Lue keskustelun säännöt.
Kympin tyttö Elisa, 28, ei löydä Tinderistä puolisoa
27.11.2021 |
No ei ole tarkoituskaan löytää, vaan tarkoitus on jäädä ikuiseen koukkuun koska aina voi löytää jonkun vielä paremman...
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/183ec562-894b-4cb6-b842-fc12d6160304
Kommentit (330)
Kympin tyttö valittaa ettei löydä Tinderistä vakavaa suhdetta. Minä, alle kiitettävän oleva mies, en edes käyttäisi Tinderiä vakavan seuran etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
En ole tinderissä, mutta vastaan silti.
Itse tapaan todella harvoin uusia ihmisiä. Työssä toimin pääasiassa yksin, välillä pienessä työtiimissä.
Harrastuksenani on lenkkeily, siellä nyt ei ketään tapaa.
Baareissa en käy, kun ovat tylsiä paikkoja.
Ystävät ovat pitkälti perheellisiä, joten yhteinen aika melko kortilla. Korona-aikaan ei myöskään pahemmin järjestellä juhlia tms. joissa tapaisi uusia ihmisiä. Ne muutamat harvat juhlat järjestetty pienellä porukalla, eli ei uusia tuttavuuksia niissä.
Joten ei, ei nyt hirveästi tosiaan ole tilanteita, joissa tapaisi uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Hahhah, vai että "naiset" tykkää kehuista. Enpä itse tiedä mitään nolompaa kuin aloittaa ulkonäön kehumisella. Voisin harkita tuntemattoman kanssa treffeille menoa jos vaikkapa kirjakaupassa syttyisi keskustelu kirjoista, mutta aivan sama mikä miesmalli aloittaisi sanomalla "hei kaunis" - se olisi välitön ei.
Joo, ulkonäön kehuminen o n vähän lipevää, mutta se tuo esille heti syyn, miksi sinua lähestytään. Kyseessä ei ole mikään:”Anteeksi, mutta missäköhän sijaitsee keittokirjat?”
Miehet lähestyvät just tuolla tavalla ohimennen varsinkin pikku humalassa. Olisi hienoa, jos selvinkin päin uskallettaisiin toimia. Mikä estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
= pllunkiilto silmissä
näistä kirjoituksista aukeaa se, että ihmisiä on joka lähtöön. On sellaisia vakavia ja kuivia asiaihmisiä, tarkkoja siitä, kuinka heitä sopii puhutella. Sitten on rennompia ja huumorintajuisia, joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Arvatkaa, kummat löytävät puolison helpommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
= pllunkiilto silmissä
Mitäs pahaa siinä on? Kai se kumppania etsivä nainenkin miestä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
Noh, kiitos kai ... Liikunhan minä jo pitkiä kävelylenkkejä, 7-12 km kerrallaan, useamman kerran viikossa.
Hiukset ovat jo puolipitkät (tosin joku hiustenlähtökausi oli hetki sitten ja oheni puolella ja nyt yritän saada takaisin menetetyt hiukset). Meikki ei pysy kunnolla rasvoittuvalla iholla, joten olen kokenut turhaksi laittaa. Varsinkin kesällä täysin mahdottomuus yrittää pitää meikkiä kasvoilla, kun lämpö sulattaa tunnissa pois. Vaatteita ei ole varaa ostaa muualta kuin kirpparilta, eikä sieltäkään tunnu enää löytyvän sopivia ja nättejä. Onneksi on joitain kivoja kaapissa, mutta ei mitään säväyttäviä.
Minulla on rumat, läskit käsivarret ja paksut pohkeet, niin en voi käyttää hameita/mekkoja, ja hihojen pitää aina olla ainakin 3/4 osa pitkät. Nämä vaikeuttavat kivojen ja edullisten kesävaatteiden etsimistä.
En ole oikein enää kiinnostunut terasseista, enkä kuppiloista, kun alkoholi on jäänyt jokunen vuosi sitten pois kokonaan. Noissa paikoissa kun yleensä on niitä "känniääliöitä", niin ei niiden kanssa jaksa vääntää selvinpäin ja mahdollisesti tyrmätä seksiehdotuksia, en lämpene sellaisille.
