Lue keskustelun säännöt.
Kympin tyttö Elisa, 28, ei löydä Tinderistä puolisoa
27.11.2021 |
No ei ole tarkoituskaan löytää, vaan tarkoitus on jäädä ikuiseen koukkuun koska aina voi löytää jonkun vielä paremman...
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/183ec562-894b-4cb6-b842-fc12d6160304
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuokin on muka kympin tyttö? Jo pelkästään tinderin käyttö laskee maksimin kasiin.
On se jännä, että palstailijat eivät ymmärrä enää käsitettä kympin tyttö. Se ei viittaa mitenkään tasoteoriaan, vaan koulumenestykseen.
No ei se tässä yhteydessä voi viitata koulumenestykseen, koska ei kukaan 28-vuotias kehtaisi mistään yli 10v takaisesta koulumenestyksestä edea puhua. Vähän sama kuin sanoisi että osasin lukea jo esikoulussa, miksi en löydä miestä
Ootsie vähän tyhmä. Tottakai se viittaa kympin tyttöön koulumenestyksen takia ja kympin tyttö voi olla vielä yliopistossakin. Tasoteorian valossa kasin nainen on suomessa äärimmäisen harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuokin on muka kympin tyttö? Jo pelkästään tinderin käyttö laskee maksimin kasiin.
On se jännä, että palstailijat eivät ymmärrä enää käsitettä kympin tyttö. Se ei viittaa mitenkään tasoteoriaan, vaan koulumenestykseen.
Mutta tässähän jutussakin on nimenomaan se implikaatio, että se viittaa tasoteoriaan. Miksi se olisi muuten mainittu ja oikeastaan jutussa otsikon perusteella sehän on tässä se koko pointtikin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Naisille parisuhteen ja ihailun saaminen on niin helppoa, että se on tehdasasetus. Sen takia naiset eivät osaa olla siitä kiitollisia sen enempää kuin terveydestäkään, ennen kuin sen menettää. Ja sen takia unelmat ulotetaan kaukaisuuteen ja halutuimpiin miehiin, koska nälkä kasvaa ilmaisen ruuan myötä. Kuusikymppiset mummot saavat yhteydenottoja kolmekymppisiltä atleeteilta.
Miehet taas haaveilevat siitä, että edes joskus joku tavisnainen haluaisi leikkiä hänen sukuelimillään ja saisi edes jonkinlaisen parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Ja valkotakkiset tulisivat paikalle ja veisivät pois?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Referoisitko artikkelin keskeisen sisällön meille, jotka emme maksa iltalehdestä, kiitos.
"Elisa Laakkonen oletti teini-ikäisenä, että kolmekymppisenä hänellä olisi varmasti mies. Nyt hän on 28 ja miettii, voiko Tinderistä edes löytää ketään."
Tavallinen tapaus siis. Vertaa myös itseään vanhempiinsa, joilla oli hänen iässään jo kaksi lasta ja omakotitalo.
Eikös tuo ole nykyyän ihan normaalia, että nuoruutta eletään sinne kolmekymppiseksi ja ylikin, eli ei Elisalla ole oikeasti kiire mihinkään.
Elisa Laakkonen oletti naivissa nuoressa pikku päässään, että aikaa teinistä kolmekymppiseen kestää ikuisuus ja että"onhan tässä aikaa" vaikka ei ole, ei päivääkään. Nainen ikääntyy teinistä kolmekymppiseksi silmänräpäyksessä kuten Anna Aberukin, ihan äsken voitti idolsin 16 vuotiaana ja nyt on yli 30v täti.
