Lue keskustelun säännöt.
Kympin tyttö Elisa, 28, ei löydä Tinderistä puolisoa
27.11.2021 |
No ei ole tarkoituskaan löytää, vaan tarkoitus on jäädä ikuiseen koukkuun koska aina voi löytää jonkun vielä paremman...
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/183ec562-894b-4cb6-b842-fc12d6160304
Kommentit (330)
Mikä hänestä muka tekee kympin tytön??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänestä muka tekee kympin tytön??
Ei mikään muu kuin perusteeton itsekehu. Peruspullanaama, joka ei vielä lähempänä kolmekymppiä ole saanut edes lukiota suoritetuksi.
Kympin ja ysin naiset ovat jo hyvässä suhteessa, koska sellaiset naiset arvostavat miehiä,
heti itsearvostuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Hahhah, vai että "naiset" tykkää kehuista. Enpä itse tiedä mitään nolompaa kuin aloittaa ulkonäön kehumisella. Voisin harkita tuntemattoman kanssa treffeille menoa jos vaikkapa kirjakaupassa syttyisi keskustelu kirjoista, mutta aivan sama mikä miesmalli aloittaisi sanomalla "hei kaunis" - se olisi välitön ei.
Joo, ulkonäön kehuminen o n vähän lipevää, mutta se tuo esille heti syyn, miksi sinua lähestytään. Kyseessä ei ole mikään:”Anteeksi, mutta missäköhän sijaitsee keittokirjat?”
Miehet lähestyvät just tuolla tavalla ohimennen varsinkin pikku humalassa. Olisi hienoa, jos selvinkin päin uskallettaisiin toimia. Mikä estää?
Minusta ulkonäön kehuminen on ihan hyvä tapa aloittaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin mies, joka tulee juttelemaan jostain ihan satunnaisesta asiasta ja vasta pitkän keskustelun jälkeen selviää, että hän olikin iskemässä. Olisi vaan heti sanonut suoraan mistä on kyse, olisin osannut antaa ne pakit heti ja olisi säästynyt molempien aika. Arvostan ihmisissä rehellisyyttä, joten mikään tikusta asiaa -tyyppinen lähestyminen ei todellakaan vetoa.
No mä taas en etsi siinä puolisossa edes ulkokuorta, siis edes ensivaikutelman kannalta. Sen sijaan jos mies on älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen, voi vaikka kiinnostus syttyäkin. Siksi on täysi turn off jos aloitetaan ulkonäöstä. Ei minuun tee vaikutusta että joku mies pitää minua nättinä (tai valehtelee siitä, koska sitäkin tapahtuu, koska halutaan vain yksi pano), mutta jos meillä on jotain yhteistä ja nauramme yhdessä...
Karu fakta on, että jo kuvasta käy ilmi ettei kyseessä ole kympin tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Rautalangasta.
No naiset tykkää, jos niitä kehuu. Sanot maitohyllyllä vaikka vitsikkäästi:”Käytsä usein täällä?” Jos nainen tuijottaa oudoksuen, jatkat:”Sulla on siellä maskin takana niin kauniit silmät, että oletan sulla olevan kaunis sielukin. Lähtisitkö joku päivä mun kanssa vaikka kävelylenkille ja kuumalle kaakaolle? Olis kiva tutustua.”
Kadulla:”Hei kaunis nainen, lähtisitkö kanssani elokuviin?”
”Hei, onko sulla hetki aikaa? Olet niin upea ilmestys, että haluaisin tavata sut toistekin. Lähtisitkö....”Huumoria peliin ja asia selvästi auki. Jos tulee pakit, niin mitä sitten? Itkeekö italialainen mies? Ei. Se levittelee nauraen käsiään ja heittää mennessään vielä lentosuukon. Ja sitten vain kohti uusia seikkailuja.
Hahhah, vai että "naiset" tykkää kehuista. Enpä itse tiedä mitään nolompaa kuin aloittaa ulkonäön kehumisella. Voisin harkita tuntemattoman kanssa treffeille menoa jos vaikkapa kirjakaupassa syttyisi keskustelu kirjoista, mutta aivan sama mikä miesmalli aloittaisi sanomalla "hei kaunis" - se olisi välitön ei.
Joo, ulkonäön kehuminen o n vähän lipevää, mutta se tuo esille heti syyn, miksi sinua lähestytään. Kyseessä ei ole mikään:”Anteeksi, mutta missäköhän sijaitsee keittokirjat?”
Miehet lähestyvät just tuolla tavalla ohimennen varsinkin pikku humalassa. Olisi hienoa, jos selvinkin päin uskallettaisiin toimia. Mikä estää?
Ei se ole miehen homma.
Työtön mies jolla on 28 vuotiaana lukio kesken olisi naisten silmissä täysin kelvoton. Siihen nähden tällä naisella on tosi hyvä tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Nyt sinulle uusi tavoite ensi kesäksi: tee itsestäsi se paras versio!