Ei tässä mitään hätää ole. Olen tottunut yksin olemaan, kunhan avauduin minun tyylisen naisen elämästä, josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Aina väitetään kuinka kaikki naiset saa iskuyrityksiä, satoja matcheja Tinderissä, ymv. ja seksiehdotuksia joka paikassa, mutta ei se vaan näin ole. Meitä näkymättömiä on varmasti paljon olemassa.
N45+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin instagramin stalkkaamassa. Täällä on mietitty, että ei ehkä painon puolesta ole löytänyt ketään. Voi olla mahdollista, mutta ei kyllä ole ihan niin pyöreä, että olisi sen takia mahdotonta. Toki jos itse havittelee jotain pinnallista instaboyta niin siihen ei kyllä ole mahkuja. Mukavalta tavalliselta ihmiseltä näyttää. Tinderissä pariutuminen voi olla vaikeaa jos ei ole ihan varma siitä mitä haluaa tai ei anna itsestään selkeää kuvaa muille tinderöitsijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
= pllunkiilto silmissä
Mitäs pahaa siinä on? Kai se kumppania etsivä nainenkin miestä haluaa?
Epätoivoiset ja miehenkipeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
näistä kirjoituksista aukeaa se, että ihmisiä on joka lähtöön. On sellaisia vakavia ja kuivia asiaihmisiä, tarkkoja siitä, kuinka heitä sopii puhutella. Sitten on rennompia ja huumorintajuisia, joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Arvatkaa, kummat löytävät puolison helpommin?
Osalla voi olla diagnosoimatonta autisminkirjoa. Pariutumisessa on vaikea neuvoa sellaisia, joille sosiaaliset kuviot on vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Samahan se on livenä lähestyä randomia kuin Tinderissäkin? Ulkoinen ensivaikutelma on sama kuin valokuva. Tosin livenä näet heti, onko se käsitelty tai onko tyyppi muuten OK. Ja jatkon sopiminenkin on helpompaa.
Eikö kaikista olisi hauskempaa, jos Suomi olisi flirttikulttuuriltaan kuin Italia? Vähänkö nostaisi fiiliksiä, kun töihin mennessä hyvännäköinen tyyppi hymyilisi sinulle?
Ja jos hymyilijä ei olisi sinun mielestä hyvännäköinen, niin huutaisit Metoo! Häirintää! Sortoa!
Höpsis! On ero sillä, ymmärtääkö EI:n merkityksen. Osa ymmärtää, osa ei. Hymyillä aina voi, muttei käydä kiinni tai sanoa jotakin ällöttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
Noh, kiitos kai ... Liikunhan minä jo pitkiä kävelylenkkejä, 7-12 km kerrallaan, useamman kerran viikossa.
Hiukset ovat jo puolipitkät (tosin joku hiustenlähtökausi oli hetki sitten ja oheni puolella ja nyt yritän saada takaisin menetetyt hiukset). Meikki ei pysy kunnolla rasvoittuvalla iholla, joten olen kokenut turhaksi laittaa. Varsinkin kesällä täysin mahdottomuus yrittää pitää meikkiä kasvoilla, kun lämpö sulattaa tunnissa pois. Vaatteita ei ole varaa ostaa muualta kuin kirpparilta, eikä sieltäkään tunnu enää löytyvän sopivia ja nättejä. Onneksi on joitain kivoja kaapissa, mutta ei mitään säväyttäviä.
Minulla on rumat, läskit käsivarret ja paksut pohkeet, niin en voi käyttää hameita/mekkoja, ja hihojen pitää aina olla ainakin 3/4 osa pitkät. Nämä vaikeuttavat kivojen ja edullisten kesävaatteiden etsimistä.
En ole oikein enää kiinnostunut terasseista, enkä kuppiloista, kun alkoholi on jäänyt jokunen vuosi sitten pois kokonaan. Noissa paikoissa kun yleensä on niitä "känniääliöitä", niin ei niiden kanssa jaksa vääntää selvinpäin ja mahdollisesti tyrmätä seksiehdotuksia, en lämpene sellaisille.
