa... :-)

[color=8B5A2B9[b]Eli mulla on iiihan puukattu tua 23 viikonloppu!

Kuinkas olis tuo 30 pvä??

Mun tuloo jo nyt sanasta Rosso näläkä,vaikken ees seinäjoen rossos oo ikää käyny.. :)[/color][/b]



[color=CD3333]KIITOS kaikille huolestuneille! Soitinkin sitten TK:een ja sieltä lääkäri soitti mulle soittotunnillaan ja määräs veri/pissi/kakka näytteisiin huomenna! epäili että saattais olla jotain virusta.. sano että hutkitaan kun on tutkittu näytteet :)[/color]



[color=00688B]Ai niin,vielä seinäjoesta ja ruuasta.. tiedättekö te nää ..öö.. pavlovin(?) koirakokeet,se kun koirat kuuli aina pillin kun sai ruokaa ja lopulta pelkkä pillin ääni sai niiden kuolan jo valumaan??

No, mulla seinäjoki jo sanana tekee sen ,että tekee mieli päästä sinne El Cepoon syömään kebabbia, slurpsis! ja Piikki rasvaisine pitsoinen on kans niin nam..

No joo,jos lämmitäis vielä sitä kaalilaatikkoo... :D[/color]



[b]Maria[/b]

Onko täällä ollu joku [b]Piimä kakun [/b] ohje jaos?? jos ,niin laittakees mullenkii...



T: Alati nälkäinen Maria

[color=maroon]Hyvä, että saat olla kotona. Nyt sitten ett ala ressaan ja otat kans rennosti. Se on varmasti työstä käyvää löhöily. Sillon ku siihen on lupa niin tekis mieli puuhastella uhallaki.



[color=blue]Outi [color=violet]oman ukonki kans kannattaa yrittää porista. Vaikka hankalaa ehkä, jos ukosta ei saa juuri mittää irti. Mut ei sitä tiiä, vaikka saisitki. Ainaki neuvolassa juttelet, jos et oo jo kerinny. Ja tänne meille voi höpötellä ummet ja lammet. Se keventää kummasti mieltä :)



[color=blue]Maria-79 [color=maroon]voi sun ukko parkaa ellei sekin oo syöny kaalilaatikkua :D Muistakaa jättää makkarin akkuna raolleen ;) Laiton muuten hassua postia. Käväses lukemassa niin nukut hyvin. .



[color=darkviolet]Nielastessa tuntuu ikävälle kurkussa. Tietenki saan taas jonku pöpön. Menenpäs juopaseen hunajateetä.

Öitä.



zzzZatu

Tällä ohjeella tein. . .laiskan ja kiireisen kotimamin ohje ns. Ihan syötävää tuli, mut parempiaki ohjeita on varmaan olemassa.



http://www.maitokolmio.fi/reseptit4.htm

Pitääkin heti perua puheitaan... mä en pääse tollon 23.9, mikäli kyse on pohojalaasten tapaamisesta. Meillä on sillon yhdet häät Vaasassa. Ja mun pitää muutenki ottaa varmaan toi esikoinen mukaan, niin Seinäjoki olis kyllä paljon lähempänä ja tutumpi(helpompi) paikka.



Jaksamista ja lämmin halaus OMK80!!! Noita varmasti miettii moni muukin, viimeistään sitte ku synnytys lähestyy. Minäkin mietin kun esikoista odotin ja kyllähän siinä vähän niin käy väistämättä, että parisuhdekin muuttuu. Ainakin joksikin aikaa. Ensin pitää opetella elämään alati muuttuvaa uutta arkea ja kyllä se vauvan tulo muuttaa vanhempiakin jollain tavalla. Sitä ei saa vaan miettiä liikaa. Me nukuttiin miehen kanssa melkeen 1v2kk erillään, (ja saatiin kakkonen alulle!) kun miehen pitää nousta navettatöihin joka aamu ja tekee pitkää päivää pellolla, niin että jaksoi sitten vähän hoitaa vauvaakin joskus. Ja minä käyn kaupassa, siivoan ja laitan väliin kaksikin lämmintä ateriaa päivässä, mikä ei todellakaan ollut mun suunnitelmissa!! Mutta kyllä siihenkin sopeutuu. Ei parisuhteeltakaan kannata vaatia liikaa, vaan pitää miettiä ihan järjellä eikä sydämellä, kuinka asiat hoitaa. Kyllä sille parisuhteellekin aikaa sitten löytyy, kun on sen aika =). Ja pitää opetella käyttämään ne lyhyet muutamat hetket hyväksi, kun pystyy olla yhdessä ja helliä toista. Monet itkut oon itkeny siinä miehen selän takana (silloin harvoin, kun nukuttiin yhdessä), kun väsyttää ja kaipaa hellyyttä, mutta ei niitä sitten enää hetken päästä muistakaan... Onko sun muuten sitten ihan pakko hoitaa ne eläimet itse? Kun oot laitoksella ja vauvan kanssa kotona, se voi kyllä olla käytännössä aika mahdotonta, etenkin hevosten osalta. Voisitko kysellä jotain innokkaita heppatyttöjä auttamaan edes parina päivänä viikossa? Ja yritä saada mies mukaan, vaikka joutuisitkin kovistelemaan.



Pitkä oli litania, toivottavasti auttoi edes vähän.



