Lue keskustelun säännöt.
Kympin tyttö Elisa, 28, ei löydä Tinderistä puolisoa
27.11.2021 |
No ei ole tarkoituskaan löytää, vaan tarkoitus on jäädä ikuiseen koukkuun koska aina voi löytää jonkun vielä paremman...
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/183ec562-894b-4cb6-b842-fc12d6160304
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystävä (nainen) on korkeasti koulutettu, hyvässä työssä uraa tekemässä, mutta sellainen tätimäinen vähän lihava, ikäänsä vanhemman näköinen. On etsinyt akateemista, pitkää, komeaa, tummaa, miestä jo +10 vuotta. Minusta hänellä on aivan liialliset vaatimukset miehen suhteen, koska itse on aika taviksen näköinen. Ei se koulutus ja palkka anna parisuhteelle mitään, ihmisethän sen tekevät. En ole kehdannut sanoa hänelle suoraan, mistä kiikastaa, kun hän valittelee miesrintaman hiljaisuutta.
Kannattaa sanoa, koska miksi antaa toisen elää onnettomana ja yksinäisenä vain, koska sinä et KEHTAA sanoa, millä tavalla toinen voisi parantaa pariutumisonneaan.
Niin suomalaista tällainen asenne. Mikä meitä vaivaa :)
Mutta minusta ystävälle ei voi sanoa, että laihduttaisit reilusti ja kehittäisit tyyliäsi ja opiskelisit sinäkin meikkaamaan, niin olisit lähempänä sitä unelmiesi miehen saantia.
Voiko näin sanoa edes? Ei. Se loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia osa lällättelee saatuaan mätsin toiselta puolelta palloa?
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
No minä miehenä olen kadulla tms. vaan jutellut vastaantulleelle neitoselle. Mitä tahansa. Kysellyt kelloa, tietä jonnekin, ravintolaa, you name it. Kun muikki on alkanut jutella, olen siitä jatkanut juttua, kysellyt deiteille. Joku voi olla varattu tai varautunut, joten ei väkisin. Jotkut on lähteneet ja joistakin on tullut jotakin. Nykyinen nainen on pokattu Suomenlinnan lautalta toissa kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Elisa on varmaan akateeminen ja etsii itselleen akateemista miestä. Niitä ei vain riitä kaikille.
Tuskin on akateeminen, jos 28-vuotiaana on lukio kesken.
28 vuotias nainen jonka suurin saavutus elämässä on keskeneräinen aikuislukio. Samalla eletään jossain omituisessa päiväunien fantasiassa, että on joku mittaamattoman ainutlaatuinen lahja maailman miehille.
Varmaan ihan kiva tyttö, mutta eipä tuossa vielä hirveästi syytä ole kenenkään perässä juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä ”henkilö ~25-30v ei löydä Tinderistä kumppania”-juttuja tehdään?
Tämän syksyn aikana ollut useammasta ihmisestä.
En ymmärrä niiden pointtia tai että mitä ihmeellistä siinä näiden ihmisten mielestä on, ettei kaikki ole löytäneet alle 30-vuotiaana kumppania?Itse olen 29v nainen, en ole ikinä seurustellut, Tinderiä käyttänyt välillä, viihdyn sinkkuna.
Ainoastaan seksihalut on sinkulle ongelmallista eli niin sanotusti puutteessa joutunut aina elämään, ja nyt kun ikää alkaa tuleen niin yksinäisyys lisääntyy kun ikätoverit on pariutuneet ja pyörii paljon muiden pariskuntien kesken - eli on täytynyt etsiä uusia kavereita vanhojen lisäksi, ja tämä on hitaampi prosessi näin 25+ kuin se oli tuossa 15-25v.Tuttavapiiri on täynnä Tinderin kautta pariutuneita ihan tavallisia ihmisiä ja moni kaverini on löytänyt sieltä hyvän miehen, joten kyllä Tinder toimii myös pariutumisalustana.
Klikkausten vuoksi. On huomattu, että näistä syntyy 50 sivun keskusteluja vauva.fi:hin, ja sen myötä tulee paljon klikkauksia juttuun. Eihän sitä tiedä, vaikka lehtien toimituskunta kävisi itse vähän provosoimassa näissä keskusteluissa, että varmasti saadaan pitkät ketjut aikaiseksi. Mitään uuttahan yhdessäkään tuollaisessa jutussa tuskin tulee enää esiin.