Ei tässä mitään hätää ole. Olen tottunut yksin olemaan, kunhan avauduin minun tyylisen naisen elämästä, josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Aina väitetään kuinka kaikki naiset saa iskuyrityksiä, satoja matcheja Tinderissä, ymv. ja seksiehdotuksia joka paikassa, mutta ei se vaan näin ole. Meitä näkymättömiä on varmasti paljon olemassa.
N45+
Samassa tilanteessa olen minä, n39. Mitään ulkoista vikaa minussa ei ole, päinvastoin olen kaunis, hoikka, naisellinen. Kaiken järjen mukan edes jonkun olisi pitänyt pyytää minua ulos tai vastata myöntävästi esittämääni treffikutsuun. Mutta niin ei ole käynyt. Tinderkin kokeiltu.
Olen näkymätön ja tuntuu että on ihan sama olenko täällä vai en. Toki olen jonkin verran introvertti, mutta en kuitenkaan hiljainen enkä ujo (ja hekin saavat seuraa). Yleensä olen sujut asian kanssa mutta aina joskus se läikähtää pintaan - etenkin kun lukee näitä väitteitä että kaikki naiset saavat aina seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kympin tyttö? Millä perusteilla?
Jos olisi täydellinen kympin ihminen niin ei hänen tarvitsisi roikkua Tinderissä. Joku iso vika on hänessä. Jos ei älyssä ja toimintakyvyssä eikä ulkonäössä niin voi olla vaikka luonnehtia aina sosiopatiaa myöten.Koulussa saanut kymppejä. Sillä perusteella.
28-vuotias iltalukiolainen...
Mitä on tehnyt ylä asteen jälkeen, kun vielä on lukiossa? En pääse lukemaan koko juttua. Ne koulun numerot ei juuri mitään kerro jatkosta, monet kiitettäviä saaneet on töissä perusduuneissa. Itse sain koulusta 5-7 arvosanoja, mutta valmistuin sitten myöhemmin maisteriksi neljässä vuodessa kiitettävällä arvosanoilla ja nykyään teen hyvin vaativaa työtä, johon ei ihan kuka tahansa pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Hahhah, vai että "naiset" tykkää kehuista. Enpä itse tiedä mitään nolompaa kuin aloittaa ulkonäön kehumisella. Voisin harkita tuntemattoman kanssa treffeille menoa jos vaikkapa kirjakaupassa syttyisi keskustelu kirjoista, mutta aivan sama mikä miesmalli aloittaisi sanomalla "hei kaunis" - se olisi välitön ei.
Joo, ulkonäön kehuminen o n vähän lipevää, mutta se tuo esille heti syyn, miksi sinua lähestytään. Kyseessä ei ole mikään:”Anteeksi, mutta missäköhän sijaitsee keittokirjat?”
Miehet lähestyvät just tuolla tavalla ohimennen varsinkin pikku humalassa. Olisi hienoa, jos selvinkin päin uskallettaisiin toimia. Mikä estää?
Minusta ulkonäön kehuminen on ihan hyvä tapa aloittaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin mies, joka tulee juttelemaan jostain ihan satunnaisesta asiasta ja vasta pitkän keskustelun jälkeen selviää, että hän olikin iskemässä. Olisi vaan heti sanonut suoraan mistä on kyse, olisin osannut antaa ne pakit heti ja olisi säästynyt molempien aika. Arvostan ihmisissä rehellisyyttä, joten mikään tikusta asiaa -tyyppinen lähestyminen ei todellakaan vetoa.
Lomby kirjoitti:
Näitä juttuja on aina välillä. Naiset ihmettelee kun miestä ei löydy, vaikka naiset ovat korkeakoulutettuja, on uraa ja ehkä jopa omistusasunto. Noista ominaisuuksista ei mikään hurmaa miestä. Monesti on niin mitä vaativampaa hommaa nainen tekee, niin sen uupuneempi ja ikävämpi nainen. Väsynyt ihminen ei ole kovinkaan hurmaava.
Noi on asioita joita tämänkin ketjun perusteella monet naiset etsivät miehestä.