Hui Ardisia! Koitahan nyt vaan lepäillä mahdollisimman paljon. Eikä raskaus tosiaan ole sairaus, vaikka pikkuveli kysyi kun esikoista odotin, että ootkos vielä kauan kipeenä =). Mullakin on ollut koko kesä huono omatunto kun jatkan hoitovapaata äippälomaan saakka, kun eka olin sanonut palaavani töihin lokakuun alussa. Ja itku kurkussa pyysin silloin ennen äitiyslomaa pari päivää sairaslomaa kun en olisi kehdannut, mutta olin ihan poikki...

Kohdunsuusta: mulla ainakin on ollut molempien raskauksien aikana kohdunsuu noin 3cm ja KIINTEÄ. Ja normaaliksi on sanottu. Viimeksi alkoi pehmetä joskus rv30 jälkeen. Eikös se keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen raja ole joku 24vk? Että sitten sikiöllä on pieni mahdollisuus jo jäädä henkiin jos syntyy.



Elina

Zatu:

[color=blue]Maria-79 [color=maroon]voi sun ukko parkaa ellei sekin oo syöny kaalilaatikkua :D Muistakaa jättää makkarin akkuna raolleen ;) Laiton muuten hassua postia. Käväses lukemassa niin nukut hyvin. .

zzzZatu[/color]

[b]Yksin (tai no,mun isä sitä tuos haki itellen kans ) syön,ei kukaa muu täs taloos hyvän päälle ymmärrä...

Ja eipä tuo ukko oo kotonakaa näin viikolla,ku vasta torstai - sunnuntai,muuten on pois kotua,eteläs töis,eli ns. viikko kunnas[/b]

Kiitti postista kaikille tasapualisesti! ihania!

On tämä raskaana olevan miäli kumma!

Mä oon ihan poikki,kun tää vatta reistaa ja isäntä on tosiaa viikot muualla töis,eli tämmönen pual yksinhuoltaja osan aikaa..

No se huomas notta alan olla jo liian väsyny ja sanoo että koettaa ottaa lomaa,saan levätä, niin (onneks en sanonu tätä ukollen) sitten tuli hetkeksi semmonen olo,että hei! eiks se usko mun pärjäävän?? vaikka toinen hyvää tarkoottaa.. Sakia mikä sakia ja ittepääne..

Kirjoittelin tuossa ennen tuota uutta maikkarin sarjaa tänne pitkän tekstin mut sepä hävis jonnekin........!!! Kiukutti ihan älyttömästi ja ajattelin et vasta huomenna palaan tänne, mut eihän täältä voi pois pysyä. :)



Ardisia: Nyt vaan jatkat lepäilyä kotona. Vauvaa pitää kuitenkin ajatella ensisijaisesti. Tiedän sun tunteet! Tän ei pitäis olla sairaus mut minkäs teet.

Mulla alkoi tänään iltapäivällä vihloa tuolla alapäässä niin maan per...i! Ihan sisäreisiin asti. Vihloo supparien yhteydessä sekä ilman. Tuntuu et mitenkään ei ole hyvä. Lisäks karmea painontunne koko ajan. Juuri kun olin aamulla kaverille pohtinut et josko sittenkin maanantaina menisin takas töihin, et olenko vaan luuseri, yliherkkä kuvittelija. Joopa joo, en todellakaan pysty menee viel takas töihin. Mä en haluu ottaa yhtään riskiä et vauva alkaiski syntymään nyt tai et joutuis takas sisälle sairaalaan. Iines -parka varmaan ihan lääkeaddikti syntyessään, kun mä olen joutunut ottaa alusta lähtien panadolia, panacodia ja nyt litalginia näihin eri vaivoihini. Iskias on muuten pysyny aika hyvänä nyt. siirtyny vaivalistani viimesimmäksi.

Tämän ns. viimeisen raskauden piti olla se NAUTITTAVA, IHANA OLOTILA, jota sitten muistelen myöhemmin kaihollla. Jepjep! :)



Onko teillä muilla vihlontaa tuolla kohdunsuulla? Eikös sen pitäis olla niitä loppuraskauden inhottavuuksia (mulla ainakin edellisissä)? Entäs kärsiikö kukaan levottomista jaloista, käsistä? Mulla on ollu vaikeuksia nukahtaa viime päivien aikana sen takia.



Outi: Et ole ainoa ajatuksiesi kanssa. Lapsen saaminen on aina suuri muutos!!!! Nuo alakuloiset fiilikset kuuluvat asiaan. Mulla oli varsinkin kakkosta odottaessa aikas ahdistunut ja epäileväinen olo et mistään tulis mitään (parisuhde, elämä yleensä, rahat jne). Täytyy myöntää et samanlaista oloa oli vähän nytkin alkuraskaudessa. Mä puhuin neuvolassa asiasta aikanaan. Ja miehelle ja ystäville. Se auttoi. (Sieltä ne ohjaa sit eteenpäin jos sellaista tarvetta olis.)



Mies oli kultainen tänään. Kävi kiltisti tuossa illalla hakemassa mulle kaupasta sitä uutta marjasuklaata, mitä joku täällä kehui syoneensä. Hyvää on!



Tutustuin tänään noihin kuvasiirron saloihin. Jospa huomenna saisin aikaseks liittyä sinne blogiin!



Laho pääni ei muista enempää mitä piti kirjoittamani siispä siirryn takas sohvalle....



Öitä! t. H ja I 22+3



Ps. jottei mun kirjoitukseni olis pelkkää valitusta täynnä niin vauvan liikkuminen mahassa on joka kerta yhtä ihana tunne!!!! vai mitä? :)