Ja yli 30v nainen ei ole nuori vaikka miten"viettäisi nuoruuttaan"ja tuo ei ole"normaalia" ja tottakai elisalla on tulenpalava kiire koska hän on jo myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Kauniin, nuoren ja fiksun Elisan pit tyytyä Penaan, 50 vee. Alkaholisoitunut, maha roikkuu rikkinäisten kalsonkien päällä, kotitöitä ei osaa. Kiroilee kuin korsteeni ja välillä saattaa vähän litsauttaa, mutta ihan vaan jos nainen sen ansaitsee. Seksiä on saatava edestä ja takaa 5 kertaa päivässä. Velkoja ulosotossa 50k€ ja niitähän ei makseta, se on periaate.
Vaihtoehtona 30 vee Nico, joka nussuttaa vasemmalta oikeelta naiset, lapset, huonekalut ja eläimet. Elämä on nautintoja varten!
Kyllä naiset on törkeitä kun Suomi-laatu ei kelpaa!
Nyt oli kyllä aika paksua potaskaa. Akateemisesti koulutetun ja ulosotossa olevan välilläkö ei ole muunlaisia ihmisiä? Missä kuplassa oikein elätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Ja valkotakkiset tulisivat paikalle ja veisivät pois?!
Menehän sieltä härmän peräkammarista keski ja etelä-eurooppaan miten ihmiset ottavat toisiinsa kontaktia ja miten miehet lähestyvät naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 25-vuotias mies enkä ole ikinä seurustellut. Pariutumistani vaikeuttaa juurikin tuo korkeakoulutuksen puute. Haaveilin jo nuorempana, että luon omaisuuden tyhjästä. Yksi esikuva minulle oli Varustelekan omistaja/perustaja, joka on onnistunut normaalia erikoisemmalla idealla saamaan menestyksekkään puljun. Minulla on harvinainen harrastus (oikeastaan kaksi), josta olen tehnyt työn. Se yhdistettynä kirjailijan ja duunarin hommiin tuo pöytään enemmän rahaa kuukaudessa korkeakoulutettuun naiseen verrattuna. Aina kun mainitsen naisille olevani duunari se mätsi poistetaan heti tai keksitään joku tekosyy, että miksi tapaaminen ei onnistu. Minulle itselleni ei ole mitään väliä mitä nainen tekee työkseen ja kuinka paljon tienaa. Yhteinen kemia menee ulkonäön ja koulutuksien edelle. Tiedän etenkin korkeakoulutetuille naisille olevan tärkeää, että puoliso ei ole duunari. No harmikseni deittiaplikaatioissa suurin osa naisista on korkeakoulutettuja. Mitä korkeammin koulutettu sen todennäköisemmin sinkku. Olen jo hyväksynyt sen etten löydä ketään, sillä kriteerit pariutumiseen ovat miesten ja naisten kesken niin erilaiset. Toisaalta on vapaus tehdä mitä lystää näin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Olen eri vastaaja ja jo 45+, mutta en minäkään tapaa ketään miestä missään ja toki se on osittain omaa syystä, kun en käy missään. Olen tällä hetkellä työtönkin, niin ei edes töissä mahdollisuuksia. Tosin olin tuossa vähän aika sitten kolme vuotta samassa työpaikassa ja miehiä liikkui paljon, oli myös työkavereina, mutta ei kukaan kiinnostunut. Itse löysin parikin kehen vähän jo ihastuin, mutta kun en ole kovin sosiaalinen ja olen epävarma ulkonäöstäni, niin ei tullut tehtyä asialle mitään. Oma moka, tiedän.
En ole 10 vuoteen käynyt ns. juhlimassa baareissa, tapahtumissa yms., ei ole edes kavereita joiden kanssa lähtisi ja yksin en halua mennä. Kirjastoa ja opiskeluja en harrasta. Harrastan vain kävelylenkkejä ja eihän niiden aikana kukaan ota kontaktia, kuten ei kadulla, eikä kaupassa. En ole niin ihastuttava näky, että miehet kääntyisivät katsomaan ja haluaisivat tulla juttusille tai että jäisin kenenkään mieleen.