Tämän ymmärtää, mutta ei sitä, miksi kukaan suostuu haastateltavaksi näihin juttuihin…
Vierailija kirjoitti:
28 vuotias nainen jonka suurin saavutus elämässä on keskeneräinen aikuislukio. Samalla eletään jossain omituisessa päiväunien fantasiassa, että on joku mittaamattoman ainutlaatuinen lahja maailman miehille.
Varmaan ihan kiva tyttö, mutta eipä tuossa vielä hirveästi syytä ole kenenkään perässä juosta.
On kuulemma suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elisa on varmaan akateeminen ja etsii itselleen akateemista miestä. Niitä ei vain riitä kaikille.
Tuskin on akateeminen, jos 28-vuotiaana on lukio kesken.
Eihän kympin tytöt ole aikuisena lukiossa?
Aikuislukio ja myöhemmin opiskeluhan on jännempien heiniä, kun 16-25v on keskitytty vain yolotteluun.
Kympin tytöt ahdistuu jo siitä, jos lukion jälkeen pitäisi pitää välivuosi (eivätkä yleensä pidäkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
No minä miehenä olen kadulla tms. vaan jutellut vastaantulleelle neitoselle. Mitä tahansa. Kysellyt kelloa, tietä jonnekin, ravintolaa, you name it. Kun muikki on alkanut jutella, olen siitä jatkanut juttua, kysellyt deiteille. Joku voi olla varattu tai varautunut, joten ei väkisin. Jotkut on lähteneet ja joistakin on tullut jotakin. Nykyinen nainen on pokattu Suomenlinnan lautalta toissa kesänä.
'
Kuinka usein muikki alkaa jutella? Moni vastaisi varmaan nopeasti "kello on puoli kolme" ja jatkaisi matkaa, tai neuvoisi tien ravintolaan ja jatkaisi matkaa. Aika harva oikeasti varmaan kiinnostuu jostain randomista tuolla lailla, ja ainakin minulle syy treffeille lähtöön pitäisi olla se, että toinen edes jonkin verran kiinnostaa. Vaikea kuvitella, että parin minuutin keskustelu saisi kiinnostustani heräämään. Vai onko ulkonäkösi poikkeuksellisen kiinnostava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.
Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”
Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naisten tarvitsee aina alkaa kinaamaan, jos mies sanoo, että joku nainen on tavis ulkonäöltään ''ei pidä paikkaansa, kyllä se on kaunis!''?
Itseasiassa sanoisin 5-6, sillä kauniit/komeat naiset ja miehet on 7-8 ja sitten ne todella erityisen kauniit/komeat sekä viimeisen päälle tikissä olevat virheettömät tyypit on 9-10.
Eli ei tavallisen näköinen voi näillä asteikoilla olla edes seiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten tarvitsee aina alkaa kinaamaan, jos mies sanoo, että joku nainen on tavis ulkonäöltään ''ei pidä paikkaansa, kyllä se on kaunis!''?
Varmaan ovat itse taviksia ja haluaisivat ajatella olevansa kauniita?
Vaikka siis kyllähän tavallisen näköisetkin on usein jollain tavalla viehättäviä ja kauniita, varsinkin rakkaimpiensa silmissä.
Objektiivisesti kauneudesta puhuttaessa ei kuitenkaan tarkoiteta tavallisen näköisiä ihmisiä, joita suurin osa on.
Clipatkaa toi koko juttu tänne.
Miksi pitää mainita "kympin tyttö"? Olisko syy siinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Hahhah, vai että "naiset" tykkää kehuista. Enpä itse tiedä mitään nolompaa kuin aloittaa ulkonäön kehumisella. Voisin harkita tuntemattoman kanssa treffeille menoa jos vaikkapa kirjakaupassa syttyisi keskustelu kirjoista, mutta aivan sama mikä miesmalli aloittaisi sanomalla "hei kaunis" - se olisi välitön ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Samahan se on livenä lähestyä randomia kuin Tinderissäkin? Ulkoinen ensivaikutelma on sama kuin valokuva. Tosin livenä näet heti, onko se käsitelty tai onko tyyppi muuten OK. Ja jatkon sopiminenkin on helpompaa.