Mieheen vetoaa naisessa ulkonäkö, sitten mukava luonne huumorintaju ja jos vielä nainen osaa laittaa hyvää ruokaa, vaikkapa tarjoaa pihviaterian. Niin se on 10 tyttö tai nainen miehelle. Sitten jos nainen on pyörinyt aikansa sinkkumarkkinoilla ja ex-panoja löytyy niin paljon ettei muista, niin se laskee naisen markkina-arvoa useimpien miesten silmissä. Naiset taas syttyvät tuollaisesta halutusta panomiehestä. Monesti alussa nainen tuota menneisyyttä valehtelee ihan oma-aloitteisesti. Sitten oma aloitteisesti kertoo sitä sun tätä ja paljastaa valehtelun pyytämättä ja kysymättä. Sitten se luottamuskin on mennyttä.
Ja sitten kun ikää tulee miehet yleensä seuraa politiikkaa, ovat kiinnostuneita historiasta, taloudesta, filosofiasta, jne löytyy osakesalkkua, omistusasuntoa, alkaa olla laajaa sivistystä. Naiset ovat taas kiinnostuneita lähinnä koirasta, tämän päivän tapahtumista, hömppäsarjoista. Ero miesten ja naisten välillä kasvaa lukion jälkeen vuodesta vuoteen maailmat eriytyy yhä kauemmas. Ja onhan tuokin yksi juttu toisen omaisuus lasketaan sadoissatuhansissa ja toinen odottaa seuraavaa palkkapäivää kun tili on tyhjä. Niin minkälainen tasa-arvoinen parisuhde siitä sitten syntyisi.
Niin lopulta monesti naisessa ei kiinnosta miestä enää kuin seksi. Ja sitä on tarjoille yleensä tokalla tapaamisella ja monesti myös ekalla kerralla. Toikin on kiinni siitä kuinka mies kortit pelaa.
Ensin haukut koulutetut naiset ja sen jälkeen alempien sosiaaliluokkien naiset. Onnea valitsemallesi tielle. Yksin saa myös elää ilman katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Kympin tytöistä mulle tulee mieleen jotkut Maria Ohisalot jotka kuvittelee tekemällä maailmasta paremman paikan, jos kaikki kehitysmaalaiset tuodaan suomeen autettavaksi.
Hän ei vaan ollut kympin tyttö koulussa. Kympin tytöt ovat hyviä matematiikassa ja tuohan ei pärjännyt matematiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
Näitä juttuja on aina välillä. Naiset ihmettelee kun miestä ei löydy, vaikka naiset ovat korkeakoulutettuja, on uraa ja ehkä jopa omistusasunto. Noista ominaisuuksista ei mikään hurmaa miestä. Monesti on niin mitä vaativampaa hommaa nainen tekee, niin sen uupuneempi ja ikävämpi nainen. Väsynyt ihminen ei ole kovinkaan hurmaava.
Noi on asioita joita tämänkin ketjun perusteella monet naiset etsivät miehestä.
Mieheen vetoaa naisessa ulkonäkö, sitten mukava luonne huumorintaju ja jos vielä nainen osaa laittaa hyvää ruokaa, vaikkapa tarjoaa pihviaterian. Niin se on 10 tyttö tai nainen miehelle. Sitten jos nainen on pyörinyt aikansa sinkkumarkkinoilla ja ex-panoja löytyy niin paljon ettei muista, niin se laskee naisen markkina-arvoa useimpien miesten silmissä. Naiset taas syttyvät tuollaisesta halutusta panomiehestä. Monesti alussa nainen tuota menneisyyttä valehtelee ihan oma-aloitteisesti. Sitten oma aloitteisesti kertoo sitä sun tätä ja paljastaa valehtelun pyytämättä ja kysymättä. Sitten se luottamuskin on mennyttä.
Ja sitten kun ikää tulee miehet yleensä seuraa politiikkaa, ovat kiinnostuneita historiasta, taloudesta, filosofiasta, jne löytyy osakesalkkua, omistusasuntoa, alkaa olla laajaa sivistystä. Naiset ovat taas kiinnostuneita lähinnä koirasta, tämän päivän tapahtumista, hömppäsarjoista. Ero miesten ja naisten välillä kasvaa lukion jälkeen vuodesta vuoteen maailmat eriytyy yhä kauemmas. Ja onhan tuokin yksi juttu toisen omaisuus lasketaan sadoissatuhansissa ja toinen odottaa seuraavaa palkkapäivää kun tili on tyhjä. Niin minkälainen tasa-arvoinen parisuhde siitä sitten syntyisi.