Olen kokeillut nettideittisovelluksia, mutta heikko tulos niissäkin. Olen just sellainen nainen, joka ei kiinnosta ketään, syystä jota en tiedä. On ollut aina näin. Jo nuorempana esim. yläasteella kaverit seurustelivat, mutta minua ei "huolinut" kukaan. Kun oltiin limudiskoissa, niin minähän se ainut seinäruusu olin, kun muut pääsivät tanssimaan hitaita ihastuksiensa kanssa. Joku ulkonäössäni tökkii pahasti. Juu en ole kedon kaunein kukkanen, mutta ei kasvoissani mitään epämuodostumia ole. Vähän aknearpia ja ruusufinniä, mutta kaipa ne ovat turn off miehille. Mene ja tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
röimies kirjoitti:
Olen itse 25-vuotias mies enkä ole ikinä seurustellut. Pariutumistani vaikeuttaa juurikin tuo korkeakoulutuksen puute. Haaveilin jo nuorempana, että luon omaisuuden tyhjästä. Yksi esikuva minulle oli Varustelekan omistaja/perustaja, joka on onnistunut normaalia erikoisemmalla idealla saamaan menestyksekkään puljun. Minulla on harvinainen harrastus (oikeastaan kaksi), josta olen tehnyt työn. Se yhdistettynä kirjailijan ja duunarin hommiin tuo pöytään enemmän rahaa kuukaudessa korkeakoulutettuun naiseen verrattuna. Aina kun mainitsen naisille olevani duunari se mätsi poistetaan heti tai keksitään joku tekosyy, että miksi tapaaminen ei onnistu. Minulle itselleni ei ole mitään väliä mitä nainen tekee työkseen ja kuinka paljon tienaa. Yhteinen kemia menee ulkonäön ja koulutuksien edelle. Tiedän etenkin korkeakoulutetuille naisille olevan tärkeää, että puoliso ei ole duunari. No harmikseni deittiaplikaatioissa suurin osa naisista on korkeakoulutettuja. Mitä korkeammin koulutettu sen todennäköisemmin sinkku. Olen jo hyväksynyt sen etten löydä ketään, sillä kriteerit pariutumiseen ovat miesten ja naisten kesken niin erilaiset. Toisaalta on vapaus tehdä mitä lystää näin sinkkuna.
Etsit väärästä paikasta. Jis on mielenkiintoinen harrastus tai jopa kaksi, kannattaisiko edetä sitä tietä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuokin on muka kympin tyttö? Jo pelkästään tinderin käyttö laskee maksimin kasiin.
On se jännä, että palstailijat eivät ymmärrä enää käsitettä kympin tyttö. Se ei viittaa mitenkään tasoteoriaan, vaan koulumenestykseen.
No ei se tässä yhteydessä voi viitata koulumenestykseen, koska ei kukaan 28-vuotias kehtaisi mistään yli 10v takaisesta koulumenestyksestä edea puhua. Vähän sama kuin sanoisi että osasin lukea jo esikoulussa, miksi en löydä miestä
Ootsie vähän tyhmä. Tottakai se viittaa kympin tyttöön koulumenestyksen takia ja kympin tyttö voi olla vielä yliopistossakin. Tasoteorian valossa kasin nainen on suomessa äärimmäisen harvinainen.
No ei kannata ainakaan ihmetellä miksi miehiä ei koulumenestys kiinnosta. Koulutus sinänsä voi joitakin kiinnostaa (onhan se plussaa jos nainen on insinööri tai vaikka autoasentaja eikä naistutkija), mutta ei kurssien arvosanat, ellei ole joku arvosanafetissi tms. erikoisempi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Mutta kenen kanssa? Kaupassa on jotain random ihmisiä - pitäisihän minulla olla jokin syy, miksi valitsen heistä juuri tietyn ihmisen kohteeksi.Kuinka suurella todennäköisyydellä muuten uskot tällaisen random ihmisen kiinnostuvan ihmisestä, joka tulee juttelemaan jotain - ai niin, joo, mikähän olisi luonteva keskustenaihe vaikka kaupan maitohyllyllä, sellainen mikä saisi toisen mielenkiinnon heräämään?