Eikö kaikista olisi hauskempaa, jos Suomi olisi flirttikulttuuriltaan kuin Italia? Vähänkö nostaisi fiiliksiä, kun töihin mennessä hyvännäköinen tyyppi hymyilisi sinulle?
Ei ole ihan sama. Tinderissä on mahdollista lisätä kuvan lisäksi tekstiäkin, ja itse en ainakaan tykkäile tekstittömistä profiileista. En jotenkin vain osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella. Ja toisaalta Tinderissä jopa tekstittömistä tietää ainakin sen, että he ovat etsimässä seuraa, myös ikä on tiedossa. Tinder-profiilin äärelle voi pysähtyä harkitsemaan ja miettimään pitemmäksi aikaa kuin jos pitäisi sekuntissa tehdä vastaantulijasta päätös, kiinnostaako tämä vai ei, ja bussipysäkilläkin kohtaaminen voi olla niin lyhyt, että saadakseen keskustelun aikaiseksi, pitää toimia heti.
Se, että työkaveri hymyilee tai on muuten kohtelias, ei minusta mitenkään vertailu eteläeurooppalaiseen flirttikulttuuriin. Täysin eri asia. Mutta se toki nostaa fiiliksiä, jos hyvännäköinen työkaveri hymyilee, mutta entäpäs sitten? Muistelen, että tässä oli kyseessä kumppanin etsiminen - onko siis tulkittavissa, että se hymyilevä työkaveri on iskemässä, vai haetaanko tässä sitä, että jos haluaisi löytää kumppanin, pitäisi alkaa vain flirttailla kaikille, vaikkei olisi kiinnostunutkaan? Sehän taas sitten vesittäisi ne flirtit, joissa oikeasti ollaan tosissaan, kun flirtti ei enää tarkoittaisikaan mitään sen kummempaa.
En puhunut työkaverista, vaan jostakusta töihin mennessä vastaantulevasta. Mutta joo, miksi turhaan flirttailla sellaiselle, joka ei nappaa. Pointti koko jutussa on se, että tyyppi tavallaan kiinnostaa, muttei välttämättä sen enempiä.
Ehkä jutun henkilön sitten kannattaisi panostaa persoonaansa, niin hänessä olisi muutakin haluttavaa kuin se mitä muut ovat hänestä arvioineet. Eiku siis anteeksi, tarkoitin sanoa: miesten vika, jätä se sika.
Ei ole ihan sama. Tinderissä on mahdollista lisätä kuvan lisäksi tekstiäkin, ja itse en ainakaan tykkäile tekstittömistä profiileista. En jotenkin vain osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella. Ja toisaalta Tinderissä jopa tekstittömistä tietää ainakin sen, että he ovat etsimässä seuraa, myös ikä on tiedossa. Tinder-profiilin äärelle voi pysähtyä harkitsemaan ja miettimään pitemmäksi aikaa kuin jos pitäisi sekuntissa tehdä vastaantulijasta päätös, kiinnostaako tämä vai ei, ja bussipysäkilläkin kohtaaminen voi olla niin lyhyt, että saadakseen keskustelun aikaiseksi, pitää toimia heti.
Se, että työkaveri hymyilee tai on muuten kohtelias, ei minusta mitenkään vertailu eteläeurooppalaiseen flirttikulttuuriin. Täysin eri asia. Mutta se toki nostaa fiiliksiä, jos hyvännäköinen työkaveri hymyilee, mutta entäpäs sitten? Muistelen, että tässä oli kyseessä kumppanin etsiminen - onko siis tulkittavissa, että se hymyilevä työkaveri on iskemässä, vai haetaanko tässä sitä, että jos haluaisi löytää kumppanin, pitäisi alkaa vain flirttailla kaikille, vaikkei olisi kiinnostunutkaan? Sehän taas sitten vesittäisi ne flirtit, joissa oikeasti ollaan tosissaan, kun flirtti ei enää tarkoittaisikaan mitään sen kummempaa.