Ala liikkua, parantele meikkiä ja kasvata hiuksia. Mieti, mitä voisit parantaa vaatetyylissäsi.
Rohkeasti vaan.Sitten testaamaan kesäterassille, toimiiko. Siellä itsekseen istuva nainen saattanee saada helposti juttukaverin kivasta miehestä.
= pllunkiilto silmissä
Eiköhän se nyt ole itsestään selvää.
Mitä, onko se takavuosien 'Enkeli-Elisa' herännyt taas henkiin ja alkanut elää Tinderissä?
ps*(terveisiä vaan sille Mintulle, jos on)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löytänyt mistään miestä. Olin 6 ällän yo, keskiarvo 9,5 tai jotain sellaista.
En lähtenyt kouluttautumaan akateemisesti. Virhe. Tapasin kouluttamattomia duunareita, juoppoja, selkärangattomia nahjuksia, varattuja, narsisteja, jopa yhden psykopaatin sekä monia yhdentekeviä tyyppejä.
Olin/olen töissä nais- ja homovaltaisilla aloilla. Virhe.
Nyt 57-vuotiaana kaikki toivo miesten suhteen on mennyt. En enää uskaltaisi enkä jaksaisi. Omaa elämää, harrastuksia, lemmikkejä, muutama ystävä, hyvin iäkkäät äiti ja isä, siinä on riittämiin.
Mistä lähtien puoliso pitää löytää oletusarvoisesti Tinderistä. Tällainen nelikymppinen ei oikein käsitä. Aktiivista nuoren elämää viettämällä löytyy kyllä. Kotoa tuskin tullaan hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien puoliso pitää löytää oletusarvoisesti Tinderistä. Tällainen nelikymppinen ei oikein käsitä. Aktiivista nuoren elämää viettämällä löytyy kyllä. Kotoa tuskin tullaan hakemaan.
Tämä. Ennen maailmassa nettideittailua pidettiin vähän nolona. Yleensä normaalit ihmiset kykenivät kyllä löytämään parisuhteen ihan live-elämästä, kympin hottiksista nyt puhumattakaan.
Tuo näyttää 48vee Joulupukin muorilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletetaan että koulussa menestyvä löytäisi kumppanin helposti? Ei koulun arvosanoilla ole mitään tekemistä pariutumisen kanssa.
Miksi kumppanin löytymättömyydestä tehdään näin paljon juttuja?
Kyllä mä sanon että ihmiskunta on sukupuuttonsa partaalla kun pariutuminen vaikuttaa olevan niin hankalaa. Muutama vuosisata ehkä vielä ja sitten ihmiset on muumioutuneita kuin dinosaurukset ja mammutit!
Tässä pian kolmisenkymmentä täyttävänä olen alkanut ymmärtämään, että jos naimisiin meinaa mennä niin se kumppani kannattaa löytää viimeistään siinä kahdenkympin puolessa välissä, mieluummin vähän aikaisemminkin. Silloin on aikaa vielä tutustua ja kasvaa yhdessä muutama vuosi. Sitten voidaan lyödä hyntyt yhteen virallisesti siinä kahdenkympin lopussa / kolmenkympin alussa. Opiskelu vuosina on myös helpompi tavata muita oman ikäisiä sinkkuja kuin mitä koulujen jälkeen työelämässä, vähemmän työkiireitä ja muita elämän juttuja.
Kun jättää liian myöhäiseksi monille iskee paniikki että ikää tulee ja joku täytyisi löytää. Kavereistakin on puolet naimisissa ja monilla lapsiakin jne. Tästä sitten voi hädissään ottaa kumppaniksi jonkun jota ei oikeasti sitten todella rakasta, mutta ajattelee vain että on turvallinen valinta itselleen ja olisi hyvä vanhempi mahdollisesti tuleville lapsille. Tämmöisiä ajatuksia tässä pian 30 täyttävänä tulee pohdittua.
Eihän lukion kympit tai ysit paljoa paina. Se että pääsee opiskelemaan ja hankkii ammatin ja pärjää niin kertoo enemmän. Itselläkin pari laudaturia 80- luvulta, en ole ikinä sanonut kenellekkään ellei ole varta vasten tullut puhetta. Enemmän tulee puhuttua muista asioista tai siitä, mitä esim. tekee työkseen. Ei kympin tytöt kerro muuta kuin ahkeruudesta lukea. Eri asia on ihmiset, jotka menestyvät koulussa lukemattakin. On paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet " huonompia" numeroita koulussa, mutta luoneet myöhemmin loistavan uran. Eivät vain ole olleet kiinnostuneita kouluaikana läksyjen lukemisesta. Itse arvostan eniten kunnon ammatti- ihmisiä.
rakennekynnet-leppaevaara-mies_828.jpg (775×774) (thunderalley.eu)
Ei kukaan järkevä mies halua pinkeää piukkista, joka koko ajan nasaaliäänellä pätemässä miten on "kympin tyttö".
Tinder on sioille ja niille antaville naudoille.
Ammattilainen ottaa maksun.