Kaipaisin enemmän tällaisia konkreettisia neuvoja/näkökulmia eikä vain jotain epömääräistä "mene juttelemaan ihmisille". Niinkuin kenelle?
Ja mitenkäs ne vastaantulijat kadulla - olisiko tarkoitus pysäytellä sattumanvaraisia ihmisiä ja kysellä, olisiko näillä aikaa jutella hetki, vai kommentoida ehkä ulkonäköä? Miten ehdottaisit, että lähestytään vaikka kadulla tuntemattomia ihmisiä? Kuinka todennäköisesti uskot heidän kiinnostuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Ja valkotakkiset tulisivat paikalle ja veisivät pois?!
Menehän sieltä härmän peräkammarista keski ja etelä-eurooppaan miten ihmiset ottavat toisiinsa kontaktia ja miten miehet lähestyvät naisia.
Ei se meitä suomalaisia miehiä kiinnosta, täällä tuollainen ei ole tapana.
röimies kirjoitti:
Olen itse 25-vuotias mies enkä ole ikinä seurustellut. Pariutumistani vaikeuttaa juurikin tuo korkeakoulutuksen puute. Haaveilin jo nuorempana, että luon omaisuuden tyhjästä. Yksi esikuva minulle oli Varustelekan omistaja/perustaja, joka on onnistunut normaalia erikoisemmalla idealla saamaan menestyksekkään puljun. Minulla on harvinainen harrastus (oikeastaan kaksi), josta olen tehnyt työn. Se yhdistettynä kirjailijan ja duunarin hommiin tuo pöytään enemmän rahaa kuukaudessa korkeakoulutettuun naiseen verrattuna. Aina kun mainitsen naisille olevani duunari se mätsi poistetaan heti tai keksitään joku tekosyy, että miksi tapaaminen ei onnistu. Minulle itselleni ei ole mitään väliä mitä nainen tekee työkseen ja kuinka paljon tienaa. Yhteinen kemia menee ulkonäön ja koulutuksien edelle. Tiedän etenkin korkeakoulutetuille naisille olevan tärkeää, että puoliso ei ole duunari. No harmikseni deittiaplikaatioissa suurin osa naisista on korkeakoulutettuja. Mitä korkeammin koulutettu sen todennäköisemmin sinkku. Olen jo hyväksynyt sen etten löydä ketään, sillä kriteerit pariutumiseen ovat miesten ja naisten kesken niin erilaiset. Toisaalta on vapaus tehdä mitä lystää näin sinkkuna.
Oletko siis kirjailija? Miksi et mieluummin tuo tätä esiin. Voisit todennäköisemmin löytää samanhenkisiä naisia, koska kirjailijan ammatti yleensä heräättää kiinnostuksen taide- ja kulttuuriorientoituneissa ihmisissä, ehkä jopa muissa taiteilijoissa. Mutta se duunariammatti ei ole samanlainen samanhenkisyyteen viittaava asia. Jos oikeasti olet kirjailija, luulisi että osaisit muotoilla tekstisi houkuttelevasti. Itse sanoisin sinuna, että olen kirjailija joka tekee toisena työnä asiaa X. Deittaillessa pitää vähän osata markkinoida, oikealla tavalla ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Ja valkotakkiset tulisivat paikalle ja veisivät pois?!
Menehän sieltä härmän peräkammarista keski ja etelä-eurooppaan miten ihmiset ottavat toisiinsa kontaktia ja miten miehet lähestyvät naisia.
Hassua. Pitkään Pariisissa asuneena olen kyllästymiseen asti kuunnellut kavereideni valittamista ranskalaisista miehistä, heidän tendenssistään pettämiseen, lääppimisestä, "coureur de jupons" (hameen perässä juoksija) ihailusta sekä valehtelemisesta.
