Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun kaveri on niin täydellinen
21.02.2015 |
Saatiin kaverin kanssa viikon välein lapset. Raskausaikana minä oli se, joka hehkui onnea ja näytti hyvältä. Kaveri vain valitti, söi ja turposi. Kauhistelin mielessäni, ettei hän tule ikinä pääsemään niistä kiloista eroon. No, nyt 18kk myöhemmin osat ovat vaihtuneet. Kaverin kroppa näyttää siltä, että hän olisi Victoria's secretin malli, itselläni ne kahdeksan raskauskiloa roikkuvat vyötäröllä edelleen. Muutenkin kaveri on rasittavan täydellinen. Jaksaa treenata 4-6krt viikossa. Koti on kauniisti ja rakkaudella sisustettu ja aina siisti, vaikka siellä tosiaan asuu hänen lisäksi mies ja 1,5v. lapsi. Kaveri jaksaa vetää joka aamu cc-voiteet ja ripsarit naamaan, vaikka oliskin nukkunut huonosti, ja näyttää tietty aina freshiltä. Lapsella on aina kivoja asuyhdistelmiä ja hiukset nätisti, niin kuin äidilläkin. Lapsi ei ole käyttänyt vaippoja enää pariin kuukauteen ja syö ja juo itse ihan tavallisesta mukista. Mulle tulee kamala alemmuuskompleksi. Oon huomannu, että yritän vältellä tämän kaverin seuraa, vaikka asumme 400m päässä toisistamme ja tyttömme rakastavat toisiaan. Vaikka kaveri ei mitenkään ikinä kehuskele sillä, miten täydellinen on, mulle tulee nykyisin ihan paska fiilis. Olen itse lapsineni joku jälkeen jäänyt menninkäinen, kun vertaa kaveriin ja hänen lapseensa. Huh, sainpa avautua.
Kommentit (30)
Pois katkeruus. Katkeruus vie kalatkin vedestä. Ala tekemään itse asioille jotakin! Ruikutus ei auta. Energia, jonka käytät asian märehtimiseen, veisi sua jo eteenpäin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs kauhistelit ja kuvittelit olevasi parempi. Noin siinä sitten kävi!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:49"]
Koti on kauniisti ja rakkaudella sisustettu ja aina siisti, vaikka siellä tosiaan asuu hänen lisäksi mies ja 1,5v. lapsi.
[/quote]
Ihan kuin oletusarvoisesti tuo ei voisi olla mahdollista.
Minun kotini olisi varmasti siistimpi, jos täällä asuisi muitakin. Itseäni varten en viitsi nähdä vaivaa.
Ymmärrään tunteesi. Itse koin olevani viehättävämpi kun olin ystävääni laihempi. Hän on ollut melkein koko aikuis-nuoruus ikänsä pullukampi kuin minä. Sitten hän laihdutti ja kasvatti pitkät hiukset. Nyt on viehättävämpi kuin minä. Itse menin ja leikkasin hiukset ja nyt tuskallisesti kasvatan niitä. Yritän myös saada painoa alas epätoivoisesti. Hänellä paljon ystäviä, itselläni vain yksi. On sosiaalinen ym. Olen joissain jutuissa parempi kuin hän mutta oma ulkonäön rapistuminen on se mikä syö ystävyyttä.
Kaikillahan noita fiiliksiä on. Kyse ei ole ystävästäsi, vaan sinusta itsestäsi. Olet keskittynyt lapseesi, niinkuin asiaan kuuluukin pikkuvauvavaiheessa. Nyt on aika ruveta tekemään myös sinun omiakin juttujasi. Kuten joku ehdottikin, niin ostat uuden ripsarin, ja kasvovoiteen. Laitat aamulla sitä ripsaria, ja illalla sitä voidetta. Viikossa olet jo tottunut uusiin rutiineihisi. Seuraavalla viikolla rupeat jumppaamaan 5 minuuttia päivässä.
Lapselle (ja myös itsellesi) voit ruveta ostamaan asukokonaisuuksia. Keskität ostoksesi aina kerralla yhteen paikkaan, ja ostat mallistosta yhteen sopivia vaatteita.
Ja kyllä, olit ylimielinen, ja nyt se kostautui. Kaverisi tuntee sinut kyllä, ja tietää että ennen pidit itseäsi parempana, ja nyt huonompana. Ja koska hän on kaverisi, hän vain ohittaa tuollaiset pikkuasiat. Keskity sinäkin ystävyyteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on siis kotiäiti. Ja ihana ihminen. Ja loistava rakastava äiti, jonka lapsi käyttäytyy kauniisti ikäänsä nähden. Ehkä minä olen tosissaan alkanut rypemään omassa surkeudessani tajuamatta, että voisin pyrkiä itse samaan. Aloitin tsemppaamisen häätämällä miehen lapsen kanssa ulos ja siivoamalla asuntomme. Sitten sovin kaverin kanssa treffit maanantaille ja laitoin ripsiväriä. Ehkä tämä tästä. Ap
Kyllä itsekin olisin tuollaiselle kateellinen... Mutta lapsen pukeminen kauniisti, tai sisustaminen tai kuntoilu eivät oikeasti vie paljoa aikaa niin kuin joku tuolla aiemmin väitti. Tiedän monia, jotka tekevät ne "ihan luonnostaan" eivätkä ole sen pinnallisempia tai kummallisempia kuin muutkaan. Joillain vain on sitä silmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan pilaa kaveruuttanne kateuden takia. Oma hyvä kaverini teki niin. Alkoi kuvittelemaan, että minun elämäni oli täydellistä ja rupesi kadehtimaan. Puhui pitkin kyliä, että meillä syödään vaan laihdutusruokaa ja että painostan kolmevuotiasta tyttöä fitnesharjoitteluun yms muuta kummallista. en tiedä mistä kaveri nämä keksi, mutta lasu-asiaksi se sitten paisui. Vähän ihmettelivät kotikäynnillä, kun meiltä ei löytynyt yhtään kevyttuotteita tai maitorahkaa kaapista, vaan ihan tavallisia ruokia. ;) Tällä kaverilla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus vähän tämän episodin jälkeen, joten olen yrittänyt antaa anteeksi ja unohtaa. Tyttömme ovat myös parhaita kavereita, joten heidän vuokseen yritän kestää tätä kaveria.
Miksi vietät aikaa tämän kaverin kanssa jos hän tekee sinulle vain kurjan olon? Itse olen karsinut elämästäni tälläiset ihmiset minimiin ja vietän aikaa vain niiden kanssa joiden kanssa viihdyn ja on hyvä olla :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä kaikilla on omat arvot. Sinun ja kaverisi arvot varmaan ovat samanlaiset ja tunnet siksi kateutta.
Itse en koe että ihmisessä joka saa ajan kulumaan omaan kämppään, yhden oman lapsen ulkoasuun ja omaansa ja omaan kuntoiluun, olisi täydellinen.
Mutta varmaan kaveris käy myös töissä? Itse kävin töissä kun oli 1 lapsi, sekä elätin miehen joka opiskeli. Menin äitiysloman jälkeen töihin. Se ei tee minusta parempaa ihmistä, mutta ei huonompaakaan, mutta mielestäni kaverissasi ei noilla kertomillasi perusteilla ei ole mitään kadehdittavaa.
Itse ihailen ihmisiä, jotka osaavat jotain tai jotka kohtelevat muita hyvin. myöskään vanhemmuus ei ole ihailtavaa sillä perusteella miltä lapsi näyttää vaan mitä hänellä on sisällään.