Niin lopulta monesti naisessa ei kiinnosta miestä enää kuin seksi. Ja sitä on tarjoille yleensä tokalla tapaamisella ja monesti myös ekalla kerralla. Toikin on kiinni siitä kuinka mies kortit pelaa.
Ensin haukut koulutetut naiset ja sen jälkeen alempien sosiaaliluokkien naiset. Onnea valitsemallesi tielle. Yksin saa myös elää ilman katkeruutta.
Juuri näin. Tyyppihän on aivan sekaisin. Haukkuu koulutetut, mutta kuitenkin ihmettelee, ettei kouluttamaton nainen olekaan kiinnostunut filosofiasta, taloudesta, sijoittamisesta tai historiasta. Etsii selvästi kotiorjaa, eikä ymmärrä, että itsekin pitäisi osata kokata se pihviateria. Näitä katkeria kompleksimiehiä on treffipalstat täynnä syystäkin. Eivät anna mitään naiselle. Kiertäkää kaukaa.
röimies kirjoitti:
Olen itse 25-vuotias mies enkä ole ikinä seurustellut. Pariutumistani vaikeuttaa juurikin tuo korkeakoulutuksen puute. Haaveilin jo nuorempana, että luon omaisuuden tyhjästä. Yksi esikuva minulle oli Varustelekan omistaja/perustaja, joka on onnistunut normaalia erikoisemmalla idealla saamaan menestyksekkään puljun. Minulla on harvinainen harrastus (oikeastaan kaksi), josta olen tehnyt työn. Se yhdistettynä kirjailijan ja duunarin hommiin tuo pöytään enemmän rahaa kuukaudessa korkeakoulutettuun naiseen verrattuna. Aina kun mainitsen naisille olevani duunari se mätsi poistetaan heti tai keksitään joku tekosyy, että miksi tapaaminen ei onnistu. Minulle itselleni ei ole mitään väliä mitä nainen tekee työkseen ja kuinka paljon tienaa. Yhteinen kemia menee ulkonäön ja koulutuksien edelle. Tiedän etenkin korkeakoulutetuille naisille olevan tärkeää, että puoliso ei ole duunari. No harmikseni deittiaplikaatioissa suurin osa naisista on korkeakoulutettuja. Mitä korkeammin koulutettu sen todennäköisemmin sinkku. Olen jo hyväksynyt sen etten löydä ketään, sillä kriteerit pariutumiseen ovat miesten ja naisten kesken niin erilaiset. Toisaalta on vapaus tehdä mitä lystää näin sinkkuna.
Jos vaikka esittelisit itsesi samaan tapaan siellä Tinderissä, etkä typistäisi itseäsi duunariksi? Duunariuteen kuuluu perjantaikännit ja [alkava] alkoholiongelma, pieni palkka, karhu-lippis, koulutettujen ja muun eliitin pilkkaaminen, persuhenkisyys jne., mitä sitä nyt kukakin asiaan liittää. Ei kyse ole mistään koulutuksen absoluuttisesta ihannoinnista vaan elämäntavoista ja arvoista.
Ihan ku tinskulle ei ois mitään vaihtoehtoja pariutumises
Minua tuli tuntematon mies jututtamaan ruokakaupassa. Meillä oli katseet kohdannut sattumalta (en kyllä katsonut mitenkään ”sillä silmällä”) ja hän tuli sanomaan jotain että kiinnitti minuun huomiota koska näytän kiinnostavalta ja minulla on kauniit silmät.
Rupateltiin niitä näitä ja ilmaisin olevani varattu, mutta uskoisin että ihan hyville mielille hänkin jäi kuitenkin. Kiva, tavallisen näköinen, vähän ujokin mies. Jos olisin sinkku niin varmasti tuo herättäisi mielenkiinnon helpommin kuin tinder-profiili, jotka ei usein miehillä ole niin imartelevia.
Vinkiksi tässä oli muutama asia hänen edukseen: ei ollut humalassa, oli kohtelias, siististi pukeutunut, ymmärsi ei:n ja meillä oli ollut edes se katsekontakti ensin, että ei ihan puskasta hypännyt.