Ruoho sattuu aina olemaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää joulun odotusta kaikille :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on pakko kysyä, ettetkö te Tinderissä olijat tapaa potentiaalisia kumppaniehdokkaita missään muualla? Se tuntuu tosi oudolta...
Missä ajattelet, että niitä +35 jälkeen tapaisi?
Harrastuksissa, opinnoissa (joo, kansalais- ja aikuisopistoja on myös), työkuvioissa, baareissa, tapahtumissa, kadulla, kaupassa, kirjastossa....
Suu auki ja juttelemaan jotakin, jos kiva tyyppi kävelee vastaan. Jos se on varattu, niin mitä sitten? Kokemusta rikkaampia olette. Suomalaiset ottaa niin vakavasti tällaisen flirtin, loukkaannutaan ja luullaan, että ollaan menossa jo naimisiin. Jossakin Italiassa vilkutellaan ja vilkuillaan kadulla, eikä kukaan kauhistu tai saa traumoja. Elämä on kivempaa ja kepeämpää.
Mutta kun täällä ollaan Suomessa, ei Italiassa. Eikä se kauheasti auta, jos itse päättää toimia kuin italialaiset ja alkaa jutella joka toiselle vastaantulijalle, heittämään flirttiä kaupassa ja kysellä treffeille ihmisiä kirjastossa hakuammuntatyylillä - jos kaikki muut kuitenkin elävät suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tuollainen sattumanvaraisen vastaantulijan kanssa flirtin heittäminen tai kumppanin löytäminen kaupasta on oikeasti aika omituinen ajatus. Käytännössähän silloin niitä flirttejä heittelisi "kenelle tahansa" ja menisi kaupoassa juttelemaan "kenelle tahansa" - eihän jostain vastaantulijasta ehdi edes muodostaa mielikuvaa, tilanne on niin nopea. Kuinka moni tällä lailla pysäytetty oikeasi kiinnostuu ihmisestä, joka pysäyttelee ketä tahansa vastaantulijaa flirttaillen tai treffeille pyytäen? Kuinka moni kiinnostuisi tällaisesta? Veikkaan, että yksi tuhannesta.
Sitten vähennät vain omia mahdollisuuksiasi, jos lähdet tuolla asenteella liikenteeseen, että "aika epätodennäköistä tuo on" jne. Positiivisuus on tässäkin asiassa erittäin tärkeää pitää yllä.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?
Käytännössä menemällä juttelemaan.
Ja valkotakkiset tulisivat paikalle ja veisivät pois?!
Menehän sieltä härmän peräkammarista keski ja etelä-eurooppaan miten ihmiset ottavat toisiinsa kontaktia ja miten miehet lähestyvät naisia.
Tarkoitatko niitä lähestymisiä, joista varoiteltiin aiemmin aina Etelä-Eurooppaan matkaavia, että "vältä katsekontaktia paikallisiin miehiin, ovat tosi päällekäyviä ja tulevat lääppimään ja ahdistelemaan"?
Vierailija kirjoitti:
veikkaan että Elisalle on sattunu tinderissä tämä sama kuvio kuin muillekin naisille. Eli svaipataan oikealle Alfa chadin kohdalla joka kerää sadoilta muilta naisilta mätsit koska naisilla on usein sama miesmaku. Sitten ihmetellään kun Alfa chadin kanssa ei synny keskustelua ja ei tajuta että hän on joutunu jonoon.....!
Tinder tarjoaa ensin ne parhaat profiilit eivätkä naiset käytä sitä kauhean pitkää aikaa yhtäjaksoisesti. Eli sieltä ei tule niitä pakan pohjimmaisia miehiä edes tarjolle.
Miten se kumppanin etsiminen sitten tapahtuisi käytännössä kadulla vastaantulijoiden joukosta tai jostain ruokakaupasta?